Lue keskustelun säännöt.
Miten rakentaa yhteyttä exän uuteen vaimoon?
10.03.2024 |
Meidän erosta on jo useampia vuosia. Exäni jäi asumaan meidän yhteiseen taloon, mikä on upea juttu, koska lapsilla säilyi oma tuttu koti. He olivat eron tullessa 7- ja 9-vuotiaita. Aina ovat viettäneet minun luonani suurimman osan viikonlopuista ja usein ovat myös viikolla yön tai pari. Exän kanssa tuo on sujunut ihan hyvin. Ei olla ystäviä, mutta lasten asioista on pystytty laittamaan viestiä. Jos on tullut äitiä ikävä, ovat voineet käydä yötä minun luona toisessa kodissaan, mutta silti se vanha tuttu koti on heille tärkein.
Nyt kun exäni on uusissa naimisissa, minusta tuntuu tosi pahalta, kun uusi rouva on niin töykeä. Jokin aika sitten vein lapsia (11 ja 13 v.) sinne ja yritin auttaa laukut sisälle, kuten ennenkin. Se ei mennyt kovin hyvin, koska uusi rouva ei ihan tykännyt, että tulisi eteiseen. Hän teki jo viime kesänä outoja juttuja. Kun toivat lapset minun luo ja olivat autossa pihalla, moikkasin tietysti molempia. Tämä uusi rouva oli silloin naisystävä, kun eivät olleet naimisissa. Hän ei tervehtinyt takaisin ja uppoutui puhelimeen. Ihan kuin olisin jotenkin loukannut, vaikkei mitään riitaa ole ollut. Hänen lapset suhtautuu minuun myös kuin olisin ilmaa. Olen ymmärtänyt, ettei lapset varsinaisesti asu exäni talossa, vaan käyvät viikonloppuisin. Ehkä on huonosti kasvatettuja, jos ei ole opetettu tervehtimään, mutta jotenkin aistin, että en ole hyväksytty.
Millä tavalla pitäisi tai voisi rakentaa yhteyttä, että kaikki olisi helpompaa? Hänellä ei ole syytä mustasukkaisuuteen, koska exäni ja minun parisuhde kuoli jo ennen eroa ja viimeinen vuosi yhdessä oli niin vaikea kummallekin, että ero oli lopulta helppo ratkaisu eikä jäänyt tunteita kummallekaan.
Kommentit (68)
Joku tietenkin voisi tehdä niin kuin minun exäni lasten äiti teki ja yritti käyttää minua psykologinaan! Joskin eron jälkeen, mutta kuitenkin.
Kun olimme vielä tämän Hellanteltun kanssa yhdessä, niin nainen ei ikinä saanut itsestään sen vertaa irti, että olisi soittanut, tekstannut tai puhunut minulle suoraan, vaan hämmensi soppaa tahoillaan omilla sekoiluillaan. Kun sitten erosta rikkinäisenä ja traumatisoituneena kaikista niistä Hellanteltun sairaista touhuista koitin korjailla itseäni, niin tämä lasten äiti otti yhteyttä - ja kuinka ollakaan, minun olisi pitänyt tukea häntä. Heidän erostaan oli aikaa jo vuosia, itselläni oli mennyt vasta muutama kuukausi, joten olin jokseenkin ihmeissäni siitä itsekeskeisestä monologista. Ihmettelen miten se nainen kesti niin kauan, kun itselläni täyttyi mitta jo alle vuodessa, mutta kieltäydyin kunniasta olla hänen sielunhoitajansa. Mutta minun olisi pitänyt ymmärtää häntä, koska olihan hänellä ne lapsetkin.
Ei, en ymmärtänyt. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä kauhea tilanne jos miehen eksä yrittäisi tunkea kotiini sisälle kuin omaan kotiinsa. Olisin kyllä aivan raivoissani tuossa tilanteessa. Koti on minulle pyhä paikka, sinne ei kukaan tule kutsumatta. Edes eteiseen.
Minusta tuo uusi vaimo ei olisi voinut yhtään selvemmin osoittaa että ei halua olla missään tekemisissä kanssasi. Tietenkin tervehtimättä jättäminen on huonoa käytöstä, mutta mitä muuta voi tehdä jos haluaa toisen ymmärtävän että haluaa olla rauhassa? Jos tervehtii, silloin on otettu ensi askel tutustumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitää väkisin yrittää rakentaa jotain välejä? Sinä hoidat lastesi asiat eksäsi kanssa, anna uuden rouvan olla rauhassa äläkä varsinkaan arvostele ja analysoi hänen lapsiaan.
Jäin ihmettelemään, että miksi sinun pitää tuppautua muiden kotiin jos ei erikseen pyydetä? Ja miksi otat niin suurena luokkauksena jos uuden rouvan lapset eivät sinua huomioi? Kuka oikeasti jaksaa tuollaisia juttuja mietiskellä ja analysoida.
No voi hyvä ihme sentään. Yleensä on hyvä opetella peruskäytöstavat. Minusta sellaiset ihmiset, jotka nakkelevat niskojaan, jättävät tervehtimättä ja olla möllöttävät toisten seurassa nyrpeinä ovat yksinkertaisesti moukkia. Aikuisten keskenhän ei mitään ongelmaa olisi, kun sellaiset tyypit voi heivata elämästään ihan surutta. Kun mukana on lapsia, jotka imevät vaikutteita ja käytösmalleja vanhe
Just noin minäkin ajattelen. Käytöstavat pitää olla aikuisilla ihmisillä. Todellakin se on moukka, joka nakkelee niskojaan ja jättää tervehtimättä. Ei tarvitse esittää parasta ystävää, mutta aikuisen täytyy tajuta myös kasvatuksellinen vastuunsa. Millaista esimerkkiä näyttää lapsille ihmisten kohtaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
No, onhan tuo ikävä tilanne. Ja nimenomaan lasten kannalta. Itse varmaan olisin mennyt koputtamaan auton ikkunaan ja kysymään, että mitä kuuluu ja onko lapsiin liittyen jotain. Ja hymyillyt korostetun ystävällisesti. Ja sitten vaan toivottanut mukavaa päivän jatkoa. Tsempit Ap:lle.
Vaikutat ällöttävältä ihmiseltä, jos tuollaista harrastat, auton oveen koputtelua feikkiystävällisesti. Miksi ihmeessä? Mitä tyydytystä siitä saat? Sinä ET ole lasten huoltaja eikä sinulla ole lapsiin liittyen osaa eikä arpaa. Olet lapsiin nähden samassa asemassa kuin kuka tahansa kadun tallaaja. Sinulle EI kuulu lasten asiat, jos eivät lasten huoltajat tai jompi kumpi heistä katso asiakseen erikseen sinua jostain informoida. Se, että YRITÄT saada jotain asemaa lasten huoltajiin nähden, joka ei sinulle kuulu, etkä sitä saa, se sinua tässä ärsyttää. Tuollaisella typerällä käytöksellä auton ikkunaan koputteluineen korostettu feikkihymy naamalla vain paljastat sisimmän itsesi ja sen, kuinka raivoissasi olet asemastasi tässä kuviossa.
Meillä käy ex-mieheni sisällä silloinkin kun en ole kotona, ja se on ihan fine. Viimeksi pari viikkoa sitten oli etätöissä minun luona. Koululainen oli sairaana kuumeessa ja flunssassa ja minulla oli tärkeitä juttuja töissä. Soitin illalla exälle ja kysyin, onko hän etätöissä huomenna ja pystyykö tulemaan meille. Onnistui hyvin. Hän oli laittanut ruokaakin valmiiksi koko porukalle.
Aikoinaan me oli erotessa suunniteltu, että asuttaisiin paritalossa, jossa molemmilla omat puoliskot. En uskaltanut ottaa niin isoa lainaa, vaikka olisi ollut helpompaa. Minulta on moni kysynyt, miksi me ollaan erottu, kun ollaan edelleen läheisiä. Exäni on bi-seksuaali. Hänellä oli miesystävä jo silloin kun oltiin vielä yhdessä. Minä koin sen loukkaavana ja olin mustasukkainen. Jotkut pystyy sellaiseen suhteeseen, minä en pysty. Se on joko yksiavioinen liitto tai ei mitään. En ottaisi itselleni uutta puolisoa, joka kohtelisi tuolla ap:n kuvaamalla tavalla minun entistä miestäni, joka on edelleen tärkeä ihminen elämässäni ja ennen kaikkea hyvä isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan tuo ikävä tilanne. Ja nimenomaan lasten kannalta. Itse varmaan olisin mennyt koputtamaan auton ikkunaan ja kysymään, että mitä kuuluu ja onko lapsiin liittyen jotain. Ja hymyillyt korostetun ystävällisesti. Ja sitten vaan toivottanut mukavaa päivän jatkoa. Tsempit Ap:lle.
Vaikutat ällöttävältä ihmiseltä, jos tuollaista harrastat, auton oveen koputtelua feikkiystävällisesti. Miksi ihmeessä? Mitä tyydytystä siitä saat? Sinä ET ole lasten huoltaja eikä sinulla ole lapsiin liittyen osaa eikä arpaa. Olet lapsiin nähden samassa asemassa kuin kuka tahansa kadun tallaaja. Sinulle EI kuulu lasten asiat, jos eivät lasten huoltajat tai jompi kumpi heistä katso asiakseen erikseen sinua jostain informoida. Se, että YRITÄT saada jotain asemaa lasten huoltajiin nähden, joka ei sinulle kuulu, etkä sitä saa, se sinua tässä ärsyttää. Tuollaisella typerällä käytöksellä auto
Käsitin, että tämä oli exän nyxä, joka meni auton ikkunaan koputtelemaan, mutta saattoihan se olla tai taisikin olla tämä ex-puoliso. Oli kumpi oli, joka tapauksessa pointti on se, että tuollainen käytös on rajatonta eikä siitä seuraa mitään hyvää. Huoltajat selvittäköön lasten asiat keskenään. Miksi tehdä itseään väkisin tykö ihmiselle, joka ei sitä halua?
On ihan luonnollista haluta neutraaleja välejä sellaisen ihmisen kanssa joka on kiinteä osa omien lasten elämää, ja jonka tulisi olla heille turvallinen aikuinen. On lapsillekin aika toksista, jos aikuinen henkilö, jonka kanssa he asuvat osan aikaa, on heidän toista vanhempaansa kohtaan yrmeä ja vihamielinen. Kyllä aikuisten tulee osata pitää mölyt mahassaan. Toisen kanssa ei tarvitse olla sydänystävä, mutta asialliseen keskusteluun tulee kyetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän voi olla ujo ihminen. Kenellekään ei ole tullut mieleen selitys, ettei ole tahallaan tyly vaan ujo. Olen itse ollut lapsena niin ujo, että juoksin äidin taakse piiloon, jos joku tervehti. En vastannut kysymyksiin mitään.
Edelleen nyt aikuisena minussa asuu sisällä ujo tyttö. Minun on ollut äärettömän vaikea tutustua uusiin ihmisiin esim. työpaikalla tai opiskeluryhmässä. En kykene olemaan leppoisa ja juttelemaan niitä näitä uusien ihmisten kanssa. Minulla on tosiystävää laskettavissa yhden käden sormilla, mutta heistä pisimpään olen tuntenut naapurin tytön 2-vuotiaasta alkaen ja edelleen ollaan ystäviä.
Ujoon ihmiseen ei saa kontaktia tyrkyttämällä seuraansa. Joku ystävällinen teko voi auttaa. Minuun auttaa aika. Tutustuminen tapahtuu hitaasti ja vuosien myötä.
Vierailija kirjoitti:
On ihan luonnollista haluta neutraaleja välejä sellaisen ihmisen kanssa joka on kiinteä osa omien lasten elämää, ja jonka tulisi olla heille turvallinen aikuinen. On lapsillekin aika toksista, jos aikuinen henkilö, jonka kanssa he asuvat osan aikaa, on heidän toista vanhempaansa kohtaan yrmeä ja vihamielinen. Kyllä aikuisten tulee osata pitää mölyt mahassaan. Toisen kanssa ei tarvitse olla sydänystävä, mutta asialliseen keskusteluun tulee kyetä.
Ei tule keskustella sellaisen ihmisen kanssa, johon ei halua mitään suhdetta. Saa ap haluta olla tekemisissä, mutta uusi nainen saa myös päättää että ei halua ap:ta elämäänsä. Sitä ap:n täytyy osata kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuus. Syy voi olla huono itsetunto, parisuhteen toimimattomuus tms. Kokee sut uhkaksi. Et sä hänen kokemuksilleen mitään voi. Kannattaa keskittyä huolehtimaan itsestäsi ja lapsistasi, ei mennä mukaan valtataisteluun. Kurja tietty et noin on. Mun erosta jo 10v ja ihan ollaan kaikki exät ja nyksät ja milloin kenenkin lapset ja lapsenlapset " vanhoja sukulaisia". Kukaan ei jaksa draamoja kehittää ja on tosi helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan luonnollista haluta neutraaleja välejä sellaisen ihmisen kanssa joka on kiinteä osa omien lasten elämää, ja jonka tulisi olla heille turvallinen aikuinen. On lapsillekin aika toksista, jos aikuinen henkilö, jonka kanssa he asuvat osan aikaa, on heidän toista vanhempaansa kohtaan yrmeä ja vihamielinen. Kyllä aikuisten tulee osata pitää mölyt mahassaan. Toisen kanssa ei tarvitse olla sydänystävä, mutta asialliseen keskusteluun tulee kyetä.
Ei tule keskustella sellaisen ihmisen kanssa, johon ei halua mitään suhdetta. Saa ap haluta olla tekemisissä, mutta uusi nainen saa myös päättää että ei halua ap:ta elämäänsä. Sitä ap:n täytyy osata kunnioittaa.
Ei keskustelun tarvitse tarkoittaa mitään kahvittelua ja kuulumistenvaihtoa, mutta sen verran pitäisi kyllä pystyä keskustelemaan, että tervehtii mennessä ja tullessa, ja että mahdollinen lapsiin liittyvä tiedonvaihto tulee tehdyksi. Se palvelee lapsen etua, ja siinä pitäisi asettaa omat kaunat sivuun. Jokaisen, joka ryhtyy suhteeseen eronneen vanhemman kanssa, tulisi tiedostaa tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan luonnollista haluta neutraaleja välejä sellaisen ihmisen kanssa joka on kiinteä osa omien lasten elämää, ja jonka tulisi olla heille turvallinen aikuinen. On lapsillekin aika toksista, jos aikuinen henkilö, jonka kanssa he asuvat osan aikaa, on heidän toista vanhempaansa kohtaan yrmeä ja vihamielinen. Kyllä aikuisten tulee osata pitää mölyt mahassaan. Toisen kanssa ei tarvitse olla sydänystävä, mutta asialliseen keskusteluun tulee kyetä.
Ei tule keskustella sellaisen ihmisen kanssa, johon ei halua mitään suhdetta. Saa ap haluta olla tekemisissä, mutta uusi nainen saa myös päättää että ei halua ap:ta elämäänsä. Sitä ap:n täytyy osata kunnioittaa.
Ei keskustelun tarvitse tarkoittaa mitään kahvittelua ja kuulumistenvaihtoa, mutta sen verran pitäisi kyllä pys
Kun ei pidä. Lasten isän kanssa nuo asiat hoidetaan. Se ei ole mikään kauna, kun ei halua jotain ihmistä elämäänsä.
Kummallinen ihmistyyppi tämä, joiden mielestä kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti heille velkaa vuorovaikutusta. Milloin mistäkin syystä. Minulla on tällainen naapuri, joka vaatii että meillä pitäisi olla jonkinlaiset välit. Ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus. Syy voi olla huono itsetunto, parisuhteen toimimattomuus tms. Kokee sut uhkaksi. Et sä hänen kokemuksilleen mitään voi. Kannattaa keskittyä huolehtimaan itsestäsi ja lapsistasi, ei mennä mukaan valtataisteluun. Kurja tietty et noin on. Mun erosta jo 10v ja ihan ollaan kaikki exät ja nyksät ja milloin kenenkin lapset ja lapsenlapset " vanhoja sukulaisia". Kukaan ei jaksa draamoja kehittää ja on tosi helppoa.
Ei, ei ole mikään noista syy. Olen terveessä hyvinvoivassa parisuhteessa, jossa toisella on lapsia. Puoliso hoitaa itse lapsiinsa liittyvät asiat ja kommunikoi eksänsä kanssa sen mitä pitää. Hyväksyy sen, että minä en kaipaa hänen eksästään ystävää ja hänelle asian on ihan selvä muutenkin. Saan määritellä itse millaisessa roolissa ja suhteessa olen eksään. Ihan aikuismaisesti osaan silti käyttäytyä, ja lapset ovat minulle kuin omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tule kestämään tuo liitto. Jos te olette exän kanssa hyvissä väleissä ja tottuneet hoitamaan lasten asioita yhdessä keskustellen, vaikuttaa vähän liian erilaiselta luonteeltaan tuo hänen nykyinen akkansa. Ei millään pahalla, mutta eihän kaikkien luonne taivu uusperhe-elämään. Siinä vaaditaan monenlaista joustoa ja yhteistyökykyä.
Ei pitäisi pilata omaa ja toisten ilmaa murjottamalla tuppisuuna. Tulee mieleen oma isäpuoleni, joka osasi juovuspäissään olla maailman napa, mutta muut ajat jurotti yksinään. Jos jotain kysyi, sai murahduksen vastaukseksi. Jos kysyi jotain, mistä hän ei pitänyt, ei saanut edes murahdusta vaan hiljaisuuden. Kaikille se oli samanlainen, mutta äitini sanoi jälkikäteen, että silloin seurustelun alussa on kantanut ruusuja ja ollut olevinaan herrasmies. Mitä ei siis koskaan ollut. Isää haukkui vellihousuksi kun isä ei alkanut tappelemaan. Isällä oli sitten muita ongelmia kuten huono terveys, hermosärkyjä ja kova diabetes, mutta siitä huolimatta osasi olla ihmisiksi ja kunnioitti kaikkia ihmisiä ympärillään.
Miksi pitäisi vai ajattelitko jotain kolmen kimppakivaa?
Ap taisi kadota kuin pieru saharaan kun ei saanut mieleisiään vastuksia.
Yhtä asiaa jäin ihmettelemään. Ap kirjoitti ettei ole ex miehensä kanssa ystäviä, viestiä joskus vaihtavat lasten asioista. Joten herääkin kysymys, että miksi ap yrittää puoliväkisin kaveerata uuden rouvan kanssa? Ei se rouva ole ap:lle mitään velkaa.
Mieheni lapset ovat mukavia, viihtyvät ja viettävät paljon aikaa luonamme, mutta ex ei kynnyksen yli astu ! Sitä emme halua mieheni kanssa kumpikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä uudella vaimolla on itsellään riitaisat välit entiseen mieheensä? Jos sille on ihan normaalia, että pidetään mykkäkoulua vuosikymmenet.
Minulla on 2 poikaa ja heillä hyvä isä. Pojat asuvat vuoroviikoin molempien luona. Silloin kun erottiin, pojat oli pieniä ja aluksi oli pari vuotta, että he kävivät vain päiväselti isällään. Sitten isänsä sanoi kerran kun oltiin yhdessä ravintolassa syömässä, että hän haluaisi olla enemmän arjessa mukana. Mietin sitä jonkin aikaa ja olin itsekin sitä mieltä, että poikien ja isän yhteistä aikaa oli liian vähän. Eron jälkeen se on katsottava, että lapsella on oikeis molempiin vanhempiinsa, eikä niin, että äidillä on oikeus lapsiinsa tai isällä on oikeus lapsiinsa. Meillä vuoroviikkosysteemi on toiminut.
Olisi tosi outoa, jos minä en yhtäkkiä olisi tervetullut lasteni isän kotiin. En siellä asu, mutta tietysti vien pojat sisälle asti ja haen sisältä, että voidaan va
Kuulostaa kuviolta, jossa uusia puolisoita ei ole mukana.
Järkyttävää käytöstä. Exä nyxineen tunkeutuu omin lupineen asuntoon ollessasi töissä. Minä olisin tehnyt rikosilmoituksen. Exäni oli väkivaltainen, ja erosin turvakodin kautta. Pahin painajainen olisi löytää exäni kotoani.