Lue keskustelun säännöt.
Viisivuotias tekee ruokailusta yhtä taistelua!
12.03.2024 |
Tyttäreni on voimakastahtoinen ja periksiantamaton luonne. Ruokailu on aina ollut hankalaa, rajoja on kokeiltu ja minun pinnaani venytetty ennenkin, muttet tässä mittakaavassa.
Tyttö ilmoittaa jo ennen ruoan maistamista ettei aio syödä ko. ruokaa koska ei tykkää siitä. Milloin boikotissa on perunamuusi, milloin nakit, milloin riisi, milloin jauheliha- mitään yhteneväistä linjaa tässä ei ole, tai on: koskaan ei ole sellaista ruokaa mikä hänelle kelpaisi. Nyt tähän pahenevaan temppuiluun kyllästyneenä olen ottanut kovan linjan:
Istumme ruokapöytään ja tyttö ilmoittaa annokseensa koskematta ettei syö sitä. Totean että asia selvä, sitten menet huoneeseesi ja kokeillaan tunnin päästä uudelleen. Näin tapahtuu, ja lapsi saattaa syödä mikroskooppisen pieniä haarukallisia muutaman. Sitten alkaa mahakipu/väsymys/paleleminen/polvien särky/ ikävä mummoa jne mitä näitä syitä milloinkin on. Kysyn tytöltä aikooko hän syödä; jos ei, kokeilemme taas tunnin päästä uudelleen. Ja tunnin päästä kokeilemme, lapsi vinkuu maitoa/ jogurttia ja vetoaa mitä mielikuvituksellisempiin syihin ettei syö. Vihellän leikin poikki ja kysyn kokeilemmeko taas tunnnin päästä uudelleen. Kello tuleekin jo kahdeksan, lapsella nukkumaanmeno aika ja annoksesta syöty ehkä 1/10. Kysyn syökö lapsi reippaasti edes osan annoksesta, ei syönyt ja meni nukkumaan sitten ilman iltapalaa. Itsellä todella kurja olo, mutta tämän neidin kanssa on oltava tiukkana, jos hänelle antaa yhtään siimaa tässä ruokailussa, hän tekee siitä farssin.
Ja painotan, että sillä mitä on ruokana, ei ole väliä- hän tekee aina ruokailusta tällaista. Päiväkodissa syö aivan normaalisti kaikkea.
Teenkö teidän mielestänne oikein ja onko teillä antaa vinkkejä lisää?
Kommentit (98)
Parempi syömisen vastustelija kuin läski jo ala-asteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M
Ap, anna vaikka leipää ja lasi maitoa jos ei lämmin ruoka mene. Tai hedelmä.
Tässä mallissa lapsi päättää ja voittaa kun tarjotaan leipää ja maitoa ruuan sijaan!
No mitä se nyt voitti? Miksi näet ruokailutilanteen jonain taisteluna ja kilpailuna? Lapsi ja äiti eri puolilla, miksi?
Jos lapsi ei vaan pidä jostain ruoasta, niin äidinkö on pakko "voittaa" se taistelu ja saada lapsi syömään puoliväkisin? - myös päiväkodissa lapsi saa ottaa leipää jos ei ruoka maistu. Ei saa kuulemma edes maistattaa. Jos ei syö, niin ei syö, sitten otetaan leipää. - Onko ammattikasvattajat aivan hakoteillä? Sinusta on oikein, että lapsi on sitten nälässä?
Päiväkodissa ateria on kokonaisuus joka tarjoillaan ilman ehtoja. Eteen tulee ruokaa, juomaa ja leipä. Lapsi syö mitä syö. Voimme säätää ruoan määrää ja lautaselle laittoa jos on pikkuruokainen tai tykkää syödä eroteltuna tms. Muttaettä kaikille kaikkea ja mitenkään emme pakota. Nälkä on ellei huoli mitään suuhunsa. Kukaan lapsi vielä ei ole loputtomiin jatkanut sitä linjaa ja alkavat syödä jossain kohti.
Älä pelaa tuota peliä! tunnin välein tarjoilu on omituista peliä....Jos ei oo nälkä, ei oo nälkä. Se on myös ymmärrettävää, että jokaisella on inhokkiruokia.
Mun lapsuudessa jos tarjottu ruoka ei kelvannut, niin se oli pois pöydästä. Jokainen otti itse murkinaa sen verran kuin otti ja mitä otti. Minulla oli inhokki, kala ja kokoliha enkä syö kalaa vieläkään. Söin sitten perunaa ja vähän kastiketta ja vihanneksia tai muusia ja leipää. Ei äiti mulle erikseen kokkaillut.
Työläisperhe eikä ruualla ollut varaa leikkiä, sitä syötiin mitä oli. Mieluilu ei tullut kysymykseenkään.
Jos lapsi ei syö, käsket hänet pois pöydästä. Välipaloja ei tyrkytetä. Siitä tulee kierre. Sitten illalla yhdeksältä ennen nukkumaanmenoa kysyt, että onko nälkä ja laitat sitä mitä teillä kaapissa on. Jos ei kelpaa, niin syömättä nukkumaan. Kyllä se siitä nälkä tulee ja mieleen juolahtaa, että kannattaisiko syödä kun sitä ruokaa on tiskissä.
Monelta vastaajalta on mennyt ohi se, että päiväkodissa kyllä ruoka maittaa. Eli lapsi tahallaan tekee asiasta kotona numeron, eikä ole mikään aistiherkkä, allerginen jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä "kokeillaan tunnin päästä uudestaan"? Ruokailusta ei kannata tehdä mitään tahtojen taistelua, jos hän sanoo ettei syö, se on sillä selvä, kiitos ja voit mennä leikkimään. Ei lapset kovin vähällä nälkään kuole, voi olla että seuraavalla aterialla jo maistuu. Jatkatte muu perhe iloisesti ateriointia kuin mitään poikkeavaa ei olisi tapahtunut, saapi nähdä.
Terve lapsi ei kuole nälkään ruuan ääreen. Eri asia jos on joku yliherkkyys tai neurologinen erityisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä pelaa tuota peliä! tunnin välein tarjoilu on omituista peliä....Jos ei oo nälkä, ei oo nälkä. Se on myös ymmärrettävää, että jokaisella on inhokkiruokia.
Mun lapsuudessa jos tarjottu ruoka ei kelvannut, niin se oli pois pöydästä. Jokainen otti itse murkinaa sen verran kuin otti ja mitä otti. Minulla oli inhokki, kala ja kokoliha enkä syö kalaa vieläkään. Söin sitten perunaa ja vähän kastiketta ja vihanneksia tai muusia ja leipää. Ei äiti mulle erikseen kokkaillut.
Työläisperhe eikä ruualla ollut varaa leikkiä, sitä syötiin mitä oli. Mieluilu ei tullut kysymykseenkään.
Jos lapsi ei syö, käsket hänet pois pöydästä. Välipaloja ei tyrkytetä. Siitä tulee kierre. Sitten illalla yhdeksältä ennen nukkumaanmenoa kysyt, että onko nälkä ja laitat sitä mitä teillä kaapissa on. Jos ei kelpaa, niin syömättä nukkumaan. Kyllä se siitä nälkä tulee ja mieleen juolahtaa, että kannattaisiko syödä kun sit
Ei kaikilla lapsilla juolahda mieleen että kannattaa syödä kun ruokaa on tarjolla. Tai ei ainakaan vielä 5-vuotiaana. Tuolla metodilla he vaan on pahantuulisia ja laihtuu. Yhden ruuan voi jättää välistä, mutta sitten seuraavalla on syytä olla tarjolla jotain mistä lapsi tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se taisteleminen, siitä ei ole mitään hyötyä.
Istukaa koko perhe yhdessä syömään, maistaa pitää mutta pakko ei ole syödä. Laita lapselle vain pieni määrä ruokaa lautaselle tai se nokare jonka maistaa. Aseta joku aika joka pitää pöydässä istua, söipä tai ei. Älä kiinnitä huomiota siihen, syökö lapsi vai ei. Sen sijaan jutustele lapsen kanssa hoitopäivän kulusta, mitä teki kavereiden kanssa, kerro omasta päivästäsi. Syö itse samalla ja näytä lapselle esimerkkiä. Kun lapsi on ollut pöydässä määrätyn ajan, kysy onko valmis ja korjaa ruoka pois. Ja seuraava ruoka sitten seuraavana ruoka-aikana.
Voit myös ottaa lapsen mukaan valmistamaan ruokaa. Kannattaa myös huomioida että lapsella voi olla hoitopäivän jälkeen jo ns. nälkäkiukku, jolloin verensokerin lasku tekee huonovointiseksi ja aiheuttaa sen ettei halua syödä. Jos mielestäsi kyse o
Ei ole ollenkaan sama asia. Meillä ainakin syödään ihan normaaleja perusruokia joita pitää kaikkien syödä. Tietysti on eri lapsista opittu mistä ei ehdottomasti pidä ja sitä ei sitten tuputeta. Mutta tavallista ruokaa on syötävä. Ei ole mitään sinihomejuustoja tai bouillabaisseja lapsille arkena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minusta tämä on kiristystä. V-maista käytöstä aikuiselta."
Miksi lapsen pitäisi syödä vatsansa täyteen ruokaa josta ei tykkää? Miten edes voi normaalilla tavalla päätyä sellaiseen tilanteeseen?
Osa lapsista ei haluaisi siirtyä maidosta normaaliin ruokaan jos ei ruokaile muun perheen kanssa. Kaikki lapset (pl jos on autismikirjoa tai jokin sairaus), jotka ruokailevat perheen kanssa, maistelevat innolla ruokaa jota muu perhe syö.
Lapsen ruokailu kannattaa heti kiinteisiin siirryttäessä ajoittaa samaan aikaan muiden kanssa ja huolehtia että lautasella on lapsen totutteluruokaa. Sitä annetaan lapselle hänen omalla lusikallaan lautasen reunalta. Ruokailu on yhteinen hyvä tapahtuma, jossa lapsi tutustuu uusiin ruokiin pienissä määrissä.
Myöhemmin lapsi istuu itse pöydässä ja lautasella on tuttuja ruokia ja pikkuisen uusia ruokia joita muut syövät. Hän valitsee itse mitä lautaseltaan syö ja saa haluamansa määrän syötyään jälkiruuaksi leipäpalan. Ei edes tarvitse houkutella tai uhkailla, sanoo vaan että istu vielä hetki, syön ensin oman ruuan ja laitan sitten leipää - haluatko muuten lisää porkkanaa, se näytti maistuvan.
Vähän ruumiillista kuritusta peliin, niin alkaa ruoka maistua. Testattu ja hyväksi havaittu keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsiperhe-elämä on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M
Ap, anna vaikka leipää ja lasi maitoa jos ei lämmin ruoka mene. Tai hedelmä.
Tässä mallissa lapsi päättää ja voittaa kun tarjotaan leipää ja maitoa ruuan sijaan!
No mitä se nyt voitti? Miksi näet ruokailutilanteen jonain taisteluna ja kilpailuna? Lapsi ja äiti eri puolilla, miksi?
Jos lapsi ei vaan pidä jostain ruoasta, niin äidinkö on pakko "voittaa" se taistelu ja saada lapsi syömään puoliväkisin? - myös päiväkodissa lapsi saa ottaa leipää jos ei ruoka maistu. Ei saa kuulemma edes maistattaa. Jos ei syö, niin ei syö, sitten otetaan leipää. - Onko ammattikasvattajat aivan hakoteillä? Sinusta on oikein, että lapsi on sit
Päiväkodissa ateria on kokonaisuus joka tarjoillaan ilman ehtoja. Eteen tulee ruokaa, juomaa ja leipä. Lapsi syö mitä syö. Voimme säätää ruoan määrää ja lautaselle laittoa jos on pikkuruokainen tai tykkää syödä eroteltuna tms. Muttaettä kaikille kaikkea ja mitenkään emme pakota. Nälkä on ellei huoli mitään suuhunsa. Kukaan lapsi vielä ei ole loputtomiin jatkanut sitä linjaa ja alkavat syödä jossain kohti.
Kyllä teilläkin varmasti on tosi pieniruokaisia tai valikoivia lapsia, ihan jo tilastollisesti sellaisia täytyy olla, jos ei ole alle kymmenen lapsen päiväkoti.
Omani olivat kaikkea syöviä ennen päiväkotia, siis aivan kaikkea meni. Mausteisia ruokia, homejuustoja, ym. Sitten 3 ikäisenä päiväkotiin, siitä asti on nirsoiltu. Söivät siellä tosi vähän, hyvä jos näkkäriä ja maitoa, siellä siitä oltiin huolissaan, mutta minkäs teet. Lapset ei itse osanneet kertoa ruokailuista mitään. Nirsoilu on jatkunut kouluikään.
Miten tällainen ongelma "muodostuu"? Kunhan heitin, kun aiheena ruoka ja kerroit miten teidän päiväkodissa tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VMP. Kuulostaa hirveältä. Onneksi olen lapseton!
Ruokailuun ei saa ikinä liittää pakkoa. Lasun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin tuossa ruokailutilanteessa, että lapsi oppii, että kun syö hyvin, niin saa palkaksi vielä lisää ruokaa ja nimenomaan jotain epäterveellistä jälkkäriä. Syömisestä palkitaan herkuilla. Minusta siinä mennään vikaan.
En tarkoita, etteikö ruoasta saisi nauttia, mutta ruoka ei saa olla palkinto. Syömme elääksemme, toki ruoka voi olla hyvää.
Lapsen pitää myös oppia ettei mahaa voi täyttää jälkkäreillä vaan terveellinen ruoka ensin ja jälkkäriä, jos sitä on tarjolla, sitten lisäksi vähän jos jaksaa.
Tavanomainen lapsi oppii ihan itsekseen tavanomaisen äidin kanssa. Äiti tietää että lautaselle laitetaan ruokaa jota lapsi yleensä syö, ja pieniä määriä uutta maisteltavaksi. Äiti tietää ettei terveellinenkään jälkkäri ole pöydässä ruuan kanssa. Jälkkärin saa kun äitikin on syönyt.
Jos lapsi ei syö ruokaa tai syö lusikallisen, jälkkärikin on pieni. Äiti tietää, että pöydässä jutellaan mukavia lapsen ehdoilla. Se kasvattaa ruokahalua paremmin kuin hiljaisuus tai ohjeistus.
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset, jotka alkaa syödä kiltisti ruokansa jos pari kertaa joutuu jäämään ilman, on niitä helppoja ja mukautuvia lapsia. Sitten on niitä itsepäisiä tapauksia jotka on mieluummin nälässä kuin syö ei-mieluisaa ruokaa. Toki varmaan jossain ajassa kuka vaan lapsi alkaa syödä ennemmin kuin kuolee nälkään, mutta menee jo lapsen kiusaamiseksi pitää nälässä niin pitkään.
Miksi pitäisi syödä kiltisti ruokansa? Minusta voisi syödä iloisesti sen mitä syö. Edellyttää, että tarjolla on inhokin tai uuden ruuan lisäksi muutakin mitä voi syödä. Aikuisella on luovuutta. Jos ruuaksi on pinaattikeittoa, sen kaverina voi tarjota vaikka makaronisalaattia ja leipää. Tai kokeilla makaronikasaa, erillään lautasella tomaattipalaa ja salaattipalaa. Kukaan ei kiellä laittamasta kummallisia yhdistelmiä. Riittää että lapsi tottuu siihen että tarjotaan lusikallinen pinaattikeittoa ja "pelleillään" vähän ruuan kanssa. Syö pinaattikeittoa joskus, vuoden kuluttua tai ei ikinä jos ei voi. Rauhallisessa ilmapiirissä lapsi voi saada sanotuksi jos joku ruoka kirvelee suussa tai jää kurkkuun kiinni.
Joka tapauksessa lapselle tarjotaan uutta tai ei hyväksi todettua ruokaa pieni määrä, jos sitä on tarjolla. Ei pakoteta mutta voi kysyä, uskaltaako maistaa. Sen jälkeen on tarjolla muut eväät. Ne voivat hyvin olla sellaisia joita muutkin napostelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M
Ap, anna vaikka leipää ja lasi maitoa jos ei lämmin ruoka mene. Tai hedelmä.
Tässä mallissa lapsi päättää ja voittaa kun tarjotaan leipää ja maitoa ruuan sijaan!
No mitä se nyt voitti? Miksi näet ruokailutilanteen jonain taisteluna ja kilpailuna? Lapsi ja äiti eri puolilla, miksi?
Jos lapsi ei vaan pidä jostain ruoasta, niin äidinkö on pakko "voittaa" se taistelu ja saada lapsi syömään puoliväkisin? - myös päiväkodissa lapsi saa ottaa leipää jos ei ruoka maistu. Ei saa kuulemma edes maistattaa. Jos ei syö, niin ei syö, sitten otetaan leipää. - Onko ammattikasvattajat aiva
Sivusta. Se ongelma muodostuu pääsääntöisesti kahden syyn takia. Ruoka päiväkodissa on mautonta laitosruokaa ja ihan erilaista kuin kotiruoka. Päiväkodin ruokailu ei ole aina rento kiva tapahtuma tai aikuinen pöydässä normaalifiksu.
Voitte kokeilla yhdessä päättää mitä syödään ja voit kokeilla kannustaa tyttöä mukaan sen ruuan laittoon minkä yhdessä päätitte. Hän voi tehdä pieniä turvallisia avustuksia. Jospa se maistuisi sitten paremmin.
Suomalainen ruokakulttuuri on käsittämätön. Vanhemmat tuijottaa, syökö se lapsi. Ja jollei syö, niin sitten lykätään sille ohimennen joku banaani käteen, mitä saa mutustaa vaikka leikkiessään.
Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma ja siinä arvostetaan ruokaa. Istutaan yhdessä, vaihdetaan kuulumisia ja nautitaan ruoasta. Jollei maistu tai ei muusta syystä X halua syödä, niin ketään ei kiinnosta ellei ole sairas. Jutellaan silti, että mitäs sulle tänään kuuluu. Ja kyllä, myös sille taaperolle ja muille uhmaikäisille jutellaan, mutta he eivät pyöritä mitään ruokailushow'ta. Se on pois pöydästä silloin.
Lopeta itse tuo pelleily!
Tarjoa vaan ja ainoastaan oikeaan aikaan aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Jos lapsi syö jotkut ateriat päiväkodissa niitä ei tarjoilla uudelleen kotona.
Älä kysy aikooko lapsi syödä tai kommentoi mitään syömisestä.
Laita pieni annos ruokaa tarjolle joka aterialla. Sinä itse päätät mitä se sisältää.
Kyllä lapsi rupeaa ajan kanssa syömään normaalisti kun huomaa että ei saa huomiota siitä onko syönyt, onko nälkä. Ei lapsi nälkään kuole ruokapatojen ääressä.
Ne lapset, jotka alkaa syödä kiltisti ruokansa jos pari kertaa joutuu jäämään ilman, on niitä helppoja ja mukautuvia lapsia. Sitten on niitä itsepäisiä tapauksia jotka on mieluummin nälässä kuin syö ei-mieluisaa ruokaa. Toki varmaan jossain ajassa kuka vaan lapsi alkaa syödä ennemmin kuin kuolee nälkään, mutta menee jo lapsen kiusaamiseksi pitää nälässä niin pitkään.