Itkettää koko ajan kun ei ole enää riippuvuuksia joihin paeta. Herkistyn ihan kaikesta ja itken alituiseen.
Välillä kyllä pelaan kasinolla, koko oma elämä unohtuu hyvin siinä.
Ennen join valtavasti alkoholia, tunteet oli turrat tai enneminkin vihaa ja masennusta itseään ja elämää kohtaan. Ei oikein itkettänytkään usein, lähinnä vaan vitutti joka ikinen päivä ja lähes joka ikinen hetki.
Nyt kun olen kotona vain ja yksin, en juo tai jaksa juosta mihinkään ja haluan vain levätä niin tunteet ovat todella pinnalla. Itken kaikesta kauniista ja surullisista asioista.
Hyvänä esimerkkinä tänään oli MTV3 Marko Annala haastattelussa. Kertoi itsestään, elämästään ja suhteista lapsiinsa. Ihailin häntä ihmisenä ja isänä niin paljon, että alkoi itkettämään, että miten joku voikin olla noin ihana isä. Itkin omaa lapsuuttani sitten sen kaiken jälkeen.
Sitten tuli vielä perään haastattelu kehityksellisestä traumasta ja porasin vain entisestään.
Sitten tuli olo ettei elämästäni tule yhtään mitään ja haluan kuolla. Olen epäonnistunut jne.
Välillä sitten itken kaikelle kauniille ja siis nykyään liikutun alituiseen ja kyynelehdin jos tunnen kiitollisuuttakin. Olen kai seonnut.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut omakohtaista kokemusta tällaisesta?
Kiitti kun saan kirjoittaa tästä. Minun pitäisi jaksaa ensi viikolla lähettää kuntoutuspsykoterapiahakemus kelaan. Nyt on ollut jo pitkään tosi uupunut olo. Oikein paleltaa ja pelkää että tässä jää vielä iäksi työkyvyttömäksi. En vieläkään monen kuukauden sairasloman jälkeen ole kunnossa. Nyt vasta kuukauden ajan olen ollut herkillä ja tunteet on elämässä mukana.
Sitä ennen kyllä itkin ja muuta mutta se oli hyvin erilaista ja synkkää. Tämä tuntuu enemmänkin eheyttävältä tunteiden purkautumiselta. Ap
Oletko spontaanisti sitä hakemusta lähettämässä, vai oletko keskustellut lääkärin kanssa? Jos olet hakemassa Kelan tukemaan terapiaan, niin tarvitsen ensin lausunno
Ja vielä joku ihmettelee miksi hallitus yrittää tätä rahanmenoa vähentää! Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitkään jatkuneen addiktioihin turruttautumisen jälkeen tunteet nyt purkautuu ja henkinen puoli herää eloon. Virtaa kuin kevätpurot huuhtoen ravan mennessään kunnes kesän kukkeus saapuu
Onneksi olkoon! Saat Maaliskuun imelin -kommentti palkinnon 🏆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitkään jatkuneen addiktioihin turruttautumisen jälkeen tunteet nyt purkautuu ja henkinen puoli herää eloon. Virtaa kuin kevätpurot huuhtoen ravan mennessään kunnes kesän kukkeus saapuu
Onneksi olkoon! Saat Maaliskuun imelin -kommentti palkinnon 🏆
Sinä taas saat palkinnon terapiantarpeen siirtämisestä ansiokkaasti muille. Vieläpä kasvattaen sitä entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Nytkin tekisi mieli vain itkeä mutta en varsinaisesti edes tiedä mikä minua itkettää. Olen niin herkillä, että kohta taas kyynelehdin tai on niin monta asiaa nyt sekaisin että haluaisin vain itkeä oikein kunnolla ja samalla olen niin helpottunut ettei tarvitse juoda enää ja elämäni muuttuu. Ap
Itke jos itkettää, ei sitä pidätellä tarvi. Unohda kasinot myös ja jos et osaa kokonaan ilman olla, niin pelaa pasianssia tai tee palapeliä. Ja jos väsyttää ja viluttaa, et taida syödä tarpeeksi. Addiktoidu ravitsevaan ruokaan. Mullakin oli voimaton olo eilen, paistoin itselleni sipulia ja maksaa ja vino pino puolukoita ja viinimarjoja viereen. Siihen loppui väsymys. Jos tulee henkisiä voimattomuushetkiä, huolehdi siitä, että on omenoita ja pähkinöitä tms, jotta ei unohdu se ravitsemus.
Tsemppiä ap, äläkä välitä tämän ketjun ilkeilijöistä ja alapeukuttajista!
Miksi täällä on niin paljon alapeukkuja asiallisissa ja fiksuissa kommenteissa? Aplle tsemppiä, on ihan inhimillistä tuntea kuten tunnet.
Olen vain jatkanut itkemistä. Itken ihan kaikkea mahdollista. Sitä miten merkityksetöntä elämäni on eikä täällä olossa ole itsellä mitään virkaa. Olen niin väsynyt etten pysty nousemaan sängystä ja niin ahdistunut etten kestä nähdä ihmisiä.
En voi treffailla koska en ole kunnossa ja inhoan kroppaanikin, koko ulkonäköä eikä ole rahaa.
En voi saada koskaan lapsia koska olen niin pilalla ihmisenä enkä tahdo moista tuskaa siirtää kenellekään, en halua jatkaa sukupolvea näiden juttujen takia.
Minun pitäisi vain kuolla. Kuolisinpa. Ei elämäni kuitenkaan tästä paremmaksi muutu ja olen aivan helvetin paska ihminen enkä pysty edes omaa kortta kantamaan tämän yhteiskunnan hyväksi.
Kaikki tuntuu muutenkin niin valheelliselta. Tämä elämä on vierasta ja psykoottista. Jotenkin harhaista kaiken kaikkiaan. Mä en tiedä mitä hittoa teen, olenko helvetissä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei Herrajjumala tollaset hysteeriset akat laitokseen ja ÄKKIÄ!
Sehän on mies.
Vierailija kirjoitti:
Olen vain jatkanut itkemistä. Itken ihan kaikkea mahdollista. Sitä miten merkityksetöntä elämäni on eikä täällä olossa ole itsellä mitään virkaa. Olen niin väsynyt etten pysty nousemaan sängystä ja niin ahdistunut etten kestä nähdä ihmisiä.
En voi treffailla koska en ole kunnossa ja inhoan kroppaanikin, koko ulkonäköä eikä ole rahaa.
En voi saada koskaan lapsia koska olen niin pilalla ihmisenä enkä tahdo moista tuskaa siirtää kenellekään, en halua jatkaa sukupolvea näiden juttujen takia.
Minun pitäisi vain kuolla. Kuolisinpa. Ei elämäni kuitenkaan tästä paremmaksi muutu ja olen aivan helvetin paska ihminen enkä pysty edes omaa kortta kantamaan tämän yhteiskunnan hyväksi.
Kaikki tuntuu muutenkin niin valheelliselta. Tämä elämä on vierasta ja psykoottista. Jotenkin harhaista kaiken kaikkiaan. Mä en tiedä mitä hittoa teen, olenko helvetissä? Ap
Et ole paska ihminen, olet addiktioista toipuva ihminen. Olet tällä hetkellä jonkinlaisessa välitilassa, jonka läpi mentyäsi edessäsi on parempi tulevaisuus. Olet arvokas riippumatta siitä, oletko työkykyinen.
Aika paha riippuvuus jos se on johtanut kuolemantoiveisiin. Meinasitko pärjätä yksin?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kans ihan loppu. Ei ole ketään keltä vois apua pyytää. Eikä kukaan koskaan kysy mitä kuuluu tai kuinka voit. Aina ollut se joka ensin toisilta kysyy mutta enää kun en sitä tee niin kukaan ei ota yhteyttä.
Hei! Mitä sulle kuuluu? T. Minna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole paska ihminen, olet addiktioista toipuva ihminen. Olet tällä hetkellä jonkinlaisessa välitilassa, jonka läpi mentyäsi edessäsi on parempi tulevaisuus. Olet arvokas riippumatta siitä, oletko työkykyinen
Mistä sinä tiedät, ettei ole paska ihminen? Sehän voi olla ihan sysipaska!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole paska ihminen, olet addiktioista toipuva ihminen. Olet tällä hetkellä jonkinlaisessa välitilassa, jonka läpi mentyäsi edessäsi on parempi tulevaisuus. Olet arvokas riippumatta siitä, oletko työkykyinen
Mistä sinä tiedät, ettei ole paska ihminen? Sehän voi olla ihan sysipaska!
No olen päätellyt tämän ap:n kirjoittamista viesteistä. Hän vaikuttaa herkältä ja syvälliseltä pohdiskelijalta, jolla on traumaattinen menneisyys. Sinusta en saa ihan yhtä positiivista kuvaa, vaikutat aika ilkeältä.
Siis mitä nämä jotkut täällä haukkuvat toipumisen tiellä olevaa ihmistä? Mikä ihme laittaa tekemään niin? Voimia aloittajalle ja muille samassa tilanteessa oleville.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitkään jatkuneen addiktioihin turruttautumisen jälkeen tunteet nyt purkautuu ja henkinen puoli herää eloon. Virtaa kuin kevätpurot huuhtoen ravan mennessään kunnes kesän kukkeus saapuu
Ei sieltä mikään kukkeus saavu. Kaikki on ohi. Itsellä ei edes ole tai ole ollut riippuvuuksia, mutta tyhmyyttäni söin n. 20 vuotta ssri-lääkkeitä ennen kuin jätin ne kuutisen vuotta sitten. Noh, näin keski-ikäisenä lääkkeistä vihdoin vapaana huomaan, ettei mitään enää olekaan jäljellä, eikä mitään enää voi tehdä, kun lapsentekoon on liian vanha ja työkokemus ja koulutus pyöreä nolla. Nyt vasta olisi siis halua normaaliin elämään, mutta myöhäistä on jo. Nuo pillerit turruttavat kaikennäköiset normaalit halut ja tarpeet hyvin hyvin salakavalalla tavalla. Eipä mittään, tylsää tulee kuolemaa 30 vuotta vähintään odottaessa.
No ei ole mitään toipumisen tiellä olevaa ihmistä vaan sama "ätmi" kuka sitten lieneekään ;) herkkyys ja tunteet häntä niin inhottaa, pitää väsätä näitä rnkkailualoituksia asian tiimoilta. Herkkyyskin on niputettu yhteen nippuun ymmärtämättä mitä se kokonaisuudessaan on. Hänestä se on kontrolloimatonta vetistelyä ja narsismia. Vähän äitiongelmia taitaa olla.
Muutenkin jonnakaisan kirjoitustyyli ja minnat ja muut tuli taas läpi. Hohhoijaa.
Vainoamisenkin päävaiva edelleen selvänä hohkaa
Itku on ihan hyvä asia välillä, se puhdistaa. Meditointi voisi auttaa hillitsemään hieman tunteita.