Miksi jotkut raivostuu siitä että ihminen ei halua puhua puhelimessa?

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on oikeasti nykyään tyhmää. Ne elää virtuaalimaailmassa. Perseilee kavereille jotka häiritsee, on rasittavia jne.,  juoksee lekurilla hakemassa masennuslääkkeitä kun eivät ressut osaa kohdata normaaleita tunteitaan. Puhelin korostaa tätä todellisuuspakoa. Todella monella vippaa päästä ja tämä osoittaakin sen ettei osata edes vastata siihen kapulaan

Ok boomer. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse ihmetellä yksinäisyyttä eikä mielenterveysongelmia enää. 

Ei niin, kun nämä puhelinter oristit lisäävät sitä. Se, että kuuntelee tunnin putkeen jonkun monologia omista asioistaan vaan pahentaa yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia.

VIHAAN sitä, että soitetaan häläri kun on pihi. VIHAAN ettei voi vastata viestiin, vaan tekee hälärin. (en tarkoita, että jos puhelin saldot melkein nollassa, vaan oikee liittymä niin pihtaa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse ihmetellä yksinäisyyttä eikä mielenterveysongelmia enää. 

Ei niin, kun nämä puhelinter oristit lisäävät sitä. Se, että kuuntelee tunnin putkeen jonkun monologia omista asioistaan vaan pahentaa yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia.

Ne voi varmasti laittaa vaikka estoon niin eivät häiritse elämää eikä olemassaoloa eivätkä sitten ole osana aiheuttamassa niitä mielenterveysongelmia eikä yksinäisyyttä. 

Tämähän on tutkittu juttu, rttä nuoret ei viitsi vastata puheluihin. Tämä on varmasn somen tulosta, että epäsosiaalisuus kasvaa. Ketään ei kestetä tai jakseta. Surullista, jos normaali kommunikointi koetaan ahdisteluna. Takuulla mahdollista vain Suomessa. Epäsosiaalisten ihmisten psratiisissa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli harrastuspiireistä tuttu, itseäni vähän vanhempi viisikymppinen kaveri, joka teki just tätä. Se oli kai vähän yksinäinen ja saattoi ihan yhtäkkiä soittaa jollain verukkeella puhelun, joka venyi puolitoistatuntiseksi. Ja sit jos en vastannut niin oli selkeästi äreänä siitä, ikään kuin mulla olisi joku velvollisuus olla tavoitettavissa.

No ehkäpä hän oli sosiaalinen ihminen ja sinä puolestaan kaikkea muuta

Miksi te ihmiset ette saa turpaanne auki ja sanotte, että älä soita?? Saatte sitten rauhassa märehtiä, ettei ole kavereita.

Niin, tuo. Ehkei joka sekunti tavis pysty olemaan puhelimessa päivystäen ellei ole päivystysalalla tai lapsia. Joku tilanne että puhelin siinä lähellä, jos toisella ahdistus tms. Jotkut asuvat lähempänä toisia jos mahdollista tai joku aika jolloin on parempi keskustella. Jos päivystää koko ajan ja vuosia, siihen voi väsyä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ihmiset ette saa turpaanne auki ja sanotte, että älä soita?? Saatte sitten rauhassa märehtiä, ettei ole kavereita.

 

Entä jos joku sanoo että soita, mutta käytännössä ei saa soittaa.

Inhoan puhelimessa jaarittelua. Etenkin kun soittaa tyyppi joka lähinnä on itse äänessä. Usein sama tyyppi ajaa autoa, siivoaa, on lenkillä tms ja omaksi ajankulukseen soittaa että aika kuluisi nopeammin. Puhuu ja puhuu turhanpäiväisyyksiä. Puhelin keikkuu olkapäällä ja puhe häviää ja katkeilee vähän väliä. Raskasta yrittää pinnistellä ja kuulla. En jaksa kuulla tunnin monologia kenenkään elämästä. Jos on suuri puhumisen tarve voi maksaa terapeutille kuka kuuntelee rahan edestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tälle puhelinfobialle olemassa mitään lääkitystä? Aika epänormaaliahan se on jos ei uskalla puhua puhelimessa.

Kyse ei ole siitä, että ei uskalla. Vaan en halua käyttää rajallista vapaa-aikaani jorisemalla joutavia, kun sama asia on viesteillä hoidettu minuuteissa.

 

Oot varmaan varsinainen helmi ja erotut "eduksesi" työnhaussa/työpaikalla.

Olis kyllä joskus kiva kuulla ihmisääntä.

Toivokaamme, että kaikki maailman epäsosiaalisimmat ihmiset saavat jäädä ypöyksin, eikä kukaan enää soita ja häiritse. Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Toivokaamme, että kaikki maailman epäsosiaalisimmat ihmiset saavat jäädä ypöyksin, eikä kukaan enää soita ja häiritse. Aamen.

T. Itsesääliin vaipunut boomeri häirikkö

Vierailija kirjoitti:

Joo, mun "kaveri" on just tommonen! Horisee ent työpaikan asiat, uuden työpaikan asiat, mummovainaan suvun asiat, ent miehen asiat ja sen suvun ja suvun suvun asiat! "Miks kolisetelet, mitä teet kun kuuluu kilinää#...yleensä pelaan tai maalaan mutta...hohhoijaa nää tyhjän jauhajat. Joskus en "ole kotona" Misääs olit mitä teit...Ai niin, ei edes kysy, "mitä sulle kuuluu"

Onneksi on entinen frendi. Typerien juttujen jaarittelijat ovat yksinkertaisia ihmisiä. Sellainen seura mädättää aivot.

No ei oo ongelma. Kukaan ei koskaan soita - paitsi paskan myyjät.

Jaarittelu on asia erikseen, mutta on se nyt helvatun ärsyttävää, jos ihminen ei viitsi vastata puhelimeen, kun on asiaa jonka voisi hoitaa sekunneissa vaan pitää laittaa viesti, että saa kiinni.

On tuore esimerkkikin, olin menossa sovitusti hakemaan lastani kaverilta, jonne oli mennyt koulun jälkeen. Tiesin kadun, jolla asuvat, mutta en taloa. Lapseni puhelimessa oli jokin höiriö, ettei siihen saanut yhteyttä ja yritin soittaa tämän kaverin äidille, että mikä se talon numero oli, niin ei vastaa puhelimeen. Jouduin sitten pysäyttämään bussipysäkille ja laittamaan viestin, johon kyllä sitten sai vastattua. Kyseessä oli hyvin pieni asia, joten en nyt varsinaisesti raivostunut, mutta olisihan sitä helpommalla päässyt kun olisi vain vastannut siihen puhelimeen, numerokin varmasti oli tuttu, kun oltiin niillä viesteillä kyläilystä sovittu aikaisemmin.

Heh, soitin kerran yhdelle työnhakijalle kutsuakseni hänet haastatteluun. Painoi punaista luuria ja pisti pelkän viestin "mitä asiaa" perään. 

Kukin tyylillään, siirryin seuraavaan hakijaan.

Mikä teitä yksinäisiä ekstroverttejä estää sitten hankkiutumasta vapaaehtoistoimintaan tai luottamustehtäviin? Molemmissa tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja pääsee olemaan äänessä livenä ja puhumaan puhelimessa sydämensä kyllyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Jaarittelu on asia erikseen, mutta on se nyt helvatun ärsyttävää, jos ihminen ei viitsi vastata puhelimeen, kun on asiaa jonka voisi hoitaa sekunneissa vaan pitää laittaa viesti, että saa kiinni.

On tuore esimerkkikin, olin menossa sovitusti hakemaan lastani kaverilta, jonne oli mennyt koulun jälkeen. Tiesin kadun, jolla asuvat, mutta en taloa. Lapseni puhelimessa oli jokin höiriö, ettei siihen saanut yhteyttä ja yritin soittaa tämän kaverin äidille, että mikä se talon numero oli, niin ei vastaa puhelimeen. Jouduin sitten pysäyttämään bussipysäkille ja laittamaan viestin, johon kyllä sitten sai vastattua. Kyseessä oli hyvin pieni asia, joten en nyt varsinaisesti raivostunut, mutta olisihan sitä helpommalla päässyt kun olisi vain vastannut siihen puhelimeen, numerokin varmasti oli tuttu, kun oltiin niillä viesteillä kyläilystä sovittu aikaisemmin.

Et sitten voinut selvittää osoitetta ennen kuin lähdit liikkeelle? Menit sinne päin hortoilemaan, ja oletit, että heti kun soitat niin vastataan?

Ja nyt on paha mieli kun piti oikein pysäyttää auto.