Hitsi kun masentaa,elämä tuntuu raskaalta ja olo vanhalta. Ikää 40v ja tuntuu että kaikki ohi.

Tiedän että elämä ei ole nelikymppisenä ohi, mutta on silti sellainen olo, on paljon yksinäisempi kuin ennen, hallitus ja kanssaihmiset tekevät selväksi ettei mun kaltaisista ole mitään väliä ja nyt kun tuntuu että sotakin on kulman takana niin se syö muutenkin heikkoa jaksamista. Varmaan tässä itekin pitäisi mennä terapiaan kun tuntuu että niitä klassisia masennuksen oireita on täälläkin, mutta ei sinne pääse. Pitää vain yrittää pärjäillä itse ja hakea netistä neuvoja eri tekniikoihin joilla saa parannettua omaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

             hahhahhaa   huvittavaa   oon 67   nautin elämästä

Nautin elämästä, hetkestä kiitävästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Nythän se vasta alkaa, nimittäin väsymys ja säryt, rappeumat ja elintapasairaudet. Alat pikku hiljaa tipahtaa työelämänkin kelkasta ja saat perustella merkitystäsi työyhteisölle, mikä antaa motivaatiolisää. Tasapaino, kognitiiviset kyvyt, näkö ja muutkin taidot luovat rapistuessaan haastetta muuten harmaaseen arkeen.

Tuo on kyllä niin totta. Teen keikkatyötä nykyisin ja sopeutuminen uuteen kohteeseen ja asioiden oppiminen siellä kestää triplasti pidempään kuin ennen. Lisäksi kivut ja säryt, uniongelmat ja krooninen päänsärky sekä toiminnalliset vatsavaivat heikentää elämänlaatua. Lohdutuksena kuitenkin se, etten mennyt lisääntymään niin myöhään että lapseni olisi yhä lapsia tässä vaiheessa elämää. Yksi on vielä kotona ja sitäkin koitan saada hiljalleen muuttamaan muualle. Elämä on muuten aivan älyttömän ihanaa tässä vaiheessa. Luultavast

Miltä näytät?

Voi ap, halaus

Vai niin

Oon 58 ja elämäni vedossa. Törmäsin äsken exään ja se haluaa mua kuin hullu puuroa.

Kidutan sitä ja nautin. En anna. Näytän hyvältä ja olen ihana kaikille paitsi hänelle. Sain jo yhden anteeksipyynnön tiristettyä häneltä, mutta se ei ollut aito.

Ikäkriisi

Apua,tää vain pahenee! :( kesämasennus?

Elämä ohi?

Ap

Itseäni ei todellakaan haittaa lapset, vaan sinkkuus ja tappava yksinäisyys kun eivät ole itsellä. Voisin kuvailla oloani henkiseksi vankilaksi silloin.

Vierailija kirjoitti:

Apua,tää vain pahenee! :( kesämasennus?

Elämä ohi?

Ap

Vuoden vanhempi ja viisi kiloa lihavampi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki intohimo ja sitten ala toimimaan sen saavuttamiseksi. Jos et keksi mitään saavuttamisen arvoista niin sittenhän voit tosiaan jäädä sohvanpohjalle syömään sipsejä ja juomaan kaljaa.

 

Koitettu on, intohimo on olla laiha. No,ruoka voittaa aina.

Intohimona miehet, no sellainen on jo. En pääse enää bilettämään,ja eikä miehiä kiinnosta enää tän ikäinen, kun on 20v nuorempaa tarjolla.

Ap

No huh huh mitä (paska)puhetta.

Olen 42, lapseton ja mielestäni elämäni kunnossa. Ei ole ollut mitään ikäkriisiä ollutkaan.

Kuulehan, sun parhaat vuodet on vasta edessäpäin! 

Nyt tee näin ihan heti:

Kuuntele jotain pirteetä musaa ja siivoa koko kämppä.

Sit lähde pitkälle kävelylle vaikkapa tiirailemaan vastaantulevia komeita miehiä.

Illalla istut alas ja teet unelmakartan! 

Jotta tiedät missä haluat olla ja mitä haluat tehdä :)

P.s elämässä on useampikin tylsä ajanjakso. On hyvä opetella selviytymään niistä :)

Olen myös -84 syntynyt ja mulla on ikäkriisi, kuten sullakin. Haikailen nuoruuden kehoni perään. Mikään bilettäminen tai miehet ei kylläkään kiinnosta, mutta jaksaminen oli silloin niin eri tasolla. Eikä ollut ikinä mitään selkäsärkyjä tms.

Minusta se on ihan normaalia, että nuoruudesta luopuminen sattuu. Kuulunee ikääntymiseen ja sitä saa surra. Mutta jos se vie kaiken ilon ja valon elämästä, niin sitten kannattaa hankkia apua vaikka terapiasta.

Tiedostan itse, että vanheneminen on etuoikeus. Menetin hyvän ystäväni teini-ikäisenä ja useampi läheinen on käynyt viimeisen 10 vuoden aikana syöpähoidot läpi. Itselläkin on terveysongelmia, mutta ei mitään noin vakavaa. Siitä olen kiitollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Oon 58 ja elämäni vedossa. Törmäsin äsken exään ja se haluaa mua kuin hullu puuroa.

Kidutan sitä ja nautin. En anna. Näytän hyvältä ja olen ihana kaikille paitsi hänelle. Sain jo yhden anteeksipyynnön tiristettyä häneltä, mutta se ei ollut aito.

 

Hulluja ne on muutkin kuin roomalaiset. 

M. 54

Mulla elämä on ohi, nyt vain riehun kunnes noutaja tulee! 

Vierailija kirjoitti:

Oon 58 ja elämäni vedossa. Törmäsin äsken exään ja se haluaa mua kuin hullu puuroa.

Kidutan sitä ja nautin. En anna. Näytän hyvältä ja olen ihana kaikille paitsi hänelle. Sain jo yhden anteeksipyynnön tiristettyä häneltä, mutta se ei ollut aito.

 

Tuntuu aika lapselliselta, mutta tähän haluaisin päästä itsekin, että näyttäisin exän silmissä niin upealta ja kiehtovalta että oikein anelisi takaisin.

I feel you. Mutta nuo asiat joista valitat muuttuu. Lapset kasvaa ja lentää pesästä, tulee enemmän aikaa ja energiaa ja kämpässäkin vähemmän sotkijoita. Kyllä se elämä vielä antaa uutta. Lopulta on aika vähän ovia, jotka olisi lopullisesti tässä iässä kiinni. Jotkut asiat vaatii vain vähän enemmän vaivaa kuin nuorena.

Keski-ikä on varmaan sellaista aikaa, jossa oppimistehtävänä on alkaa ulkokuoren sijaan panostamaan aitoon henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Opetella irroittamaan vanhasta ja antautumaan elämälle sellaisena kuin se on.

Olen 46-v. nyt ja nuorena se tuntui vanhukselta. Mutta välillä on edelleen ihan nuori olo. Ja jos nukkuu hyvin ja liikkuu, syö ns. oikein, niin aina ei näytä edes rupsahtaneelta. 😂 Mutta muutoksia tulee pikkuhiljaa fyysisesti, siitä en tykkää. Henkisesti tämä on hyvä ikä. Nyt jo tietää, mikä on oikeasti elämässä arvokasta ja merkityksellistä. Jäljellä olevaa aikaansa täällä ei halua kuluttaa niin, että se menee hukkaan. Mutta ikääntyminen on meillä kaikilla edessä, jokainen omalla vuorollansa.  

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä ikä. Itselläkin oli ikäkriisi tuossa iässä, mutta nyt kun 60 lähestyy, ei tunnu miltään. 

Hyvä tietää. Itsellä kans nyt 42 vuotiaana hirveä masennus, pelottaa että paheneeko tämä vaan. Mutta jospa menis sitten pikkuhiljaa ohi.