Hitsi kun masentaa,elämä tuntuu raskaalta ja olo vanhalta. Ikää 40v ja tuntuu että kaikki ohi.

Heh, olen saman ikäinen, vauva tulossa ja uudet opinnot alkamassa 😀.

Paljon tulevaisuuden haaveita ja suunnitelmia. Ennemminkin on sellainen olo, että toivottavasti elämä ei lopu kesken, vaan ehtisi näistä toteuttaa mahdollisimman monta.

Ulkonäkökeskeinen en ole koskaan ollut, enkä miesten ihailun kohde, joten siitä ei ole tarvinnut kriisiytyä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kuulla. Ehkä asiasi ovat liian hyvin?

Sairastuin 39v rintasyöpään, 2v meni hoidoissa rämpiessä ja miettiessä, mitä jos kuolen. Miten lapset pärjää, mies, kuinka oma elämä jää kesken.

Tuon jälkeen olen osannut arvostaa joka ikistä uutta päivää!!!

Hoivottavasti löydät kipinän ja arvostuksen uusiin päiviin.

Niin, sinulla on perhe. Olen itse nyt 39 ja totaaliyksinäinen. Mietin usein että tässä iässä voi jo alkaa saamaan vakavia sairauksia. Mietin myös että sellaisen saadessani kieltäydyn hoidoista. En halua jatkaa tätä yksinäisyyttä.

Sama, ei jaksa mitään eikä ole tavotteita. Koko kesä mennyt kotona maatessa.

En tiedä mistä hemmetistä sitä keksisi jotain pysyvämpää motivaatiota tähän elämään. Viime kesänä innostuin yhdestä jutusta mutta eipä nuo kauaa tunnu kestävän ja pian taas on samoissa epämotivoivissa ankeuksissa.

En tiedä paraneeko elämä sitten kun vanhemmat kuolee, koska nyt ne tuntuu lähinnä henkiseltä riipalta. Samalla ahdistaa se että heillä voi olla vain vuosia jäljellä enää mutta samalla myös se että jos elävätkin 30 vuotta ja lopussa ovat aivan täysin dementoituneita ja hoidettavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki intohimo ja sitten ala toimimaan sen saavuttamiseksi. Jos et keksi mitään saavuttamisen arvoista niin sittenhän voit tosiaan jäädä sohvanpohjalle syömään sipsejä ja juomaan kaljaa.

 

Koitettu on, intohimo on olla laiha. No,ruoka voittaa aina.

Intohimona miehet, no sellainen on jo. En pääse enää bilettämään,ja eikä miehiä kiinnosta enää tän ikäinen, kun on 20v nuorempaa tarjolla.

Ap

Ei minunkaan elämäni mitään hohdokasta ole, mutta miten ihmeessä ihminen päätyy sellaiseen tilaan, ettei mikään muu kiinnosta kuin oma kroppa ja miehet?

Vierailija kirjoitti:

Helpottaa kun lapset lähtevät kotoa. Jos muita esivaihtarioireita, käy gynellä.

Mä täytin jo 60 v ja kuopus asuu vielä täällä. Älä oleta mitään.