Lue keskustelun säännöt.
Itkettää koko ajan kun ei ole enää riippuvuuksia joihin paeta. Herkistyn ihan kaikesta ja itken alituiseen.
09.03.2024 |
Välillä kyllä pelaan kasinolla, koko oma elämä unohtuu hyvin siinä.
Ennen join valtavasti alkoholia, tunteet oli turrat tai enneminkin vihaa ja masennusta itseään ja elämää kohtaan. Ei oikein itkettänytkään usein, lähinnä vaan vitutti joka ikinen päivä ja lähes joka ikinen hetki.
Nyt kun olen kotona vain ja yksin, en juo tai jaksa juosta mihinkään ja haluan vain levätä niin tunteet ovat todella pinnalla. Itken kaikesta kauniista ja surullisista asioista.
Hyvänä esimerkkinä tänään oli MTV3 Marko Annala haastattelussa. Kertoi itsestään, elämästään ja suhteista lapsiinsa. Ihailin häntä ihmisenä ja isänä niin paljon, että alkoi itkettämään, että miten joku voikin olla noin ihana isä. Itkin omaa lapsuuttani sitten sen kaiken jälkeen.
Sitten tuli vielä perään haastattelu kehityksellisestä traumasta ja porasin vain entisestään.
Sitten tuli olo ettei elämästäni tule yhtään mitään ja haluan kuolla. Olen epäonnistunut jne.
Välillä sitten itken kaikelle kauniille ja siis nykyään liikutun alituiseen ja kyynelehdin jos tunnen kiitollisuuttakin. Olen kai seonnut.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole paska ihminen, olet addiktioista toipuva ihminen. Olet tällä hetkellä jonkinlaisessa välitilassa, jonka läpi mentyäsi edessäsi on parempi tulevaisuus. Olet arvokas riippumatta siitä, oletko työkykyinen
Mistä sinä tiedät, ettei ole paska ihminen? Sehän voi olla ihan sysipaska!
No olen päätellyt tämän ap:n kirjoittamista viesteistä. Hän vaikuttaa herkältä ja syvälliseltä pohdiskelijalta, jolla on traumaattinen menneisyys. Sinusta en saa ihan yhtä positiivista kuvaa, vaikutat aika ilkeältä.
Harvassa ovat ne riippuvaiset, jotka eivät olisi riippuvuuksiensa vallassa aiheuttaneet vuosia tai vuosikymmeniä tuhoa ympärilleen. Siinä on oikein hyvä syy vihata noita paskapäitä. Ja sinunlaiset päähänsilittelijät vielä syyttävät uhria lisää ja nostavat itsensä uhrin yläpuolelle. Halveksuttavampaa ei voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä nämä jotkut täällä haukkuvat toipumisen tiellä olevaa ihmistä? Mikä ihme laittaa tekemään niin? Voimia aloittajalle ja muille samassa tilanteessa oleville.
Riippuvainen on kaikki tuskansa ansainnut.
Tuohan on tosi hieno juttu että olet päässyt riippuvuuksista eroon. Sen takia tunteet on pinnassa kun et turruta niitä enää pois. Minäkin tein niin eikä ole kauan kun lopetin juomisen suruihini. Nyt elämä paljon parempaa. Voimia sinulle!
Addiktiot ovat valitettavan usein tapa paeta omia ajatuksia ja tunteita, erityisesti niitä joita ei haluaisi kohdata ja käsitellä. Jos ihminen onnistuu voittamaan addiktionsa, nousee käsittelemättömät teemat väistämättä alitajunnasta, ne vain odottavat tulevansa ratkaistuiksi. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Ihminen on ehkä kantanut sisällään väärin kohdelluksi tulemisesta kumpuavaa arvottomuuden ajatusta tai omien tekojensa aiheuttamaa syvää häpeää, nämä taas nousevat pintaan erilaisina muina tuntemuksina kuten ahdistuksena, vihana, katkeruutena, levottomuutena, hylätyksi tulemisen pelkona, itseluottamuksen ja jopa elämänhalun puutteena, nämä taas voivat johtaa epätoivottuun toimintaan kuten passivoitumiseen, tarpeettomaan riskienottoon ja välinpitämättömyyteen, päihteiden liikakäyttöön tai muuhun fyysiseen/sanalliseen kaltoinkohteluun itseä tai muita kohtaan.
On syytä tuntea itsensä, tutustua rohkeasti itseensä kaikkine ajatuksineen ja tunteineen, myös kaikkine varjopuolineen sillä eihän meistä kukaan ole vielä täydellinen. Kukaan ei voi tuntea sinua paremmin kuin sinä itse kunhan uskallat tutkia rehellisesti läpi kaikki syvyydet ja korkeudet. Täytyy opetella tunnistamaan mitkä ajatukset aiheuttavat minkäkinlaisia tunnereaktioita ja mihin toimintaan mitkäkin tunteet taas saattavat johtaa.
Menneisyyttämme emme voi muuttaa, tulevasta emme tiedä, vain nykyhetkeen voimme jokainen varmasti vaikuttaa. Irtipäästäminen vanhasta onnistuu parhaiten antamalla anteeksi mahdollisille väärintekijöille ja/tai itselleen, vasta silloin voi todellinen rauha laskeutua sydämeen.
Raitistumisen jälkeen meni pari vuotta ihan sekavissa merkeissä ennen kuin alkoi tasoittumaan. Olin ollut yli 10 vuotta päihtyneenä, joten toipuminenkin vei aikaa. Tuo tunteellisuus on ainakin mulle ihan normaalia. Ihmisten seurassa hillitsen itseni, mutta yksin vollotan ihan kaikelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitkään jatkuneen addiktioihin turruttautumisen jälkeen tunteet nyt purkautuu ja henkinen puoli herää eloon. Virtaa kuin kevätpurot huuhtoen ravan mennessään kunnes kesän kukkeus saapuu
Ihmettelen viestin saamia alapeukkuja. Tulin itse sanomaan samaa. Lopetettuani päihteiden käytön ja alettuani todella toipua ja palata omaksi itsekseni, itkin pitkän aikaa lohduttomasti ihan jo televisiomainoksillekin joissa oli jokin tunteisiin vetoava elementti.
Ne ovat onnenkyyneliä, anna niiden virtojen puhdistaa vanhat haavasi.
Minulle tuli tuollainen samanlainen valtava tunteiden herkkyys, kun minusta tuli äiti.Aivan kuin olisin tullut koko maailman äidiksi, koska minua kosketti valtavasti jokainen onnettomuus uutinen ym tragediat maaimassa,aivan kuin omalle lapselleni olisi tapahtunut pahaa.Itkin silmäni turvoksiin useasti. Olen edelleen( liian) myötätuntoinen ihminen , mutta olen jo oppinut jonkin verran säästämään itseäni eli pysyn kaukana huonoista uutisista.
Liikutun helposti ihanista ja kauniista asioistakin.Elän kuin sydän vereslihalla.Se on uuvuttavaa.Toivonkin monesti itselleni kovempaa kuorta ,ettei kaikki tuntuisi niin voimakkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen viestin saamia alapeukkuja. Tulin itse sanomaan samaa. Lopetettuani päihteiden käytön ja alettuani todella toipua ja palata omaksi itsekseni, itkin pitkän aikaa lohduttomasti ihan jo televisiomainoksillekin joissa oli jokin tunteisiin vetoava elementti.