Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu muiden ihmisten muistojen väittäminen omikseen, jopa heille itselleen joiden muisto kyseessä?
Kommentit (156)
Luin, että jos ihminen ottaa oman identiteetin ulkopuolelta (muiden muistot ja niistä nouseva esim määritelmä itsestä, kuten olinkin aina niin urheileva lapsi) osia omaan identiteettiinsä, niin oma identiteetti ja käsitys itsestä, niitä ei ole. Eli ihminen on ikään kuin henkinen ajopuu, täysin hukassa, joka kuulostaa todella ahdistavalta.
Osin mietin että itse tällaisen tuntevana, ko henkilö kuvailee itseään menestyneeksi, rohkeaksi ja kunnianhimoiseksi. Jos kehun muuta ihmistä jostain, hän vailla häpyä saattaa kysyä: ai niin kuin minäkin olen?
Joskus olisi tarpeen sanoa että ei, sinähän olet mieleltäsi rikki oleva hullu luuseri, ja kaikki sen tietää vaikka ei kehtaa sanoa, saavutat mitä ikinä saavutat. Mutta samanlaiseksi hulluksi luuseriksi sitä muuttuu, jos alkaa tuollaisten ihmisten egotripeistä välittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Luin, että jos ihminen ottaa oman identiteetin ulkopuolelta (muiden muistot ja niistä nouseva esim määritelmä itsestä, kuten olinkin aina niin urheileva lapsi) osia omaan identiteettiinsä, niin oma identiteetti ja käsitys itsestä, niitä ei ole. Eli ihminen on ikään kuin henkinen ajopuu, täysin hukassa, joka kuulostaa todella ahdistavalta."
Tunnistan tästä kuvauksesta yhden ihmisen. Jälkikäteen olen tuntenut surua tämän ihmisen puolesta, joissakin tilanteissa muuttui hätääntyneeksi. Hänellä oli taustalla traumaattinen lapsuus, ei mitään perussettiä. Sai todella epäreilun alun elämälleen. Mutta tosiaan se oma identiteetti ja muistot puuttuivat kokonaan, oli tavallaan tyhjä kuori.
Vierailija kirjoitti:
"Luin, että jos ihminen ottaa oman identiteetin ulkopuolelta (muiden muistot ja niistä nouseva esim määritelmä itsestä, kuten olinkin aina niin urheileva lapsi) osia omaan identiteettiinsä, niin oma identiteetti ja käsitys itsestä, niitä ei ole. Eli ihminen on ikään kuin henkinen ajopuu, täysin hukassa, joka kuulostaa todella ahdistavalta."
Tunnistan tästä kuvauksesta yhden ihmisen. Jälkikäteen olen tuntenut surua tämän ihmisen puolesta, joissakin tilanteissa muuttui hätääntyneeksi. Hänellä oli taustalla traumaattinen lapsuus, ei mitään perussettiä. Sai todella epäreilun alun elämälleen. Mutta tosiaan se oma identiteetti ja muistot puuttuivat kokonaan, oli tavallaan tyhjä kuori.
Kylmäävää. On harmi, että ainakin osalla tapa selviytyä on menestyseetos. Apua ei sitten saa koskaan, kun kertoo itselleen että kun voin keksiä kuka olen, valikoi palasia joista itsensä rakentaa, ne sanoo että olen suurin kaunein ja kiinnostavin. Ja kun se heikko esitys rakoilee jonkin vuoksi, niin raoista paistaa mustuus ja pimeys.
Ainutkertainen elämä, eikö hienointa olisi saada apu oman itsen löytämiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Luin, että jos ihminen ottaa oman identiteetin ulkopuolelta (muiden muistot ja niistä nouseva esim määritelmä itsestä, kuten olinkin aina niin urheileva lapsi) osia omaan identiteettiinsä, niin oma identiteetti ja käsitys itsestä, niitä ei ole. Eli ihminen on ikään kuin henkinen ajopuu, täysin hukassa, joka kuulostaa todella ahdistavalta."
Tunnistan tästä kuvauksesta yhden ihmisen. Jälkikäteen olen tuntenut surua tämän ihmisen puolesta, joissakin tilanteissa muuttui hätääntyneeksi. Hänellä oli taustalla traumaattinen lapsuus, ei mitään perussettiä. Sai todella epäreilun alun elämälleen. Mutta tosiaan se oma identiteetti ja muistot puuttuivat kokonaan, oli tavallaan tyhjä kuori.
Kylmäävää. On harmi, että ainakin osalla tapa selviytyä on menestyseetos. Apua ei sitten saa koskaan, kun kertoo itselleen että kun voin keksiä kuka olen, valikoi palasia joista itsen
Tai sitten on vaa harhainen rassukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni taisi mokata sen takia, että hän haluaa olla aina eka joka asiassa ja sen takia hän joskus kertoi erään kertomani asian omanaan. Puhdas erehdys siis se taisi olla, joka ehkä johtui tuosta seikasta. En muutakaan syytä ole asialle keksinyt.
Tästä tilanteesta tulee mieleen vähän joku adhd-tyyppi, jos on jokin pikkuasia kyseessä. Saattaisi sattua itsellenikin, kun olen joskus vähän hätähousu. Mutta toiselle tapahtunutta asiaa en kertoisi omanani.
Ap, siis mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, siis mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Erikoinen aloitus
Tulee myös mieleen tämmöinen kaskuperinne, johon esimerkiksi kaupunkitarinat perustuvat. Eli kerrotaan joku yleisesti hauskaksi tarkoitettu sattumus, jossa ei ole olennaista, kenelle se on tapahtunut oikeasti, vai onko ehkä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, siis mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Eikö nyt ketjusta selvinnyt: kerrot jonkin muiston, vaikka että tätisi lätki sinua sinisellä kärpäslätkällä ja juoksit niin nopeasti että kengistä lähti pohja. Sitten tää kelle kerrot kertoo omana muistonaan
Luen juuri Julia Korkmanin kirjaa muistamisesta. Olen lukenut opiskeluaikoina muitakin muistin toimintaan liittyviä teoksia.
Täysin normaalin ihmisen muisti noin. Joillakin ja joissakin tilanteissa enemmän, joskus vähemmän. Ei se niin harvinaista ole. Joskus joku ihminen "muista" hyvin tarkkaan jotain sellaista, joka on tapahtunut ennen hänen syntymäänsä. Varsinkin oikeudenkäynneissä tulee usein esiin vääriä muistoja. Eri todistaja kertovat valan velvoittamana samasta tilanteesta eri tavalla, koska muistavat väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luen juuri Julia Korkmanin kirjaa muistamisesta. Olen lukenut opiskeluaikoina muitakin muistin toimintaan liittyviä teoksia.
Täysin normaalin ihmisen muisti noin. Joillakin ja joissakin tilanteissa enemmän, joskus vähemmän. Ei se niin harvinaista ole. Joskus joku ihminen "muista" hyvin tarkkaan jotain sellaista, joka on tapahtunut ennen hänen syntymäänsä. Varsinkin oikeudenkäynneissä tulee usein esiin vääriä muistoja. Eri todistaja kertovat valan velvoittamana samasta tilanteesta eri tavalla, koska muistavat väärin.
valemuistot on ihan eri asia. ne ovatkin normaalia, muiden muistojen itselleen siirtäminen vain ja ainoastaan mielisairasta aikuisella ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
Luen juuri Julia Korkmanin kirjaa muistamisesta. Olen lukenut opiskeluaikoina muitakin muistin toimintaan liittyviä teoksia.
Täysin normaalin ihmisen muisti noin. Joillakin ja joissakin tilanteissa enemmän, joskus vähemmän. Ei se niin harvinaista ole. Joskus joku ihminen "muista" hyvin tarkkaan jotain sellaista, joka on tapahtunut ennen hänen syntymäänsä. Varsinkin oikeudenkäynneissä tulee usein esiin vääriä muistoja. Eri todistaja kertovat valan velvoittamana samasta tilanteesta eri tavalla, koska muistavat väärin.
Se että adoptoi itselleen omaan identiteettiin asioita aikuisena muiden ihmisten kertomuksista, varsinkin vaikkapa heidän lapsuudestaan, eli ajoista ja paikoista joissa ei ole elänyt, on ihan eri asia kuin muistaa tilanteita väärin, värittyneesti tms jotka on kokenut jotenkin itse.
Kyse on jostain rajatila/multipersoonallisuudesta, joka on vaarallisen ja pelottavan kuuloista. Skitso/psyko/disso? Oletko niistä lukenut?
Mun ex. Hänellä oli paljon tosi outoja tapahtumia elämänsä varrelta, siis sellaisia että ne eivät mitenkään voineet olla tosia tai mahdollisia. Hänen muistinsa toimi muutenkin kummallisesti, aivan kuin aivot leikkelisivät hänen kokemansa ja kuulemansa asiat paloiksi ja liimaisivat ne aivan sekajärjeksessä uusiksi kokonaisuuksiksi. En usko että hän tunsi valehtelevansa, vaan että hän piti puhumiaan asioita aivan tosina.
En valitettavasti tiedä oliko hän aina ollut samanlainen vai oliko muisti alkanut temppuilemaan myöhemmällä iällä. Hänellä oli takanaan vuosien rankkaa alkoholinkäyttöä, paha burnout, pahoinpitelyn uhriksi joutuminen ja muita seikkoja, jotka ovat voineet aiheuttaa tai ainakin vahvistaa piirrettä. Tai mistä minä tiedän, ovatko nuokaan asiat tapahtuneet juuri hänelle!
Joka tapauksessa suhde oli raskas. Häneen oli vaikea luottaa, sillä kertomukset arkisistakin asioista saattoivat muuttua aivan erilaisiksi ja hän saattoi unohtaa puhutut ja sovitut asiat täysin. Moni asia tuli hänelle aivan uutena, vaikka siitä olisi juteltu pitkästi juuri eilen tai useita kertoja aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex. Hänellä oli paljon tosi outoja tapahtumia elämänsä varrelta, siis sellaisia että ne eivät mitenkään voineet olla tosia tai mahdollisia. Hänen muistinsa toimi muutenkin kummallisesti, aivan kuin aivot leikkelisivät hänen kokemansa ja kuulemansa asiat paloiksi ja liimaisivat ne aivan sekajärjeksessä uusiksi kokonaisuuksiksi. En usko että hän tunsi valehtelevansa, vaan että hän piti puhumiaan asioita aivan tosina.
En valitettavasti tiedä oliko hän aina ollut samanlainen vai oliko muisti alkanut temppuilemaan myöhemmällä iällä. Hänellä oli takanaan vuosien rankkaa alkoholinkäyttöä, paha burnout, pahoinpitelyn uhriksi joutuminen ja muita seikkoja, jotka ovat voineet aiheuttaa tai ainakin vahvistaa piirrettä. Tai mistä minä tiedän, ovatko nuokaan asiat tapahtuneet juuri hänelle!
Joka tapauksessa suhde oli raskas. Häneen oli vaikea luottaa, sillä kertomukset arkisistakin asioista saattoivat muuttua aivan erilaisiksi ja
Surullista :( kyllä ihminen ilman toimivaa muistia on vain jokin repale ja sekoitus persoonia, jotka ei yhdisty
Vierailija kirjoitti:
Mun ex. Hänellä oli paljon tosi outoja tapahtumia elämänsä varrelta, siis sellaisia että ne eivät mitenkään voineet olla tosia tai mahdollisia. Hänen muistinsa toimi muutenkin kummallisesti, aivan kuin aivot leikkelisivät hänen kokemansa ja kuulemansa asiat paloiksi ja liimaisivat ne aivan sekajärjeksessä uusiksi kokonaisuuksiksi. En usko että hän tunsi valehtelevansa, vaan että hän piti puhumiaan asioita aivan tosina.
En valitettavasti tiedä oliko hän aina ollut samanlainen vai oliko muisti alkanut temppuilemaan myöhemmällä iällä. Hänellä oli takanaan vuosien rankkaa alkoholinkäyttöä, paha burnout, pahoinpitelyn uhriksi joutuminen ja muita seikkoja, jotka ovat voineet aiheuttaa tai ainakin vahvistaa piirrettä. Tai mistä minä tiedän, ovatko nuokaan asiat tapahtuneet juuri hänelle!
Joka tapauksessa suhde oli raskas. Häneen oli vaikea luottaa, sillä kertomukset arkisistakin asioista saattoivat muuttua aivan erilaisiksi ja
Kokiko hän itse koskaan mitään esim. hätääntymistä tästä? Vai oliko se aina ihan täysin hänen oman havaintomaailman ulkopuolella?
Vierailija kirjoitti: Kokiko hän itse koskaan mitään esim. hätääntymistä tästä? Vai oliko se aina ihan täysin hänen oman havaintomaailman ulkopuolella?
Ei. Hän ei siis itse tuntunut huomaavan taipumusta ollenkaan tai ainakaan ei myöntänyt sitä. Suuttui, jos huomautin vaikka että tästä asiasta keskusteltiin pitkästi juuri eilen, ja väitti usein ettei asioita ollut koskaan tapahtunut. Masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta hänellä oli kyllä. En ymmärrä miten hän pärjäsi muistillaan työelämässä, vai pysyikö hänellä siellä pää eri tavalla kasassa.
Tietysti tässä voi joku nyt ajatella, että jos se olenkin minä jonka päässä oli vikaa!
Tuollaisesta ihmisestä tulee joillekin narsistimaiset vibat, koska kummallisen säännönmukaisesti hyvät asiat puljautetaan häiriöiselle ja huonot taas jonkun syntipukin päälle, josta häiriöinen ei pidä. Tuollaiset ihmiset aiheuttavat kärsimystä ympäristöönsä ilmeisesti tietämättään (?) tai sitten vain välittämättä, koska etiikka, moraali = oma etu.
Mutta voihan se tosiaan olla hahmotushäiriöinenkin, joka herättää kysymyksen, onko se jotenkin "tyhmä" (ei hahmota, kuka mitäkin tekee, mutta omii muiden hyvät ja ulkoistaa omat huonot) vai "narsisti" (omii itselleen muiden hyvät ja ulkoistaa omat huonot).