Lue keskustelun säännöt.
Nainen tuhosi suhteemme liialla kiirehtimisellä
10.03.2024 |
Hän painosti kovasti minua, että meidän pitäisi mennä tapaamaan vanhempiani. Itsellä oli taustalla kipeä ero ja luottamus naisiin ja parisuhteeseen erittäinkin horjunut. Siksi päätin jo aikoinaan edellisen eron jälkeen, että seuraavaa mahdollista suhdetta en julkista tai uutta kumppania näytille vie ennen kuin suhde on äärimmäisen vakaa ja tarpeeksi kauan kestänyt. Tämä painostus lähinnä vei vain kauemmas siitä tilanteesta, että olisin ollut halukas julkistamaan suhdetta lähipiirille, koska se ei todellakaan tehnyt suhdetta vakaaksi. Lopulta tämä painostus tuhosi suhteemme ja erosimme jopa hieman riitaisasti.
Mikä siinä on, että sitä hyvää ei voi odottaa, jos toisen kanssa aidosti tosissaan on liikenteessä?
Kommentit (332)
Ei tule kyllä lähipiiristä yhtään kestävää rakkaussuhdetta jossa olisi esiintynyt piilottelua tai lähipiiristä eristämistä. Toki alussa voi pitää matalaa profiilia, mutta jos suhde on vakava, toinen tulee osaksi elämää ihan itsestään.
Kolme vuotta elin piilottelusuhteessa, never again. Nyt suhteessa jossa minut otettiin avoimesti ja julkisesti parisuhdekumppaniksi alusta alkaen ja ero on kuin yöllä ja päivällä. Itsekin olen itsevarmempi ja rennompi kumppani kun ei tarvi jatkuvasti hämmentyä ja pohtia mitä toinen oikein pälyilee ja luikkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elin suhteessa jossa mies ei esim.koskaan itse julkaissut mitään minuun liittyvää sosiaalisessa mediassa, eikä halunnut vuoden seurustelun jälkeen edes puhua yhteen muuttamisesta. Ei hän muuten varsinaisesti minua piilotellut, mutta oli kokoajan tunne että on toinen jalka oven välissä tai ettei ole täysin varma suhteestamme. Olin oikeassa, oltiin oltu yhdessä puolitoista vuotta kun hän palasi exänsä kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Minä elin suhteessa jossa mies ei esim.koskaan itse julkaissut mitään minuun liittyvää sosiaalisessa mediassa, eikä halunnut vuoden seurustelun jälkeen edes puhua yhteen muuttamisesta. Ei hän muuten varsinaisesti minua piilotellut, mutta oli kokoajan tunne että on toinen jalka oven välissä tai ettei ole täysin varma suhteestamme. Olin oikeassa, oltiin oltu yhdessä puolitoista vuotta kun hän palasi exänsä kanssa yhteen.
Ja siis tämä tapahtui niin että ensin alkoi etäisemmäksi, lopulta sanoi että ei tunne niin vahvasti minua kohtaan kun pitäisi ja kun olimme eronneet niin sain hetken päästä tietää että ex on taas kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Minä elin suhteessa jossa mies ei esim.koskaan itse julkaissut mitään minuun liittyvää sosiaalisessa mediassa, eikä halunnut vuoden seurustelun jälkeen edes puhua yhteen muuttamisesta. Ei hän muuten varsinaisesti minua piilotellut, mutta oli kokoajan tunne että on toinen jalka oven välissä tai ettei ole täysin varma suhteestamme. Olin oikeassa, oltiin oltu yhdessä puolitoista vuotta kun hän palasi exänsä kanssa yhteen.
Näin oli muuten nuoruuteni suhteessa, jossa sitten tämä toinen kärvisteli vuosia, ennenkuin sai sanottua ääneen haluavansa erota.
Somet ja kaikki oli silloin käytössä, ja julkaisi vähän väliä esim. missä tapahtumissa ja reissuissa kävi. Mutta ikinä ei maininnut olevansa niissä minun kanssani. Kun muutettiin yhteen, niin julkaisi muuttavansa, muttei muuttavansa yhteen minun kanssani. Hänen someaan jos katsoi, ei olisi ikinä voinut arvata minun olevan millään tavalla osa hänen elämäänsä.
Kaikki suhteen etenemiset, eli tapailusta seurusteluksi, seurustelusta avoliitoksi jne. tapahtuivat minun aloitteestani. Minä raukka nuorena halusin vain kovasti puolison, elää yhdessä, saada joskus perheen jne, ja lohduttauduin aina, että ehkä toinen on vain niin ujo, ettei osaa ottaa esiin näitä etenemisiä, ja ettei vaan tiedä miten minusta mainitsisi.
En tiedä, oliko asia niin, että jo alkumetreiltä koki korkeintaan "ihan ok..." -tunteita, muttei vaan saanut suutaan auki, että ei nyt ehkä kannata edetä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Eräs tuttu tahtoo myös tavata koko tapailukumppanin suvun kumminkaimoja myöten, kun alkaa seurustelemaan. Pidän tapaa ja innokkuutta outona.
Tällä hän estää sen, ettei toista voi riiputtaa suhteessa ihan huvin vuoksi, vaan molemmilla on tavoitteena pitkäaikainen sitova suhde. Fiksu ratkaisu ja testaa, onko toinen tosissaan.
Ap lähti liian aikaisin seurustelemaan, koska ei ollut siihen kypsä, mutta ei toinen voi olla pelkkänä panoppuna ilman sitoumuksia. Ilmeisesti ap:lle kuitenkin seksi kelpasi. Itseään voi tuossa syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa oppia puhumaan, että etsii vain ystävää tai seksisuhdetta, jos ei halua löytää mitään vakavaa.
Puhuminen on välttämätöntä parisuhteessa. Jää silloin kaikille parempi mieli.
Sinä halusit vain helpon nakin mutta nainen ei ollutkaan sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta samaan aikaan te jatkatte väittämistä, että seksisuhteessa mies saa kaikki edut ilman velvollisuuksia. Vaikka seksisuhteessa molemmat saavat samat asiat. Seksiä ja hauskanpitoa.
Mikä todistaa, että asia on kuten kirjoitin. Parisuhteessa nainen saa haluamiaan asioita, jotka eivät ole asioita joita mies pitää hyvinä tai yhtä tärkeinä."
Ekan osan tekstistä olen lukenut täältä lukuisia kertoja jo kolme vuotta sitten, mutta tämä häntä on uutta.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että myös miehet haluavat sitoutua? Sinä et selvästikään tahdo mitään sellaista, etkä ehkä edes tunne miehiä, joille parisuhde olisi jotain muuta velvollisuuksia ja ikävyyksiä. Mutta tosiasiassa ihan oikeassa elämässä lukuisat miehet nimenomaan haluavat parisuhteeseen naisten kanssa niin, että se vaikuttaa jopa epätoivoiselta.
Minulla on paljon kokemuksia miehistä, jotka haluaisivat mennä lyhyen deittailun jälkeen jopa kihloihin, ensimmäinen tällainen oli ollessani vasta 14v., eikä meillä edes ollut seksiä, koska olin liian nuori. Sen jälkeen oli monia, jotka nimenomaan halusivat seurustella, sitoutua, muuttaa yhteen ja olla kaiken ajan kanssani (riesaksi asti), ja aviomiehenikin kanssa menin kihloihin kuusi viikkoa ensitapaamisesta, koska hän kovasti halusi. Minun kokemukseni miehistä on täysin päinvastainen kuin sinulla enkä taatusti ole ainoa.
Kyllä minä silti tiedän, että on olemassa miehiä, jotka minun näkökulmastani katsottuna eivät koskaan kasva aikuisiksi. Heitä kuvataan paljon palstalla, ilmiö voi liittyä myös yhteiskuntaluokkaan. Nämä miehet elävät kuin teinit ja nuoret aikuiset, joiden mielestä työnteko on ikävää ja sitä tehdään vain rahan takia, ihanteellinen vapaa-aika on mopolla päristelyyn verrattavissa olevaa oleilua ja ryypiskelyä kavereiden kanssa ja kuumia kissoja tiirailleen, kun taas kotona odottaa äitiin verrattavissa oleva justiina, joka kalkattaa kaikesta hauskasta ja hoitaa kotia ja lapsia (kuvaus tuo kyllä mieleen jopa sarjakuvakarikatyyrin, mutta sellaisena se sinun teksteissäsikin esiintyy). Mutta eivät kaikki miehet sentään tuollaisia ole, vain pieni osa.
Kuten joku jo sanoi, niin ei tämä asia ole sukupuolesta riippuvainen, vaan perhekulttuurista, yhteiskuntaluokasta ja kiintymyssuhteesta sekä persoonallisuudenpiirteistä. Osa naisistakin on seikkaulunhaluisia, rämäpäisiä, itsenäisiä, jotka tekevät ehkä lapsia, mutta se ei ole heidän elämänsä pääsisältö niin kuin tunnut kuvittelevan. Osa naisista haluaa perheen tietyssä vaiheessa viimeistään, mutta kun siihen yhdistyy halu perhe-elämästä eikä miestä löydy, niin silloin sinun näkökulmasi on mielestäni paljon validimpi. Koska ne monogaamiset, sitoutumiskyvyttömät miehet ovat jo parisuhteissa ja jäljellä on vain näitä, joille vapaan poikamiehen elämä on tärkeämpää. He eivät tee kompromisseja, jos nainen ei riittävästi säväytä.
Mutta ei yli kolmekymppiseksi vaihtuvissa suhteissa seilaavista miehistä välttämättä ole perheenisän rooliin kenenkään naisen kanssa,vaikka he lapsia haluaisivatkin. Koska taustana on tuo malli, missä perhe-elämä, vaimo ja velvollisuudet ovat tylsiä juttuja ja kaikki hauska on muualla. Jos tällaisen miehen ottaa, ottaa riesan itselleen ja hupikaverin lapsilleen ja siirtää samaa mallia eteenpäin eli lapsilta puuttuu aikuinen isä, aikuisen isän malli. Jos tyttäreni olisi tuossa tilanteessa, kehottaisin ottamaan mieluummin spermapankista itselleen spermaa kuin väkisin raahaamaan tuollaista miestä vihille. Antaa hänen olla mikä on, ei ketään voi muuttaa, jos hän ei itse kovasti halua eikä aina silloinkaan.
Kommentoin vielä sitä voiko parisuhteessa ollessa eheytyä entisistä traumoistaan. Kyllä voi, ehdottomasti, se on niitä harvoja spontaaniparanemisen paikkoja ihmiselämässä, ensimmäinen on murrosikä.
Parisuhdessa on normaalia taantua niin, että persoonallisuuden infantiilit puolet tulevat esille ja saavat kehittyä eteenpäin (tulevat hoivatuiksi) tai sitten tulee uudestaan satutetuksi. Kiintymyssuhdemalli tulee tässä parisuhdedynamiikan pohjaksi eli riittää, jos toinen parisuhteen osapuoli on turvallisesti kiintynyt ja hänellä on lisäksi korkea intrapsyykkinen ja interpsyykkinen älykkyys. Hän osaa tulkita omia puolustusreaktioitaan paiskaamatta niitä heti toisen päälle ja osaa kuunnella ja tulkita myös toisen puolustusreaktioita provosoitumatta ja toisaalta asettamalla rajoja. Näin toinen saa käydä aikuisena läpi ne objektisuhteen heikot kohdat, jotka ovat jääneet oman lapsuudenperheen kanssa käymättä.
Tuollainen suhde on erittäin arvokas, vaikka liitto päätyisikin eroon. Tietysti tietoisella tavalla objektisuhteita voi parantaa myös rahalla eli psykoterapiassa terapeutin toimiessa container-säiliönä, josta palautetaan käsiteltyinä asiat, joiden peilaaminen ihmissuhteeseen on tuottanut vaikeuksia. Psykoterapiassa voi parantaa intrapsyykkistä älykkyyttään, mutta interpsyykkinen älykkyys ei siellä juurikaan kehity. Siihen tarvitaan ryhmäpsykoterapiaa, jota kuitenkin on aika vähän saatavilla nykyisin. Learning by doing on siis monen tie sarjamonogamian maailmassa, mitä en siis pidä huonona asiana.
Jokaisen seurustelusuhteen kautta tulee näkyviin eri asioita omassa tavassa olla lähellä/päästää lähelle ja vartioida rajoja ja myös oppii noista kokemuksista. Useimmilla tuo alkaa jo teini-ikäisenä, kun harjoitellaan seurustelua lapsuuden ja nuoruuden tai nuoren aikuisen välimaastossa. Aikuisuudessakin kehitys jatkuu siltä osin kuin se on kesken. Tapa olla lähellä on monin tavoin myös kehollinen kokemus ja kytköksissä varhaiseen vuorovaikutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä AP:n kannattaisi käsitellä ero ensin ja sitten vasta tapailla uusia.
Erosta oli kolme vuotta ja olin sen käsitellyt, mutta tietyt arvet ei umpeudu koskaan. Tai niiden parantuminen vaatii nimenomaan sen paremman seuraavan suhteen, jotta saat luottamuksen parisuhteeseen takaisin.
Ap
Ei ole seuraavan seurustelukumppanin tehtävä ruveta sinua parantelemaan.
Eli olet käytännössä sitä mieltä, että jos sinua on joskus esim systemaattisesti petetty parisuhteessa, niin se täytyy kokonaan mielessään unohtaa ja luottaa seuraaviin parisuhteisiin alusta alkaen satano
.
Itse en olisi tuollaiseen suhteeseen edes lähtenyt.
Mielenkiintoinen ketju. Omat vanhempani ovat olleet niin vanhanaikaisia, että kun miehen on "tuonut näytille", niin suhteen on pitänyt olla jo siinä pisteessä, että kihlat ollaan jo ostamassa tai vähintäänkin suunnitellaan saman katon alle muuttamista. Jotkut ovat ketjussa kirjoittaneet, että ei ole tarpeeksi ihastunut/rakastunut, jos ei ole tarkoitus olla toisen kanssa vakavassa parisuhteessa. Mä itse ajattelen asian hieman toisin. Muutaman kuukauden seurustelussa on vielä niin ruusunpunaiset lasit päässä, että ei joko huomaa tai ei ainakaan välitä toisen ärsyttävistä piirteistä. Lisäksi moni näyttää tuossa vaiheessa vielä itsestään vain ne parhaimmat puolensa. Alkuhuumassa on ihastunut/rakastunut toisessa siihen mielikuvaan, joka hänestä siinä tunne myrskyssä on. Vasta ajan myötä huomaa, vastaako toinen todellisuudessa omassa päässään luotua mielikuvaa vai ei.
Mä olen pysynyt pitkään sinkkuna. Osittain siksi, että en halunnut lapsiani sotkea mihinkään uusperhekuvioihin. Mutta suurimmaksi osaksi siksi, että monella miehelläkin tuntuu olevan liian kiire suhteen syventämiseen. Ja tämä kiire muuten tuntuu pahenevan, kun mies täyttää 60. Jollain tavalla kiirehtimisen vielä ymmärrän, jos ollaan perheenperustamisiässä ja se yhteinen asuntolainakin pitäisi vielä ottaa, mutta kun lapset on jo aikuisia eikä asuntolainaakaan enää tarvita, niin mikä ihmeen kiire silloin on? Koko loppuelämä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt osui ja upposi. Minä jätin tällä viikolla miehen, joka varmaan koki minun kiirehtineen. En tiedä oletko ap tämä kyseinen mies, mutta.
Olen vähän alle n. 40-vuotias ja tavallaan vielä hedelmällistä ikää jäljellä ja ymmärrän myös elämän realiteetit, enkä jää jahkailemaan suhteeseen joka ei mielestäni etene niin että se tuntuu myös minusta hyvältä.
Jätin miehen, koska hänelle tuntui kelpaavan seksi ja mies puhui minulle mm. Ensi kesän häistä (itse alkoi puhua, minä en vaatinut mitään naimisiinmenoja tms) mutta yhtäkään hänen ystäväänsä en ollut tavannut. Päinvastoin. Hän kirjaimellisesti piilotteli minua autossa ja taas luonani käydessään tapasi työkavereitani etc. Kun kävimme työpaikkani eräissä juhlissa. Tapailimme 3kuukauden ajan ja suhteemme oli kaukosuhde.
Hänellä oli vielä Tinderit tulilla ja FB:ssä sinkku-status päällä, vaikka sen
Meillä on lapsetonta seurustelua takana jo 8 vuotta. Molempien lapset lentäneet pesästä jo vuosia sitten. 😊 Nuorena mentiin ja koettiin riittämiin, nyt ihana aikuisten suhde!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen väisti luodin, ja teki oikein kun jätti.
Kun tuntee että ihminen on oikea, ei ole mikään ongelma esitellä häntä sukulaisille parissa viikossa (näin meillä). Kun nainen ei ole oikea, niin paskan miehen mielestä tätä piilotellaan ja samalla etsitään parempaa naista, sitä jota ei tarvitsisi piilotella. Mutta sitten on itku puserossa, kun nainen jättää. Miksi? Eihän nainen ollut sellainen, mikä olisi kuitenkaan kelvannut.
Ei ne tunteet tule koskaan, ellei tule parissa kuukaudessa.
Olen 100% samaa mieltä. Kun on oikea ihminen, ei ole mitään syytä eikä halua pidätellä missään asiassa. Kiirehtiä ei toki tarvitse, mutta kyllä sen suhteensa haluaa kuuluttaa vaikka koko maailmalle, ajasta viis kauanko se on kestänyt.
Se toinen voi paljastua vaikka miksi muutaman kk jälkeen. Se että sinusta tuntuu ensisilmäyksellä oikealta ei tarkoita sitä etteikö se toinen voisi olla aivan persiistä kun sen oppii paremmin tuntemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt osui ja upposi. Minä jätin tällä viikolla miehen, joka varmaan koki minun kiirehtineen. En tiedä oletko ap tämä kyseinen mies, mutta.
Olen vähän alle n. 40-vuotias ja tavallaan vielä hedelmällistä ikää jäljellä ja ymmärrän myös elämän realiteetit, enkä jää jahkailemaan suhteeseen joka ei mielestäni etene niin että se tuntuu myös minusta hyvältä.
Jätin miehen, koska hänelle tuntui kelpaavan seksi ja mies puhui minulle mm. Ensi kesän häistä (itse alkoi puhua, minä en vaatinut mitään naimisiinmenoja tms) mutta yhtäkään hänen ystäväänsä en ollut tavannut. Päinvastoin. Hän kirjaimellisesti piilotteli minua autossa ja taas luonani käydessään tapasi työkavereitani etc. Kun kävimme työpaikkani eräissä juhlissa. Tapailimme 3kuukauden ajan ja suhteemme oli kaukosuhde.
Hänellä oli vielä Tinderit tulilla ja FB:ssä sinkku-status päällä, vaikka sen
Muuten hauska ajatusleikki, mutta eivät nuoret miehet kaipaa parisuhteita sen enempää kuin nuoret naisetkaan. Nuoruudesta haluavat nauttia kummatkin. Eikä tarvitse ensitreffeiltä rynnätä suoraan neuvolaan; esim. 25-vuotiaana kun alkaa etsiä vakikumppania niin ehtii hyvin seurustella ennen perheenperustamista.
Ap, et kai pannut sitä innokasta naista?
Etkö tiedä, että kiirehtiminen on pahasta ja hyvää kannattaa odottaa!
Minä en rupeaisi mihinkään peiton vatkaamiseen, ennen kuin olen saanut sitoutumista osoittavan sormuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt osui ja upposi. Minä jätin tällä viikolla miehen, joka varmaan koki minun kiirehtineen. En tiedä oletko ap tämä kyseinen mies, mutta.
Olen vähän alle n. 40-vuotias ja tavallaan vielä hedelmällistä ikää jäljellä ja ymmärrän myös elämän realiteetit, enkä jää jahkailemaan suhteeseen joka ei mielestäni etene niin että se tuntuu myös minusta hyvältä.
Jätin miehen, koska hänelle tuntui kelpaavan seksi ja mies puhui minulle mm. Ensi kesän häistä (itse alkoi puhua, minä en vaatinut mitään naimisiinmenoja tms) mutta yhtäkään hänen ystäväänsä en ollut tavannut. Päinvastoin. Hän kirjaimellisesti piilotteli minua autossa ja taas luonani käydessään tapasi työkavereitani etc. Kun kävimme työpaikkani eräissä juhlissa. Tapailimme 3kuukauden ajan ja suhteemme oli kaukosuhde.
Hänellä oli vielä Tinderit tu
Kyllä osa nuorista miehistä seurustelee mielellään, ne parhaat nimittäin. Esim oma mies seurusteli alk 15v. Koko ajan, kaksi avovaimoa kunnes tapasi minut ja jätti noista jälkimmäisen.
Minulla oli yksi poikaystävä ja yksi avomies ennen kun tapasin mieheni. Ollaan oltu pian 36v yhdessä.
Olisitte jo kihloissa ilman kiirettä😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, kertokaapa minulle tämä:
Toistuvasti teiltä naisilta kuulee, kuinka tapailusuhde jossa harrastetaan seksiä ja pidetään hauskaa on sellainen, jossa mies saa jotain naiselta.
Minä ymmärtäisin, että molemmat saavat samoja asioita yhtä lailla, eikö vain? Jos näin ei ole, vaan tällaisessa suhteessa mies on saaja ja nainen antaja, eikö parisuhteessa sitten ole toisin päin? Eikö silloin ole niin, että parisuhteen vakiintuessa nainen saa ja mies antaa. Miksi miehet muuten haluaisivat tapailusuhdetta, jos kaikille julkistettu parisuhde olisi puhtaasti "win-win".
Naiset eivät tunnu koskaan miettivän tätä. Naiset ovat niin itseensä ja omiin tarpeisiinsa keskittyviä, etteivät osaa ajatella miehen tarpeita miehen näkökulmasta. Tämä tuntuu olevan naisille jopa biologisesti mahdotonta. Miestä ajatellaan ainoastaan miehen velvollisuuksien kautta; m
Noinhan se pitkälti on.
Jos kysyt mieheltä vs naiselta mikä on parasta parisuhteessa, lähes aina he korostavat hieman eri asioita.
Mies tyypillisesti korostaa enemmän seksiä, hauskanpitoa, mielenkiintoisia keskusteluja (ei arkisia) ja harrastamista yhdessä.
Nainen tyypillisesti korostaa enemmän "arjen jakamista", turvan tunnetta, keskusteluja arkisista asioista, tukemista ja rohkaisemista, sitä että ollaan me ja näytetään se kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, kertokaapa minulle tämä:
Toistuvasti teiltä naisilta kuulee, kuinka tapailusuhde jossa harrastetaan seksiä ja pidetään hauskaa on sellainen, jossa mies saa jotain naiselta.
Minä ymmärtäisin, että molemmat saavat samoja asioita yhtä lailla, eikö vain? Jos näin ei ole, vaan tällaisessa suhteessa mies on saaja ja nainen antaja, eikö parisuhteessa sitten ole toisin päin? Eikö silloin ole niin, että parisuhteen vakiintuessa nainen saa ja mies antaa. Miksi miehet muuten haluaisivat tapailusuhdetta, jos kaikille julkistettu parisuhde olisi puhtaasti "win-win".
Naiset eivät tunnu koskaan miettivän tätä. Naiset ovat niin itseensä ja omiin tarpeisiinsa keskittyviä, etteivät osaa ajatella miehen tarpeita miehen näkökulmasta. Tämä tuntuu olevan naisille jopa biologisesti mahdotonta. Miestä aja
Onko tähän jotain lähdettä?
No siten että patjaksi nainen kelpaa, muttei muuhun. Ja sitten suututtaa, kun nainen tajusi homman heti ja jätti.