Nainen tuhosi suhteemme liialla kiirehtimisellä
Hän painosti kovasti minua, että meidän pitäisi mennä tapaamaan vanhempiani. Itsellä oli taustalla kipeä ero ja luottamus naisiin ja parisuhteeseen erittäinkin horjunut. Siksi päätin jo aikoinaan edellisen eron jälkeen, että seuraavaa mahdollista suhdetta en julkista tai uutta kumppania näytille vie ennen kuin suhde on äärimmäisen vakaa ja tarpeeksi kauan kestänyt. Tämä painostus lähinnä vei vain kauemmas siitä tilanteesta, että olisin ollut halukas julkistamaan suhdetta lähipiirille, koska se ei todellakaan tehnyt suhdetta vakaaksi. Lopulta tämä painostus tuhosi suhteemme ja erosimme jopa hieman riitaisasti.
Mikä siinä on, että sitä hyvää ei voi odottaa, jos toisen kanssa aidosti tosissaan on liikenteessä?
Kommentit (332)
Eikös tuo vain osoittanut, että suhde ei ollut hyvä. Naisella oli halu painostaa sinua asioihin, joita et halua, ja vanhempien mukaan vetäminen hyvin nopeasti on hieman outoa. Katse eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja.
Narsisti voisi käyttäytyä tuon naisen tavoin, eli haluta nopeasti mennä tekemään vaikutusta ja luomaan kontakteja läheisiisi, ajatuksena, että hån voisi esim. eron uhatessa jopa käyttää heitä painostamaan sinua, ettet nyt vain jätä noin ihanaa naista, tai muuten kääntää heitä sinua vastaan tai asettua sinun ja läheistesi väliin. Narsisteilla on tapana yrittää erottaa uhri läheisistään.
"Kasaat melkoisen vastuun ihmiselle, joka varmaankin haluaisi vain mukavan suhteen jossa toisen kanssa helppoa ja ihanaa olla, eikä päätyä toisen korjaajaksi."
Jokaisella on vapaus valita haluaako olla kanssani vai ei, en ole ollut ketään pakottamassa tähän. Varmasti suurin osa on tuolla etsimässä ehjää ihmistä ja se on täysin ok. En todellakaan edes haluaisi suhdetta, jossa toinen kokee minut jonkinlaiseksi rasitteeksi. Kuten totesin, parasta olisi löytää ihminen jolla on samankaltaisia haasteita kuin minulla, koska sitten olisimme ikään kuin samalla viivalla. Olen itse aina mennyt tunne edellä ja tiedän kokemuksesta että rikkinäiseenkin ihmiseen voi rakastua.
"Toisaalta hyvä että hän on tajunnut että kannattaa etsiä samanlainen rikkinäinen ihminen suhteeseen. Saavat sitten epäillä ja kyräillä toinen toisiaan vapaasti ja jättää normaalit ihmiset rauhaan parisuhdeasioissa."
Tämä kommentti kiteyttää hyvin miksi mieluiten haluaisin kumppanin, jolla on samanlaista kokemuspohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:n jättänyttä naista. Itse päättänyt suhteen samasta syystä. Eri juttu jos ollaan tunnettu muutama viikko, mutta jos vielä useamman vuoden seurustelun jälkeen mies ei halua esitellä lapsilleen tai vanhemmilleen, otan sen viestinä että minun kanssani ei olla vakavissaan, olen vaan ajanviete. Kyllä mies voi haluta etuja minulta (seksiä, ajanvietettä, terapeuttipalveluja) vaikkei rakastaisi, tai erityisesti pitäisi minusta.
Miettikää nyt järjellä: mies kohtaa unelmiensa naisen jonka kanssa haluaa loppuelämän suhteen. MIKSI IHMEESSÄ mies haluaisi piilotella tätä lähipiiriltään ja antaa kaikkien ymmärtää ettei tämä nainen kuulu hänen elämäänsä? Tökkisi tätä unelmiensa naista kauemmas, vapaille markkinoille? Ei rakastunut ihminen vaan toimi noin.
Näiden viestien lukeminen tuntuu todella erikoiselta, kun muuten seuraa nykyajan deittikulttuuria. Eli ensin tapaillaan kevyesti, jopa montaa yhtä aikaa koska Tinder, vähitellen suhde syvenee, mutta MUUTAMAN KUUKAUDEN PÄÄSTÄ, juuri, kun suhde alkaa vähän vakiintua, pitäisi jo tavata vanhemmat tai muuten ei ehkä ole tosissaan!?
Oikeasti, kylläpä te olette epävarmoja. Miten te edes haluatte tavata perhettä, kun suhde on niin tuore? Ja ettehän te suvun kanssa SEURUSTELE (sitoutuminen kuten kihlat ja avioliitto on tässä vaiheessa yleensä kaukana edessä!) vaan sen miehen.
Vierailija kirjoitti:
No nyt osui ja upposi. Minä jätin tällä viikolla miehen, joka varmaan koki minun kiirehtineen. En tiedä oletko ap tämä kyseinen mies, mutta.
Olen vähän alle n. 40-vuotias ja tavallaan vielä hedelmällistä ikää jäljellä ja ymmärrän myös elämän realiteetit, enkä jää jahkailemaan suhteeseen joka ei mielestäni etene niin että se tuntuu myös minusta hyvältä.
Jätin miehen, koska hänelle tuntui kelpaavan seksi ja mies puhui minulle mm. Ensi kesän häistä (itse alkoi puhua, minä en vaatinut mitään naimisiinmenoja tms) mutta yhtäkään hänen ystäväänsä en ollut tavannut. Päinvastoin. Hän kirjaimellisesti piilotteli minua autossa ja taas luonani käydessään tapasi työkavereitani etc. Kun kävimme työpaikkani eräissä juhlissa. Tapailimme 3kuukauden ajan ja suhteemme oli kaukosuhde.
Hänellä oli vielä Tinderit tulilla ja FB:ssä sinkku-status päällä, vaikka sen statuksenkin saa piilotettua, en vaatinut vaihtsmaa
Tästä on keskusteltu aikaisemminkin. Ongelma tässä ei ole miehet, vaan te naiset.
Te itse halusitte venyttää pariutumisikää. Halusitte kokea juoksut ja sinkkuuden. Parisuhteeseen sen kunnollisen ja luotettavan miehen kanssa vasta kun halutaan lapsia. Sitä ennen kiinnostaa toisenlaiset miehet. Ja ei, kyse ei ole siitä että parikymppinen olisi liian nuori sitoutumaan. Huono selitys. Te vain haluatte syödä ja säästää kakun, kokea eri elämänvaiheet eri miesten kanssa.
Kun huomautan tästä teille naisille, vastaus on aina "niin mutta eivät miehetkään halua lapsia nuorina". Mutta kuka puhui mitään lasten hankkimisesta nuorena? Puhuttiin pariutumisesta.
Nyt te valitatte kun miehet eivät suostukaan enää kuvioon jossa pitäisi hypätä suoraan ensitreffeiltä häihin, lainaneuvotteluihin ja neuvolaan. Ja sitten arvotaan sovitaanko kuitenkaan yhteen, kun ensihuuma on laantunut ja ruuhkavuosien jälkeen olisi aikaa olla yhdessä. Olisiko juuri tämä mies kiinnostanut naista ilman lapsikuumetta? Tuskinpa olisi.
Ei kiitos. Lapsetonta seurustelua pitäisi olla vähintään 5v ennen lisääntymistä. Ja tämä on minimi.
Vierailija kirjoitti:
Naiset, kertokaapa minulle tämä:
Toistuvasti teiltä naisilta kuulee, kuinka tapailusuhde jossa harrastetaan seksiä ja pidetään hauskaa on sellainen, jossa mies saa jotain naiselta.
Minä ymmärtäisin, että molemmat saavat samoja asioita yhtä lailla, eikö vain? Jos näin ei ole, vaan tällaisessa suhteessa mies on saaja ja nainen antaja, eikö parisuhteessa sitten ole toisin päin? Eikö silloin ole niin, että parisuhteen vakiintuessa nainen saa ja mies antaa. Miksi miehet muuten haluaisivat tapailusuhdetta, jos kaikille julkistettu parisuhde olisi puhtaasti "win-win".
Naiset eivät tunnu koskaan miettivän tätä. Naiset ovat niin itseensä ja omiin tarpeisiinsa keskittyviä, etteivät osaa ajatella miehen tarpeita miehen näkökulmasta. Tämä tuntuu olevan naisille jopa biologisesti mahdotonta. Miestä ajatellaan ainoastaan miehen velvollisuuksien kautta; mitä kunnon mies tekee, koska niin kuuluu t
Ja on hassua, kuinka naiset alapeukuttavat tätä.
Mutta samaan aikaan te jatkatte väittämistä, että seksisuhteessa mies saa kaikki edut ilman velvollisuuksia. Vaikka seksisuhteessa molemmat saavat samat asiat. Seksiä ja hauskanpitoa.
Mikä todistaa, että asia on kuten kirjoitin. Parisuhteessa nainen saa haluamiaan asioita, jotka eivät ole asioita joita mies pitää hyvinä tai yhtä tärkeinä.
Nainen väisti luodin, ja teki oikein kun jätti.
Kun tuntee että ihminen on oikea, ei ole mikään ongelma esitellä häntä sukulaisille parissa viikossa (näin meillä). Kun nainen ei ole oikea, niin paskan miehen mielestä tätä piilotellaan ja samalla etsitään parempaa naista, sitä jota ei tarvitsisi piilotella. Mutta sitten on itku puserossa, kun nainen jättää. Miksi? Eihän nainen ollut sellainen, mikä olisi kuitenkaan kelvannut.
Ei ne tunteet tule koskaan, ellei tule parissa kuukaudessa.
Muutama kuukausi seurustelua on tosi lyhyt aika ja suhteen jatkuminen epävarmaa. Siinä vaiheessa ei yleensä kannata vanhemmille vielä esitellä.
Vierailija kirjoitti:
Muutama kuukausi seurustelua on tosi lyhyt aika ja suhteen jatkuminen epävarmaa. Siinä vaiheessa ei yleensä kannata vanhemmille vielä esitellä.
Kuule, jos se ei alkuhuumassa toimi, ei se tule koskaan toimimaan. Ei jatkoon, turha kärvistellä jonkun "paperilla sopivan" kanssa. Fiksu nainen lopetti huonon suhteen heti alkuun.
Miksi piti heti etsiä uusi nainen? Totta kai suhteessa oleva odottaa, että olet tosissasi. Itse en ole luonnevikaisen miehen jälkeen edes uskaltanut seurustella. Ja meidän erostamme on jo 6 vuotta...
Oman pään ongelmat pitää selvittää ihan itse, ei odottaa äitiä pyyhkimään.
Vierailija kirjoitti:
Nainen väisti luodin, ja teki oikein kun jätti.
Kun tuntee että ihminen on oikea, ei ole mikään ongelma esitellä häntä sukulaisille parissa viikossa (näin meillä). Kun nainen ei ole oikea, niin paskan miehen mielestä tätä piilotellaan ja samalla etsitään parempaa naista, sitä jota ei tarvitsisi piilotella. Mutta sitten on itku puserossa, kun nainen jättää. Miksi? Eihän nainen ollut sellainen, mikä olisi kuitenkaan kelvannut.
Ei ne tunteet tule koskaan, ellei tule parissa kuukaudessa.
Olen 100% samaa mieltä. Kun on oikea ihminen, ei ole mitään syytä eikä halua pidätellä missään asiassa. Kiirehtiä ei toki tarvitse, mutta kyllä sen suhteensa haluaa kuuluttaa vaikka koko maailmalle, ajasta viis kauanko se on kestänyt.
Kyllä sellaisen ihmisen haluaa esitellä muillekin johon on aidosti ihastunut. Itse en esitellyt yhtä miestä kenellekään, koska mies olikin täys paska ja odotin vaan oikeaa hetkeä että pääsisin eroon kyseisestä riippakivestä.
Ja sitten nämä jotka etenee hitaasti. Jompi kumpi niissä jarruttelee ja se johtuu tasan tarkkaan siitä että ei tunne tarpeeksi suuresti.
Nainen halusi enemmän kuin sinä halusit antaa,ehkä biologinen kello tikitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan suhdetta oli kestänyt ja mikä on oma näkemyksesi siitä, mikä on riittävästi, jotta kumppanin voi esitellä? Älä käsitä väärin, en ole itse innokas esittäytymään tai esittelemään.
Muutamia kuukaisia oli suhde kestänyt. Ehkä olisin kohta ollutkin valmis esittelyyn, jos suhde olisi aidosti ollut rauhallinen, lämmin ja vakaa. Tuossa tilanteessa en ollut sitä valmiutta lähelläkään, koska suhde ei todellakaan ollut lämmin ja vakaa.
Sittenhän tuo oli vain hyvä, että suhde päättyi. Syy, mihin suhde päättyi, on toisarvoista, mutta kun sanot, että suhde "ei ollut lämmin ja vakaa", tuskin se sellaiseksi olisi muuttunut myöhemminkään. Oman kokemukseni perusteella sanon, että tämän perustunnelman on oltava olemassa heti ensitreffeiltä lähtien. Muut asiat ovat järjestelykysymyksiä ja hoituvat aikanaan, mutta tätä ei aika korjaa.
Taitaa ap olla niitä miehiä, joille naimisiinmeno viidessä vuodessa ja lasten saati viidessätoista on kiirehtimistä.
Jos kahdella ihmisellä on täysin eri käsitykset millä tahdilla suhteen kuuluu edetä, niin varmasti tulee esille vielä monia muitakin erimielisyyksiä. Hyvä että erositte.
Miten pystyit seurustelemaan jos luottamus naisiin oli 0? En nyt ihan ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, kertokaapa minulle tämä:
Toistuvasti teiltä naisilta kuulee, kuinka tapailusuhde jossa harrastetaan seksiä ja pidetään hauskaa on sellainen, jossa mies saa jotain naiselta.
Minä ymmärtäisin, että molemmat saavat samoja asioita yhtä lailla, eikö vain? Jos näin ei ole, vaan tällaisessa suhteessa mies on saaja ja nainen antaja, eikö parisuhteessa sitten ole toisin päin? Eikö silloin ole niin, että parisuhteen vakiintuessa nainen saa ja mies antaa. Miksi miehet muuten haluaisivat tapailusuhdetta, jos kaikille julkistettu parisuhde olisi puhtaasti "win-win".
Naiset eivät tunnu koskaan miettivän tätä. Naiset ovat niin itseensä ja omiin tarpeisiinsa keskittyviä, etteivät osaa ajatella miehen tarpeita miehen näkökulmasta. Tämä tuntuu olevan naisille jopa biologisesti mahdotonta. Miestä ajatellaan ainoastaan miehen velvollisuuksien kautta; mJa on hassua, kuinka naiset alapeukuttavat tätä.
Mutta samaan aikaan te jatkatte väittämistä, että seksisuhteessa mies saa kaikki edut ilman velvollisuuksia. Vaikka seksisuhteessa molemmat saavat samat asiat. Seksiä ja hauskanpitoa.
Mikä todistaa, että asia on kuten kirjoitin. Parisuhteessa nainen saa haluamiaan asioita, jotka eivät ole asioita joita mies pitää hy
Eihän tämäkään ole edes mikään sukupuolikysymys. Ihmiset ihan sukupuolesta riippumatta haluaa suhteelta eri asioita: toiset seksiä ja hauskanpitoa ilman sitoutumista ja toiset sen sitoutuneen parisuhteen ja yhteisen elämän.
Itselläni taas on kokemusta siitä, kun niskaani kipataan edellisen suhteen ongelmat ja niiden tuomia huonoja fiiliksiä oksennetaan tasaisin ajoin minulle, välittämättä siitä vaikka itse olisin juuri kertonut esim. töissä tapahtuneen jotain tosi kurjaa. Eli olin pelkän terapeutin asemassa. Vähemmän yllättäen lähdin lopulta tuosta suhteesta.