Onko sulla ollut stalkkeri häiritsemässä elämääsi?

Ei poliisia kiinnosta jos joku vainoaa naista. Asiasta ei edes ole pitkä aika joten ei ole kyse siitä, että ennen olisi toimittu toisin poliisissa. Käskettiin ottaa vain yhteyttä rikosuhripäivystykseen. Vainoaja tarkkaili asuntoani usein kadulta. Asuu toisella puolella kaupunkia niin mistään sattumasta ei ollut kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi perustaa vertaistukiryhmä stalkkaamisen uhreille. Auttaisi jutella muille.

Ulkopuolisilta tulee aina näitä "mitä jos muutat tietosi salaiseksi, mitä jos merkkaisit tapahtumat ylös, mitä jos tulkitset tilannetta väärin, mitä jos näitkin jonkun muun, mitä jos käytöt uutta reittiä" - neuvoja, jotka ovat vähättelyä ja loukkaavat uhrin älyä. Ikään kuin sitä ei olisi tehnyt kaikki jo vuosia sitten.

Gps-seuraamisesta, kannattaa hommata kännykän varten kotelo, joka estää gps-signaalin lähetyksen.

Millainen tälläinen kotelo on ja mihin se pannaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi perustaa vertaistukiryhmä stalkkaamisen uhreille. Auttaisi jutella muille.

Ulkopuolisilta tulee aina näitä "mitä jos muutat tietosi salaiseksi, mitä jos merkkaisit tapahtumat ylös, mitä jos tulkitset tilannetta väärin, mitä jos näitkin jonkun muun, mitä jos käytöt uutta reittiä" - neuvoja, jotka ovat vähättelyä ja loukkaavat uhrin älyä. Ikään kuin sitä ei olisi tehnyt kaikki jo vuosia sitten.

Gps-seuraamisesta, kannattaa hommata kännykän varten kotelo, joka estää gps-signaalin lähetyksen.

 

Millainen tälläinen kotelo on ja mihin se pannaan?

Naisia ainakin pannaan limalompakkoon ;)

Anders Still, Porlammi

Siinä kunnon stalkkeri joka ajaa vaikka 200km että pääsee stalkkaamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut stalkkeri.

En soitellut tai laitellut viestejä, koska niistä olisi jäänyt jälkiä, mutta tykkäsin muuten vain seurailla erästä naista. Kaivoin sen kotiosoitteen tietooni ja kappas vain, kun talo olikin metsän laidassa sopivasti. Metsän suojista pystyi katselemaan keittön ja olkkarin ikkunoista sisään. Välilä kävin yöaikaan niiden pihallakin, mutta lopulta kyllästyin hommaan ja lopetin.

Onko sinulla mitään käsitystä siitä millaiset jäljet vainoaminen uhriin jättää?

Esim. minä käytännössä elän vapaasti vain kotona. En käy enää iltaisin missään, yksin. Olen työkyvytön. Olen laskenut, että olen menettänyt potentiaalisia työtuloja n. 500 000 € näiden vuosien aikana.

 

 

 

Tuskin jätti mitään jälkiä

Nainen, sanotaan häntä nyt vaikka Liisaksi, tiesi kyllä, että seurasin häntä. Kävin välillä Liisan työpaikalla siinä toivossa, että "vahingossa" törmäisin häneen ja aika usein törmäsinkin. Samoin tiesin, että Liisa on usein ystävänsä kanssa tietyssä kahvilassa tiettyyn aikaan, joten sielläkin kävin seuraamassa. Pari kertaa tuollaisen voi laittaa sattuman piikkiin, mutta kyllä sitä ihminen huomaa, jos alkaa liian usein olla sama henkilö "vahingossa" aina samaan aikaan paikalla.

Tietääkseni Liisa ei kuitenkaan tosiaan tiennyt mitään siitä, että katselin sieltä metsän laidasta heidän keittiöön ja olohuoneeseen, kun laittoivat iltaisin ruokaa tai puuhailivat jotain lasten kanssa. Kerran, kun olin stalkkaamassa, Liisa tuli etuovesta ulos ja hyppäsi pyörän selkään. Ei ehtinyt kuitenkaan kuin juuri pihasta pois, kun pyörässä oli ilmeisesti rengas tyhjänä. Liisa pysähtyi pyörineen siihen ihan eteeni tarkistamaan rengasta. Olin noin parin metrin päässä ison kuusen suojissa. Metsässä oli kuitenkin pilkkopimeää, minulla tummat vaatteet päällä ja pysyin täysin liikkumatta, eikä Liisa huomannut mitään. Olisin voinut siitä vaikka napata syliini ja kantaa metsään, jos olisin halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on julkinen profiili, ei ole stalkkaamista. 

Stalkkaamista tuonkin katselu on silloin kun stalkkeri tekee sitä tyydyttääkseen stalkkaustsrpeensa.

Höpsis, julkiset profiilit haluavat että heitä katsellaan. 

Höpsistä nyt, minulla on julkinen profiili eikä sitä kyllä kukaan muu katsele kuin tutut tyypit. Tämän tiedän siitä että jaan vain tarinoita ja nään kuka niitä katselee. Jos alkaisi mitä sattuu tyyppejä sitä katselemaan niin muuttaisin yksityiseksi tai estäisin kys tyypit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on julkinen profiili, ei ole stalkkaamista. 

Stalkkaamista tuonkin katselu on silloin kun stalkkeri tekee sitä tyydyttääkseen stalkkaustsrpeensa.

 

Höpsistä. Stalkkaus-sanaa käytetään aivan liian kevyesti nykyään. Vainoaminen on rikollista puuhaa, mutta jonkun facebook- tai instaproliifin kyylääminen ei ole.

Joku voi katsella toisen kuvia tylsyyttään ja uteliaisuuttaan, mutta ei se nyt mitään vakavaa saati rikollista ole.

Olen ollut hakemassa lähestymiskieltoa ja siinä otettiin kyllä huomioon somen stalkkaus myös

Ex-miehen veli stalkkasi minua/meitä lähinnä netissä suhteemme alkuvuosina, koska hän oli vakuuttunut, että olen miehelleni jotenkin huono kumppani (mieheni oli itse väkivaltainen ja vaikeasti mielenterveysongelmainen, kuten kaikki perheensä miehet).

Kuumottavinta oli, että hän sai haltuunsa jotain tietoja, jotka olin netissä kertonut aika pienen piirin keskusteluissa, enkä usko, että hän on voinut asentaa koneelleni mitään vakoiluohjelmia, niin oliko hän soluttautunut niihin keskusteluihin vai saanut ne tiedot joltain muulta. Ei selvinnyt koskaan.

En muista enää, miten stalkkaus loppui, koska siitä on noin 20 vuotta, mutta varmaan sen paljastuminen miehelleni liittyi asiaan. Tai siis, mitään takeita ei ole, että se loppui tähän tai ei esim. alkanut myöhemmin uudelleen, mutta oletan sen loppuneen aikaa sitten joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on julkinen profiili, ei ole stalkkaamista. 

Stalkkaamista tuonkin katselu on silloin kun stalkkeri tekee sitä tyydyttääkseen stalkkaustsrpeensa.

Höpsis, julkiset profiilit haluavat että heitä katsellaan. 

Höpsistä nyt, minulla on julkinen profiili eikä sitä kyllä kukaan muu katsele kuin tutut tyypit. Tämän tiedän siitä että jaan vain tarinoita ja nään kuka niitä katselee. Jos alkaisi mitä sattuu tyyppejä sitä katselemaan niin muuttaisin yksityiseksi tai estäisin kys tyypit.

Miksi ihmeessä sinulla on julkinen profiili, jos et halua että sitä katselee kuka sattuu? Omituista.

Vierailija kirjoitti:

Ei poliisia kiinnosta jos joku vainoaa naista. Asiasta ei edes ole pitkä aika joten ei ole kyse siitä, että ennen olisi toimittu toisin poliisissa. Käskettiin ottaa vain yhteyttä rikosuhripäivystykseen. Vainoaja tarkkaili asuntoani usein kadulta. Asuu toisella puolella kaupunkia niin mistään sattumasta ei ollut kyse. 

Joo onnettomia ressukoitahan nuo ovat, uskaltavat liikkua vain pimeäaikaan ja pelästyvät haavanlehteäkin jos tosi paikka tulee😂 Meilläkin on täällä pyörinyt joku mt- tapaus, josta tuttavalle poliisille vinkattiin, kun lapsetkin kertoilivat nähneensä pusikoissa🤣 Kummasti kyllä poliisia alkoi kiinnostamaan, kun heräsi epäilys lapsia kyttäävästä pedosta. Poliisi alkoi käymään lenkillä meidän alueella siviilivaatteissa, kun asuu sopivasti samoilla hoodeilla ja on miehen tuttu. Meitä aikuisia tuommoiset lähinnä naurattaa, saapahan vähän sisältöä elämään👄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi perustaa vertaistukiryhmä stalkkaamisen uhreille. Auttaisi jutella muille.

Ulkopuolisilta tulee aina näitä "mitä jos muutat tietosi salaiseksi, mitä jos merkkaisit tapahtumat ylös, mitä jos tulkitset tilannetta väärin, mitä jos näitkin jonkun muun, mitä jos käytöt uutta reittiä" - neuvoja, jotka ovat vähättelyä ja loukkaavat uhrin älyä. Ikään kuin sitä ei olisi tehnyt kaikki jo vuosia sitten.

Gps-seuraamisesta, kannattaa hommata kännykän varten kotelo, joka estää gps-signaalin lähetyksen.

Voihan semmoisen perustaa. Luulen kyllä, että se ryhmä kaatuu nopeasti skitsofreniapotilaiden tarinointiin. Raskasta lukea kun joku kuvittelee saavansa pistorasiasta ohjeita ja kaikki joukkovainoaa kadulla.

T: vainoaja joka yrittää saada uhrinsa näyttämään mielisairaalta (eli perus)

Olen vierestä itse saanut todistaa tällaista tapahtuvan, eli psykoottista ihmistä lietsottu vainoharhoihin. Sairaita mulkkuja tässä maassa piisaa.

Oli ja on hieman vieläkin. Luonnehäiröinen, joka elää omassa todellisuudessa. On erittäin karismaattinen ja saa ihmisiä juoksemaan asioillaan, miehiä, jotka haluavat olla kuten hän ja naisia jotka haaveilevat hänestä. Naiset hän sai vihaamaan minua, koska olivat kateellisia huomiosta jota sain,  jota en sitten enää lopussa kaivannut, kun olin huomannut minkälainen sairas on luonteeltaan. Niin paljon kaikenlaista etten jaksa kirjoittaa tähän auki kakkea. Mieheni tietää, mutta emme enää puhu  hänestä koskaan, vaikka joskus huomaan stalkkerin jossain kyttäämässä, en puhu siitä enää, on kuin pakollinen riesa, jonka kanssa joudun elämään. On tosin rauhoittunut eikä ole pahemmin enää näkyillyt, ehkä lopulta kyllästyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin häirikkö. Puolituttu nainen ihastui mieheeni. Alkuun meni niin että pyrki jokaista mahdollista kautta ottamaan mieheeni yhteyttä ja pyysi tapaamista. Tai ilmestyi miehen työpaikalle. Mies ei vastannut mihinkään yhteydenottoon, niin nainen muutti taktiikkaa. Puhui joka puolella kuinka ihastunut mieheni on häneen, vainoaa ja stalkkaa, seuraa, kiertää kodin lähettyvillä jne. Levitti tarinaa myös miehen työpaikalle, meidän ystäville, kaikille, ja samalla yritti joka reittiä saada miehelle viestiä että voisiko hän tavata? Esim. otti yhteyttä miehen pomoon pyytäen, että määräisi miehen tapaamaan hänet 🙄

Sitten muuttui taas. Alkoi puhua ihmisille että heillä on suhde, ovat menossa naimisiin, mutta ongelmana olen minä, sairaalloisen mustasukkainen vaimo. Ja alkoi värvätä muita ihmisiä ottamaan mieheen yhteyttä ja puhumaan hänen puolestaan ja ehdottamaan tapaamista. Paheni siitä

Muutto kauas pois on taatusti viisas ratkaisu, koska noilla oireilla, joissa vainoaminen on noin systemaattista ja tarinakin muuttuu, kun yksi stoori ei toimi.

Kun mikään taho ei puutu hullun tekemisiin, voi kehittyä vähitellen vaaralliseen suuntaan, jos tarinoita päässään elävä ihminen päättääkin alkaa toteuttaa toiveitaan päästäkseen "rakkautensa" tiellä olevasta esteestä.

Kyllä. Tuona aikana en suostunut asumaan ilman vahtikoiraa. Ihmettelen kyllä ettei koskaan tiettävästi pihaan tullut, mutta onneksi asuttiin ns kaukana. Ja ehkä tajusi ettei siinä kävisi hyvin... Herätti minussa kyllä niin alkukantaisia tunteita että jos olisi ollut pesäpallomaila ja hän olisi tullut meidän ovelle niin.

Alkuvuosina oli hyvä kun meillä oli yhteys naisen hoitavaan lääkäriin. Ilmoitimme hänelle aina kaikki yhteydenotot ja uusimmat päähänpistot ja lääkäri oli siitä kiitollinen. Sitten lääkäri vaihtui ja häntä ei voinut vähempää kiinnostaa.

Onneksi pian päästiinkin muuttamaan pois. Sen jälkeenkin tuli yhteydenottoja, yritti esim. yhteisten tuttujen kautta saada tietää missä olemme. Noina vuosina menetin täysin luottamukseni ihmisiin. Nytkin jos joku vanha tuttu ottaa vaikka somen kautta yhteyttä ja kysyy mitä kuuluu jne, en vastaa enkä hyväksy kaveriksi. Menee aikaa ennen kuin luotan vaikka uuteen työkaveriin, vaikka kuinka järkeilen, ettei ole tuon naisen kaveri. Pysyvät arvet jäi.

Minulla oli näitä jo ihan lapsena/teininä. Ikkunani alla oli usein äijiä, jotka tulivat siihen tupakalle ja juoruilemaan minusta (olin n. 14-15v)

Yksi kyttäsi autossa eräällä kadulla kun siinä oli pientä metsää minkä poikki voi oikaista, (paitsi silloin kun jos oli jotain epäilyttävää porukkaa lähellä). Oven takana oli joku, joka raplasi ovea, kerran menin katsomaan ovisilmästä, ruskeat silmät katsoivat minua takaisin ovisilmästä. (olin n.11-12 v)

Kerran joku avasi oven omilla avaimillaan ja kävi kääntymässä eteisessä ja lähti pois. (olin 18v)

Hirveän usein aina joku epäilyttävä ovella rapistelemassa ovea. 

Usein äijiä seuraamassa autolla/jalkasin ja huutelemassa/ehdottelemassa kaikkea hävytöntä.

Musta auto seurasi ja ajoi ohi hidastetusti yhä uudelleen ja uudelleen varmaan viisi kertaa, tummennetut lasit autossa. Ajajana ristiverinen mies ja pelkääjän paikalla vaalea, hoikka nainen. (Olin n. 12-13 v.)

Uimarannalla ja vesiliukumäessä äijät ottivat luvatta valokuvia ja huvipuistossa oli aina joku aikuinen ottamassa valokuvia. Lukiossa opettajat ottivat luvatta valokuvia. Luistelukentällä joku pölli toisen kenkäni ja vaihtoi sen lähes samanlaiseen, mutta toiseen. Alkuperäinen kenkä oli tuotu yöllä kentälle. 

Ulkomailla pöllittiin hotellin huoneesta farkkutakki. Yöpaita oli taiteltu sängylle erikoisella tavalla. Hotellihuoneeseen tultiin keskellä yötä omilla avaimilla ja aamulla ovi oli auki.

Aikuisena kun töihin menin niin töihin mentäessä taas saman tyylinen musta auto seisahtui liikennevaloihin ja pelkääjän paikalla ollut vaalea, hoikka nainen otti minusta valokuvia vanhanaikaisella ammattikameralla. Ajaja oli ristiverinen mies. (olin n. 30 v)

Olet skitso

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi perustaa vertaistukiryhmä stalkkaamisen uhreille. Auttaisi jutella muille.

Ulkopuolisilta tulee aina näitä "mitä jos muutat tietosi salaiseksi, mitä jos merkkaisit tapahtumat ylös, mitä jos tulkitset tilannetta väärin, mitä jos näitkin jonkun muun, mitä jos käytöt uutta reittiä" - neuvoja, jotka ovat vähättelyä ja loukkaavat uhrin älyä. Ikään kuin sitä ei olisi tehnyt kaikki jo vuosia sitten.

Gps-seuraamisesta, kannattaa hommata kännykän varten kotelo, joka estää gps-signaalin lähetyksen.

Voihan semmoisen perustaa. Luulen kyllä, että se ryhmä kaatuu nopeasti skitsofreniapotilaiden tarinointiin. Raskasta lukea kun joku kuvittelee saavansa pistorasiasta ohjeita ja kaikki joukkovainoaa kadulla.

Kalahtiko kalikka?

Ei, mutta sinuun taisi kalahtaa?

On ihmisiä jotka kuulevat ääniä ja näkevät harhoja. Saattavat luulla, että joku puhuttelee heitä pistorasian kautta. Ja kaikkialla on salaliitto häntä kohtaan. Kuvittelevat, että jokainen vastaantulija on seuraamassa. 

 

Ja näitä psykoottisia ihmisiä tulee kyllä myös tämmöisiin ketjuihin kertomaan harhoistaan.

"Tosi moni murhakirja tai -elokuva alkaa kohtauksella, jossa stalkkeri seuraa puiden suojista mitään aavistamatonta uhriaan.Tuokin stalkkauksestaan avautunut kertoo seuranneensa naisen (perheellinen tai pariskunta?) kotielämää ja olleensa sekä rakastunut että tunteneensa vihaa naisen täydellisyyden vuoksi.Kun ollaan jo ikkunoista kurkkimassa ja vihaamassa "rakkauden" kohdetta, miten paljon hullumpi pitää olla, jotta ryhtyy johonkin vieläkin konkreettisempaan rakkautensa/vihansa oikeuttamana."

Niin, nyt sekoitat fantasian ja todellisuuden. Jännityskirjoissa tapahtuu mitä tapahtuu.

Eihän tuokaan nainen kuollut. Vainoaja kyllästyi uhriinsa ja ei edes ilmeisesti ollut tarkoitus mitenkään vahingoittaa.

Kerroin myös viestissä jota lainasit, että minuakin salakatseltiin ikkunasta. Tästä on jo vuosia aikaa, mutta stalkkeri ei ole minua sen kummemmin lähestynyt ja elossa ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on julkinen profiili, ei ole stalkkaamista. 

Stalkkaamista tuonkin katselu on silloin kun stalkkeri tekee sitä tyydyttääkseen stalkkaustsrpeensa.

Höpsis, julkiset profiilit haluavat että heitä katsellaan. 

Höpsistä nyt, minulla on julkinen profiili eikä sitä kyllä kukaan muu katsele kuin tutut tyypit. Tämän tiedän siitä että jaan vain tarinoita ja nään kuka niitä katselee. Jos alkaisi mitä sattuu tyyppejä sitä katselemaan niin muuttaisin yksityiseksi tai estäisin kys tyypit.

Miksi ihmeessä sinulla on julkinen profiili, jos et halua että sitä katselee kuka sattuu? Omituista.

 

Sitä kun ei katso kuka sattuu, niin miksi ihmeessä ei olisi?

Vierailija kirjoitti:

Ex-miehen veli stalkkasi minua/meitä lähinnä netissä suhteemme alkuvuosina, koska hän oli vakuuttunut, että olen miehelleni jotenkin huono kumppani (mieheni oli itse väkivaltainen ja vaikeasti mielenterveysongelmainen, kuten kaikki perheensä miehet).

Kuumottavinta oli, että hän sai haltuunsa jotain tietoja, jotka olin netissä kertonut aika pienen piirin keskusteluissa, enkä usko, että hän on voinut asentaa koneelleni mitään vakoiluohjelmia, niin oliko hän soluttautunut niihin keskusteluihin vai saanut ne tiedot joltain muulta. Ei selvinnyt koskaan.

En muista enää, miten stalkkaus loppui, koska siitä on noin 20 vuotta, mutta varmaan sen paljastuminen miehelleni liittyi asiaan. Tai siis, mitään takeita ei ole, että se loppui tähän tai ei esim. alkanut myöhemmin uudelleen, mutta oletan sen loppuneen aikaa sitten joka tapauksessa.

Apua! :D Kaikkee ne keksii.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi perustaa vertaistukiryhmä stalkkaamisen uhreille. Auttaisi jutella muille.

Ulkopuolisilta tulee aina näitä "mitä jos muutat tietosi salaiseksi, mitä jos merkkaisit tapahtumat ylös, mitä jos tulkitset tilannetta väärin, mitä jos näitkin jonkun muun, mitä jos käytöt uutta reittiä" - neuvoja, jotka ovat vähättelyä ja loukkaavat uhrin älyä. Ikään kuin sitä ei olisi tehnyt kaikki jo vuosia sitten.

Gps-seuraamisesta, kannattaa hommata kännykän varten kotelo, joka estää gps-signaalin lähetyksen.

Voihan semmoisen perustaa. Luulen kyllä, että se ryhmä kaatuu nopeasti skitsofreniapotilaiden tarinointiin. Raskasta lukea kun joku kuvittelee saavansa pistorasiasta ohjeita ja kaikki joukkovainoaa kadulla.

Kalahtiko kali

Jos useampi ihminen kertoo samoista havainnoista, se on aika vakuuttavaa muuten. Mut hei, jos et stalkkaa, se on hyvä juttu, voit nukkua yösi hyvällä omallatunnolla🤗