Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu muiden ihmisten muistojen väittäminen omikseen, jopa heille itselleen joiden muisto kyseessä?
Kommentit (156)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kaikkein epävakain ihminen taitaa olla tuo yksi joka diagnosoi muita! Vainoharhainen pätijä! 😅
Vierailija kirjoitti:
Täällä kaikkein epävakain ihminen taitaa olla tuo yksi joka diagnosoi muita! Vainoharhainen pätijä! 😅
Kas, taiteilijako se siellä
Vierailija kirjoitti:
Ihan jännä, että täällä on näin monella kokemusta jostain samanlaisesta. Tosielämässä noita asioita on vaikea miettiä muiden kanssa, kun ovat niin harvinaisia juttuja, ettei monellakaan ole kokemusta vastaavasta.
Toisaalta itse muistan jokaiselta kouluasteelta ainakin yhden, joilla tätä esiintyi, lievempänä tai vahvempana.
Todennäköisin syy on varmaan huono muisti. Muistaa siis jutun suurin piirtein, mutta ei sitä, kenelle se tapahtuikaan. Tai sitten on vain jostain syystä kova muuntelemaan totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisin syy on varmaan huono muisti. Muistaa siis jutun suurin piirtein, mutta ei sitä, kenelle se tapahtuikaan. Tai sitten on vain jostain syystä kova muuntelemaan totuutta.
Ai jos sulle joku kertoo, että teki lapsena ässän muotosia pannukakkuja mummun mökillä ja söi niitä itse tehdyn koivusiirapin kanssa, niin sulla on niin huono muisti että kerrot sen omana muistonasi?
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisin syy on varmaan huono muisti. Muistaa siis jutun suurin piirtein, mutta ei sitä, kenelle se tapahtuikaan. Tai sitten on vain jostain syystä kova muuntelemaan totuutta.
Omii. Ottaa itselleen. Väittää omikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin oon muutamaan tuommoseen törmänny.. Jollaki toi vaikuttaa ihan vilpittömältä väärin muistamiselta ja sit taas toisten kans jotain itsensä pönkittämistä siistillä tarinalla...
Tuntuu et aika monellakin tuommosia väärin muistamisia on, mut miten semmosta itse voi ees hoksata jos kukaan ei huomauta! Siis jos ihan oikeesti muistaa väärin eikä vaan valehtele!
Vierailija kirjoitti:
Mäkin oon muutamaan tuommoseen törmänny.. Jollaki toi vaikuttaa ihan vilpittömältä väärin muistamiselta ja sit taas toisten kans jotain itsensä pönkittämistä siistillä tarinalla...
Tuntuu et aika monellakin tuommosia väärin muistamisia on, mut miten semmosta itse voi ees hoksata jos kukaan ei huomauta! Siis jos ihan oikeesti muistaa väärin eikä vaan valehtele!
Höpön höpön. Voi muistaa väärin yhteisiä tapahtumia lapsuudesta tai aikuisuudesta, mutta on täysin mielisairasta kuunnella jonkun toisen yksityiskohtainen muisto millä ei ole mitään tekemistä itsensä kanssa, ja kertoa sitä eteenpäin omanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin oon muutamaan tuommoseen törmänny.. Jollaki toi vaikuttaa ihan vilpittömältä väärin muistamiselta ja sit taas toisten kans jotain itsensä pönkittämistä siistillä tarinalla...
Tuntuu et aika monellakin tuommosia väärin muistamisia on, mut miten semmosta itse voi ees hoksata jos kukaan ei huomauta! Siis jos ihan oikeesti muistaa väärin eikä vaan valehtele!
Höpön höpön. Voi muistaa väärin yhteisiä tapahtumia lapsuudesta tai aikuisuudesta, mutta on täysin mielisairasta kuunnella jonkun toisen yksityiskohtainen muisto millä ei ole mitään tekemistä itsensä kanssa, ja kertoa sitä eteenpäin omanaan.
Täällä on vissiin kaks keskustelua päällekkäin, toiset puhuu tommosesta tahattomasta ja sit toiset tommosesta ihan juttujen omimisesta! Molempiin oon törmänny!
Varmaankin tässä pitäisi erotella nämä tapaukset erilaisiin ilmenemismuotoihin, joissa sitten on ihan eri syyt taustalla.
Esim. oma läheiseni aika usein nappaa minun ideani tai ajatukseni ja kertoo sitten ihan hetken päästä porukassa sen ihan kuin se olisi hänen omansa. Ei haittaisi, vaikka kertoisi, jos samalla mainitsisi edes, että "juteltiin tästä juuri ja x sanoi, että..." Silloin alkuperäinenkin saisi kunnian ajatuksesta ja henkilö itse voisi paistatella siinä loisteessa, että toi sen esille ja yhdisti sen nyt puheena olevaan asiaan. Tuo on ärsyttävää, mutta olen jotenkin oppinut toimimaan sen kanssa, eli kerron vain silloin, jos en halua esiintyä ajatuksen keksijänä tai jos ei ole väliä saada kunniaa, vaan ajatus toteutumaan. Sama henkilö mielestäni toisinaan sekoittaa muistoja, juuri siten, että olisi itse ollut paikalla, kun ei ole tosiasiassa ollut. En usko, että toiminta on hänen kohdallaan tietoista, mutta rajaton hän on usein muillakin tavoin. Keskimääräistä älykkäämpi ihminen, mutta jotenkin laiska ajattelija, ei välttämättä kovin luova ongelmanratkaisija. Ei diagnooseja, mutta kuormittuneena jotenkin epävakaa.
No sitten on tämä käänteinen versio eli projisointi, josta tyyppiesimerkki on se, kun älyttömän mustasukkainen kumppani paljastuukin itse pettäjäksi. Voisiko tuo edellinen ollakin käänteistä projisointia. Henkilö jotenkin alitajuisesti ihailee toista ja kääntää ne jutut sitten omikseen. Oman kokemukseni perusteella kumpaankin voisi liittyä epävakautta.
Kolmas on tietoinen valehtelu ja juttujen keksiminen. Täysin tyhjäpää muuten, mutta osasi matkia muita ja kertoilla juttuja ominaan. Aina kun hän kuulosti fiksulta, aloin miettiä, kenen puheita hän nyt toistelee. Tietoista manipulointia ja valehtelua oli tällä, mutta tavallaan saattoi olla samaa kuin edellisillä, mutta pahempana, joten onko se sitten sama vai eri ilmiö?
Kaikilla näillä myös päällisin puolin suuri itsevarmuus esiintymisessään, mutta jotain minuuden epävarmuutta kai tuolla pohjalla täytyy olla. Onko se sitten sama kuin narsistiset piirteet (ei kuitenkaan narsismi)?
Unet ja sisarusten lapsuusmuistot pitäisin erillään tästä ilmiöstä. Samoin valemuistot. Ne on normaaleja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lähipiirissä henkilö, jonka käytös viittaa vaikeaan persoonallisuushäiriöön. Hän muuttaa tarinoissa tekijää, jos hän on mokannut niin kertoo saman tarinan, mutta mokaaja onkin joku toinen. Hän kertoo myös tarinoita, joiden tiedän tapahtuneen jollekin muulle. En tiedä uskooko hän juttuihinsa itse vai valehteleeko tietoisesti. Hän myös keksii tarinoita yhteisistä tutuista ja mitä kauheuksia he ovat tehneet.
"Esim. oma läheiseni aika usein nappaa minun ideani tai ajatukseni ja kertoo sitten ihan hetken päästä porukassa sen ihan kuin se olisi hänen omansa. Ei haittaisi, vaikka kertoisi, jos samalla mainitsisi edes, että "juteltiin tästä juuri ja x sanoi, että..." Silloin alkuperäinenkin saisi kunnian ajatuksesta ja henkilö itse voisi paistatella siinä loisteessa, että toi sen esille ja yhdisti sen nyt puheena olevaan asiaan. Tuo on ärsyttävää, mutta olen jotenkin oppinut toimimaan sen kanssa, eli kerron vain silloin, jos en halua esiintyä ajatuksen keksijänä tai jos ei ole väliä saada kunniaa, vaan ajatus toteutumaan. Sama henkilö mielestäni toisinaan sekoittaa muistoja, juuri siten, että olisi itse ollut paikalla, kun ei ole tosiasiassa ollut. En usko, että toiminta on hänen kohdallaan tietoista, mutta rajaton hän on usein muillakin tavoin. Keskimääräistä älykkäämpi ihminen, mutta jotenkin laiska ajattelija, ei välttämättä kovin luova ongelmanratkaisija. Ei diagnooseja, mutta kuormittuneena jotenkin epävakaa. "
Tunnen myös tuollaisen ideoiden nappaajan. Joskus sanoin aiheesta, mutten mitenkään ikävästi. Hän alkoi jatkossa oikein korostaa, että tämän on tosiaan X:n idea, X.lle on tärkeää, että tiedetään, että on hänen ideansa. Ihme touhua. Tämä henkilö on myös rajaton, ja hänellä on taatusti jotakin häikkää pääkopassa, vaikkei ehkä diagnoosia vielä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttuni taisi mokata sen takia, että hän haluaa olla aina eka joka asiassa ja sen takia hän joskus kertoi erään kertomani asian omanaan. Puhdas erehdys siis se taisi olla, joka ehkä johtui tuosta seikasta. En muutakaan syytä ole asialle keksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Jokin mielenhäiriöhän se on, persoonallisuushäiriö tai sen sukuinen ehkä.
Minulla on tuttu, joka tekee sitä, että jos hän itse on tehnyt jonkin mokan, ja toinen ottaa sen puheeksi, niin tämä mokannut väittää, että se puheeksi ottaja on tehnyt sen.
Ap:n kertoma voisi olla vähän samaa sarjaa.
Entisessä työssä eräällä oli myöhemmin tunnustetusti hahmottamishäiriö. Kovasti piti meteliä, kuinka muka jollain muulla oli virheitä työssä. Saattoi joskus hahmottaa asian väärin tai olettaa, että toisella varmaan on virheitä, jos itse ei olisi osannut tehdä hommia ilman neuvoja.
Malka omassa silmässä -ilmiö. Tajuaa asian jotenkin vaillinaisesti ja pitää omien sääntöjen laatimisesta. Sitten päsmäröi tarpeettomillakin säännöillä.
Helposti tuollaisilla ja muilla sivusta seuraavilla jonkun tekemät työt voivat muistoissa muuttua päsmärin tekemiksi. Päälle puhuminen ja häiriköinti ei ole omaa tekemistä.
Dementia tai Alzheimer. Äitini teki tuota saatuaan aivoinfarktin. Väitti minun kokemuksiani omikseen ja kertoi niitä ominaan, kunnes kuukauden sisällä sitten kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tuollainen. Täysin omat versiot tapahtumien kulusta tai toisaalta vuosikymmenestä, jolloin jokin asia tapahtunut. Useimmiten kaikki tilanteet ovat menneet niin, että hän on toiminut niissä sankarina, pelastajana, guruna tai ongelmanratkaisijana. On ollut samanlainen niin kauan kuin olemme tunteneet, eli ei johdu ikääntymisestä.
narsku siis
Kuinka konkreettisesta asiasta on kyse? Jos sellaisesta, jossa ihmiset ovat olleet samassa tilanteessa, joku voi kertoa asiasta ihan kuin keskustelukumppani ei olisi ollut paikalla. Kertoja voi tiedostaa toisen olleen tai ei. Silloin kertojalla voi olla tarvetta tai halu kertoa, mitä itse on tehnyt.
Työpaikallakin tuo voi olla kyseessä. Olen istunut monessa kokouksessa, jossa joku on suoraan kertonut toisten tekemästä työstä joko nimetysti itsensä tai tiettyjen ihmisten tekemänä, vaikka muut työtä tehneet olisivat paikalla. Kertoja on jopa voinut olla ilmeeltään voitonriemuinen tai merkitsevästi tekijää katsova. Rasittavinta on, jos kertoja on asemansa vuoksi pyytänyt muita tekemään työn.
Jos kyse on vapaa-ajan tekemisestä, tietyt harrastukset tai tekemiset voivat kuulostaa hienoilta. Usein kai ihmiset sitten matkisivat muita ja tekisivät samaa. Siitähän trendeissäkin on kyse. Jos joku ei saa tehtyä, voi silti antaa kuvaa, että on tehnyt.
Esimerkiksi kaikki voivat muka harrastaa samaa työpaikalla, kunnes joku, joka ei harrasta samaa ihmettelee asiaa ja joku myöntää, ettei hänkään oikeastaan harrasta.
Varmaan joku voi vaikka perehtyä tiettyihin matkakohteisiin kuultuaan niistä ja sitten jälkeenpäin muistella, että on itse käynyt paikassa X, vaikka ei olisikaan. Kukapa muistaa niin tarkkaan, onko käynyt Kööpenhaminan lisäksi muualla Tanskassa tai jossain tietyssä maassa, jos on käynyt samalla suunnalla.
En muista, onko joku väittänyt omaa vapaa-ajan muistoani omakseen. Jos niin käy, voiko olla, ettei kertova henkilö muista, keneltä on asiasta kuullut? Sitten esittää omaavansa kokemuksen, muttei muista, että kuuli jutun juuri keskustelukumppanilta.
Nettilehdessä oli äskettäin juttu Jaajosta tms., joka kertoi radiossa sipsipussitarinan lentokentältä. Kyseessä olikin joku vanhempi tarina, jota on kerrottu muuallakin. Radioon tarvittiin viihdyttävä juttu tai ajan täytettä, joten juontaja kertoi jutun.
Jos sipsipussitapahtuman kokenut olisi ollut yleisössä, Jaajo olisi kertonut tarinan sen kokeneelle. Täysin sattumalta.
Minulla on lisäksi epäilys että tämä saattaisi paljastaa jotain pimeää ja pelottavaa ko henkilöstä, jota en haluaisi kokea. Aiemmin ajattelin että hän itsekin haluaa nähdä avoimesti haasteitaan, mutta enää en ole varma.