Lue keskustelun säännöt.
Nainen tuhosi suhteemme liialla kiirehtimisellä
10.03.2024 |
Hän painosti kovasti minua, että meidän pitäisi mennä tapaamaan vanhempiani. Itsellä oli taustalla kipeä ero ja luottamus naisiin ja parisuhteeseen erittäinkin horjunut. Siksi päätin jo aikoinaan edellisen eron jälkeen, että seuraavaa mahdollista suhdetta en julkista tai uutta kumppania näytille vie ennen kuin suhde on äärimmäisen vakaa ja tarpeeksi kauan kestänyt. Tämä painostus lähinnä vei vain kauemmas siitä tilanteesta, että olisin ollut halukas julkistamaan suhdetta lähipiirille, koska se ei todellakaan tehnyt suhdetta vakaaksi. Lopulta tämä painostus tuhosi suhteemme ja erosimme jopa hieman riitaisasti.
Mikä siinä on, että sitä hyvää ei voi odottaa, jos toisen kanssa aidosti tosissaan on liikenteessä?
Kommentit (332)
Painostaminen on kuitenkin väärin, ja ei siitä pitäis tulla sellasta ahdistavaa oloa. Ei sekään ole missään nimessä oikein. Asiat tapahtuu omalla painolla.
Toivottavasti löydät jonkun joka saa syttymään ja jonka kanssa asiat soljuu keveästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taustoja on monenlaisia. Minulla on läheinen, joka totesi, että ei ala virallisesti seurustelemaan kenenkään kanssa ennen kuin on tavannut kumppanin perheen&läheiset.
Hänen edellisen seurustelukumppanin perheessä oli pahoja ongelmia. Sanotaanko vaikka anoppi/appi from helvetti. Ei halunnut ryhtyä enää uudelleen samaan.
Vierestä helvettiä seuranneena olin samaa mieltä.
Tämä.
Kyllä sitä n. muutaman kk:n sisään haluaa nähdä millaisesta perheestä mies on peräisin. Ihan vaan jo nähdäkseen, että joutuuko puukon alle tai käykö ihan hyvin sitten loppujen lopuksi.
Minä näin appivanhemmat kahden vuoden seurustelun jälkeen ja mies näki vanhempani neljän vuoden seurustelun jälkeen.
Minä ymmärrän ap:n jättänyttä naista. Itse päättänyt suhteen samasta syystä. Eri juttu jos ollaan tunnettu muutama viikko, mutta jos vielä useamman vuoden seurustelun jälkeen mies ei halua esitellä lapsilleen tai vanhemmilleen, otan sen viestinä että minun kanssani ei olla vakavissaan, olen vaan ajanviete. Kyllä mies voi haluta etuja minulta (seksiä, ajanvietettä, terapeuttipalveluja) vaikkei rakastaisi, tai erityisesti pitäisi minusta.
Miettikää nyt järjellä: mies kohtaa unelmiensa naisen jonka kanssa haluaa loppuelämän suhteen. MIKSI IHMEESSÄ mies haluaisi piilotella tätä lähipiiriltään ja antaa kaikkien ymmärtää ettei tämä nainen kuulu hänen elämäänsä? Tökkisi tätä unelmiensa naista kauemmas, vapaille markkinoille? Ei rakastunut ihminen vaan toimi noin.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:n jättänyttä naista. Itse päättänyt suhteen samasta syystä. Eri juttu jos ollaan tunnettu muutama viikko, mutta jos vielä useamman vuoden seurustelun jälkeen mies ei halua esitellä lapsilleen tai vanhemmilleen, otan sen viestinä että minun kanssani ei olla vakavissaan, olen vaan ajanviete. Kyllä mies voi haluta etuja minulta (seksiä, ajanvietettä, terapeuttipalveluja) vaikkei rakastaisi, tai erityisesti pitäisi minusta.
Miettikää nyt järjellä: mies kohtaa unelmiensa naisen jonka kanssa haluaa loppuelämän suhteen. MIKSI IHMEESSÄ mies haluaisi piilotella tätä lähipiiriltään ja antaa kaikkien ymmärtää ettei tämä nainen kuulu hänen elämäänsä? Tökkisi tätä unelmiensa naista kauemmas, vapaille markkinoille? Ei rakastunut ihminen vaan toimi noin.
Järjellä mietittynä sukulaiseni ovat minulle vähiten tärkeitä ihmisiä, ja haluan kertoa heille elämästäni mahdollisimman vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:n jättänyttä naista. Itse päättänyt suhteen samasta syystä. Eri juttu jos ollaan tunnettu muutama viikko, mutta jos vielä useamman vuoden seurustelun jälkeen mies ei halua esitellä lapsilleen tai vanhemmilleen, otan sen viestinä että minun kanssani ei olla vakavissaan, olen vaan ajanviete. Kyllä mies voi haluta etuja minulta (seksiä, ajanvietettä, terapeuttipalveluja) vaikkei rakastaisi, tai erityisesti pitäisi minusta.
Miettikää nyt järjellä: mies kohtaa unelmiensa naisen jonka kanssa haluaa loppuelämän suhteen. MIKSI IHMEESSÄ mies haluaisi piilotella tätä lähipiiriltään ja antaa kaikkien ymmärtää ettei tämä nainen kuulu hänen elämäänsä? Tökkisi tätä unelmiensa naista kauemmas, vapaille markkinoille? Ei rakastunut ihminen vaan toimi noin.
Järjellä mietittynä sukulaiseni ovat minulle vähiten tärkeitä ihmisiä, ja h
Ja tuo taas voi olla sille toiselle syy olla ryhtymättä suhteeseen kanssasi tai jatkamatta sitä.
Naiset, kertokaapa minulle tämä:
Toistuvasti teiltä naisilta kuulee, kuinka tapailusuhde jossa harrastetaan seksiä ja pidetään hauskaa on sellainen, jossa mies saa jotain naiselta.
Minä ymmärtäisin, että molemmat saavat samoja asioita yhtä lailla, eikö vain? Jos näin ei ole, vaan tällaisessa suhteessa mies on saaja ja nainen antaja, eikö parisuhteessa sitten ole toisin päin? Eikö silloin ole niin, että parisuhteen vakiintuessa nainen saa ja mies antaa. Miksi miehet muuten haluaisivat tapailusuhdetta, jos kaikille julkistettu parisuhde olisi puhtaasti "win-win".
Naiset eivät tunnu koskaan miettivän tätä. Naiset ovat niin itseensä ja omiin tarpeisiinsa keskittyviä, etteivät osaa ajatella miehen tarpeita miehen näkökulmasta. Tämä tuntuu olevan naisille jopa biologisesti mahdotonta. Miestä ajatellaan ainoastaan miehen velvollisuuksien kautta; mitä kunnon mies tekee, koska niin kuuluu tehdä naisen vuoksi.
Ehkä kannattaisi miettiä MIKSI miehet eivät halua vakiinnuttaa parisuhteita? Ja ei, nyt ei puhuta siitä että mies haluaa panna muita. Kyse on kuitenkin monogaamisesta parisuhteesta.
MIKSI mies ei halua julkistaa suhdetta? Voisiko olla niin, että kun suhde julkistetaan, siinä tapahtuukin asioita joita nainen haluaa mutta mies ei halua? Itse miehenä pystyisin nimittäin antamaan pitkän listan miehen kannalta negatiivisista asioista joita tapahtuu kun suhde julkistetaan.
Tässä muutama esimerkki:
- vaatimukset miehelle lisääntyvät kautta linjan
- kissanristiäisten määrä tuplaantuu tai triplaantuu
- rahanmeno lisääntyy naisen haluamien mukavuuksien takia
- pitää jatkuvasti miettiä miltä näytetään muiden silmissä pariskuntana
- kodin multitaskaaminen ja pikkuasioista nillittäminen moninkertaistuu
- kavereita ei pääse enää näkemään yhtä usein, kun pitää istua kalsareissa katsomassa jotain hömppää josta nainenkin pitää
- nainen lakkaa panostamasta ulkonäköönsä, mukavuuteen ja hauskuuteen kun mies on official sitoutettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:n jättänyttä naista. Itse päättänyt suhteen samasta syystä. Eri juttu jos ollaan tunnettu muutama viikko, mutta jos vielä useamman vuoden seurustelun jälkeen mies ei halua esitellä lapsilleen tai vanhemmilleen, otan sen viestinä että minun kanssani ei olla vakavissaan, olen vaan ajanviete. Kyllä mies voi haluta etuja minulta (seksiä, ajanvietettä, terapeuttipalveluja) vaikkei rakastaisi, tai erityisesti pitäisi minusta.
Miettikää nyt järjellä: mies kohtaa unelmiensa naisen jonka kanssa haluaa loppuelämän suhteen. MIKSI IHMEESSÄ mies haluaisi piilotella tätä lähipiiriltään ja antaa kaikkien ymmärtää ettei tämä nainen kuulu hänen elämäänsä? Tökkisi tätä unelmiensa naista kauemmas, vapaille markkinoille? Ei rakastunut ihminen vaan toimi noin.
Järjellä mietittynä sukulaiseni ovat minulle vähiten tärkeitä ihmisiä, ja h
En minäkään ole kovin sukurakas, mutta jotain sekin kertoo, jos edes omiin vanhempiinkaan ei ole normaalia suhdetta. Toinen vältettävä ääripää on ylettömän tiivis suku, joka puuttuu joka asiaan. Sellainen väljähkö suhde, missä ei ole isoja jännitteitä ja osataan pysyä sopivan kohteliaasti kauempana puuttumatta toinen toistensa elämään on ideaali.
Sukulaiset kyllä kertovat paljon ihmisestä, missä on kasvettu ja eletty elämän tärkeät lapsuusvuodet. Ap:lle tuntuvat omat vanhemmat olevan olennaisen tärkeitä, kun sinne ei noin vain voi kevyesti ketään viedä käymään. Jos olisin tuollaisessa tilanteessa ollut, niin herättäisi kyllä uteliaisuutta. Minun ensirakkauteni vei minut melkein heti seuraavalla viikolla äitinsä luo, kun oli sinne asiaa. Hänen äitinsä asuin pienessä ja nuhjuisessa radanvarren kaksiossa, oli kulunut, tylyn oloinen työväenluokan nainen, joka ei hirveästi kiinnittänyt minuun huomiota. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että hänellä olisi voinut olla alkoholiongelma. Mutta poikaystäväni ei mitenkään häpeillyt häntä, kävimme vain pikaisesti hakemassa sieltä jotain. Samalla reissulla kävimme myös hänen mummolassaan saunomassa, siellä oli mukava ja sydämellinen mummo meitä vastassa.
Millaisiahan ap:n vanhemmat mahtavat oikein olla?
Ite myös antanut pakkeja seksihulluille naisille.
"Ennustan sun kädestä". Asettaa kämmeneni rinnalleen.
Istutaan sängyn reunalla kaverillisesti; rupee riisuuntumaan ja alkaa imuttelemaan.
Onhan näitä. Toiset tykkää hupipaneskelusta tosta vaan. Toiset taas rakentavemmasta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite myös antanut pakkeja seksihulluille naisille.
"Ennustan sun kädestä". Asettaa kämmeneni rinnalleen.
Istutaan sängyn reunalla kaverillisesti; rupee riisuuntumaan ja alkaa imuttelemaan.
Onhan näitä. Toiset tykkää hupipaneskelusta tosta vaan. Toiset taas rakentavemmasta suhteesta.
Ja jos nainen ei tee näin, saa kaverikortin.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:n jättänyttä naista. Itse päättänyt suhteen samasta syystä. Eri juttu jos ollaan tunnettu muutama viikko, mutta jos vielä useamman vuoden seurustelun jälkeen mies ei halua esitellä lapsilleen tai vanhemmilleen, otan sen viestinä että minun kanssani ei olla vakavissaan, olen vaan ajanviete. Kyllä mies voi haluta etuja minulta (seksiä, ajanvietettä, terapeuttipalveluja) vaikkei rakastaisi, tai erityisesti pitäisi minusta.
Miettikää nyt järjellä: mies kohtaa unelmiensa naisen jonka kanssa haluaa loppuelämän suhteen. MIKSI IHMEESSÄ mies haluaisi piilotella tätä lähipiiriltään ja antaa kaikkien ymmärtää ettei tämä nainen kuulu hänen elämäänsä? Tökkisi tätä unelmiensa naista kauemmas, vapaille markkinoille? Ei rakastunut ihminen vaan toimi noin.
Näin se on. Olin itse 7 vuotta suhteessa jossa mua lähinnä pidettiin piilossa. Tapasin kyllä miehen vanhemmat mutta en yhden ainutta kaveria - joita kuitenkin selvästi oli. Ihan kuin hän olisi hävennyt minua, eikä minussa todellakaan ole mitään hävettävää. Jälkikäteen ajatellen en tajua miksi olin siinä noinkin pitkään, eikä suhde oikeastaan edes tuohon kaatunut. Vasta uudessa suhteessani, jossa olen oikeasti kokenut tulevani rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin olen, ja jossa mies on ihan alusta asti halunnut mun tapaavan kaikki läheiset ihmiset, olen tajunnut kuinka paljon se aiempi suhde mua loukkasi. Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin nykyisen mieheni mainitsevat minut täysin luontevasti puhelimessa kaverilleen, mun oli pakko mennä hetkeksi tihrustamaan vessaan itsekseni kun suorastaan liikutuin siitä niin paljon :D Se kontrasti entiseen oli vaan niin valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen hidas esittämään uutta suhdetta. Nykyisen esittelin noin vuoden seurusteltuamme. Samaten näin hänen sukulaisiaan vasta reilun vuoden päästä ellei jopa puolentoista, kun oli siskon tyttären yo-juhlat. Nykyään ollaan naimisissa ja hyvin menee.
Minua alkaisi ahistamaan suhde, jos heti alussa pitäisi mennä esittäytymään. Itse halusin esitellä vasta sitten, kun olin täysin varma suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Naiset, kertokaapa minulle tämä:
Toistuvasti teiltä naisilta kuulee, kuinka tapailusuhde jossa harrastetaan seksiä ja pidetään hauskaa on sellainen, jossa mies saa jotain naiselta.
Minä ymmärtäisin, että molemmat saavat samoja asioita yhtä lailla, eikö vain? Jos näin ei ole, vaan tällaisessa suhteessa mies on saaja ja nainen antaja, eikö parisuhteessa sitten ole toisin päin? Eikö silloin ole niin, että parisuhteen vakiintuessa nainen saa ja mies antaa. Miksi miehet muuten haluaisivat tapailusuhdetta, jos kaikille julkistettu parisuhde olisi puhtaasti "win-win".
Naiset eivät tunnu koskaan miettivän tätä. Naiset ovat niin itseensä ja omiin tarpeisiinsa keskittyviä, etteivät osaa ajatella miehen tarpeita miehen näkökulmasta. Tämä tuntuu olevan naisille jopa biologisesti mahdotonta. Miestä ajatellaan ainoastaan miehen velvollisuuksien kautta; mitä kunnon mies tekee, koska niin kuuluu t
Minusta tuo on hyvä oivallus, että naiset ovat itseensä ja omiin tarpeisiinsa keskittyviä, etteivät osaa ajatella miehen tarpeita, mutta ei se kyllä liity sukupuoleen, vaan nuoruuteen. Nuorena kyky ajatella asioita toisen näkökulmasta on useimmilla aika heikko. Ja itse asiassa luulen, että miehillä se on keskimäärin naisia heikompi. He ajattelevat naisten ajattelevan asioista ihan samalla tavalla kuin he itse tekevät ja jos joku kieltää, naista syytetään valehtelijaksi :) Se on jotenkin hassua ja karmaisevaa samanaikaisesti, ikään kuin tämä miespuolinen tulkitsija todella ajattelisi, että hänen kloonejaan kävelee naisen muodossa ympäriinsä, mutta he vain valehtelisivat ajattelevansa eri tavalla. (Tosin voi olla, että palstalla on paljon autismin kirjolla olevia, joiden on vaikeampi asettua kenenkään muun asemaan.)
Mitä tuohon sinuun ajatukseesi miehen roolista parisuhteessa tulee, niin siinä näkyy se maailma, missä sinä olet elämäsi elänyt. Eli miehet elävät naisista erillistä elämää, elämä naisen kanssa on tylsää, koska naiset katsovat telkkarista hömppää ja elävät omassa piirissään miestä ajoittain häiriten omilla toiveillaan ja tarpeillaan. Tämä on se maailma, jossa näett vanhempasi ja ystäviesi elävän, mutta se on vain sinun maailmasi, vaikka maailma on oikeasti iso. Esimerkkinä vaikkapa se, että itse en tunne ketään aikuista, joka katsoisi telkkarista hömppää, en miehiä enkä naisia. Toisekseen en tunne sellaista kulttuuria, missä jokainen porukka viettää vapaa-aikaa erikseen, miehet erikseen omilla reissuillaan ja naiset erillään omillaan. Sukupolvien kohtaaminenkin on ilmeisesti jonkinlaista pönötystä eikä hauskanpitoa. Kyse on perhekulttuurien ja yhteiskuntaluokkien eroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset, kertokaapa minulle tämä:
Toistuvasti teiltä naisilta kuulee, kuinka tapailusuhde jossa harrastetaan seksiä ja pidetään hauskaa on sellainen, jossa mies saa jotain naiselta.
Minä ymmärtäisin, että molemmat saavat samoja asioita yhtä lailla, eikö vain? Jos näin ei ole, vaan tällaisessa suhteessa mies on saaja ja nainen antaja, eikö parisuhteessa sitten ole toisin päin? Eikö silloin ole niin, että parisuhteen vakiintuessa nainen saa ja mies antaa. Miksi miehet muuten haluaisivat tapailusuhdetta, jos kaikille julkistettu parisuhde olisi puhtaasti "win-win".
Naiset eivät tunnu koskaan miettivän tätä. Naiset ovat niin itseensä ja omiin tarpeisiinsa keskittyviä, etteivät osaa ajatella miehen tarpeita miehen näkökulmasta. Tämä tuntuu olevan naisille jopa biologisesti mahdotonta. Miestä ajatellaan ainoastaan miehen velvollisuuksien kautta; mitä kunnon mies tekee, koska niin kuuluu t
Tästä tuli vielä sellainen ajatus mieleen, että itse ymmärrän aikuiseksi kasvamiseen ja perhe-elämään siirtymisen sellaisena vaiheena, että ottaa kriittistä etäisyyttä siihen millaista elämää omat vanhemmat ovat eläneet ja millaista itse haluaa elää. On lukemattomia tapoja elää yhdessä pariskuntana, sen valitseminen alkaa jo siinä kohtaa, kun valitsee itselleen kumppanin, jonka kanssa seurustelee. Jos elämää lähtee elämään siitä näkökulmasta, että tehdään tylsiä asioita yhdessä ja kavereiden kanssa hauskoja, niin tuskin siitä kovin kummoista parisuhdetta kummallekaan kehkeytyy. Molemmilla on roolit, joissa on eletty ehkä viisi sukupolvea samalla tavalla, vaikka se ei ole mitenkään pakollista.
Se mitä haluaa omien vanhempien elämästä säilyttää ja muuttaa voisi olla vaikka neuvolan infolehtisen aiheena. Viimeistään lapsiperhevaiheessa näitä pitäisi käydä läpi. Automaattiohjauksella eläminen tuottaa sen, että vanhempien sukupolvien virheet toistuvat, mikä voisi olla melko yksinkertaisillakin mietinnöillä vältettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, kertokaapa minulle tämä:
Toistuvasti teiltä naisilta kuulee, kuinka tapailusuhde jossa harrastetaan seksiä ja pidetään hauskaa on sellainen, jossa mies saa jotain naiselta.
Minä ymmärtäisin, että molemmat saavat samoja asioita yhtä lailla, eikö vain? Jos näin ei ole, vaan tällaisessa suhteessa mies on saaja ja nainen antaja, eikö parisuhteessa sitten ole toisin päin? Eikö silloin ole niin, että parisuhteen vakiintuessa nainen saa ja mies antaa. Miksi miehet muuten haluaisivat tapailusuhdetta, jos kaikille julkistettu parisuhde olisi puhtaasti "win-win".
Naiset eivät tunnu koskaan miettivän tätä. Naiset ovat niin itseensä ja omiin tarpeisiinsa keskittyviä, etteivät osaa ajatella miehen tarpeita miehen näkökulmasta. Tämä tuntuu olevan naisille jopa biologisesti mahdotonta. Miestä ajatellaan ainoastaan miehen velvollisuuksien kautta; m
Koskahan naiset lakkaavat olemasta niin nuoria, etteivät osaa miettiä kuin omia tarpeitaan?
Ei ainakaan ennen +-40v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä mitään olisi tullut kuitenkaan. Painostaja ei kunnioita toista, eikä pidä häntä täytenä, itsenäisenä ihmisenä. Sellaisen kanssa ei missään tapauksessa kannata olla parisuhteessa.
Kokemukseni perusteella ne jotka tuntevat toisen ihmisen "painostavaksi" tai "ahdistavaksi" eivät vain oikeasti rakasta toista niin paljon. Yhtäkkiä kun vaihdetaankin seurustelukumppania, voidaan hänen kanssaan muuttaa yhteen 3kk kuluttua siinä missä sitä "painostajaa" roikotettiin vuosi.
Seksiin voi kuitenkin painostaa.
"Koskahan naiset lakkaavat olemasta niin nuoria, etteivät osaa miettiä kuin omia tarpeitaan?
Ei ainakaan ennen +-40v"
Se on yksilöllistä niin miehillä kuin naisillakin, riippuu interpsyykkisestä ja intrapsyykkisestä älykkyydestä. Ja jos on autismin kirjolla, niin muiden näkökulman hahmottaminen on vaikeampaa.
Mutta jos iän mukaan ajattelee, niin ainakaan parikymppisenä se ei vielä ole mahdollista kuin ajoittain, koska persoonallisuuden kehitys on vielä kesken. Omalla kohdalla katson, että siinä kohtaa tapahtui iso hyppäys, kun tulin äidiksi 26v. iässä.
Jos ihmisellä on persoonallisuuden kehitys jumiutunut johonkin vaiheeseen (mt-häiriö) tai jokin voimakas kuormittava tilanne, hänellä ei ole voimavaroja toisen näkökulman ymmärtämiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:n jättänyttä naista. Itse päättänyt suhteen samasta syystä. Eri juttu jos ollaan tunnettu muutama viikko, mutta jos vielä useamman vuoden seurustelun jälkeen mies ei halua esitellä lapsilleen tai vanhemmilleen, otan sen viestinä että minun kanssani ei olla vakavissaan, olen vaan ajanviete. Kyllä mies voi haluta etuja minulta (seksiä, ajanvietettä, terapeuttipalveluja) vaikkei rakastaisi, tai erityisesti pitäisi minusta.
Miettikää nyt järjellä: mies kohtaa unelmiensa naisen jonka kanssa haluaa loppuelämän suhteen. MIKSI IHMEESSÄ mies haluaisi piilotella tätä lähipiiriltään ja antaa kaikkien ymmärtää ettei tämä nainen kuulu hänen elämäänsä? Tökkisi tätä unelmiensa naista kauemmas, vapaille markkinoille? Ei rakastunut ihminen vaan toimi noin.
Järjellä mietittynä sukulai
Mitäpä, jos sukulaisissa on varkaita ja roistoja, kuten minun. Ei semmoisten luo tee mieli rakastaan viedä. /Eri
En ole ikinä ymmärtänyt suhteen julistamista ja julkistamista. En salaile mutta en tuo esiinkään. Lähipiirissäni asiat hoituvat niin, että kun kutsutaan käymään tai mennään käymään, voi suoraan vain ilmoittaa, että henkilö nimeltä se tulee myös tai on täällä, kun tuut, ja asia on sillä selvä. En myöskään ole sitä tyyppiä, joka puhuisi suhteistaan, eivätkä läheiset kysy oikeastaan muuta kuin, että olethan onnellinen ja kohteleehan toinen hyvin.
Tämä.
Kyllä sitä n. muutaman kk:n sisään haluaa nähdä millaisesta perheestä mies on peräisin. Ihan vaan jo nähdäkseen, että joutuuko puukon alle tai käykö ihan hyvin sitten loppujen lopuksi.