Lue keskustelun säännöt.
Nainen tuhosi suhteemme liialla kiirehtimisellä
10.03.2024 |
Hän painosti kovasti minua, että meidän pitäisi mennä tapaamaan vanhempiani. Itsellä oli taustalla kipeä ero ja luottamus naisiin ja parisuhteeseen erittäinkin horjunut. Siksi päätin jo aikoinaan edellisen eron jälkeen, että seuraavaa mahdollista suhdetta en julkista tai uutta kumppania näytille vie ennen kuin suhde on äärimmäisen vakaa ja tarpeeksi kauan kestänyt. Tämä painostus lähinnä vei vain kauemmas siitä tilanteesta, että olisin ollut halukas julkistamaan suhdetta lähipiirille, koska se ei todellakaan tehnyt suhdetta vakaaksi. Lopulta tämä painostus tuhosi suhteemme ja erosimme jopa hieman riitaisasti.
Mikä siinä on, että sitä hyvää ei voi odottaa, jos toisen kanssa aidosti tosissaan on liikenteessä?
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Monipiippuinen juttu. En itsekään tykkää hosua, päinvastoin, mutta toisaalta en jaksaisi kävellä munankuorilla suhteessa toisen pas kan eksän takia. "En voi sitä enkä tätä enkä tota koska eksä teki näin ja noin.." Ok, mutta mä en ala makselemaan sakkoja jonkun entisen akan erheistä.
Eli next. Sulla on liikaa matkatavaraa mukana.
Juuri näin. Olisi kannattanut parannella haavat ensin, eikä lähteä suhteeseen valmiiksi epäluuloisena ja varautuneena. Rakastumisen pitäisi olla iloinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monipiippuinen juttu. En itsekään tykkää hosua, päinvastoin, mutta toisaalta en jaksaisi kävellä munankuorilla suhteessa toisen pas kan eksän takia. "En voi sitä enkä tätä enkä tota koska eksä teki näin ja noin.." Ok, mutta mä en ala makselemaan sakkoja jonkun entisen akan erheistä.
Eli next. Sulla on liikaa matkatavaraa mukana.
Tolla asenteellasi ei kukaan fiksu ala kanssasi mihinkään kuin hupiin. Jos edes sitä pystyt muille antamaan. Jota epäilen. Sun tyyppiset ovat usein lahnoja.
Onneksi olen syksyllä menossa naimisiin miehen kanssa jolla on eksiä 0 kpl.
RED FLAG. Minkä ikäinen mies ei ole eläissään ollut parisuhteessa aikaisemmin? Kysypä, miksi ei ole ollut, ja su
Kysyin kyllä heti suhteen alussa. Hän oli 21-vuotias ja omien sanojensa mukaan ei ollut jaksanut vielä vaivata päätään naisasioilla. Ajatteli että kaikki sitten aikanaan, ei kiirettä.
Mitään ei tarvinnut onneksi opettaa, suhde on ollut molempien mielestä hyvinkin säyseä ja toimiva alusta asti. Syksyllä tulee kymppi täyteen niin pamautetaan sen kunniaksi maistraattiin.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että tuo nainen väisti luodin, kuka nainen haluaa miehekseen vätylän, joka märisee vauva-palstalla? Ei kukaan.
Vaikka typerä provohan tämä.
Aihe vapaa -palsta on yksi suosituimpia keskustelupalstoja, jossa varmasti käy myös miehiä. Tänne on Iltasanomista keskustelulinkkejä, joten porukka löytää tänne vaikka ei ole vauvoista kiinnostunut. Miksi on hyväksyttävää, että sinä käyt täällä, mutta joku mies ei voisi käydä?
Mies pääsi pakoon kontrolloivalta Justiinalta. Tuon huomaa jo suhteen alun käytöksestä. Mitä kaikkea olisi vielä seurannutkaan?
Hyvin meni.
Minä kyllä 50+v naisena ymmärrän hyvin Ap:n tuntemukset. Mikä ihmeen kiire esitellä suvulle. Itse seurustelen miehen kanssa, en Hänen aikuisten lasten, äidin enkä yhtiökumppaneiden kanssa. Olemme olleet nyt vuoden yhdessä ja aikuiset lapset olen kohdannut, mutta ei minulla ole mitään suurta intoa tavata ihmisiä. Se riittää, että en ole mikään salaisuus vaan mies puhuu avoimesti esim. puhelimessa "että ollaan menossa "Mirkun kanssa mökille" jne. Mies on tavannut aikuisen lapseni, mutta ei muita sukulaisiani.
Tämä voi johtua myös siitä, että takanani on lähes 30 vuotta kestänyt parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole mitään kiinnostusta näihin sukulaistapaamisiin, että ei sillä - mutta et sinä kyllä siltä vaikuta, että olit "tosissaan liikkeellä", jos kerran "luottamus naisiin ja parisuhteisiin oli horjunut".
Jos vielä seurustelen joskus niin en todellakaan halua nähdä miehen vanhempia saati muuta sukua. Nyt pitkästä suhteesta eronneena minulle riittää tämä ex-anoppi ja miehen sisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erositte, koska ette sopineet yhteen, joten sinun pitäisi olla tyytyväinen, eikä syytellä naista katkerana. Ei tuosta olisi hyvää suhdetta kuitenkaan syntynyt, oletko edes valmis uuteen suhteeseen, jos olet vielä entisestä hajalla? Traumoihin kannattaa hakea apua niin etteivät ne haittaa uusia suhteita.
Ehkä naisellakin oli omat traumansa, jotka saivat ajattelemaan, että koska minua ei esitellä kenellekään, en jatka sellaista suhdetta, missä ei olla vakavissaan. Jos noin, niin silloin tarinasi on hyvä osoitus siitä, mitä käsittelemättömät erot saavat aikaan.
Olen itse seurustellut kolmesti, kolmas seurustelu johti avioliittoon, ja kaikissa tapauksissa suhde oli heti julkinen niin ystäville, vanhemmille kuin muillekin. Sen takia myös minä pidän sitä normaalina, ettei uutta suhdetta salailla. En olisi alkanut vaatia tapaamista kuitenkaan, olisin muuten vain tehnyt johtopäätökset ja jättänyt suhteen sikseen. Halusit jarrutella, se ei
Juuri näin. Ihmisten pitää olla toisilleen sopivat.
me pidettiin matalaa profiilia ekat puoli vuotta, ei kerrottu kuin lähimmille ystäville. Tuon jälkeen kerrottiin vanhemmille, ja vuoden kieppeillä kaikille. 1,5v muutettiin jo yhteen.
jotkut pitää etenemistämme nopeana, toiset hitaana, niin se vain on.
Meille tärkeää oli saada rauhassa tutustua toisiimme. Molemmat meistä on nolattu liian nopealla muille kertomisella, eli vielä vuosiakin myöhemmin on saanut selitellä että ei, emme olleet yhdessä kuin pari kk. Suhteentynkä on siis heti levinnyt julkiseksi, ja ne kumppanit joita ei ole tunnettu vielä yhtään ovat paljastuneet sellaisiksi joita on saanut hävetä, ja oma mainekin on siinä kolhiintunut.
Minusta kiinnostunut tyyppi ei lähtenyt kanssani treffeille koska olin _seurustellut_ erään henkilön kanssa. Itse en sanoisi 2kk tapailua vielä seurusteluksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä 50+v naisena ymmärrän hyvin Ap:n tuntemukset. Mikä ihmeen kiire esitellä suvulle. Itse seurustelen miehen kanssa, en Hänen aikuisten lasten, äidin enkä yhtiökumppaneiden kanssa. Olemme olleet nyt vuoden yhdessä ja aikuiset lapset olen kohdannut, mutta ei minulla ole mitään suurta intoa tavata ihmisiä. Se riittää, että en ole mikään salaisuus vaan mies puhuu avoimesti esim. puhelimessa "että ollaan menossa "Mirkun kanssa mökille" jne. Mies on tavannut aikuisen lapseni, mutta ei muita sukulaisiani.
Tämä voi johtua myös siitä, että takanani on lähes 30 vuotta kestänyt parisuhde.
Siinä on vaan se, että itse en ainakaan jaksa lähteä mihinkään salasuhteeseen, jossa tyyliin tuupataan kaappiin piiloon jos joku sukulainen tuleekin yllätysvisiitille.
Ei tarvitse sukukokoukseen viedä, mutta jos ei haluta edes mainita toisen olemassaolosta mitään, niin homma menee todella kummalliseksi. Jos pelkää jättämistä niin paljon, niin ne traumat olisi kyllä syytä käydä läpi ennen mitään uutta suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että naisen ei pidä levittää miehelle jalkoja ennen kuin mies on valmis vähintäin esittelemään naisen omalle perheelleen. Eihän Miehellä ole kiirettä, jos pääsee pukkimaan ilman vastuuta
"Vika" ei ollut pelkästään vanhempien tapaamisessa. Oletan, että naisella oli omat traumansa, ehkä liittyi siihen, että hän oli ollut laastari tai mies himmaili ja ei lopulta ei ollut tosissaan. Hän myös tajusi aloittajan epävarmuuden ja vanhat traumat. Kun kaksi traumaa samanaikaisesti "sopivasti" kohtaa niin suhteessa syntyy usein riitoja ja väärinkäsityksiä. Se ei ole varsinaisesti kummankaan vika vaan eivät vain ole toisilleen sopivia tai eivät ole elämässään sopivassa kohtaa aloittaa suhdetta. Ero oli siis asioiden summa, ei vain jonkun yhden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että naisen ei pidä levittää miehelle jalkoja ennen kuin mies on valmis vähintäin esittelemään naisen omalle perheelleen. Eihän Miehellä ole kiirettä, jos pääsee pukkimaan ilman vastuuta
Jotkut miehistä myös rakastuvat naiseen ja haluavat hänet osaksi elämäänsä. Kaikille se pukkiminen ei ole ainoa syy olla suhteessa.
Joillekin suhteen vanhemmille esittely on jokin kummallinen mörkö. Ei se tee suhteesta lopullista ja kiveen hakattua, että lähipiiri tietää sinun seurustelevan henkilön x kanssa. Salailu aiheuttaa epäluottamusta - onko minussa tai meissä jotain hävettävää?
Eksäni ei halunnut esitellä minua vanhemmillensa lähes vuoden seurustelunkaan jälkeen. Paljon muutakin vikaa suhteessa oli, joku vanhempi nainen tässä keskustelussa kiteytti asian hyvin. Eli miehet haluavat pitää naisesta kiinni mukavuuden takia, vaikka eivät rakasta. He myös suuttuvat kun nainen tajuaa asian ja jättää suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ja ystävät tapaamalla saa paljon tietoa toisesta. Lapsuudessa alitajuntaan uponneet arvot ja asenteet tärkeimpänä. Uskoisin, että myös sen takia jotkut haluavat tulla esitellyiksi aikaisin suhteessa.
Tapailimme kolmisen kuukautta hyvin rennosti ilman seksiä ja jo siinä vaiheessa tapasimme sattumalta muutaman sukulaisen. Kun aloitimme seurustelun ja menimme ensimmäisiä kertoja miehen mökille, oli luontevaa tavata lähistöllä mökkeileviä sukkulaisia. Samaan tapaan tutustutin hänet omaan lähipiiriini. Vuoden kuluessa olimme tavanneet läheiset, vaikka emme asuneet yhdessä.
Olen samaa mieltä muutaman muun kommentoijan kanssa, että jos minua olisi piiloteltu mökissä tai hänen luonaan, se olisi antanut kummankin suuntaisen viestin häpeilemisestä tai suhteen väliaikaisuudesta. Kun tapasin puolisoni iäkkään äidin, hän liikuttui ilosta ja kertoi pelänneensä, että tämä viettäisi loppu elämän yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä 50+v naisena ymmärrän hyvin Ap:n tuntemukset. Mikä ihmeen kiire esitellä suvulle. Itse seurustelen miehen kanssa, en Hänen aikuisten lasten, äidin enkä yhtiökumppaneiden kanssa. Olemme olleet nyt vuoden yhdessä ja aikuiset lapset olen kohdannut, mutta ei minulla ole mitään suurta intoa tavata ihmisiä. Se riittää, että en ole mikään salaisuus vaan mies puhuu avoimesti esim. puhelimessa "että ollaan menossa "Mirkun kanssa mökille" jne. Mies on tavannut aikuisen lapseni, mutta ei muita sukulaisiani.
Tämä voi johtua myös siitä, että takanani on lähes 30 vuotta kestänyt parisuhde.
Siinä on vaan se, että itse en ainakaan jaksa lähteä mihinkään salasuhteeseen, jossa tyyliin tuupataan kaappiin piiloon jos joku sukulainen tuleekin yllätysvisiitille.
Ei tarvitse sukukokoukseen viedä, mutta jos ei haluta edes mainita toisen olemassaolosta mitää
Mainitsinkin, että olen aikuiset lapset nähnyt ja nimenomaan tilanteissa, jotka tulleet eteen, eli ei minua ole "kaappiin piilotettu", enkä ole salaisuus. Omat läheiseni miehestä tietävät, mutta eivät ole tavanneet. En myöskään ole piilotellut miestä.
Tilanne itselleni on eri tässä iässä kun ei ole mitään tarvetta muuttaa yhteen, tehdä lapsia tai mennä naimisiin. Sen vaiheen elämästäni olen jo elänyt. Olen onnellinen, että elämääni ilmestyi vielä henkilö, jonka lähellä on hyvä olla. Enkä onnea piilottele, eikä minua piilotella.
Me ihmiset olemme erilaisia ja uskon, että elämänvaihe myös vaikuttaa. Luulen, että tärkeintä on se tunne, että on toiselle tärkeä ja rakas. Joillekin se tarkoittaa erilaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mies pääsi pakoon kontrolloivalta Justiinalta. Tuon huomaa jo suhteen alun käytöksestä. Mitä kaikkea olisi vielä seurannutkaan?
Hyvin meni.
Kaikkihan tässä ovat sitä mieltä olleet (syyt vain vaihtlevat) että hyvin meni paitsi ap.
En ole koko ketjua lukenut, mutta kerroitko, ap, myös tuolle naisystävällesi, että et halua tutustuttaa häntä vahempiisi pitkään aikaan ja jos kerroit, niin kerroitko myös rehellisesti ja aidosti siihen syyn? Tuntuu vaikealta uskoa, että jos kumppani tietää syyn, niin alkaisi painostaa tapaamiseen.
Minä en kovinkaan helposti esittele edes ystäviäni perheelleni. Tämä johtuu siitä, että ihmiset ei ymmärrä meidän perheen suoraan puhumista (ei tarkoita toisten haukkumista) tai sitä, että me voimme innostua väittelemään melkein asiasta kuin asiasta, ilman että väittelijät välttämättä itse edes kertovat mitä mieltä asiasta ovat. Ihan voidaan ottaa vaikka joku näkökulma ja toinen ottaa toisen näkökulman ja kalistellaan sitten niiden näkökulmien kulmia ja ojanpohjia. Kun sitten iso osa ihmisistä ei osaa elää rehellisesti, vaan yrittää lukea kaikesta rivien välejä, niin nämä hmiset sitten saavat tunnelman, että me olemme riitainen perhe ja aina riitelemme keskenämme.
On jokseenin raskasta siis alkaa aina erikseen selittämään jollekin, että älä sitten pelästy... me ei riidellä, vaikka joku saattaisi niin kokeakin, kun alamme väittelemään
Tapaan miehen vanhemmat, kun he käyvät kerran vuodessa meillä kylässä ja itse käyn heillä parin vuoden välein, mutta muuten mies menee sinne yksin. Ihan hyvin on mennyt nyt 16 vuotta näin. He ovat ok tyyppejä, mutta niin harvoin nähdään, että ei haittaisi vaikka millaisia olisivat.