Hitsi kun masentaa,elämä tuntuu raskaalta ja olo vanhalta. Ikää 40v ja tuntuu että kaikki ohi.

AP on selkeästi masentunut. Klassiset masennuksen oireet. Lääkärille.

VM83 eikä mitään tuollaisia tuntemuksia, vaikka olen lapseton sinkku, lihava, ei omaisuutta, ei ajokorttia, ei autoa, ja teen 3 silpputyötä siellä täällä.

Ajattelin aloittaa taas skeittauksen, taukoa parikymmentä vuotta.

 T. Upea mies 48v.

Kaipaat siis elämääsi bilettävää miestä 40-vuotiaana. Eivät kylläkään ole kovin mielenkiintoista seuraa. Usein laitapuolenkulkijoita. Kannattaisi hakeutua ihmisten keskuuteen, joilla elämässä tulevaisuuden tavoitteita, eikä menneen nuoruuden murehtimista. 40 vuotta on takana, 40 vuotta saattaa olla edessä. Vielä ehtii paljon.

Höpö höpö. Nythän se vasta alkaa, nimittäin väsymys ja säryt, rappeumat ja elintapasairaudet. Alat pikku hiljaa tipahtaa työelämänkin kelkasta ja saat perustella merkitystäsi työyhteisölle, mikä antaa motivaatiolisää. Tasapaino, kognitiiviset kyvyt, näkö ja muutkin taidot luovat rapistuessaan haastetta muuten harmaaseen arkeen.

-78 syntynyt täällä ja elämä on edelleen täynnä seikkailua, uuden oppimista, intohimoista tekemistä. Olen tosin lapseton yrittäjä.

Osta mopo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki intohimo ja sitten ala toimimaan sen saavuttamiseksi. Jos et keksi mitään saavuttamisen arvoista niin sittenhän voit tosiaan jäädä sohvanpohjalle syömään sipsejä ja juomaan kaljaa.

 

Koitettu on, intohimo on olla laiha. No,ruoka voittaa aina.

Intohimona miehet, no sellainen on jo. En pääse enää bilettämään,ja eikä miehiä kiinnosta enää tän ikäinen, kun on 20v nuorempaa tarjolla.

Ap

Miä ihmettä? Laihuus on elämäsi sisältö? Mieti että elämäsi sisältö on jotain mitä et ole, tai niin ainakin itse koet. Ja mieti että monelle laihalle laihuus on ihan yhdentekevää verrattuna moneen muuhun asiaan. Ihmeellistä, miten kukin meistä täällä elää omien päämääriensä kanssa niin erilaisia elämiä. Havahduttaisiko tämä sinut? Että elämääsi löytyisijok

Se toisi vapauden mennä ja tulla ja tehdä mitä vaan, kun ei tarvitsisi pelätä kommentteja lihavuudesta. 

Tämä on kyllä aina yhtä mielenkiintoista, miten erilaiseksi saman ikäiset voivat olonsa kokea.

Olen itse ap:ta pari vuotta vanhempi. Lapseton, energinen, teen mielenkiintoista hyvinpalkattua työtä. Olen henkisesti elämäni kunnossa, kun kaikki nuoruuden epävarmuudet ja heikkoudet on selätetty. Miesystävä on 10 vuotta nuorempi, eli olen kaiketi fyysisestikin ihan vetävä ja olenkin kyllä hyvässä kunnossa. Tuntuisi kyllä oudolta tässä vaiheessa alkaa odotella hautaa, kun elämä tuntuu olevan vasta edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä aina yhtä mielenkiintoista, miten erilaiseksi saman ikäiset voivat olonsa kokea.

Olen itse ap:ta pari vuotta vanhempi. Lapseton, energinen, teen mielenkiintoista hyvinpalkattua työtä. Olen henkisesti elämäni kunnossa, kun kaikki nuoruuden epävarmuudet ja heikkoudet on selätetty. Miesystävä on 10 vuotta nuorempi, eli olen kaiketi fyysisestikin ihan vetävä ja olenkin kyllä hyvässä kunnossa. Tuntuisi kyllä oudolta tässä vaiheessa alkaa odotella hautaa, kun elämä tuntuu olevan vasta edessä. 

Ne miehet, jotka ei saa omanikäistä tai nuorempaa, joutuvat tyytymään siihen mitä saa.

Mun mummu värjäsi vielä kasikymppisenä tukkaansa punaiseksi, viiletti eläkekerhoissa, näki paljon ystäviään ja aina lapset ja lapsenlapset oli tervetulleita kylään. Kävi päivittäin kävelylläkin. Ja hänellä oli rankkojakin kokemuksia elämässä; lapsuudessa sota-aika ja yksi hänen lapsistaan (eli tätini) oli vaikeasti kehitysvammainen. Silti, vaikka mitä kokemuksia oli ja ikää tuli niin hän eli täyttä elämää. 

 

Vierivä kivi ei sammaloidu. 

Olen myös syntynyt vuonna -84. Vaihdetaan Ap päikseen osia. Minulla on nuo edellämainitut muut myös, paitsi että ei lapsia. Käyn lapsettomuushoitoja edelleen 39- vuotiaana. Voin ottaa kaksi tappelevaa teiniä, niin ota sä nämä hoidot ja kaikki siihen liittyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen myös syntynyt vuonna -84. Vaihdetaan Ap päikseen osia. Minulla on nuo edellämainitut muut myös, paitsi että ei lapsia. Käyn lapsettomuushoitoja edelleen 39- vuotiaana. Voin ottaa kaksi tappelevaa teiniä, niin ota sä nämä hoidot ja kaikki siihen liittyvä. 

Edelleen, lapset ei ole vielä teinejä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun mummu värjäsi vielä kasikymppisenä tukkaansa punaiseksi, viiletti eläkekerhoissa, näki paljon ystäviään ja aina lapset ja lapsenlapset oli tervetulleita kylään. Kävi päivittäin kävelylläkin. Ja hänellä oli rankkojakin kokemuksia elämässä; lapsuudessa sota-aika ja yksi hänen lapsistaan (eli tätini) oli vaikeasti kehitysvammainen. Silti, vaikka mitä kokemuksia oli ja ikää tuli niin hän eli täyttä elämää. 

 

Vierivä kivi ei sammaloidu. 

Enää saa niitä Vau!! Kokemuksia. 

Eka känni tai nousuhumala, tai mieletön ihastuminen,seksi uuden tyypin kanssa jne.

Nyt vain vältellään päihtymistä koska lapset. Ollaan naimisissa, ihan jees suhde, mutta jos olisi taloudellisesti mahdollista,niin eroaisin.

Ap

Kyllä se siitä sitten kun lapset lähtee kotoa niin elämä taas alkaa. 

40 v ja tuntuu olevan kaikki ohi, vain hauta edessä?

Tuliko rakennettua oma minäkuva ulkonäön päälle ja dissattua viiskymppisiä vanhuksiksi? Hih.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Nythän se vasta alkaa, nimittäin väsymys ja säryt, rappeumat ja elintapasairaudet. Alat pikku hiljaa tipahtaa työelämänkin kelkasta ja saat perustella merkitystäsi työyhteisölle, mikä antaa motivaatiolisää. Tasapaino, kognitiiviset kyvyt, näkö ja muutkin taidot luovat rapistuessaan haastetta muuten harmaaseen arkeen.

Tuo on kyllä niin totta. Teen keikkatyötä nykyisin ja sopeutuminen uuteen kohteeseen ja asioiden oppiminen siellä kestää triplasti pidempään kuin ennen. Lisäksi kivut ja säryt, uniongelmat ja krooninen päänsärky sekä toiminnalliset vatsavaivat heikentää elämänlaatua. Lohdutuksena kuitenkin se, etten mennyt lisääntymään niin myöhään että lapseni olisi yhä lapsia tässä vaiheessa elämää. Yksi on vielä kotona ja sitäkin koitan saada hiljalleen muuttamaan muualle. Elämä on muuten aivan älyttömän ihanaa tässä vaiheessa. Luultavasti stressikin helpottaa sitten kun ei tarvitse enää hyysätä muita ihmisiä vaan saa elää ihan itselleen.

Käypä ap lainaamassa vino pino self help-kirjoja, ja lueskele niitä joutoajallasi.Kiinnitä huomiota siihen, että joka päiväiseen elämääsi kuuluu jotain hauskaa,mieluista hommaa.Ruoki itseäsi iloa tuottavilla asioilla.

Jos haluat seksielämääsi vilkkautta ,suosittelen lukemaan eroottisia novelleja.Päätä rakastua uudelleen mieheesi.Se on mahdollista.Jos ei tule vastakaikua yrityksistä huolimatta, etsi uusi mies.

Masennus ja elämään kyllästyminen johtuu yksinkertaisesti ilon puutteesta.Ja lääke siihen on se ilon löytäminen omaan elämäänsä.Uutisten välttely on myös kannattavaa.

Joskus se voi vaatia työpaikan vaihtamista kevyempään työhön, sillä fyysisesti väsynyt ihminen ei voi olla iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä aina yhtä mielenkiintoista, miten erilaiseksi saman ikäiset voivat olonsa kokea.

Olen itse ap:ta pari vuotta vanhempi. Lapseton, energinen, teen mielenkiintoista hyvinpalkattua työtä. Olen henkisesti elämäni kunnossa, kun kaikki nuoruuden epävarmuudet ja heikkoudet on selätetty. Miesystävä on 10 vuotta nuorempi, eli olen kaiketi fyysisestikin ihan vetävä ja olenkin kyllä hyvässä kunnossa. Tuntuisi kyllä oudolta tässä vaiheessa alkaa odotella hautaa, kun elämä tuntuu olevan vasta edessä. 

 

Ne miehet, jotka ei saa omanikäistä tai nuorempaa, joutuvat tyytymään siihen mitä saa.

Höpö höpö. Tuotahan jaksetaan toitottaa totuutena täällä palstalla, mutta tosielämässä tilanne on ihan toinen. Kaunis fyysisesti hyvässä kunnossa ja henkisesti tasapainossa oleva nainen on kuumaa kamaa iästä riippumatta. 

Ylös ulos ja lenkille

             hahhahhaa   huvittavaa   oon 67   nautin elämästä