Miten rakentaa yhteyttä exän uuteen vaimoon?

Antaisin neuvoja jos osaisin. Oman ex-miehen uusi avovaimo on hirvitys.

Sairas kuvio. Ei yhdessä asuta todellakaan. Kaikille omat kodit ja yksityisyys, uusi elämä. Ainakin eri talot jostain edes ja eri tontit. En näe syytä miksi pitäisi rakentaa jotain ystävyyttä tai tuttavuutta uusiin tai exiin. Ellei lasten vuoksi ole jossain väleissä.

Anna olla. Mutta seuraa tarkasti miten kohtelee lapsianne, siihen pitää puuttua. Sinun ja hänen suhde on ihan se ja sama, koetat vain päästä tilanteista asiallisesti käyttäytyen pois. 

Miksi yhteys, miksi väännyt toisten kotiin? Anna heidän olla rauhassa. 

Ehkä sillä uudella vaimolla on itsellään riitaisat välit entiseen mieheensä? Jos sille on ihan normaalia, että pidetään mykkäkoulua vuosikymmenet.

Minulla on 2 poikaa ja heillä hyvä isä. Pojat asuvat vuoroviikoin molempien luona. Silloin kun erottiin, pojat oli pieniä ja aluksi oli pari vuotta, että he kävivät vain päiväselti isällään. Sitten isänsä sanoi kerran kun oltiin yhdessä ravintolassa syömässä, että hän haluaisi olla enemmän arjessa mukana. Mietin sitä jonkin aikaa ja olin itsekin sitä mieltä, että poikien ja isän yhteistä aikaa oli liian vähän. Eron jälkeen se on katsottava, että lapsella on oikeis molempiin vanhempiinsa, eikä niin, että äidillä on oikeus lapsiinsa tai isällä on oikeus lapsiinsa. Meillä vuoroviikkosysteemi on toiminut.

Olisi tosi outoa, jos minä en yhtäkkiä olisi tervetullut lasteni isän kotiin. En siellä asu, mutta tietysti vien pojat sisälle asti ja haen sisältä, että voidaan vaihtaa kuulumiset. Usein on kahvia tarjolla, ja sama tietysti toisin päin. Jos ollaan poikien kanssa viikonloppuna leivottu, niin ilman muuta kutsun isänsä sunnuntai-iltapäivällä maistelemaan. Ei hänkään minun kotiini asumaan jää, mutta kyllä ne yhteiset tuokiot on tärkeitä. Usein on ihan käytännön asioita, joista jutellaan tai mitä erityistä on tulevalla viikolla, siis pojilla.

 

Synttärijuhlatkin järjestetään yhdessä, oli ne sitten hoplopissa tai jomman kumman luona kotisynttärit. Vanhempi pojista pelaa korista ja ihan yhdessä käydään pelejä katsomassa ja neuvotellaan, kumpi lähtee kuskiksi vieraspeliin, jos tarvitsee kuljettaa. Olisihan se tosi outoa, jos me mentäisiin samaan korispeliin ja istuttaisiin eri puolilla katsomoa. Meillähän on myös nuorempi poika, ja miten hän kokisi sellaiset tilanteet. Vaikka ollaan erottu, meillä ei ole kaunoja toisiamme kohtaan eikä pidetä mykkäkoulua.

Eikö tuota voisi ottaa puheeksi exäsi kanssa? Se uusi nainen kuvittelee ehkä teidän väleistä jotain mikä ei ole totta. Luuleeko että vanha suola janottaa vai luuleeko että olette verivihollisia. Exäsi pitää vetää rajat mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi yhteys, miksi väännyt toisten kotiin? Anna heidän olla rauhassa. 

Väännyt? Onpa kummallinen sana. Eiköhän se tuosta aloituksesta jo selvinnyt, että aina ennenkin ap on vienyt lasten kasseja sisälle yms. Se on kyllä normaali toimintatapa, jos ihmisillä on minkäänlaisia käytöstapoja, että tervehditään ja vaihdetaan lasten kuulumiset. Riippuu tietty lasten iästä, mutta ei alakoululaisetkaan vielä osaa kertoa, jos on mukana jotain likapyykkiä tai jos on jokin meno, joka pitää huomioida sen toisen vanhemman luona, oli se sitten kaverisynttäreille kutsu tai hammastarkastus.

 

Onhan niitä rikkaita, joilla on lasten molempien vanhempien luona eri vaatteet ja harrastusvälineet, mutta suurimmalla osalla varmaan joutuu kuljettelemaan mukana. Jos koulussa on luistelua, ostetaanko kahdet luistimet, sekä isän että äidin luo, vai kuljetetaanko mieluummin luistimia mukana. Tai suksia tai uimavarusteita.

Oma lapseni otti viikonlopuiksi isin luo mukaansa jopa Playstationin. Ei olla oltu kumpikaan niin rikkaita, että molempiin koteihin olisi pleikat. Yhdessä ostettiin joululahjaksi se yksi ainoa pleikka ja siihen pelejä. Nyt kun on jo teini, niin ei enää ihan joka kerta tarvitse yhteisen lapsen asioita hoitaa, mutta olen kyllä väleissä myös nykyisen naisystävän kanssa. Hänellä ei omia lapsia ole, joten tavallaan varmasti täyttää sitä lapsettomuuden koloa olemalla kiva ihminen meidän teinille. Se vaan tuntuu äidistä niin hyvältä, että hänkin on hyvä ja mukava ihminen. Olisi ikävä tunne miettiä, onko se uusi nainen tyly minun lastani kohtaan ja hyväksyykö lapseni hänet.

Vaikuttaa siltä, että uusi puoliso on mustasukkainen sinun ja miehen yhteisestä menneisyydestä. Epävarmuudesta myös viestii tuollainen käytös. Näitä keskenkasvuisia kyllä löytyy. Aikuinen, tasapainoinoinen nainen kyllä osaa olla edes asiallinen, vaikkei nyt ihan parhaaksi ystäväkseen ex-vaimoa hyväksyisikään.  Jatka vain omaa ystävällistä ja asiallista käytöstäsi, mutta et kai voi muuta,  kuin kunnioittaa tuon uuden asettamia rajoja, vaikka ne outoja ovatkin.

Anna niiden olla rauhassa

Miksi nyt pitää rakentaa enemmän yhteyttä? Ole tyytyväinen, ettei sun tarvitse olla enemmän tekemisissä hänen kanssaan. Mitä väliä, jos ei tervehdi ja onko pakko vääntyä sinne eteiseen. Anna olla ja lopeta tuollaisen miettiminen. 

Miten naiset nyt yleensä rakentavat yhteyttä toisiin naisiin? No haukkumalla jotain toista naista tai sitten miehiään,

Eksän löytäessa uuden en ole enää mennyt heille sisälle ihan vaan kohteliaisuudesta. 

Rakentavan yhteyden luominen exän uuteen kumppaniin voi olla hyvä ajatus, jos se tapahtuu avoimesti ja kunnioittavasti kaikkien osapuolten välillä. Tärkeintä on olla vilpitön ja ystävällinen sekä osoittaa kunnioitusta heidän suhdettaan kohtaan. Voit esimerkiksi lähettää lyhyen ja kohteliaan viestin tai kutsua heidät mukaan johonkin neutraaliin tapahtumaan, kuten yhteiseen lapsen tapahtumaan tai perhejuhlaan. Ole avoin ja valmis kuuntelemaan heidän näkemyksiään ja toiveitaan yhteydenpidon suhteen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikki eivät välttämättä ole halukkaita rakentamaan yhteyttä entisen kumppanin uuden kumppanin kanssa, ja se on myös täysin hyväksyttävää. Tärkeintä on kunnioittaa kaikkien osapuolten rajoja ja toiveita.

Onko sinulla yleisemminkin vaikeuksia kunnioittaa toisten ihmisten rajoja, ap? Et omista exääsi ja vielä vähemmän sinulla on kontrollia tämän uuteen puolisoon, joka aivan itse päättää millaisia suhteita kehenkin rakentaa vai rakentaako. Se talokin on nyt heidän kotinsa, ja he itse valitsevat kenet laskevat kynnystä pidemmälle. Sinun on se vain hyväksyttävä.

Ohis, mutta en naisena ja äitinä ikipäivänä luovuttaisi lähivanhemmuutta miehelle ja antaisi heidän jäädä asumaan perheen vanhaan kotiin. Kuulostaa todella omituiselta ja mietin, että minkälainen ihminen ap on muutenkin. 

Miksi sinun pitää väkisin yrittää rakentaa jotain välejä? Sinä hoidat lastesi asiat eksäsi kanssa, anna uuden rouvan olla rauhassa äläkä varsinkaan arvostele ja analysoi hänen lapsiaan.

Jäin ihmettelemään, että miksi sinun pitää tuppautua muiden kotiin jos ei erikseen pyydetä? Ja miksi otat niin suurena luokkauksena jos uuden rouvan lapset eivät sinua huomioi? Kuka oikeasti jaksaa tuollaisia juttuja mietiskellä ja analysoida.

Miksi sun pitää olla hänen kanssaan missään väleissä? Hoidatte miehen kanssa lasten asiat. Jos alkaa kohtelemaan sun lapsiasi kaltoin, sitten vakava keskustelu miehen kanssa asiasta. Onhan toi nyt jonkin verran lapsellista ko. naisen taholta, mutta anna olla, mitä väliä? Ja älä kommentoi naisen lastenkasvatusta kenenkään (varsinkaan niiden omien lastesi) kuullen, et voi tietää mitä siellä oli tekeillä samaan aikaan, kun siihen pihaan silloin ajoit. Saatta olla, että huomioimattomuus ei liittynyt suhun yhtään mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun pitää väkisin yrittää rakentaa jotain välejä? Sinä hoidat lastesi asiat eksäsi kanssa, anna uuden rouvan olla rauhassa äläkä varsinkaan arvostele ja analysoi hänen lapsiaan.

Jäin ihmettelemään, että miksi sinun pitää tuppautua muiden kotiin jos ei erikseen pyydetä? Ja miksi otat niin suurena luokkauksena jos uuden rouvan lapset eivät sinua huomioi? Kuka oikeasti jaksaa tuollaisia juttuja mietiskellä ja analysoida.

 

 

No voi hyvä ihme sentään. Yleensä on hyvä opetella peruskäytöstavat. Minusta sellaiset ihmiset, jotka nakkelevat niskojaan, jättävät tervehtimättä ja olla möllöttävät toisten seurassa nyrpeinä ovat yksinkertaisesti moukkia. Aikuisten keskenhän ei mitään ongelmaa olisi, kun sellaiset tyypit voi heivata elämästään ihan surutta. Kun mukana on lapsia, jotka imevät vaikutteita ja käytösmalleja vanhemmiltaan, niin voisi edes hetken miettiä, voisiko elämä olla vähän helpompaa, kun on asialliset välit. Jos exän uusi käyttäytyy noin, tulee mieleen helposti, että kotona on sen mukaiset puheetkin. Mahtaa olla lapsista mukava kuunnella äitipuolen motkotusta heidän äidistään.

Jännä juttu sekin, että kun täällä on joku tuore vaimo joskus avautunut uusperheen ongelmista, niin ryöpytys on ollut ihan erilaista.

Meidän ero eksän kanssa ei ollut riitaisa, mutta kovin katkera hän oli pitkään.

Pystyimme kuitenkin olemaan väleissä koska mitään vihantunteita ei ollut, ja tyttäten takiakin oli oltava asiallisissa väleissä.

Me asumme eri maissa, muutimme tyttären kanssa kun hän oli 7-vuotias ja sain hyvän työtarjoiksen täältä missä nyt asumme.  Ja HUOM! asia sovittiin, ei ollut mitään riitaa tästä.

Tytär vietti kuukauden joka kesä isänsä luona ja välit oli muutenkin hyvät kunnes sitten kun hän oli 12 isänsä löysi uuuden naisen elämäänsä. Siitä sitten ongelmat alkoivatkin.  Uusi ei halunnut että tyttö tuli isän luo, ja isä-tytär tapaamiset kutistuivatkin kahteen viikkoon.  Uusi pisti pois kaikki tyttären kuvat joita eksällä oli, kaikki mikä muistutti eksän entisestä elämästä. 

Asiat alkoi mennä siihen malliin että Uusi alkoi avoimesti olla ilkeä.  Yritin saada keskusteluyhteyttä mutta hän kieltäytyi puhumasta. En häntä koskaan tavannut mutta puhelimitse kun yritin mies puhui ja hän huuteli taustalla törkeyksiä.  Lopulta kun tyttö oli murrosiässä ei enää halunnut lähteä isää tapaamaan ollenkaan. 

Kerran isän luona ollessaan tyttö olisi halunnut eräät tietyt kengät ja pyysi isää ostamaan. Tämä kovin epäröi kun tiesi että huuto nousee, osti kuitenkin.  Eks ei maksanut mitään elatusmaksuja, niin sen sovimme keskenämme. Hän maksoi tyttären matkasta luokseen puolet minä puolet. Ruoat yms hän tietysti maksoi kun tyttö oli siellä. Eksän oli määrä osallistua isompiin hankintoihin yms. mutta sekin kävi mahdottomaksi kun Uusi astui kuvioon mukaan.

Olisin toivonut että olisimme voineet olla asiallisissa väleissä myös tuon Uuden kanssa, mutta se ei hänelle tullut kuuloonkaan. Sanottakoon että muutaman vuoden olivat yhdessä, sitten tuli ero ja varsin rumalla tavalla. Siitä ei sen enempää.

Ymmärsin että eksällä oli paha olla mutta kun hän on niin täysin avuton tällaisissa asioissa, antoi kävellä ylitseen ja antoi terrorisoida. Käsittääkseni sairastaa  nyt masennusta mutta kun on sulkeutunut kuin simpukka niin minkäs teet. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän ero eksän kanssa ei ollut riitaisa, mutta kovin katkera hän oli pitkään.

Pystyimme kuitenkin olemaan väleissä koska mitään vihantunteita ei ollut, ja tyttäten takiakin oli oltava asiallisissa väleissä.

Me asumme eri maissa, muutimme tyttären kanssa kun hän oli 7-vuotias ja sain hyvän työtarjoiksen täältä missä nyt asumme.  Ja HUOM! asia sovittiin, ei ollut mitään riitaa tästä.

Tytär vietti kuukauden joka kesä isänsä luona ja välit oli muutenkin hyvät kunnes sitten kun hän oli 12 isänsä löysi uuuden naisen elämäänsä. Siitä sitten ongelmat alkoivatkin.  Uusi ei halunnut että tyttö tuli isän luo, ja isä-tytär tapaamiset kutistuivatkin kahteen viikkoon.  Uusi pisti pois kaikki tyttären kuvat joita eksällä oli, kaikki mikä muistutti eksän entisestä elämästä. 

Asiat alkoi mennä siihen malliin että Uusi alkoi avoimesti olla ilkeä.  Yritin saada keskusteluyhteyttä

Joo, no eihän tuossa kenelläkään muulla ole syytä katsella peiliin kuin sillä tytön isällä.. munaton jantteri, kaiken kaikkiaan.