Lue keskustelun säännöt.
Miksi hyvin toimeentulevat ihmiset odottavat lähemmäs 40 ikävuotta ennen lasten hankintaa?
07.03.2024 |
Miksi lapsi on aina vain jokin ylimääräinen täyte elämässä, joka on joka tapauksessa jo niin hyvää ja täydellistä, että nuorempana siihen ei kaivannut yhtään mitään lisuketta?
Miten niin monet kuvittelevat, että kun on vihdoin asuntovelkainen uratykki, niin siinä vaiheessa elämässä on jotenkin enemmän tilaa pienelle lapselle?
Esimerkkinä vaikkapa kahden vanhemman uratykkiperhe, jossa asuntolainan suuruus lähemmäs puoli miljoonaa. Kaksi lasta ja mummi hakee koulusta ja päiväkodista ,mummi laittaa ruoat, mummi hoitaa viikonloppuisinkin, jotta vanhemmat ehtii levätä, mummin luona ollaan lomallakin viikkokausia. Lapsilla ei ole käytännössä vapaa-aikaa arkena, vaan viikko-ohjelma voi olla vaikka tällainen: maanantaina jumppaa, tiistaina pianoa, keskiviikkona pakotetut leikkitreffit ystävän kanssa, torstaina ratsastus, perjantaina mummille, lauantaina kisat ja sunnuntaina varmaan sitten siivouspäivä.
Missä välissä sitä kivaa perhe-elämää ilman aikataulujen painetta sitten ehtii viettämään? Millainen kiintymyssuhde lapselle muodostuu omiin vanhempiinsa, kun he laittavat lapsen pois päiväjärjestyksestä jo 11 kk iässä.
Kommentit (193)
Halutaan antaa lapselle hyvät puitteet kasvaa. Kun on saatu ura alkuun ja omaisuutta kerättyä niin ei tarvitse tinkiä mistään, esim. asuinpaikasta tai lapsen harrastuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullisinta siinä on se, että kun äiti on 42v ja isä 49v niin sillä lapsella on iän myötä kasautuneiden DNA-vaurioiden kautta erittäin todennäköisesti esim. asperger tai autismi (pahimmassa tapauksessa Down, jota tosin seulotaan NIPT-testillä).
Ja etenkin jos kyseessä poikalapsi, on erittäin todennäköistä nykyajan maailmassa että tämä jää itse lapsettomaksi ja suku sammuu siihen.
Lapsia kuuluu tehdä silloin kun hedelmällisyys on kohdillaan. Ei silloin kun munasoluja ei ole jäljellä juuri ollenkaan ja pitää käydä läpi 120 keinohedelmöityskierrosta että kerran tärppää. Luulisi jokaisen tajuavan että luontokin yrittää viestiä, että tässä toimitaan luonnonvastaisella tavalla.
Raha ei maailmasta lopu kesken. Sen sijaan on todella itsekästä tuottaa maailmaan esim. vaikeavammainen lapsi nelikymppisenä ihan vaan siksi kun "biologinen kello tikitti" mutta ei suostunut harkitsemaan tuota lapsen tekoa vaikka 25-30 iässä jolloin tämä olisi ollut suurella todennäköisyydellä terve.
Vierailija kirjoitti:
Halutaan antaa lapselle hyvät puitteet kasvaa. Kun on saatu ura alkuun ja omaisuutta kerättyä niin ei tarvitse tinkiä mistään, esim. asuinpaikasta tai lapsen harrastuksista.
raha ja puitteet eivät ratkaise kaikkea. mitä vanhempia ensisynnyttäjät ovat sitä suurempi on todennäköisyys että lapsella on kaikenlaisia geenivirheitä joita ei olisi tapahtunut 10-15 vuotta aiemmin.
jos se lapsi esim. syntyy vanhempien korkean iän takia neuropoikkeavana taikka vammaisena niin sekin jo rajaa valtaosan harrastuksista pois vaikka vanhemmilla olisi miten monta miljoonaa pankissa. ja vaikeuttaa lapsen seuraelämää ja pariutumista aikuisiällä.
Monella on julkkisotsikoiden perusteella ihan vääristyneitä käsityksiä hedelmällisyydestä, eli media on yksi osasyy. Luetaan otsikko että joku julkkis sai lapsen 48-vuotiaana, niin sitten 37v uranainen ajattelee että hei, eihän mulla ole mitään kiirettä, voi rillutella tässä helposti vielä neljävitoseksi.
Kun taas totuus on se, että n. 25-30% naisista ei voi tulla luonnollisin keinoin raskaaksi enää edes 30 ikävuoden jälkeen, 35 ikävuoden jälkeen lukema on jo yli puolet ja 40 vuoden kohdalla lukema on enää 1%.
https://www.terve.fi/artikkelit/raskaus-nelikymppisena-edut-ja-riskit
Vierailija kirjoitti:
Surullisinta siinä on se, että kun äiti on 42v ja isä 49v niin sillä lapsella on iän myötä kasautuneiden DNA-vaurioiden kautta erittäin todennäköisesti esim. asperger tai autismi (pahimmassa tapauksessa Down, jota tosin seulotaan NIPT-testillä).
Ja etenkin jos kyseessä poikalapsi, on erittäin todennäköistä nykyajan maailmassa että tämä jää itse lapsettomaksi ja suku sammuu siihen.
Lapsia kuuluu tehdä silloin kun hedelmällisyys on kohdillaan. Ei silloin kun munasoluja ei ole jäljellä juuri ollenkaan ja pitää käydä läpi 120 keinohedelmöityskierrosta että kerran tärppää. Luulisi jokaisen tajuavan että luontokin yrittää viestiä, että tässä toimitaan luonnonvastaisella tavalla.
Raha ei maailmasta lopu kesken. Sen sijaan on todella itsekästä tuottaa maailmaan esim. vaikeavammainen lapsi nelikymppisenä ihan vaan siksi kun "biologinen kello tikitti" mutta ei suostunut harkitsemaan tuota lapsen tekoa vaikka 25-30 iä
Elämä ei läheskään aina mene suunnitelmien mukaan. Moni voi toivoa lasta jo nuorempana, mutta ei ole kumppania, jonka kanssa lasta yrittää.
Eikä se nuori ikä ole tae. Minulla on synnynnäinen fyysinen vamma ja vanhempani olivat parikymppisenä minut saadessaan. Eikä ollut mitään perinnöllistä syytä siihen miksi näin kävi. Vaikka tekisit kaiken ihan "oikein", et välttämättä saa toivottua tulosta.
Ja sitten vielä se, että ennen ehkäisyä oli ihan normaalia saada viimeiset lapset nelikymppisenä. Ei se lasten saanti niihin parhaisiin vuosiin loppunut. Lapsia on kautta aikain saatu nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä vaikutatkin ikävältä ihmiseltä. Tatti otsassa arvostelet mitä moninaisimmin sanakääntein muiden elämää jossain vauvapalstalla :D Ja ei, itselläni ei lapsia ole eikä tule. Tsemppiä ap.
Varmaan tiedon puute, kuten myös osittain se ettei täysin ymmärretä biologiaa. THL:n sivuilta ilmenee että yli 40-vuotiaista lapsettomista vain 1% saa lapsia. Käytännössä jokainen raskauden yritys päätyy keskenmenoon tai ei ala ollenkaan. Jos lapsi syntyy, se on hyvin todennäköisesti vammainen.
Some luo vääristynyttä kuvaa 40-vuotiaasta. Leikeltyjä, botoksilla pumpattuja malleja joiden iho ja kasvonpiirteet muokattu implanteilla kymmenen vuotta nuoremman näköiseksi. Luullaan että se on vielä nuori.
Katsokaa vanhan ajan valokuvia esim. 40v naisesta tai miehestä. Ne näyttivät ihan papparaisilta ja mummoilta. Osin toki myös stressaavan fyysisesti raskaan elämän takia. Ei sen ikäinen ole missään "elämänsä huipulla" biologisesti, vaan optimaalisin lisääntymisikä on takana. Riippumatta siitä että joku globaali rokkitähti tai presidentti saisi lapsen satavuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos on tehnyt uraa nuorempana, ei ehkä ole tehnyt perhettä. Loogista."
Kysymyshän onkin että miksi koetaan että se ura pitää tehdä jotenkin "valmiiksi" ennen kuin voi tehdä lapsia? Siinä kun kulee helposti melkein kokonaan se paras lapsentekoaika.
Itse tein lapset nykymittapuulla nuorena, noin kolmenkympin korvilla. Toki siinä tuli muutama ammatillisesti rikkonaisempi vuosi väliin mutta sen jälkeen sitä uraa pystyi kyllä ihan hyvin taas edistämään enkä nyt lähellä viittä kymppiä koe jääneeni mitenkään muista kollegoista jälkeen. Paljon paremmin sitä jaksoi lapset ja työn silloin kolmekymppisenä kuin vanhempana. Monilla kavereilla on nyt sitten vielä aika pieniä lapsia ja työ kun itse nautin jo siitä että lapset ovat isoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Lapsia on kautta aikojen saatu nelilkymppisenä.
No ei todellakaan ole. Esim. 1940-luvulla synnyttäjien keski-ikä oli 23.
Ennen 1900-lukua iso osa väestöstä ei Suomessa edes elänyt yli 45 ikävuoden, keskimääräinen eliniänodote oli isovihan aikaan noin 38 vuotta.
Ei ole olemassa mitään ihmiskulttuuria maailmassa jossa on yleistä että nelikymppinen synnyttää ensimmäisen lapsensa.
Useimmissa maailman kulttuureissa synnyttäminen on historiallisesti aloitettu jopa 13-14 vuoden iässä (jota en siis todellakaan Suomeen toivoisi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä tunnet YHDEN tällaisen perheen, se ei ole kaikki. Me oltiin reilu kolmikymppisiä, molemmilla opinnot takana ja tehtiin uraa kun esikoinen syntyi. Ainoa apu mikä oli, niin muutaman vuoden kävi siivooja kun kaikki kolme lasta oli alle kouluikäisiä. Mummoja ei ollut edes hengissä enää tuossa vaihessa. Toinen vaari oli ja hän hoiti sen, mitä sydänvialtaan pystyi, eli ihan pakottavassa tilanteessa muutaman tunnin.
"Varmaan tiedon puute, kuten myös osittain se ettei täysin ymmärretä biologiaa."
Tätä on kyllä hankala ymmärtää kun asiaa on kuitenkin toitotettu jo vaikka kuinka pitkään. Miten joltain olisi voinut mennä ohi että se hedelmällisyys laskee jyrkästi 35 ikävuoden jälkeen? Mutta näköjään sitä voi sitten sulkea silmänsä ja korvansa kaikelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin samaa mieltä. Mitä lapsi ensisijaisesti tarvitsee on vanhempien/vanhemman aika, läsnäolo ja huolenpito. Ei se lapsi tarvitsee teslaa, omakotitaloa ja kalliita harrastuksia. Muuten, kiinnostaisi lähteet noille prosenteille?
Minulla meni näin:
30 ikävuoden kohdalla olin siinä elämäntilanteessa, että olin valms hankkimaan lapsia. Tutkinto oli suoritettu ja työelämässä kokemusta hankittu jonkin verran, ja tienasin riittävästi.
No, osittain omien tyhmien valintojeni takia ja osittain miesten oman käytöksen takia olen päätynyt siihen tilanteeseen, että olen nyt 40v ja näyttää siltä että en tule omaa perhetta koskaan saamaan. Ja kyllähän tämä sattuu henkisesti tosi paljon, mitä sitä kiistämään.
Kaikille niille naisille jotka haluavat lapsia, sanon: oppikaa minun virheistäni. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni nainen Suomessa elää kuin mies, "yksi jätkistä". Sitten havahdutaan joskus neljän kympin tienoilla että hetkinen, eihän se olekaan niin, alkaa olla kiire. Todellisuudessa kiire oli jo vuosia sitten ja lapsen saanti on tässä ikäryhmässä liki jokaiselle sitä yrittävälle tilastollisesti mahdotonta.
Nelikymppisraskauksista uutisoidaan ja niitä hehkutetaan koska se on oikeasti tilastollinen harvinaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Lapsia on kautta aikojen saatu nelilkymppisenä.
No ei todellakaan ole. Esim. 1940-luvulla synnyttäjien keski-ikä oli 23.
Ennen 1900-lukua iso osa väestöstä ei Suomessa edes elänyt yli 45 ikävuoden, keskimääräinen eliniänodote oli isovihan aikaan noin 38 vuotta.
Ei ole olemassa mitään ihmiskulttuuria maailmassa jossa on yleistä että nelikymppinen synnyttää ensimmäisen lapsensa.
Useimmissa maailman kulttuureissa synnyttäminen on historiallisesti aloitettu jopa 13-14 vuoden iässä (jota en siis todellakaan Suomeen toivoisi).
Elinajanodote oli tuota luokkaa, koska lapsikuolleisuus oli suurta. Jos selvisi hengissä teini-ikään niin saattoi helposti elää kasikymppiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Surullisinta siinä on se, että kun äiti on 42v ja isä 49v niin sillä lapsella on iän myötä kasautuneiden DNA-vaurioiden kautta erittäin todennäköisesti esim. asperger tai autismi (pahimmassa tapauksessa Down, jota tosin seulotaan NIPT-testillä).
Ja etenkin jos kyseessä poikalapsi, on erittäin todennäköistä nykyajan maailmassa että tämä jää itse lapsettomaksi ja suku sammuu siihen.
Lapsia kuuluu tehdä silloin kun hedelmällisyys on kohdillaan. Ei silloin kun munasoluja ei ole jäljellä juuri ollenkaan ja pitää käydä läpi 120 keinohedelmöityskierrosta että kerran tärppää. Luulisi jokaisen tajuavan että luontokin yrittää viestiä, että tässä toimitaan luonnonvastaisella tavalla.
Raha ei maailmasta lopu kesken. Sen sijaan on todella itsekästä tuottaa maailmaan esim. vaikeavammainen lapsi nelikymppisenä ihan vaan siksi kun "biologinen kello tikitti" mutta ei suostunut harkitsemaan tuota lapsen tekoa vaikka 25-30 iä
Onhan se parempi hankkia lapset nuorena, mutta ei se rikos ole niitä vanhanakaan hankkia. Jos Jumala ei ole tarkoittanut lasta maailmaan, sitä ei syntyisi.
Vierailija kirjoitti:
"Varmaan tiedon puute, kuten myös osittain se ettei täysin ymmärretä biologiaa."
Tätä on kyllä hankala ymmärtää kun asiaa on kuitenkin toitotettu jo vaikka kuinka pitkään. Miten joltain olisi voinut mennä ohi että se hedelmällisyys laskee jyrkästi 35 ikävuoden jälkeen? Mutta näköjään sitä voi sitten sulkea silmänsä ja korvansa kaikelta.
Itsellä ainakin suvun lapsettomat naiset tehneet mielipidevaikuttamista, että se olisi ikään kuin vihapuhetta tai "antifeminismiä" puhua asiasta.
Vaikka siitä puhuminen tai puhumatta jättäminen ei muuta tosiasioita miksikään.
Nuo samat tilastot ja faktat voi lukea Sosiaali- ja terveysviraston sekä THL:n omista äitiysoppaista, eivät ne ole mitään vihapuhetta.
Vierailija kirjoitti:
Surullisinta siinä on se, että kun äiti on 42v ja isä 49v niin sillä lapsella on iän myötä kasautuneiden DNA-vaurioiden kautta erittäin todennäköisesti esim. asperger tai autismi (pahimmassa tapauksessa Down, jota tosin seulotaan NIPT-testillä).
Ja etenkin jos kyseessä poikalapsi, on erittäin todennäköistä nykyajan maailmassa että tämä jää itse lapsettomaksi ja suku sammuu siihen.
Lapsia kuuluu tehdä silloin kun hedelmällisyys on kohdillaan. Ei silloin kun munasoluja ei ole jäljellä juuri ollenkaan ja pitää käydä läpi 120 keinohedelmöityskierrosta että kerran tärppää. Luulisi jokaisen tajuavan että luontokin yrittää viestiä, että tässä toimitaan luonnonvastaisella tavalla.
Raha ei maailmasta lopu kesken. Sen sijaan on todella itsekästä tuottaa maailmaan esim. vaikeavammainen lapsi nelikymppisenä ihan vaan siksi kun "biologinen kello tikitti" mutta ei suostunut harkitsemaan tuota lapsen tekoa vaikka 25-30 iä
On hyvin todella pieni todennäköisyys saada vammainen lapsi edes noilla spekseillä.Olet törkeä juttuinesi. Jollekin ilmeisen katkera.
"Surullisinta siinä on se, että kun äiti on 42v ja isä 49v niin sillä lapsella on iän myötä kasautuneiden DNA-vaurioiden kautta erittäin todennäköisesti esim. asperger tai autismi "
Surullisinta on se että olet ymmärtänyt kohonneen riskin niin että se tarkoittaisi samaa kuin "erittäin todennäköinen".
Jos on tehnyt uraa nuorempana, ei ehkä ole tehnyt perhettä. Loogista.
Jos on tehnyt lapsia nuorempana, tuskin koet heitä uratykkiperheeksi.
Ap aiheuttaa itse ongelmansa.
Uskon ennemminkin, että henkilöt, jotka ovat joutuneet panostamaan uraansa saadakseen paremman työn ja vakipaikan ovat viivyttäneet lasten hankintaa.
Kaikki toki eivät koe haluavansa lapsia ensisijaisesti. Sitten myöhemmin kiinnostus kuitenkin herää. Hyvä saada perhekin.
Jos tuntemasi saavat silloin lapsia, kaikki sujuu kuten pitääkin.