Pitääkö rakastavaiset kumppaninsa ulkonäköä täydellisenä?

Ei tietenkään pidä, mutta kun rakastaa toista, ulkonäkö ei ole ratkaiseva tekijä.

Totta kai, jos on oikeasti rakastunut eikä mikään tyytyjä.

Ei kenenkään ulkonäkö ole täydellinen. Mutta jotkut miellyttävät enemmän silmää kuin toiset. Minun mieheni on silmänilo:)

Rakastan sitä miltä hän näyttää. Virheetön hän ei toki ole, mutta jos olisi, niin eihän hän näyttäisi häneltä. Eli ihanalta.

Ei, ulkonäkö ei rakkaudessa ole niin tärkeää, ihastumisessa enemmän, mutta kyllä "kemiat" ovat tärkeimpiä...

Ei pidä, koska sillä ulkonäöllä ei ole silloin mitään väliä.

Toki toinen alkaa näyttämään koko ajan paremmalta, mitä rakastuneempi on. Itse pääsin eksän kanssa jopa sille tasolle, että me kaksi tuiki tavallista, hieman keskivartalolihavaa pulliaista kuvittelimme olevamme yhdessä niin upea ilmestys, että päätimme tehdä kotivideon sänkypuuhistamme. Kyllä teki pahaa katsoa.

Ensinnäkin kauneus on katsojan silmässä.

Toisekseen: ihminen, joka saa toisen tuntemaan olonsa hyväksi, jolloin se toinen kokee tulevansa huomioiduksi ja rakastetuksi omana itsenään, rakastuu ja silloin se rakastettu näyttää hyvältä. Silloin jenkkakahvat ovat vain ihanat.

Mitä on tuo "täydellisyys", juuri tuo ihmisen epätäydellisyys, puutteellisuus ja inhimillisyys on kaunista. Aivan kuin taideteoksessa, luomuksessa.

Täydellinen voi olla vain valettu nukke.

Kyllä

Mieheni ulkonäkö ei ole täydellinen, luonteensa on sen sijaan. Rakastan häntä enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan.

Hyvä ulkonäkö on plussaa mutta hänessä on muutenkin jotain hyvää.

Nojaa, mä veikkaan että kaikki ei tykkäis mun könsikkäästä mutta jostain syystä noi piirteet uppoo muhun kuin kuuma veitsi voihin. Jos nään samoja piirteitä myös muilla miehillä huomaan viehättyväni, mutta tiedostan että se johtuu puhtaasti assosiaatiosta. Jos jostain syystä joutuisin uutta etsimään niin aika samat speksit hakusessa, kyllä siinä joku tavan keski-ikäinen jöllikkä olis ihmeissään kun kävisin niinkuin sika limppuun.

Minä juuri mietin, että mä rakastan mieheni ulkonäössä just niitä säröjä, ne tekee hänestä just hänet. Eli hän on virheineen just täydellinen mulle.

Mieheni ulkonäkö on hyvä, mutta ei täydellinen. Ei niihin epätäydellisyyksiin kuitenkaan kiinnitä mitään erityistä huomiota. Täydellisen näköistä ihmistä ei ole olemassakaan, eikä siis kumppaninkaan tarvitse sellainen olla.

Mun mies on maailman komein mies, vastaa myös ulkoisesti täysin miesihannettani. Hän väittää minun olevan maailman kaunein ja seksikkäin nainen eli kauneus on katsojan silmissä 😁 N55

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sitä miltä hän näyttää. Virheetön hän ei toki ole, mutta jos olisi, niin eihän hän näyttäisi häneltä. Eli ihanalta.

Tämä. Kyllä minä näen puolisoni ohenevat hiukset, aknearvet ja vinot hampaat, en ole sokea. Mutta rakastuin hänen silmiinsä, kroppaansa ja niiden ohenevien hiusten taipuisuuteen. Siis jos vain ulkoisista asioista puhutaan.

Mitä nämä vastaukset ovat? Tottakai pidän! Ulkonäköön ihastutaan ja sitten vasta rakastutaan, ainakin omalla kohdalla. 

Ei tietenkään. Varsinkin jo vähän elämänkokemusta hankkineet ymmärtävät, että kauneus on katoavaista ja ihan muut seikat kumppanissa ovat merkityksellisempiä pitkässä juoksussa.

En mä edes ole lähtökohtaisesti kiinnostunut täydellisistä ihmisistä.

Ei tietenkään, mutta jokin siinä koko paketissa vaan napsahtaa. Sitten on lukko kiinni eikä muut näytä tai tunnu miltään!!!

Näin se taika toimii.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä vastaukset ovat? Tottakai pidän! Ulkonäköön ihastutaan ja sitten vasta rakastutaan, ainakin omalla kohdalla. 

Ihastutko toiseen vain jos hänen ulkonäkönsä on täydellinen vai ihastutko vain hyvännäköisiin ja rakastumisen myötä he muuttuvat täydellisen näköisiksi?