Lue keskustelun säännöt.
Miksi hyvin toimeentulevat ihmiset odottavat lähemmäs 40 ikävuotta ennen lasten hankintaa?
07.03.2024 |
Miksi lapsi on aina vain jokin ylimääräinen täyte elämässä, joka on joka tapauksessa jo niin hyvää ja täydellistä, että nuorempana siihen ei kaivannut yhtään mitään lisuketta?
Miten niin monet kuvittelevat, että kun on vihdoin asuntovelkainen uratykki, niin siinä vaiheessa elämässä on jotenkin enemmän tilaa pienelle lapselle?
Esimerkkinä vaikkapa kahden vanhemman uratykkiperhe, jossa asuntolainan suuruus lähemmäs puoli miljoonaa. Kaksi lasta ja mummi hakee koulusta ja päiväkodista ,mummi laittaa ruoat, mummi hoitaa viikonloppuisinkin, jotta vanhemmat ehtii levätä, mummin luona ollaan lomallakin viikkokausia. Lapsilla ei ole käytännössä vapaa-aikaa arkena, vaan viikko-ohjelma voi olla vaikka tällainen: maanantaina jumppaa, tiistaina pianoa, keskiviikkona pakotetut leikkitreffit ystävän kanssa, torstaina ratsastus, perjantaina mummille, lauantaina kisat ja sunnuntaina varmaan sitten siivouspäivä.
Missä välissä sitä kivaa perhe-elämää ilman aikataulujen painetta sitten ehtii viettämään? Millainen kiintymyssuhde lapselle muodostuu omiin vanhempiinsa, kun he laittavat lapsen pois päiväjärjestyksestä jo 11 kk iässä.
Kommentit (193)
Paitsi jos on mies. Miehenä voi tehdä mitä vaan ja saada mitä vaan ja rankat jutut kärsii/raataa aina nainen tai naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halutaan antaa lapselle hyvät puitteet kasvaa. Kun on saatu ura alkuun ja omaisuutta kerättyä niin ei tarvitse tinkiä mistään, esim. asuinpaikasta tai lapsen harrastuksista.
No tuo aloituksen esimerkki on kaikkea muuta kuin hyvä.
Lapselle helvetti.
Toimiiko aikuisulla aivot ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni ymmärtää, että lapset kuuluisi elättää itse, eikä kupata yhteiskuntaa tyhjiin. Lisäksi niille lapsille kuuluisi tarjota muutakin, kuin peti ja paahtoleipää. Joten tämä ajatus varmaan on mielessä. Mutta sitten tullaan siihen, että kun omat tulot kasvavat, niin verottaja ryöstää yhä isomman siivun (elättääkseen ne varattomien vanhempien lapset) ja siihen syssyyn nousee korot ja elinkustannukset, niin lopulta tajuaa, että ei voi voittaa. Ja tekee sitten ne lapset viime hetkellä.
Parhaat tuet lasten hankintaan saa hyvätuloiset. Vanhempainraha on ansiosidonnainen. Ihan samalla tavalla lapsilisät, ilmainen neuvola, julkinen synnytyssairaala, kunnallinen päivähoito ja ilmainen koulutus ovat hyvätuloisten käytössä. Siihen hyvinvointivaltio perustuu.
Kunnallinen päivähoito maksaa yhdestä lapsesta reilu 3000e vuodessa, köyhälle se on ilmaista.
Moni nainen ei löydä miestä, ennenkuin on lähes 4-kymppinen. Ja sitten on jo valittava kuka tahansa, joka on kiinnostunut perustamaan perheen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ollut valmis hankkimaan lapset parikymppisenä opiskelijana, mutten ollut kestävissä parisuhteissa. Tapasin kumppanini kolmikymppisenä eikä hän puolestaan ollut vielä valmis isäksi, joten olen odotellut häntä. Ehdoton takarajani yrityksen aloittamiselle oli joitain kuukausia ennen kuin täytin 39, jotta ehtisimme tarvittaessa aloittaa lapsettomuushoidot julkisella.
Älä jätä noin myöhään tutkimatta esim s-amh tai s-fsh. Siis jos haluat lapsen. Itse sain lapsen vielä 33-vuotiaana, tämän jälkeen munasarjat lakkasi toimimasta. Ei enää auta käydä hoidoissa. En halua pelotella, mutta kyllä noissa kärkkäissä kirjoituksissa totuuttakin hitunen mukana on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, luonnollisesti tuli raskaudet alle nelikymppisenä. Kaksi lasta, iso talo, yhteistä aikaa ja olemista mielin määrin. Pystymme tarjoamaan lapsillemme kaiken sen täällä kehyskunnassa, josta itse vain haaveilimme lähiössä köyhissä oloissa. Todellakin on koulushoppailtu ja se näkyy. Hoidan lasten sijoitussalkkuja, joissa on kiinni jo enemmän kuin ehdin itse ansaita alle kolmekymppisenä. Ja nykyisiin lähiöihin en todellakaan vie lapsiani aloittamaan koulutaivalta, arvatkaa vaan syitä.
Olemme kovin maanläheisiä ja kuljemme kirpparivaatteissa, myös lapset. Kierrätämme kaiken. Emme todellakaan pröystäile, mitä nyt autot ovat uusia ja teemme reissuja melko paljon.
Mutta taustalla on tehty aivan älyttömästi töitä, että lapsilla olisi hyvä kasvaa. Kerrankin voi taputtaa itseään olalle, että kylläpä kannatti. Siellä ne koulukiusaajat edelleen roikkuvat syntymälähiössään surkeinta. Sama olisi voinut käydä itsellekin ilman määrätietoisuutta ja ahkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Varmaan tiedon puute, kuten myös osittain se ettei täysin ymmärretä biologiaa."
Tätä on kyllä hankala ymmärtää kun asiaa on kuitenkin toitotettu jo vaikka kuinka pitkään. Miten joltain olisi voinut mennä ohi että se hedelmällisyys laskee jyrkästi 35 ikävuoden jälkeen? Mutta näköjään sitä voi sitten sulkea silmänsä ja korvansa kaikelta.
Itsellä ainakin suvun lapsettomat naiset tehneet mielipidevaikuttamista, että se olisi ikään kuin vihapuhetta tai "antifeminismiä" puhua asiasta.
Vaikka siitä puhuminen tai puhumatta jättäminen ei muuta tosiasioita miksikään.
Nuo samat tilastot ja faktat voi lukea Sosiaali- ja terveysviraston sekä THL:n omista äitiysoppaista, eivät ne ole mitään vihapuhetta.
Kyllähän naiset nämä asiat hedelmällisyydestä tietää. Sen sijaan miehet ovat usein tietämättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni ymmärtää, että lapset kuuluisi elättää itse, eikä kupata yhteiskuntaa tyhjiin. Lisäksi niille lapsille kuuluisi tarjota muutakin, kuin peti ja paahtoleipää. Joten tämä ajatus varmaan on mielessä. Mutta sitten tullaan siihen, että kun omat tulot kasvavat, niin verottaja ryöstää yhä isomman siivun (elättääkseen ne varattomien vanhempien lapset) ja siihen syssyyn nousee korot ja elinkustannukset, niin lopulta tajuaa, että ei voi voittaa. Ja tekee sitten ne lapset viime hetkellä.
Parhaat tuet lasten hankintaan saa hyvätuloiset. Vanhempainraha on ansiosidonnainen. Ihan samalla tavalla lapsilisät, ilmainen neuvola, julkinen synnytyssairaala, kunnallinen päivähoito ja ilmainen koulutus ovat hyvätuloisten käytössä. Siihen hyvinvointivaltio perustuu.
En tuettunakaan tms. väsytystaistelutemppuilulla halua asiaa mitä en omalle kohdalleni halua eli lapsellista elämää, mitään sen osasiakaan tai mitään mitä siihen liittyy. Lapsellisten ystävieni, jotka hyväksyvät erilaisen elämänvalintani kanssa on silti mukava kahdensuuntaisesti ja vastavuoroisesti vaihtaa kuulumisia ja viettää aikaa. Hyvinvointi ei ole pakkopullaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kenenkään toisen asia ole, milloin joku lapset hankkii. Kunhan ei lapsettomuushoitoihin mene kuormittamaan terveydenhuoltoa. Nelikymppisiltä lapsettomuushoidot pitäisi kieltää kokonaan.
No jos yhtään lohduttaa niin ne neljänkymmenen ylittäneet eivät kuormita julkista terveydenhuoltoa hoidoillaan, koska naisen yläikäraja julkisella tehdyissä lapsettomuushoidoissa on 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin ollut valmis hankkimaan lapset parikymppisenä opiskelijana, mutten ollut kestävissä parisuhteissa. Tapasin kumppanini kolmikymppisenä eikä hän puolestaan ollut vielä valmis isäksi, joten olen odotellut häntä. Ehdoton takarajani yrityksen aloittamiselle oli joitain kuukausia ennen kuin täytin 39, jotta ehtisimme tarvittaessa aloittaa lapsettomuushoidot julkisella.
Älä jätä noin myöhään tutkimatta esim s-amh tai s-fsh. Siis jos haluat lapsen. Itse sain lapsen vielä 33-vuotiaana, tämän jälkeen munasarjat lakkasi toimimasta. Ei enää auta käydä hoidoissa. En halua pelotella, mutta kyllä noissa kärkkäissä kirjoituksissa totuuttakin hitunen mukana on
Kävin jo 35-vuotiaana oman mielenrauhani vuoksi. Harmillisesti silloin jäi endometrioosi toteamatta, joten nyt ollaan joka tapauksessa hoidoissa.
"Miksi hyvin toimeentulevat ihmiset odottavat lähemmäs 40 ikävuotta ennen lasten hankintaa?",on minulla täysi oikeus s
Miksi joillakin on niin jumalaton hinku ja tarve sorkkia näppejään toisten elämään ja valintoihin?
Jos jonkun elämäntilanteeseen ja -suunnitelmaan sopii hankkia ne mahdolliset pennut lähempänä 40 ikävuotta, miten se vaikuttaa sinun elämääsi?
Itse päätin että jätän sen homman kokonaan välistä. En halua lapsia, en halunnut nuorempana, en halua nyt kun 40 lähestyy. Tämän päätöksen olen tehnyt ja tämä on ihan ikioma elämäni johon kenelläkään ei ole asiaa tulla säätämään.
Koska minulle sopii tämä elämäntyyli, työ - ura - vapaa elämä on minulla täysi oikeus sitä toteuttaa ilaman että kukaan sivusta tulee kritisoimaan. En minäkään pyri työntämään nokkaani kenenkään toisen elämään.
Elä ja anna toisten elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Itse sain lapseni alle 30-vuotiaana (toiveissa oli ainakin ksksi lasta, mutta yhteen nyt sitten jäi), ja näin jälkikäteen ajatellen ainakin asuntolaina olisi ollut hyvä olla otettuna ja hyvässä vauhdissa lyhennyksien kanssa.
Lapsen isä kun ilmoitti halustaan erota uuden rakkauden löydyttyä.
Hyvin toki sinänsä pärjätään, palkkani jonkin verran alle mediaanin ja vanhan auton omistan. Mutta asuntolainaa ei kannata edes salaa haaveilla niin kauaa, kun lapseni on alaikäinen ja asuu kanssani. Aso-asunnon lainasta kohtasin vähän jo haaveilla, mutta sekin kait pitäisi maksaa takaisin niin lyhyessä ajassa, etten pystyisi lähes vuokratason vastiketta ja lainanlyhennystä maksamaan.
Joten asumaan nyt pienessä kaksiossa, josta maksan silti suht korkeaa vuokraa. Riittäviin neliöihin ei tule palkka riittämään, jos ei halua sitten kitkutella muun elämän suhteen.
Koulutuksen ja uran hankkimiseen menee vuosia. Kyse voi ennemminkin olla siitä, että ne, jotka lykkäävät lapsen hankintaa, ovat parempituloisia juuri siitä syystä, että ovat uhranneet vuotensa uran kehittämiseen. Jokaisen pitäisi löytää joku kultainen keskitie, jos haluaa sekä hyvätuloisen uran että lapsen elämältään.