Onko linjoilla muita, jonka mies ei koskaan yllätä tai halua tehdä edes pieniä viikonlopun reissuja?

Vierailija kirjoitti:

Se jatkuva reissaus ja touhottaminen muka avartaa maailmankuvaa? Miten joku viikonloppu reissu naapurikylän kylpylälle avartaa maailmankuvaa? Tai rantaloma jossain turistihelvetissä?

Tuliko sun kommentti nyt oikeaan ketjuun?

Eihän ap puhunut mitään JATKUVASTA reissauksesta tai touhottamisesta, eikä myöskään rantalomista turistihelvetissä. Hän puhui pienistä viikonloppu hotellilomista, yhdessä puolison kanssa.

Se oli vastaus tuohon aiempaan kommenttiin jota et selvästi lukenut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassinen tapa jättää koko elämänsä yhden ihmisen varaan. Mene ja toteuta itse tai kavereiden kanssa. Miehiä ei kiinnosta samat asiat kuin naisia eli enemmän saat irti kylpylästä, kulttuurireissusta ym. Naisten kanssa.

Samaa mieltä, tosin ajatus "elämän jakamisesta" parisuhteessa vesittyy, jos kumpikin elää omaa elämäänsä. 

Parisuhteessa ei tarvitse jakaa joka hetkeä 24/7. Ihmisellä saa olla myös omia ystäviä, harrastuksia ja menoja suhteen mitenkään kärsimättä.

Totta. Saa olla. Mutta eikö olisi hyvä olla jotain yhteistäkin? Edes jotain?

Seksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassinen tapa jättää koko elämänsä yhden ihmisen varaan. Mene ja toteuta itse tai kavereiden kanssa. Miehiä ei kiinnosta samat asiat kuin naisia eli enemmän saat irti kylpylästä, kulttuurireissusta ym. Naisten kanssa.

Tai mieluummin etsi mies, jota kiinnostaa samat asiat kuin sinua. Voit toteuttaa sen miehen kanssa sekä arkea että juhlaa, kotona oloa että matkustelua, kulttuuria että juntteilua, kylpylää että koti saunomista. Tällaisiakin miehiä on. Paljon.

Oispa mullakin tällainen.

Omille lapsille olen kokemuksesta viisastuneena sanonut, että etsikää kumppani, jolla on samanlainen vireystaso (eli jotakuinkin reippaus) kuin heillä itsellään. Konfliktit vähenevät, kun on kaksi samalla tavalla tekijäluonteista tai kaksi "raukeampaa" yksilöä samassa huushollissa. Itse reippaana ja eteenpäinpyrkivänä olen äärimmäisen kyrsiintynyt jumittavaan fleguun, joka sellaiseksi avioliitossa muuttui. Itse haluan nähdä erilaisia paikkoja ja oppia niistä jotain. Flegua ei kiinnosta juuri mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää miten jotkut tuntuvat suorastaan ylpeiltä siitä, etteivät halua olla ja tehdä yhdessä itse valitsemansa kumppanin kanssa.

Tässähän ei ole kyse siitä. Myös kotona ja mökillä voi olla yhdessä itse valitsemansa kumppanin kanssa. Miksi ne yhteiset tekemiset  ja olemiset pitää juuri jossain muualla olla, että ne tuntuisi yhtään miltään?

Käsittääkseni Ap halusi yhteistä vaihtelua. Miksi on niin iso ponnistus tehdä edes kerran vuodessa jotain puolison ilahduttamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassinen tapa jättää koko elämänsä yhden ihmisen varaan. Mene ja toteuta itse tai kavereiden kanssa. Miehiä ei kiinnosta samat asiat kuin naisia eli enemmän saat irti kylpylästä, kulttuurireissusta ym. Naisten kanssa.

Samaa mieltä, tosin ajatus "elämän jakamisesta" parisuhteessa vesittyy, jos kumpikin elää omaa elämäänsä. 

Parisuhteessa ei tarvitse jakaa joka hetkeä 24/7. Ihmisellä saa olla myös omia ystäviä, harrastuksia ja menoja suhteen mitenkään kärsimättä.

Totta. Saa olla. Mutta eikö olisi hyvä olla jotain yhteistäkin? Edes jotain?

Seksi

Ei ku niin sehä onki vain miesten mieleen. Naiset antaa vain romanttisella viikonloppulomalla jos kaikki menee heidän mielensä mukaan.

Lähtisin omille reissuilleni, ihannetapauksessa ystävän kanssa.

Näin olen välillä tehnytkin vaikka meillä on yhteisiäkin reissuja mutta oma into on suurempi. Olen jopa asunut hetken ulkomailla. Se ei etäännyttänyt vaan piristi suhdetta kun molempien arki muuttui hetkeksi ja toista ikävöi

Exäni oli sitä mieltä, että ei voida mennä minnekään "liian hienoihin" paikkoihin. Esim. hotellin piti olla aivan perus ketjupaikka ja ulkona syöminen oli tyyliin ABC:llä.

Nykyisen mieheni kanssa nautitaan kivoista hotelleista ja monen ruokalajin illallisista. Toki niitä varten täytyy säästää, mutta sitten säästetään ja nautitaan, kun on aika.

No kävittekö jossain ja teittekö reissuja suhteen alkuvaiheessa? Jos ette niin ihan itsehän sä valitsit miehen, joka ei pahemmin olla muualla kuin kotona ja käydä mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassinen tapa jättää koko elämänsä yhden ihmisen varaan. Mene ja toteuta itse tai kavereiden kanssa. Miehiä ei kiinnosta samat asiat kuin naisia eli enemmän saat irti kylpylästä, kulttuurireissusta ym. Naisten kanssa.

Samaa mieltä, tosin ajatus "elämän jakamisesta" parisuhteessa vesittyy, jos kumpikin elää omaa elämäänsä. 

Ei elämän jakaminen tarkota kaiken yhdessä tekemistä. Mulle reissut ei oo sitä elämää mikä jakaa vaan se arki.

Huvittavaa on, kuten muissakin ketjuissa, että tässäkin taas mennään ääripäähän, vaikka aloittaja ei ole sellaisesta maininnut. Ikäänkuin joku pultti puuttuisi joidenkin ymmärryksestä että on asioita siltä väliltä. Ei ole puhuttu, että ainoa vaihtoehto on olla/mennä yhdessä kaiken aikaa (24/7) tai sitten ei olla/mennä yhdessä lainkaan (0/0). Käsittääkseni tässä haetaan jonkinlaisia kompromisseja. Että joskus se toinenkin lähtisi johonkin yhteiseen mukaan. Kuin koti ja mökki. 

Aina ihmettelen miten itse tulisin toimeen näiden ihmisten kanssa, joilla ei ole oikeastaan missään asioissa muuta kuin ääripäät. Näitä tuntuu olevan paljon tai sitten tekeytyvät sellaisiksi. En vain käsitä miksi. Ehkä tämäkin on syy kun viihdyn yksin, parisuhde tämänkaltaisen ihmisen kanssa olisi aika kauhea skenaario. 

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin omille reissuilleni, ihannetapauksessa ystävän kanssa.

Näin olen välillä tehnytkin vaikka meillä on yhteisiäkin reissuja mutta oma into on suurempi. Olen jopa asunut hetken ulkomailla. Se ei etäännyttänyt vaan piristi suhdetta kun molempien arki muuttui hetkeksi ja toista ikävöi

Ite kun muutin töiden takia vuodeksi toiseen maahan en ikävöinyt vaimoa yhtään. Nautin siitä ettei tarvinnut olla joka vapaalla menossa mihinkään.

43 vuotta yhdessä ja edelleen teemme teemme paljon asioita toistemme vuoksi. Kun näkee miten toinen ilahtuu, tekee se itsenikin onnelliseksi. Vastavuoroisuus on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numero 17. Sait tismalleen kiinni ongelmasta,

ap

 

Olin vielä jatkamassa, että oman mieheni silmissä se on yhdessäoloa, että ollaan saman katon alla. Meillä ei ole mökkiä, mutta otan nyt esimerkiksi sen että käydään koko perhe miehen vanhempien luona. Se on miehen mielestä yhdessä tekemistä, siis parisuhteen eteen tekemistä. Tai jos lapset on mummolassa, mies lähtee minun mielikseni elokuviin tai syömään, mutta saattaa aivan estotttamasti haukotella koko sen ajan kun on minun kanssani. Ajan saatossa tämä haukottelu on alkanut tuntua todella pahalta ja törkeältä minua kohtaan. Kun sanon asiasta, hän pahoittelee, mutta ei seuraavan kerran enää muista mitään. Sitten loppu aika lasten ollessa muualla, mies puuhailee omiaan ja sanoo, että minäkin voin tehdä ihan mitä haluan. Kun sanon, että haluaisin olla hänen kanssaan, vastaus on, että "tässähän

No mitä ihmettä sinä sitten mieheltäsi odotat? Minusta se on yhdessä olemista kun ollaan kotona yhdessä , ei tarvitse tehdä töitä ja kumpikin tekee omia juttujaan ja jutellaan kaikenmaailman asioista tai ollaan hiljaa - ihan mikä milloinkin tuntuu parhaalta. Tai sitten puuhataan yhdessä koti- tai remppa- tai puutarhahommia. 

Nimimerkillä kaksi kotona viihtyvät 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin omille reissuilleni, ihannetapauksessa ystävän kanssa.

Näin olen välillä tehnytkin vaikka meillä on yhteisiäkin reissuja mutta oma into on suurempi. Olen jopa asunut hetken ulkomailla. Se ei etäännyttänyt vaan piristi suhdetta kun molempien arki muuttui hetkeksi ja toista ikävöi

Ite kun muutin töiden takia vuodeksi toiseen maahan en ikävöinyt vaimoa yhtään. Nautin siitä ettei tarvinnut olla joka vapaalla menossa mihinkään.

No piristys sekin.

Jos et ikävöinyt yhtään niin rakastatko edes?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassinen tapa jättää koko elämänsä yhden ihmisen varaan. Mene ja toteuta itse tai kavereiden kanssa. Miehiä ei kiinnosta samat asiat kuin naisia eli enemmän saat irti kylpylästä, kulttuurireissusta ym. Naisten kanssa.

Samaa mieltä, tosin ajatus "elämän jakamisesta" parisuhteessa vesittyy, jos kumpikin elää omaa elämäänsä. 

Ei elämän jakaminen tarkota kaiken yhdessä tekemistä. Mulle reissut ei oo sitä elämää mikä jakaa vaan se arki.

 

Huvittavaa on, kuten muissakin ketjuissa, että tässäkin taas mennään ääripäähän, vaikka aloittaja ei ole sellaisesta maininnut. Ikäänkuin joku pultti puuttuisi joidenkin ymmärryksestä että on asioita siltä väliltä. Ei ole puhuttu, että ainoa vaihtoehto on olla

Jos annat pirulle pikkurillin se vie koko käden. Siksi en ala suhteissa kompromisseihin mitkä lopulta pilaisivat elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin omille reissuilleni, ihannetapauksessa ystävän kanssa.

Näin olen välillä tehnytkin vaikka meillä on yhteisiäkin reissuja mutta oma into on suurempi. Olen jopa asunut hetken ulkomailla. Se ei etäännyttänyt vaan piristi suhdetta kun molempien arki muuttui hetkeksi ja toista ikävöi

Tuollaistahan sen pitäisikin olla: vetävien kanssa ja välillä yhdessä. Yllättävän moni kuitenkin tuntuu olevan sitä mieltä, että toisena pitäisi mennä aina yksin tai ystävien kanssa.

Tämä on meillä ollut riidan aihe. Mies tuli joskus mun mukana metsäretkille mutta huomasin, että hän tulee mukaan vain minua miellyttääkseen eikä oikeasti viihdy. Sovittiin, että hänen ei tarvitse tulla mukaan, mutta ei estele minua metsästämästä, kalastamasta ja patikoimasta yksin. Nykyään sooloretkeilen usein ja käyn myös ulkomailla yksin. Tämä on parantanut parisuhdetta, kun saa olla omissa oloissa riittävän usein. 

Kenenkään ei tarvitse suostua kyhnöttämään kotona ja heittämään elämäänsä hukkaan. Jos mies ei halua tehdä muuta kuin olla kotona tai mökillä, niin ei häntä voi muuhunkaan pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin omille reissuilleni, ihannetapauksessa ystävän kanssa.

Näin olen välillä tehnytkin vaikka meillä on yhteisiäkin reissuja mutta oma into on suurempi. Olen jopa asunut hetken ulkomailla. Se ei etäännyttänyt vaan piristi suhdetta kun molempien arki muuttui hetkeksi ja toista ikävöi

Ite kun muutin töiden takia vuodeksi toiseen maahan en ikävöinyt vaimoa yhtään. Nautin siitä ettei tarvinnut olla joka vapaalla menossa mihinkään.

No piristys sekin.

Jos et ikävöinyt yhtään niin rakastatko edes?

En, onneksi on erottu jo monta vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on oikeastaan 3 vaihtoehtoa:

1. Elät miehen toiveiden mukaisesti > alistut ja petyt > se erkaannuttaa teidät

2. Suunnittelet ja järjestät yhteisiä reissuja > mies alistuu ja sinä petyt > se erkaannuttaa teidät

3. Suunnittelet ja järjestät omia reissuja > se erkaannuttaa teidät

Hyvässä parisuhteessa hyväksytään se kumppani sellaisena kuin hän on. Sehän on vaan hyvä asia, että kumppanille oma koti ja mökki ovat tärkeitä. Jos haluat mennä hotelliin yöksi niin mikset mene. En kyllä tajua miksi sitä haluat.

Erilaisuutta on joskus vaikeaa ymmärtää. Jos toinen haluaa olla mökillä 52 vkonloppua vuodessa ja toiselle riittäisi 48 viikonloppua. Olisiko sen, 52 viikonloppua mökillä olevan, mahdotonta ihan vaan rakkaansa ilahduttamiseksi olla vaikka 2 viikonlop

Mutta KSI sitä toista ilahduttaa pakottaa se toinen kahdeksi viikonlopuksi kärsimään hotelliin ihan tyhjän takia? Kyllä omassa sängyssä nukkuu ja lepäutyy  paljon paremmin ja vieläpä ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin omille reissuilleni, ihannetapauksessa ystävän kanssa.

Näin olen välillä tehnytkin vaikka meillä on yhteisiäkin reissuja mutta oma into on suurempi. Olen jopa asunut hetken ulkomailla. Se ei etäännyttänyt vaan piristi suhdetta kun molempien arki muuttui hetkeksi ja toista ikävöi

Ite kun muutin töiden takia vuodeksi toiseen maahan en ikävöinyt vaimoa yhtään. Nautin siitä ettei tarvinnut olla joka vapaalla menossa mihinkään.

No piristys sekin.

Jos et ikävöinyt yhtään niin rakastatko edes?

Ikävöinti => rakastaminen

Ei ikävöintiä => ei rakkautta

Käyttehän te mökillä. Mini ei kotoaan poistu kuin Motonettiin tai Biltemaan. 

Tee omia reidsuja, yksin tai laverin kanssa.