Onko linjoilla muita, jonka mies ei koskaan yllätä tai halua tehdä edes pieniä viikonlopun reissuja?

Miten ap on yllättänyt miestänsä?

Meillä onneksi mies lähtee mukaan ihan innostuneena, vaikka kaikki organisointi jääkin minulle. Mutta olemme tämän puhuneet auki ja joskus, hyvin harvoin tosin, mieheltä tulee paikoista tai asioista ehdotuksia. Ne toteutetaan aina. Pikkuisen välillä surettaa, kun minun vuoksi ei nähdä mitään vaivaa tai en koskaan saa kokea yllätystä, mutta näin mennään.

Vierailija kirjoitti:

Mietitkö noita matkoja extempore "Hei lähdetään nyt heti viikonlopuksi kylpylään" jne vai otatko puheeksi jo viikkoja aiemmin miten jokin olisi kiva juttu? Itsekkään en pidä mistään yllättävästä, joten en lähtisi nopealla aikataululla minnekkään ei-pakolliseen. Sen sijaan jos siitä on puhuttu vaikka viikkoa aiemmin niin mielelläni lähtisin.

Sama, en pidä yllätyksistä. Enkä pitkistä matkoista. Koen nuo ihan hirveän stressaavina enkä saa niistä mitään irti. Ap, keskustelitteko tästä jo parisuhteen alkuaikoina? Minulla on ollut poikaystävä jolle tuli "yllätyksenä" se että en tykkää matkustaa enkä halua ikinä muuttaa ulkomaille. Tuosta sitten väännettiin kun tämä ei ollut ymmärtänyt että joo, olin tosissani ja ei, kaikki ei noista pidä.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on oikeastaan 3 vaihtoehtoa:

1. Elät miehen toiveiden mukaisesti > alistut ja petyt > se erkaannuttaa teidät

2. Suunnittelet ja järjestät yhteisiä reissuja > mies alistuu ja sinä petyt > se erkaannuttaa teidät

3. Suunnittelet ja järjestät omia reissuja > se erkaannuttaa teidät

Hyvässä parisuhteessa hyväksytään se kumppani sellaisena kuin hän on. Sehän on vaan hyvä asia, että kumppanille oma koti ja mökki ovat tärkeitä. Jos haluat mennä hotelliin yöksi niin mikset mene. En kyllä tajua miksi sitä haluat.

Ap on ostanut 2o vuoden aikana liudan hotellilomia ja matkoja meille kahdelle. Sitten lopetin 5 vuotta sitten ja nyt emme ole viiteen vuoteen enää käyneet missään. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä olisi rahaa. Mies ei vain kaipaa mitään kahdenkeskistä.

ap

Sinulle on ollut tärkeintä että saat minkä hyvänsä miehen. Nauti nyt äläkä valita. Fiksut naiset ovat yksin kunnes löytävät sukulaissielunsa. Elleivät löydä, tekevät itsenäisesti elämästään nautittavan.

Vierailija kirjoitti:

Numero 17. Sait tismalleen kiinni ongelmasta,

ap

Olin vielä jatkamassa, että oman mieheni silmissä se on yhdessäoloa, että ollaan saman katon alla. Meillä ei ole mökkiä, mutta otan nyt esimerkiksi sen että käydään koko perhe miehen vanhempien luona. Se on miehen mielestä yhdessä tekemistä, siis parisuhteen eteen tekemistä. Tai jos lapset on mummolassa, mies lähtee minun mielikseni elokuviin tai syömään, mutta saattaa aivan estotttamasti haukotella koko sen ajan kun on minun kanssani. Ajan saatossa tämä haukottelu on alkanut tuntua todella pahalta ja törkeältä minua kohtaan. Kun sanon asiasta, hän pahoittelee, mutta ei seuraavan kerran enää muista mitään. Sitten loppu aika lasten ollessa muualla, mies puuhailee omiaan ja sanoo, että minäkin voin tehdä ihan mitä haluan. Kun sanon, että haluaisin olla hänen kanssaan, vastaus on, että "tässähän mä olen". 

Sama, kun hän illalla juuri ennen nukkumaanmenoa tulee makuuhuoneeseen, sänkyyn viereeni. Se on hänen mielestään ajan antamista minulle. Että tulee nukkumaan paikkaan, jossa muutenkin nukkuisi olen minä siinä tai en. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on oikeastaan 3 vaihtoehtoa:

1. Elät miehen toiveiden mukaisesti > alistut ja petyt > se erkaannuttaa teidät

2. Suunnittelet ja järjestät yhteisiä reissuja > mies alistuu ja sinä petyt > se erkaannuttaa teidät

3. Suunnittelet ja järjestät omia reissuja > se erkaannuttaa teidät

Hyvässä parisuhteessa hyväksytään se kumppani sellaisena kuin hän on. Sehän on vaan hyvä asia, että kumppanille oma koti ja mökki ovat tärkeitä. Jos haluat mennä hotelliin yöksi niin mikset mene. En kyllä tajua miksi sitä haluat.

Erilaisuutta on joskus vaikeaa ymmärtää. Jos toinen haluaa olla mökillä 52 vkonloppua vuodessa ja toiselle riittäisi 48 viikonloppua. Olisiko sen, 52 viikonloppua mökillä olevan, mahdotonta ihan vaan rakkaansa ilahduttamiseksi olla vaikka 2 viikonloppua hotellilomalle? Eikö rakkaan vuoksi voisi joskus siirtyä pois omalta mukavuusalueelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numero 17. Sait tismalleen kiinni ongelmasta,

ap

 

Olin vielä jatkamassa, että oman mieheni silmissä se on yhdessäoloa, että ollaan saman katon alla. Meillä ei ole mökkiä, mutta otan nyt esimerkiksi sen että käydään koko perhe miehen vanhempien luona. Se on miehen mielestä yhdessä tekemistä, siis parisuhteen eteen tekemistä. Tai jos lapset on mummolassa, mies lähtee minun mielikseni elokuviin tai syömään, mutta saattaa aivan estotttamasti haukotella koko sen ajan kun on minun kanssani. Ajan saatossa tämä haukottelu on alkanut tuntua todella pahalta ja törkeältä minua kohtaan. Kun sanon asiasta, hän pahoittelee, mutta ei seuraavan kerran enää muista mitään. Sitten loppu aika lasten ollessa muualla, mies puuhailee omiaan ja sanoo, että minäkin voin tehdä ihan mitä haluan. Kun sanon, että haluaisin olla hänen kanssaan, vastaus on, että "tässähän

Jestas. Tuo tuntuisi todella pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Mietitkö noita matkoja extempore "Hei lähdetään nyt heti viikonlopuksi kylpylään" jne vai otatko puheeksi jo viikkoja aiemmin miten jokin olisi kiva juttu? Itsekkään en pidä mistään yllättävästä, joten en lähtisi nopealla aikataululla minnekkään ei-pakolliseen. Sen sijaan jos siitä on puhuttu vaikka viikkoa aiemmin niin mielelläni lähtisin.

Aiemmin useinkin tehtiin reissuja esim Joensuuhun junalla, yötä siellä. Junalla Kuopioon. Autolla Mikkeliin, Lappeenrantaan. Useat ulkomaanlomat. Pikkuhiljaa jäänyt, ensin korona, mies golfaa kesät, itse kesätöissä... nyt tulee 30v tapaamisestamme toukokuussa. Ehdotin, et tehdään jotain. Mitä? En minä tiedä. Sanoin, et pidä päivä mielessä. Yritän siis keksiä jotain kivaa, ei tarvi olla ylellistä, ei kaukana. Alanpa kattoo netistä...

Joku mökki/aitta/hotelli maalla. Ravintola/pizzeria, muutama olut...

Vierailija kirjoitti:

Numero 17. Sait tismalleen kiinni ongelmasta,

ap

Meillä innostun, kun puoliso ehdottaa jotain extraa, ajelua sunnuntaisin,  pizzoille lähtöä, minilomaa... ja vaikkei olis just mun juttu, en sitä ehkä sanoisi. Joskus kun mä ehdotan jotain tyyliin koko päivän reissu, hän saattaa sanoa: lähdetään heti, ollaan sit takaisin jo iltapäivällä, vaikka minä olisin halunnut viipyä, luhnustella...

Jos minä ehdotan vaik konserttia, saattaa ssnoa: mee vaik siskos kanssa...

m i e h e t

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numero 17. Sait tismalleen kiinni ongelmasta,

ap

Meillä innostun, kun puoliso ehdottaa jotain extraa, ajelua sunnuntaisin,  pizzoille lähtöä, minilomaa... ja vaikkei olis just mun juttu, en sitä ehkä sanoisi. Joskus kun mä ehdotan jotain tyyliin koko päivän reissu, hän saattaa sanoa: lähdetään heti, ollaan sit takaisin jo iltapäivällä, vaikka minä olisin halunnut viipyä, luhnustella...

Jos minä ehdotan vaik konserttia, saattaa ssnoa: mee vaik siskos kanssa...

m i e h e t

Tämä! Olen huomannut viime vuosina, että kaikki joiden kanssa olen mitenkään viettänyt vapaa-aikaa, ovat halunneet suorittaa tilanteen läpi ja äkkiä lähteä kotiin. Konsertista täytyy lähteä taputusten aikaan tai keikalta encoren aikaan, että pääsee äkkiä ottamaan auton parkista. Museo juostaan läpi. Ravintolassa syödään nopeaan, ei oteta jälkiruokaa. Äkkiä lasku ja autolle, hopi hopi. 

Kun minä haluaisin nimenomaan viipyillä, laahustaa, katsella, kuunnella, imeä itseeni sitä energiaa mitä tekemisistäni saan. 

Kurja fiilis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numero 17. Sait tismalleen kiinni ongelmasta,

ap

Meillä innostun, kun puoliso ehdottaa jotain extraa, ajelua sunnuntaisin,  pizzoille lähtöä, minilomaa... ja vaikkei olis just mun juttu, en sitä ehkä sanoisi. Joskus kun mä ehdotan jotain tyyliin koko päivän reissu, hän saattaa sanoa: lähdetään heti, ollaan sit takaisin jo iltapäivällä, vaikka minä olisin halunnut viipyä, luhnustella...

Jos minä ehdotan vaik konserttia, saattaa ssnoa: mee vaik siskos kanssa...

m i e h e t

Miksi te naiset ootte aina vailla jotaki ylimäärästä. Ite en ikinä jaksanu exien jatkuvaa touhottamista, aina piti olla johonki menossa ja jotaki tekemässä. Nyt kun olen 6 vuotta ollu sinkku niin ollut aivan mahtavaa. En oo poistunu kotoa kuin ruokakauppaan kun teen työtkin etänä.

Mä taas pidän siitä että mieheen voi luottaa, on vakaa kuin kallio ja aivan saamarin ennustettava... Ikää tulee ja muistuttaa yhä enemmän isäänsä. No, appiukko oli ihan mukava.

Ulkomaan lentoreissut teen lapsen kanssa, välillä mukana on veljentyttö ja joskus myös veljentytön äiti. Mies lähtee reissuun jos kuljetaan maita pitkin. Vähänhän se ärsyttää, kun itse pitää suunnitella ja olla vastuussa kaikesta.

Mökki on mun, ja se on kaupunkiasunto keskustassa. Mies pääsee sieltä möyrimään sukunsa maille ja kun illaksi palaa kaupunkiin, voidaan fillaroida terassille oluelle. No, me molemmat viihdytään myös yksikseen ja arvostetaan omaa aikaa. Käydään myös festareilla ja keikoilla silloin tällöin, ei me toistemme seuraa mitenkään dissata.

Mies ei keksi ikinä mitään kivaa mulle tai lapsille, joten nykyään menen minne menen ja teen mitä teen vain lasten kanssa. Ennen järkkäsin sitä sun tätä perhejuttua, mutta reissuilla ukko oli perässävedettävä, valittava ja kärsivä. Halusi eniten vain kuorsata hotellihuoneessa. Mietin, että tuollaiselle on täysin turha maksaa mitään spesiaalia, saa jäädä kotiin. En ole kaivannut.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei keksi ikinä mitään kivaa mulle tai lapsille, joten nykyään menen minne menen ja teen mitä teen vain lasten kanssa. Ennen järkkäsin sitä sun tätä perhejuttua, mutta reissuilla ukko oli perässävedettävä, valittava ja kärsivä. Halusi eniten vain kuorsata hotellihuoneessa. Mietin, että tuollaiselle on täysin turha maksaa mitään spesiaalia, saa jäädä kotiin. En ole kaivannut.

Miksi sun piti niinkin kauan miestä kiduttaa pakottamalla se mukaan?

Meille järjestyi "lomamatka" kun mieheni sai lääkäriajan yli sadan kilometrin päästä olevasta kaupungista. Muuten ei olisi lähtenyt sinne. Mies kävi lääkärissä siellä, minä jäin kaupungille ja yhdessä sitten kierrettiin päivä nähtävyyksiä, kävimme syömässä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei keksi ikinä mitään kivaa mulle tai lapsille, joten nykyään menen minne menen ja teen mitä teen vain lasten kanssa. Ennen järkkäsin sitä sun tätä perhejuttua, mutta reissuilla ukko oli perässävedettävä, valittava ja kärsivä. Halusi eniten vain kuorsata hotellihuoneessa. Mietin, että tuollaiselle on täysin turha maksaa mitään spesiaalia, saa jäädä kotiin. En ole kaivannut.

Miksi sun piti niinkin kauan miestä kiduttaa pakottamalla se mukaan?

Hyvä kysymys. En mielestäni pakottanut. Ehkä minä ja mies molemmat ajateltiin, että perheenä reissaaminen ikään kuin kuuluu asiaan. 

Etkö sä AP voisi mennä lomille vaikka jonkun naispuolisen kaverin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numero 17. Sait tismalleen kiinni ongelmasta,

ap

Meillä innostun, kun puoliso ehdottaa jotain extraa, ajelua sunnuntaisin,  pizzoille lähtöä, minilomaa... ja vaikkei olis just mun juttu, en sitä ehkä sanoisi. Joskus kun mä ehdotan jotain tyyliin koko päivän reissu, hän saattaa sanoa: lähdetään heti, ollaan sit takaisin jo iltapäivällä, vaikka minä olisin halunnut viipyä, luhnustella...

Jos minä ehdotan vaik konserttia, saattaa ssnoa: mee vaik siskos kanssa...

m i e h e t

Miksi te naiset ootte aina vailla jotaki ylimäärästä. Ite en ikinä jaksanu exien jatkuvaa touhottamista, aina piti olla johonki menossa ja jotaki tekemässä. Nyt kun olen 6 vuotta ollu sinkku niin ollut aivan mahtavaa. En oo poistunu kotoa kuin ruokakauppaan kun teen työtkin etänä.

Jos joskus löydät sieltä kotoa kumppanin, niin muistathan kertoa, että teidän parisuhteessa eletään ainoastaan sinun säännöillä. Kumppanin mielipiteellä ei ole väliä.