Onko sulla ollut stalkkeri häiritsemässä elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut stalkkeri.

En soitellut tai laitellut viestejä, koska niistä olisi jäänyt jälkiä, mutta tykkäsin muuten vain seurailla erästä naista. Kaivoin sen kotiosoitteen tietooni ja kappas vain, kun talo olikin metsän laidassa sopivasti. Metsän suojista pystyi katselemaan keittön ja olkkarin ikkunoista sisään. Välilä kävin yöaikaan niiden pihallakin, mutta lopulta kyllästyin hommaan ja lopetin.

Onko sinulla mitään käsitystä siitä millaiset jäljet vainoaminen uhriin jättää?

Esim. minä käytännössä elän vapaasti vain kotona. En käy enää iltaisin missään, yksin. Olen työkyvytön. Olen laskenut, että olen menettänyt potentiaalisia työtuloja n. 500 000 € näiden vuosien aikana.

Tuskin jätti mitään jälkiä jos tuo uhri ei huomannut mitään. Ei puheluita, ei viestejä. Tarkkaili vain metsässä. Karmivaa tosin, mutta uhrihan ei tosiaan välttämättä tiennyt mitään?

Mun ikkunan alla oli kerran yksi mies ja uskon, että oli käynyt ennenkin kun niin tottuneen näköisenä tuli paikalle. Mutta en ollut vain koskaan aiemmin huomannut.

Tiesin kyllä, että ikkunan sälekaihtimista näkyi selvästi läpi, mutta en uskonut kenenkään tulevan takapihalleni katselemaan.

Jos on julkinen profiili, ei ole stalkkaamista. 

Oli nuorempana.soitteli yöllä "onks tyyny hyvin puheluita ja selitti olevansa makuuhuoneen ikkunan takana." Kyseessä exä joka halusi piinata eron jälkeen. Vaihdon kaikki tietoni salaisiksi ja muutin toiseen kaupunkiin,niin Johan loppui.

Vierailija kirjoitti:

Jos on julkinen profiili, ei ole stalkkaamista. 

Stalkkaamista tuonkin katselu on silloin kun stalkkeri tekee sitä tyydyttääkseen stalkkaustsrpeensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassikko kun kertoo aiheesta jollekin "ehkä se oli paikalla sattumalta, oletko tullut ajatelleeksi".

Niin, se on voinut olla myös sattumaa. Osa "stalkkauksen uhreista" on oikeasti vainoharhaisia tai jopa psykoosissa.

Täällä palstalla on ainakin yksi harhainen joka horisee gangstalkkauksesta ja on varma, että hänen kehonsa sisälle on asennettu jotain ja lääkitty salaa.

Nykyään on muuten joissain piireissä hauskaa läppää ja huvitusta lietsoa noita psykoottisia ihmisiä lisää hakkeroinnin, anonyymien tekstiviestien jne avulla.

Kuulostaapa terveiltä piireiltä, kylläpä mt-ongelmaisilla on hauskoja huveja. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on julkinen profiili, ei ole stalkkaamista. 

Stalkkaamista tuonkin katselu on silloin kun stalkkeri tekee sitä tyydyttääkseen stalkkaustsrpeensa.

Höpsis, julkiset profiilit haluavat että heitä katsellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on julkinen profiili, ei ole stalkkaamista. 

Stalkkaamista tuonkin katselu on silloin kun stalkkeri tekee sitä tyydyttääkseen stalkkaustsrpeensa.

Höpsistä. Stalkkaus-sanaa käytetään aivan liian kevyesti nykyään. Vainoaminen on rikollista puuhaa, mutta jonkun facebook- tai instaproliifin kyylääminen ei ole.

Joku voi katsella toisen kuvia tylsyyttään ja uteliaisuuttaan, mutta ei se nyt mitään vakavaa saati rikollista ole.

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi perustaa vertaistukiryhmä stalkkaamisen uhreille. Auttaisi jutella muille.

Ulkopuolisilta tulee aina näitä "mitä jos muutat tietosi salaiseksi, mitä jos merkkaisit tapahtumat ylös, mitä jos tulkitset tilannetta väärin, mitä jos näitkin jonkun muun, mitä jos käytöt uutta reittiä" - neuvoja, jotka ovat vähättelyä ja loukkaavat uhrin älyä. Ikään kuin sitä ei olisi tehnyt kaikki jo vuosia sitten.

Gps-seuraamisesta, kannattaa hommata kännykän varten kotelo, joka estää gps-signaalin lähetyksen.

Paras idea aikoihin. Stalkkaaminen on lisääntynyt viime aikoina niin voimakkaasti, että oletan vertaistukiryhmien ja ihan asialle keskittyneiden järjestöjen perustamista tapahtuvan lähivuosina. Poliisista ei paljon apua saa ennen kuin tapahtuu jotain fyysisesti vahingoittavaa. Minunkin stalkkaajani (ex) on moneen kertaan ilmoittanut ettei mitkään lähestymiskiellot häntä estä.

Vaikka nykyisin pysyn melko rauhallisena kun stalkkaaja ilmestyy kadulla kintereilleni, pelkään, että joku päivä minulla naksahtaa päässä ja mies saa köniinsä. Joskus sietokykyni raja tulee vastaan, oli lakipykälät mitkä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi perustaa vertaistukiryhmä stalkkaamisen uhreille. Auttaisi jutella muille.

Ulkopuolisilta tulee aina näitä "mitä jos muutat tietosi salaiseksi, mitä jos merkkaisit tapahtumat ylös, mitä jos tulkitset tilannetta väärin, mitä jos näitkin jonkun muun, mitä jos käytöt uutta reittiä" - neuvoja, jotka ovat vähättelyä ja loukkaavat uhrin älyä. Ikään kuin sitä ei olisi tehnyt kaikki jo vuosia sitten.

Gps-seuraamisesta, kannattaa hommata kännykän varten kotelo, joka estää gps-signaalin lähetyksen.

Voihan semmoisen perustaa. Luulen kyllä, että se ryhmä kaatuu nopeasti skitsofreniapotilaiden tarinointiin. Raskasta lukea kun joku kuvittelee saavansa pistorasiasta ohjeita ja kaikki joukkovainoaa kadulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on julkinen profiili, ei ole stalkkaamista. 

Stalkkaamista tuonkin katselu on silloin kun stalkkeri tekee sitä tyydyttääkseen stalkkaustsrpeensa.

 

Höpsistä. Stalkkaus-sanaa käytetään aivan liian kevyesti nykyään. Vainoaminen on rikollista puuhaa, mutta jonkun facebook- tai instaproliifin kyylääminen ei ole.

Joku voi katsella toisen kuvia tylsyyttään ja uteliaisuuttaan, mutta ei se nyt mitään vakavaa saati rikollista ole.

Komppi tälle. Tekee mieli lisätä, että vaikka katselisi toista ihmistä tylsyyttään livenä julkisella paikalla, senkään vakavuutta ei pidä liioitella niin kauan kuin siinä ei tulla iholle eikä huudella perään. Julkisella paikalla liikkuessaan joutuu pakosti sietämään vielä epämiellyttävämpiä asioita. Stalkkaukseksi ansaitsee tulla kutsutuksi vain sellainen käyttäytyminen, jossa konkreettisesti häiritään toista tämän henkilökohtaisessa vapauspiirissä. Häiritsijän aikaisemmasta käyttäytymisestä johtuva perusteltu pelko häirinnän jatkamisesta on toki eri asia kuin pelkkä herkkähipiäinen häiriintyminen siitä, että ei-toivottu henkilö on näköpiirissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassikko kun kertoo aiheesta jollekin "ehkä se oli paikalla sattumalta, oletko tullut ajatelleeksi".

Niin, se on voinut olla myös sattumaa. Osa "stalkkauksen uhreista" on oikeasti vainoharhaisia tai jopa psykoosissa.

Täällä palstalla on ainakin yksi harhainen joka horisee gangstalkkauksesta ja on varma, että hänen kehonsa sisälle on asennettu jotain ja lääkitty salaa.

Sinulta taitaa puuttua tämän palstan lukutaito. Tai olet hyvin kokematon internetin ihmeellisessä maailmassa.

Tuo gangstastalkkauksesta tänne kirjoitteleva ei ole itse harhainen. Nuo tekstit on kopioituja, moneen kertaan tänne lisättyjä, ja henkilö, joka niitä tänne tietyin välein copy-pasteaa on sadistinen kiusaaja, joka pyrkii aiheuttamaan lukijoissa harhaisuutta. Tällä palstalla kirjoitellaan paljon hölynpölyä, joka ei ole totta, provosoidaan ja trollataan. Nuo tekstit vaikuttavat myös englannin kielestä käännetyiltå ja vähän muokatuilta.

Toki osa uhreista ovat psykoosisairaita, mutta ottaisin kyllä lähtökohtaisesti vakavasti ja todesta, jos joku kertoisi kokemuksistaan minulle. Jos ei ole autistinen ja ymmärtää jotakin tietokoneista, pystyy nopeasti päättelemään, onko ihmisen kertomassa perää.

Monen ihmisen ymmärrys digimaailmasta ja tietoturvasta on niin huonolla tolalla, että näitä asioita mystifioidaan. Ajatellaan, että talon tai autoon voidaan murtautua, mutta kännykkään tai sähköpostiin ei. Konkretia-ajattelu ja naiivius estää joitakin ymmärtämästä vainoamista. Uhrin kannalta todella surullista. Mietipä, jos raiskauksen tai pahoinpitelyn uhria kyseenalaistettaisiin jatkuvasti. Miten se vaikuttaa uhriin.

Todettaisiin, että "ehkä vain tulkitsit tilanteen väärin?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi perustaa vertaistukiryhmä stalkkaamisen uhreille. Auttaisi jutella muille.

Ulkopuolisilta tulee aina näitä "mitä jos muutat tietosi salaiseksi, mitä jos merkkaisit tapahtumat ylös, mitä jos tulkitset tilannetta väärin, mitä jos näitkin jonkun muun, mitä jos käytöt uutta reittiä" - neuvoja, jotka ovat vähättelyä ja loukkaavat uhrin älyä. Ikään kuin sitä ei olisi tehnyt kaikki jo vuosia sitten.

Gps-seuraamisesta, kannattaa hommata kännykän varten kotelo, joka estää gps-signaalin lähetyksen.

Voihan semmoisen perustaa. Luulen kyllä, että se ryhmä kaatuu nopeasti skitsofreniapotilaiden tarinointiin. Raskasta lukea kun joku kuvittelee saavansa pistorasiasta ohjeita ja kaikki joukkovainoaa kadulla.

Ai, tällaista mieltä olet. Hyvä, sinua on kuultu.

Yhdysvalloissa ja Briteissä on vertaistukiryhmiä, eivätkä ne ole "kaatuneet" mainitsemistasi syistä. Vainottuja on maailmassa ollut aina, keinoja kyllä löytyy. Eri ihmisryhmiä on vainottu, on ollut poliittisista vainoa jne. On yhä edelleen, googlaa vaikka uiguurit tai lue lehtiä Venäjän tilanteesta.

Nykymaailman digilaitteineen, sijaintisovelluksineen ja kännykkäkameroineen ovat vain helpottaneet vainoamista. Ikävä kyllä tällainen ei-poliittinen stalkkaus kohdistuu yleensä naisiin. Miehillä on yhä vieläkin paremmat it-taidot kuin naisilla. Hakkeroijista suurin osa on miehiä. 

Asioita tutkivat, poliisit, ovat miehiä, suurin osa. Auttava taho, terapiapuolella, ovat naisia. Auttavan tahon ymmärrys tietotekniikasta on melko alkeellista, mikä osaltaan vaikeuttaa uhrin asemaa.

Olen analysoinut aihetta melko paljon, lukenut vainoamisesta, tekijän psyykeen ongelmista, ja todennut, että stalkkaus on moderni versio siitä ajasta historiassa, jolloin naisen asema ja vapauden määrä oli tarkasti määritelty. Vainon uhrin vapaus viedään. Näen tämän todella isona ja vakavana tasa-arvo -ongelmana.

Olisi hyvä puhua aiheesta enemmän ja pohtia mikä ajaa ihmisen vainoamaan, mitkä ovat ne motiivit taustalla, tuoda ne näkyville sen sijaan, että keskitytään uhrin kertoman vähättelyyn ja epäilyyn. Uhrit tarvitsisivat ehdottomasti vertaistukiryhmän ja äänensä kuuluviin.

On, Sanna Marin median kautta

Kyllä, ollut jo vuosia. Seuraa puhelinta ja nettiäni, on vielä jotain muutakin, mutta en enempää tähän laita. Onneksi on prepaid liittymiä olemassa niin ei hänkään kaikkea pysty stalkkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin häirikkö. Puolituttu nainen ihastui mieheeni. Alkuun meni niin että pyrki jokaista mahdollista kautta ottamaan mieheeni yhteyttä ja pyysi tapaamista. Tai ilmestyi miehen työpaikalle. Mies ei vastannut mihinkään yhteydenottoon, niin nainen muutti taktiikkaa. Puhui joka puolella kuinka ihastunut mieheni on häneen, vainoaa ja stalkkaa, seuraa, kiertää kodin lähettyvillä jne. Levitti tarinaa myös miehen työpaikalle, meidän ystäville, kaikille, ja samalla yritti joka reittiä saada miehelle viestiä että voisiko hän tavata? Esim. otti yhteyttä miehen pomoon pyytäen, että määräisi miehen tapaamaan hänet 🙄

Sitten muuttui taas. Alkoi puhua ihmisille että heillä on suhde, ovat menossa naimisiin, mutta ongelmana olen minä, sairaalloisen mustasukkainen vaimo. Ja alkoi värvätä muita ihmisiä ottamaan mieheen yhteyttä ja puhumaan hänen puolestaan ja ehdottamaan tapaamista. Paheni siitä vielä siihen että puhui hirvittävää p*skaa minu

Muutto kauas pois on taatusti viisas ratkaisu, koska noilla oireilla, joissa vainoaminen on noin systemaattista ja tarinakin muuttuu, kun yksi stoori ei toimi.

Kun mikään taho ei puutu hullun tekemisiin, voi kehittyä vähitellen vaaralliseen suuntaan, jos tarinoita päässään elävä ihminen päättääkin alkaa toteuttaa toiveitaan päästäkseen "rakkautensa" tiellä olevasta esteestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on julkinen profiili, ei ole stalkkaamista. 

Stalkkaamista tuonkin katselu on silloin kun stalkkeri tekee sitä tyydyttääkseen stalkkaustsrpeensa.

Minulla on ex-stalkkeri, joka aiheutti harmia muillekin. Hän esiintyy silloin tällöin julkisella nettipalstalla.

En seuraa mitenkään säännöllisesti hänen tekemisiään, mutta joskus vilkaisen. On monta hyvää syytä, miksi teen näin, vaikkei ihminen itsessään erityisesti kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi perustaa vertaistukiryhmä stalkkaamisen uhreille. Auttaisi jutella muille.

Ulkopuolisilta tulee aina näitä "mitä jos muutat tietosi salaiseksi, mitä jos merkkaisit tapahtumat ylös, mitä jos tulkitset tilannetta väärin, mitä jos näitkin jonkun muun, mitä jos käytöt uutta reittiä" - neuvoja, jotka ovat vähättelyä ja loukkaavat uhrin älyä. Ikään kuin sitä ei olisi tehnyt kaikki jo vuosia sitten.

Gps-seuraamisesta, kannattaa hommata kännykän varten kotelo, joka estää gps-signaalin lähetyksen.

Voihan semmoisen perustaa. Luulen kyllä, että se ryhmä kaatuu nopeasti skitsofreniapotilaiden tarinointiin. Raskasta lukea kun joku kuvittelee saavansa pistorasiasta ohjeita ja kaikki joukkovainoaa kadulla.

Kalahtiko kalikka?

Itselläni oli stalkkeri, jonka kanssa kävin vain yhden kerran treffeillä.  Mies ei sanonut treffien jälkeen yhtään mitään uusista treffeistä joten ajattelin, ettei halua enää tavata eli en mielestäni mitenkään suututtanut häntä.  Tapasin miesystäväni pian noiden treffien jälkeen ja tämä otti jotenkin miesystäväni nimen selville ja alkoi lähetellä tälle viestejä, joissa väitti minun olevan jatkuvasti uskoton ja että tapailen montaa miestä yhtä aikaa. Kylvi miesystävääni sellaisen epäilyksen siemenen, että hänen luottamuksensa minuun meni ja suhde päättyi. 

Kelläpä sellaista ei koskaan olisi ollut missään vaiheessa elämäänsä ? Itellä niitä on kertynyt muutama. Se oli ärsyttävää ! Ne eivät jätä millään rauhaan ! Yks tasan ex lähetteli koko ajan viestejä. Käskin sitä lopettamaan monet kerrat, ei uskonut millään. Sit se loppu. Nykyään jopa facessa on tällaisia narsisteja liikaakin. Onneks ne saa veke helposti ja se loppuu siihen paikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut stalkkeri.

En soitellut tai laitellut viestejä, koska niistä olisi jäänyt jälkiä, mutta tykkäsin muuten vain seurailla erästä naista. Kaivoin sen kotiosoitteen tietooni ja kappas vain, kun talo olikin metsän laidassa sopivasti. Metsän suojista pystyi katselemaan keittön ja olkkarin ikkunoista sisään. Välilä kävin yöaikaan niiden pihallakin, mutta lopulta kyllästyin hommaan ja lopetin.

Onko sinulla mitään käsitystä siitä millaiset jäljet vainoaminen uhriin jättää?

Esim. minä käytännössä elän vapaasti vain kotona. En käy enää iltaisin missään, yksin. Olen työkyvytön. Olen laskenut, että olen menettänyt potentiaalisia työtuloja n. 500 000 € näiden vuosien aikana.

"Tuskin jätti mitään jälkiä jos tuo uhri ei huomannut mitään. Ei puheluita, ei viestejä. Tarkkaili vain metsässä. Karmivaa tosin, mutta uhrihan ei tosiaan välttämättä tiennyt mitään?

Mun ikkunan alla oli kerran yksi mies ja uskon, että oli käynyt ennenkin kun niin tottuneen näköisenä tuli paikalle. Mutta en ollut vain koskaan aiemmin huomannut.

Tiesin kyllä, että ikkunan sälekaihtimista näkyi selvästi läpi, mutta en uskonut kenenkään tulevan takapihalleni katselemaan."

Tosi moni murhakirja tai -elokuva alkaa kohtauksella, jossa stalkkeri seuraa puiden suojista mitään aavistamatonta uhriaan.

Tuokin stalkkauksestaan avautunut kertoo seuranneensa naisen (perheellinen tai pariskunta?) kotielämää ja olleensa sekä rakastunut että tunteneensa vihaa naisen täydellisyyden vuoksi.

Kun ollaan jo ikkunoista kurkkimassa ja vihaamassa "rakkauden" kohdetta, miten paljon hullumpi pitää olla, jotta ryhtyy johonkin vieläkin konkreettisempaan rakkautensa/vihansa oikeuttamana.