Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nainen! Voisitko kiinnostua skitsofreenikosta?
06.03.2024 |
Lääkitys kunnossa ja mies ei tekisi pahaa kärpäsellekään.
Kommentit (202)
Ottaisin heti yhden skitsofreenikkomiehen, jos uskaltaisin ilmaista kiinnostukseni. Itselläkin (eri) miel.terv.ongelma, joten ei ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Vaikeat mt-ongelmat on ehdoton ei.
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniaan liittyy kyllä hämmentävänkin vahva stigma edelleen (yhtään sairautta vähättelemättä). Kun googlaa julkisuudessa sairaudestaan kertoneita, heitä ei juurikaan löydy. John Nash on yksi harvoja ja hänestä on näköjään edelleen paljon artikkeleita kuolemansa jälkeenkin - varmaan juuri siksi, kun niin harva julkisuuden henkilö on kertonut noin avoimesti sairaudestaan
Eslm. kaksisuuntaiseen sairastuneista löytyy taas yllättävän paljonkin esimerkkejä, paljon myös julkkisten joukosta ympäri maailmaa, on artisteja ja poliitikkoja ja tieteilijöitä ja ihan "taviksiakin", jotka kertovat sairastumisestaan. Onko kaksisuuntainen sitten niin paljon paremmin hoidettavissa, että siihen ei liity niin paljon ennakkoluuloja kuin skitsofreniaan?
En tunne kovin hyvin skitsofreniaa sairautena - minulla ei ole tuttuja eikä (lähi)sukulaisia, joiden kautta olisin oppinut tuntemaan sitä sairastavia ihmisiä. Ainoastaan toisen vanhempani pu
Carol North, Naislääkärin taistelu ulos psykoosista taisi olla kirja, jonka luin pari vuotta sitten. Jos tämä on se, jonka luin, niin sisältää kuvauksia siitä miten psykoottinen ajattelu ilmenee ihan kaiken aikaa, ei vain psykoosissa.
Kyllä varmaan voisin. Jokainen on kuitenkin yksilö, ja skitsofrenia sairautena on niin moninainen että riippuu ihan ihmisestä. Miten sairaus on hoitotasapainossa, onko elämä millä mallilla, kuinka usein sairausjaksoja on pukannut jne. Toki itsellä ei ole kokemusta seurustelusta henkilön kanssa jolla tämä sairaus, parilla kaverilla/tutulla on skitsofrenia mutta muuten ei kokemusta.
Itse olen toipuva addikti, ja ymmärrän kyllä, jos joku ei sen takia pystyisi minusta kiinnostumaan. Aina on retkahduksen mahdollisuus kuitenkin olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniaan liittyy kyllä hämmentävänkin vahva stigma edelleen (yhtään sairautta vähättelemättä). Kun googlaa julkisuudessa sairaudestaan kertoneita, heitä ei juurikaan löydy. John Nash on yksi harvoja ja hänestä on näköjään edelleen paljon artikkeleita kuolemansa jälkeenkin - varmaan juuri siksi, kun niin harva julkisuuden henkilö on kertonut noin avoimesti sairaudestaan
Eslm. kaksisuuntaiseen sairastuneista löytyy taas yllättävän paljonkin esimerkkejä, paljon myös julkkisten joukosta ympäri maailmaa, on artisteja ja poliitikkoja ja tieteilijöitä ja ihan "taviksiakin", jotka kertovat sairastumisestaan. Onko kaksisuuntainen sitten niin paljon paremmin hoidettavissa, että siihen ei liity niin paljon ennakkoluuloja kuin skitsofreniaan?
En tunne kovin hyvin skitsofreniaa sairautena - minulla ei ole tuttuja eikä (lähi)sukulaisia, joiden kautta olisin oppinut tuntemaan sitä s
oikeassa, erilaiset lyödään aina lokeroihin. Mutta toisaalta: Jokainen meistä on jossain lokerossa josta ei pääse ulos. Et naimalla itsestäsi ylemmän tai alemman, et kasvatuksella. Sä voit olla kerjäläinen joka nai kuninkaallisen, mutta pysyt kerjäläisenä koko elämäsi. Prinsessasadut eivät ole onnellisena loppuun asti elämää. WhiteTrash on aina alempaa valkoista luokkaa sukupolvesta riippumatta. Olen pahoillani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin heti yhden skitsofreenikkomiehen, jos uskaltaisin ilmaista kiinnostukseni. Itselläkin (eri) miel.terv.ongelma, joten ei ongelmaa.
Skitsoa ei ehkä kiinnosta. Kaikki riippuu kemioista
Vierailija kirjoitti:
Voisin kiinnostua, riippuu monesta asiasta. Itse olen bipolaarinen, ja ihan normaalia elämää viettelen hyvässä tasapainossa. En usko että hyvin hoidettu skitsofrenia järkevällä tasapainoiseilla ihmisellä on juurikaan eri asia, samalla tavalla varmasti demonisoitu mediassa kuin bipolaarisuus ja muutkin mielenterveyden häiriöt. Jos taas sairastajalla itsellään ei mitään ymmärrystä, hoitokielteinen tai hoidettunakin ihan sekaisin, niin en koskisi tikullakaan. Mutta en koskisi diagnosoimattomaankaan normikseenkaan vastaavalla elämäntyylillä tai oirehdinnalla.
Skitsofrenia on mielen sairautena tietyllä lailla poikkeava. Siinä voi lähteä oma tahto kokonaan ja todellisuus vääristyä aivan eri lailla kuin bipolaarisillä. Kumpikaan tuskin on helppoa, mutta toisessa voi menettää itsensä aivan kokonaan. Eivät ole verrattavissa. Kokisin erittäin vaaralliseksi verrata näitä kahta, edes yleisellä tasolla. Jos et ole elänyt skitsofreenikon kanssa tai mieluummin jopa työskennellyt, et pysty ymmärtämään tätä sairautta.
Vaikka olisi kuinka halua erottaa ihminen ja sairaus toisistaan, niin skitsofrenian kohdalla se on välillä mahdotonta, koska sairaus voi peittää alleen kaiken. Joillakin psykoottinen tila kestää koko loppuelämän. Ne onnekkaat, joilla on mennyt psykoosi ohi ovat usein hyvin järkyttyneitä siitä mitä psykoosin aikana tuli tehtyä, eivätkä tunnista itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä jälleen se kirjoittaja, joka kiinnostui ketjun pohjalta ottamaan aiheesta lisää selvää.
Törmäsin tällaiseen suosittuun Youtube-kanavaan (Living well with schizophrenia), ja mielestäni todella kiva kanava, tuo Lauren on ihanan positiivinen sairaudestaan huolimatta ja tuntuu, että elämä yllättävänkin tasaista. Hänellä on myös aivan mahtavat läheiset rinnalla.
Kommenteissa kuitenkin välillä jotkut terveydenhoitoalan ihmiset pitivät Laurenin tilannetta poikkeuksellisen hyvänä. Ei siis välttämättä niin, että olisivat epäilleet hänen feikkaavan sairauttaan, ennemmin positiiviseen sävyyn. Että olivat harvoin törmänneet noin toimintakykyiseen skitsofreenikkoon (esim. miten selvästi pystyy puhumaan psykoosin aikana, vaikka toki huonommin kuin normaalisti).
Kommenteissa myös huomautettiin, että hänellä ilmeisesti on virallisesti skitsoaffektiivinen häiriö eikä skitsofrenia (jossain videossa avaa kai tätä enemmän). Sitten kun luin tuosta häiriöstä, niin sitä sairastavilla on usein parempi toimintakyky kuin skitsofreenikoilla.
Tuli siksi vähän hämmentynyt olo, että miksi tää Lauren puhuu yleensä kohdallaan skitsofreniasta, vaikka ilmeisesti osin aika erilaisetkin esim. kuntoutumisennusteet noissa sairauksissa. Hieman harhaanjohtavaa siis mielestäni, jos kertoo kanavallaan elämästä skitsofreenikkona mutta diagnoosinsa on todellisuudessa vähän eri.
Vierailija kirjoitti:
Täällä jälleen se kirjoittaja, joka kiinnostui ketjun pohjalta ottamaan aiheesta lisää selvää.
Törmäsin tällaiseen suosittuun Youtube-kanavaan (Living well with schizophrenia), ja mielestäni todella kiva kanava, tuo Lauren on ihanan positiivinen sairaudestaan huolimatta ja tuntuu, että elämä yllättävänkin tasaista. Hänellä on myös aivan mahtavat läheiset rinnalla.
Kommenteissa kuitenkin välillä jotkut terveydenhoitoalan ihmiset pitivät Laurenin tilannetta poikkeuksellisen hyvänä. Ei siis välttämättä niin, että olisivat epäilleet hänen feikkaavan sairauttaan, ennemmin positiiviseen sävyyn. Että olivat harvoin törmänneet noin toimintakykyiseen skitsofreenikkoon (esim. miten selvästi pystyy puhumaan psykoosin aikana, vaikka toki huonommin kuin normaalisti).
Kommenteissa myös huomautettiin, että hänellä ilmeisesti on virallisesti skitsoaffektiivinen häiriö eikä skitsofrenia (jossain videossa avaa kai tätä enem
Mutta joka tapauksessa, oli miten oli, niin varmasti monelle todella tärkeä, että joku puhuu noin avoimesti psykoosisairaudestaan ja näyttää, että sen kanssa voi elää aivan hyvää elämää. Kun katsoo skitsofrenian määritelmää, niin sekin on sen verran vaihteleva, että ko. diagnoosin saaneissa on joka tapauksessa hyvin erilaisessakin kunnossa olevia ihmisiä ja joilla sairaus ilmenee eri tavoin.
Ja oli sitten skitsofrenia tai skitsoaffektiivinen häiriö, niin molemmat varmasti raskaita ja vaikeita sairauksia. Uskon, että tuosta kanavasta on tukea monelle, juuri kun niin harva tuosta avautuu ja vielä kun on niin positiivinen ihminen.
Kommenteissa osa myös tuo esille sen, että pelkästään aiheeseen liittyvä stigma voi vaikuttaa toimintakykyyn ja pitäisi näyttää enemmän myös sitä, miten normaalistikin osa pystyy elämään. Totta kai millään tavalla kaunistelematta sairautta, mutta edes hieman "normalisoiden" sitä, että ei olisi niin paljon pelkoa ja myös vääriä käsityksiä aiheeseen liittyen.
Tuossa tuo kanava siis: https://m.youtube.com/@LivingWellwithSchizophrenia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://m.youtube.com/shorts/f99cAFNsH8E
Tuossa vaikka yksi aivan ihana lyhytvideo! Aivan aarre tuo Laurenin mies kyllä
Voiko skitsofreniaan liittyä sellaista, että ihminen on välillä todella julma, verbaalisesti, ja välillä kuin pieni tarvitseva lapsi? Yritän ymmärtää erästä ihmistä ja hänen käytöstään. Voiko psykoosissa mennä päälle tällainen kylmä ja julma puoli, jos on esim. ollut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty tai pahoinpidelty?
Hänellä on taipumus, josta tiedän, että on mieleltään sairas. Pitkään pidin häntä manipuloivana ja pahana, nyt olen alkanut ymmärtää, ettei ei ehkä voi käytökselleen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti vois, lapsia en kyllä haluaisi, koska riski että sairaus on periytyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun läheiseni on diagnosoitu. Nyt on hyvä vaihe päällä, ei kuvittele ns. Pahaa. Mielikuvissaan on harhainen, mutta outo. Jumalat eikä muutkaan eivät nyt ole hänen päässään. Huomenna voi olla eri asia. Et voi koskaan tietää. Pahimpina päivinä hän haluaa tappaa sisaruksena, hyvinä haluaa ettei tapaa sisarustaan, koska halusi tappaa hänet. Skitsofreniaan ei ole lääkettä
Lisään tähän. Hän elää normaalia elämää, eli käy asuu ja elää ns. Normaalisti. Tavaroihin hän ei suhtaudu mitenkään, vain ihmisiin ja ihmisten ajatuksiin ja ääniin päässä. Jokainen skitsofreenikko kuulee ääniä, jotka ovat voimakkaita ja käskyttävä. Näin hän on kertonut itse.
Minulla ei ole ollut käskyttäviä ääniä päässä?
Ääniharhani olivat enimm
Silloin kun ne äänet haittaa normaalia elämää tai käskee sinua ja vielä enemmän saa olla huolissaan jos toimit niiden äänien perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko skitsofreniaan liittyä sellaista, että ihminen on välillä todella julma, verbaalisesti, ja välillä kuin pieni tarvitseva lapsi? Yritän ymmärtää erästä ihmistä ja hänen käytöstään. Voiko psykoosissa mennä päälle tällainen kylmä ja julma puoli, jos on esim. ollut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty tai pahoinpidelty?
Hänellä on taipumus, josta tiedän, että on mieleltään sairas. Pitkään pidin häntä manipuloivana ja pahana, nyt olen alkanut ymmärtää, ettei ei ehkä voi käytökselleen mitään.
Epäilen että joku persoonallisuus häiriö, noi lapsuuden traumat kun aina niitä aiheuttaa.
Kertokaa lisää oireista, että mitä muita oireita on tai toimintakyvyn laskua, kuin psykoosi. Miten muuten skitsofrenia ilmentyy?
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa lisää oireista, että mitä muita oireita on tai toimintakyvyn laskua, kuin psykoosi. Miten muuten skitsofrenia ilmentyy?
Psykoottisia oireita voi olla koko ajan, myös ilman varsinaista psykoosia. Kipuja myös on joillakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa lisää oireista, että mitä muita oireita on tai toimintakyvyn laskua, kuin psykoosi. Miten muuten skitsofrenia ilmentyy?
Psykoottisia oireita voi olla koko ajan, myös ilman varsinaista psykoosia. Kipuja myös on joillakin
Puutokset tuntoaistissa
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin voisin. Mulla on ollut kaveri, jolla on skitsofrenia. Ainoastaan ne aika harhaiset jutut, olivat välillä vähän liikaa. Koskaan ei tiennyt pitäisikö myötäillä vai selittää asian oikea kanta. Hän mm luuli useimpien ihmisten seuraavan häntä aktiivisesti mm kulkemalla joka päivä samalla linja-autolla. Mutta kaikkihan ovat kuitenkin yksilöllisiä.
Harhaisen kanssa ei kannata lähteä väittelyyn. Ei myöskään myötäillä harhoja. Haastavaa on.
Alue: Aihe vapaa
Tuohon vähän kaukaisempaan skitsofreenikkosukulaiseeni liittyen alkoi pohtia myös nykyajan tehokkuusihannetta: onko nopeus, tuloksellisuus ja tehokkuus pidemmän päälle niin tuloksellista, jos ihmisten mielenterveys horjuu yhä enemmän? Eihän sitä ihmisillä ennen ole monessa asiassa ollut yhtään helpompaa - varmasti monessa asiassa vaikeampaakin kuin nykyään - mutta juuri mielenterveydelle vaarallisia asioita, kuten kaiken suorittamista mahdollisimman nopeasti tunnutaan painotettavan jo vaarallisen paljon.
Esimerkiksi akateeminen isoisäni sanoi, että vaikka opinnot olivat välillä vaikeat ja väsyttävät myös heidän aikanaan, hänestä opiskelun luonne on muuttunut paljon. Heidän aikanaan ei ollut sellaista valmistumis- ja tulospainetta kuin nykyään. Tuntui, että oli hyvin aikaa myös ajatella rauhassa ja opiskelijat viettivät paljon aikaa ihan vain tuntikausia vaikka jutellen munkkikahvin ääressä. Kyllähän sellaistakin on yhä ja opiskelijat viettävät toki vapaatakin, mutta ainakin pappa kokee, että jo se yliopiston ympäristö on muuttunut sellaisesta rauhallisesta ja pohdiskelevasta kiireen täyttämään.
Pappa on tosi rehellinen ja on sanonut myös sen, että toisaalta erityisesti työelämässä oli sitten sellaisia yksittäisiä työntekijöitä, jotka eivät käytännössä tehneet mitään koko uransa aikana (julkaisseet tms.), kukaan ei valvonut juurikaan tuloksellisuutta.
Mutta toivoisi jonkinlaista välimuotoa. Käsittelen asiaa nyt opiskelun näkökulmasta, kun itse olen teknillisen alan opiskelija ja ihan todella tuntuu, että aika ei meinaa riittää asioiden syvälliseen sisäistämiseen. Mutta uskon, että paineet ovat lisääntyneet moneen muuhunkin asiaan ja elämäntilanteeseen liittyen.
Meni ehkä vähän ohi aiheen, mutta aloin vain miettiä, onko mielenterveysasioita otettu kaikessa riittävästi huomioon. (no, ainakaan terveydenhoitoalalla ei, kun katsoo hoitojonoja). Juuri oli Ylellä juttua myös siitä, kuinka opiskelijat käyttävät yhä enemmän "älylääkkeitä" juuri jotta jaksavat pidempään. Pelkään vain, että mt-ongelmien määrä tulee kaikesta tästä johtuen kasvamaan entisestään.