Nainen! Voisitko kiinnostua skitsofreenikosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä tasapaino ilman mitään lääkitystä. 15 vuotta sitten olin sekaisin kuin seinäkello. Silloin söin kolme kk neurolepteja. Lopetin ne itse.

Minä en usko tuohon, että psykoosi vahingoittaa aivoja. Ei minulla ole mitään ongelmia kokopäivätyössäni. Pääni toimii vähintään yhtä hyvin kuin työkavereilla.Teen ylitöitäkin välillä. Kukaan ei tiedä töissä historiaani. Ei minusta päällepäin voi tietää, että olen skitsofrenia diagnoosilla. Alkoholistikin olin . Nykyään kumpikaan näistä sairauksista ei vaikuta yhtään mihinkään. M38

Kaikella kunnioituksella sanoisin, että diagnoosin saaneen on itse täysin mahdoton tätä arvioida. Yleensäkin meidän ihmisten on vaikea arvioida miltä vaikutetaan muille, mutta erityisesti tän sairauden kohdalla sanoisin (ja näin on sanonut myös itse sairastunut), ett

Olen eri kuin jolle vastasit, mutta ymmärrän häntä siinä mielessä, että hän taisi tarkoittaa ylipäätään sitä, että tiedostaa itsellä olevan taipumus tuollaisiin oireisiin. Itse en ole joutunut (toistaiseksi) psykoosiin, mutta suvussani on monenlaista mt-häiriötä ja itselläni on ollut vaikeaa ahdistusta ja masennusta. Tunnen taustani ja itseni sen verran hyvin, että tiedostan itselläni varmasti olevan riskin myös psykoottisuuteen. Pidänkin hyvää huolta erityisesti unen saannista, elämäntavoista yleensäkin jne. Ajattelen itse asiaa siten, että minulla on alttius tietynlaisiin oireisiin ja yritän välttää niiden puhkeamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun läheiseni on diagnosoitu. Nyt on hyvä vaihe päällä, ei kuvittele ns. Pahaa. Mielikuvissaan on harhainen, mutta outo. Jumalat eikä muutkaan eivät nyt ole hänen päässään. Huomenna voi olla eri asia. Et voi koskaan tietää. Pahimpina päivinä hän haluaa tappaa sisaruksena, hyvinä haluaa ettei tapaa sisarustaan, koska halusi tappaa hänet. Skitsofreniaan ei ole lääkettä

Lisään tähän. Hän elää normaalia elämää, eli käy asuu ja elää ns. Normaalisti. Tavaroihin hän ei suhtaudu mitenkään, vain ihmisiin ja ihmisten ajatuksiin ja ääniin päässä. Jokainen skitsofreenikko kuulee ääniä, jotka ovat voimakkaita ja käskyttävä. Näin hän on kertonut itse.

Minulla ei ole ollut käskyttäviä ääniä päässä?

Ääniharhani olivat enimmäkseen ihmisäänen kommentoimaa selostusta ympäristöstäni, "telepatia kaverin" kyselyitä elämästäni sekä puhelimen soimista tms. vaikka ei oikeasti soinut

Vierailija kirjoitti:

Mielen sairaudet eivät ole kenenkään oma valinta. Ja ymmärrän, että on ristiriitaista sanoa näin, mutta kyllä rajaisin asiaa omalta kohdaltani niin, etten tietoisesti menisi mt-ongelmaisen kanssa parisuhteeseen, vaikka ei minulla ole mitään heitä vastaankaan ja olen tavannut mukavia, ihan hyvin omillaan pärjääviäkin skitsofreenikoita. En vain haluaisi sellaista vastuuta kotiini, mitä olen mm. työn kautta todistanut. Tilanne voi keikahtaa koska tahansa ja taudinkuvaan kuuluu psykoosin todennäköinen uusiutuminen.



Lähipiiri on eri asia, koska he ovat jo elämässäni, enkä heitä rajaisi ulkopuolelle. Samoin jos puolisolla tai lapsella puhkeaisi sairaus, en sen takia jättäisi. Totta kai myös skitsofreenikko voi olla hyvä puoliso, kun on hyvässä hoitotasapainossa, mutta en silti valitsisi sitä riskiä itselleni.



Skitsofrenia on pysyvä sairaus, joka rappeuttaa aivoja. Jos verrataan iäkkään skitsofreenikon ja dementikon aivokuv

Täysin samaa mieltä. Tämä kommentti kiteyttää sen miten skitsofreniaan tulee suhtautua. Pääosin viisaudella ja järjellä niin kuin elämään muutenkin. Sairauden todellisten vaikutusten täysin raatorealistinen miettiminen. Todellisia faktoja miettiessä näkee tilanteen selkeästi ja tekee todellisuuteen pohjautuvia viisaita valintoja. Rakkaus ei voita kaikkea. Rakkaus ei voita harhoja ja harhaisen käyttäytymisen aiheuttamia vaikutuksia. Se on vain faktaa. Elämää on pakko elää faktojen pohjalta, koska todellisia asioita ja niiden vaikutuksia ei voi kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun läheiseni on diagnosoitu. Nyt on hyvä vaihe päällä, ei kuvittele ns. Pahaa. Mielikuvissaan on harhainen, mutta outo. Jumalat eikä muutkaan eivät nyt ole hänen päässään. Huomenna voi olla eri asia. Et voi koskaan tietää. Pahimpina päivinä hän haluaa tappaa sisaruksena, hyvinä haluaa ettei tapaa sisarustaan, koska halusi tappaa hänet. Skitsofreniaan ei ole lääkettä

Lisään tähän. Hän elää normaalia elämää, eli käy asuu ja elää ns. Normaalisti. Tavaroihin hän ei suhtaudu mitenkään, vain ihmisiin ja ihmisten ajatuksiin ja ääniin päässä. Jokainen skitsofreenikko kuulee ääniä, jotka ovat voimakkaita ja käskyttävä. Näin hän on kertonut itse.

Minulla ei ole ollut käskyttäviä ääniä päässä?

Ääniharhani olivat enimmäkseen ihmisäänen kommentoimaa selostusta ympäri

Vähän ohis (tai oikeastaan ei), mutta aivot ovat kyllä niin kummallinen juttu! En siis mitenkään "fiilistele" esim. psykoottisia oireita, mutta samalla niin mielenkiintoista. Itsellä soi "korvamatona" usein musiikkia päässä, onkohan sen taustalla jokin hieman samanlainen mekanismi kuin aistiharhoissa? Jännä ajatella että missä menee se raja, että esim. päässä "kuullut" asiat ovat mielisairautta ja milloin eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi vaikea sanoa näin yhtäkkiä, kun miestä, hänen taustaansa ja elämäntilannetta ei sen tarkemmin tiedä. Itse asiassa esimerkiksi hyvin suuri stressi voi aiheuttaa kenessä tahansa psykoottisia oireita. Riippuisi paljon siitä, millainen miehen sairauden kulku on ollut ja millä tavalla se on tällä hetkellä hallinnassa. 

Psykoottiset oireet ja psykoosi on täysin eri asia. Psykoosia ei kannata i k i n ä vähätellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä tasapaino ilman mitään lääkitystä. 15 vuotta sitten olin sekaisin kuin seinäkello. Silloin söin kolme kk neurolepteja. Lopetin ne itse.

Minä en usko tuohon, että psykoosi vahingoittaa aivoja. Ei minulla ole mitään ongelmia kokopäivätyössäni. Pääni toimii vähintään yhtä hyvin kuin työkavereilla.Teen ylitöitäkin välillä. Kukaan ei tiedä töissä historiaani. Ei minusta päällepäin voi tietää, että olen skitsofrenia diagnoosilla. Alkoholistikin olin . Nykyään kumpikaan näistä sairauksista ei vaikuta yhtään mihinkään. M38

Kaikella kunnioituksella sanoisin, että diagnoosin saaneen on itse täysin mahdoton tätä arvioida. Yleensäkin meidän ihmisten on vaikea arvioida miltä vaikutetaan muille, mutta erityisesti tän sairauden kohdalla sanoisin (ja näin on sanonut myös itse sairastunut), ett

Kyllä sivusta seuranneena sanoisin, että varovaisuus olisi sekä sairastuneen että lähipiirin etu. Joten ehkä kannattaisi miettiä asiaa, jos haluat jatkaa töissä käymistä, harrastuksia jne. Tuon sinun vastauksen perusteella ymmärrän hyvin, että on vaikeuksia ihmissuhteissa. Tunnetaidot on myöskin taitoja, joten jos kiinnostusta ihmissuhteisiib löytyy, niin tunnetaitojen opettelusta hyötyy paljon. Myös oma elämä ilman läheisiä ihmissuhteitakin helpottuu.

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä ihmiset ilman diagnoosia osaavat olla tosi ilkeitä, ainakin monien nettikeskustelupalstojen perusteella. Olen lukenut, että skitsofreenikot ovat paremminkin arkoja ja vetäytyviä, erittäin harvoin väkivaltaisia. Niin paljon on nykyään mielenterveysongelmia, mistä sitten johtuneekaan. Yhdellä tuttavalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, vuosikaudet saattaa mennä hyvin, kun ottaa lääkkeet, sitten alkaa tuntemaan, että on parantunut ja jättää lääkkeet ottamatta. Muutaman viikon/kuukauden jälkeen asiat ovat ihan sekaisin.

Osallistuin ketjuun enkä mielestäni ollut ilkeä kuvatessani omaa käsitystäni skitsofreenikon kanssa elämisestä (että se on hoitosuhde tai voi muuttua herkästi sellaiseksi).

Vaikka sairas ihminen ei olisi koko ajan psykoottinen tai väkivaltainen koskaan, niin sairauteen kuuluu tietty henkinen eristyneisyys, joka pitää sisällään erikoista ja omaleimaista ajattelua. Ihmissuhteiden ristiriitoja on vaikea käsitellä, kun henkilö elää omassa maailmassaan ja kokee muut uhaksi, jos he tuovat esille oman käsityksensä. En osaa sanoa johtuuko se sairauden vaikutuksista aivoihin vai liittyykö se sairastumisen aiheuttamiseen taantumiseen, jota on myös somaattisesti sairastavilla (vanhuksilla). Sairaus ikään kuin hallitsee maailmaa, vaikka henkilö itse ei sitä huomaa, koska se on ainoa hänen tuntemansa todellisuus.

Vaikeus eläytyä toisen ihmisen todellisuuteen on siis se ongelma, niilläkin joilla on hyvä vaihe menossa tai helpompi taudinkuva. Siksi ajattelen, että kumppaniksi sopii paremmin toinen skitsofreenikko, koska he kokevat todellisuuden samalla tavalla ja voivat ymmärtää ja auttaa toisiaan parhaiten. Skitsofreenikoissahan on paljon lahjakkaita ihmisiä, kuten taiteilijoita eli sairaus voi tuottaa myös positiivisessa mielessä erikoista ajattelua ja maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsofreniaa pelätään aivan turhaan. Nykyisin on hyvät lääkitykset ja sen kanssa voi elää täysin normaalia elämää. Puolisolta tautia ei löydy mutta parhaalla ystävällä se on. Ja seurustelee onnellisesti

Juuri näin! Nämä jotkut valistumattomat on peloteltu jollain ilveellä ja voi olla ennakkoluuloisiakin. Itse ollut kosketuksissa asian kanssa enkä pidä sitä minään mörkönä. Lääkitys jos kunnossa niin ihan normaali elämää pystyy elämään.

No ei nyt ihan noinkaan. Tiedän parikin ihmistä, joilla tuo on niin paha, että molemmat on lääkitty ihan Ö-Moilasiksi. Pakko.

Minun ääniharhat olivat keskenään puhuvia tuntemiani ihmisiä. Tunnistin heidät äänistä. He olivat välillä neuvovia, välillä tiedottavia ja joskus pilkkaavia. Enimmäkseen ystävällisiä. Yksi mies (putin) oli uhkaava.

En. Syy on se, että itselläni on skitsofrenia. Mielestäni kaksi skitsofreniaa sairastavaa oli haasteellinen yhdistelmä, kun voisivat provosoida toisensa psykoosiin. Tarkoitan siis sitä, että kun toinen sairastuu psykoosiin, tämä on niin suuri psyykkinen rasitus toiselle, että hänellekin puhkeaa psykoosi.

Siinä mielessä voisin, että yleensäkin tykästyn ihmisiin helposti. Mutta se on johtanut huonoihin suhteisiin. Tässä iässä pitää jo miettiä järjellä, eli pitää miettiä tarkemmin kenen kanssa ryhdyn parisuhteeseen. Skitsofreenikon kanssa voisi olla liian rankkaa minulle. Kaipaan tasaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Minun ääniharhat olivat keskenään puhuvia tuntemiani ihmisiä. Tunnistin heidät äänistä. He olivat välillä neuvovia, välillä tiedottavia ja joskus pilkkaavia. Enimmäkseen ystävällisiä. Yksi mies (putin) oli uhkaava.

Hui. Putin päässä ei kuulosta kivalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ääniharhat olivat keskenään puhuvia tuntemiani ihmisiä. Tunnistin heidät äänistä. He olivat välillä neuvovia, välillä tiedottavia ja joskus pilkkaavia. Enimmäkseen ystävällisiä. Yksi mies (putin) oli uhkaava.

Hui. Putin päässä ei kuulosta kivalta. 

Ei niin ja hän oli tulossa hakemaan minut ja tyttäreni Venäjälle. Olin aiemmin lupautunut hänelle vaimoksi ja sitten piti pitää lupaus. Se ammuttiinkin monta kertaa, mutta aina heräsi henkiin. Oli suljetun eristyshuoneessa jne. Ne tuli saattueella sairaalaan. Näin uskoin.

"Vähän ohis (tai oikeastaan ei), mutta aivot ovat kyllä niin kummallinen juttu! En siis mitenkään "fiilistele" esim. psykoottisia oireita, mutta samalla niin mielenkiintoista. Itsellä soi "korvamatona" usein musiikkia päässä, onkohan sen taustalla jokin hieman samanlainen mekanismi kuin aistiharhoissa? Jännä ajatella että missä menee se raja, että esim. päässä "kuullut" asiat ovat mielisairautta ja milloin eivät. "

Voisi olla?

Jos se ei sotke sinun normaalia toimintaa esim. pystyt edelleen kommunikoimaan toisten kanssa ja toimimaan tosimaailmassa niin silloin on käsittääkseni ok

Varmaankin voisin. Mulla on ollut kaveri, jolla on skitsofrenia. Ainoastaan ne aika harhaiset jutut, olivat välillä vähän liikaa. Koskaan ei tiennyt pitäisikö myötäillä vai selittää asian oikea kanta. Hän mm luuli useimpien ihmisten seuraavan häntä aktiivisesti mm kulkemalla joka päivä samalla linja-autolla. Mutta kaikkihan ovat kuitenkin yksilöllisiä.

Voisin kiinnostua, riippuu monesta asiasta. Itse olen bipolaarinen, ja ihan normaalia elämää viettelen hyvässä tasapainossa. En usko että hyvin hoidettu skitsofrenia järkevällä tasapainoiseilla ihmisellä on juurikaan eri asia, samalla tavalla varmasti demonisoitu mediassa kuin bipolaarisuus ja muutkin mielenterveyden häiriöt. Jos taas sairastajalla itsellään ei mitään ymmärrystä, hoitokielteinen tai hoidettunakin ihan sekaisin, niin en koskisi tikullakaan. Mutta en koskisi diagnosoimattomaankaan normikseenkaan vastaavalla elämäntyylillä tai oirehdinnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhentunut käsitys. Ei ole erityisen vahvasti perinnöllistä. Yritetty kovasti löytää selittäviä geenejä - tuloksetta. Enemmän vaikuttavat vahingolliset kokemukset.

Väärin. On löytynyt skitsofreniaan liittyviä geenejä, esim. 22q11.2 deletion syndrome, missä pätkä kromosomia 22 puuttuu. Tällöin sairastumisriski on todellakin kohonnut ja tämä vain yksi esimerkki skitsofreniaan liittyvistä perinnöllisistä tekijöistä.

Voisin kiinnostua, koska itsellänikin on skitsofrenia. Olisi mukava, kun olisi kumppani, joka ymmärtää.

Itseasiassa epäilen, että miehellä, josta olen nyt kiinnostunut on skitsofrenia (juttujen perusteella, jotka ei olleet mitään tosi outoja, vaan sen tyyppisiä ajatuksia millaisina omakin sairauteni saattaa ilmetä). En ole kysynyt vielä ja en aio ottaa heti puheeksi,  koska joillekin asia on arka, jos ei ihan ole hyväksynyt sairauttaan. Meillä riittänee muistaki  asioista juttua.

Mukava, urheilullinen, maanläheinen, älykäs, avoin, ystävällinen ja ihan hyvännäköinen mies. Mun tyylinen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi vaikea sanoa näin yhtäkkiä, kun miestä, hänen taustaansa ja elämäntilannetta ei sen tarkemmin tiedä. Itse asiassa esimerkiksi hyvin suuri stressi voi aiheuttaa kenessä tahansa psykoottisia oireita. Riippuisi paljon siitä, millainen miehen sairauden kulku on ollut ja millä tavalla se on tällä hetkellä hallinnassa. 

No tämä! On yksilöllistä, paljonko ihminen kestää stressiä joutumatta psykoosiin. Toisilla raja on matalammalla ja toisilla korkeammalla. Tästä juuri on kyse. 

Ja sairastuneen kannattaisi pysyä kaukana omasta rajastaan, koska ihmiset usein yliarvioivat omat rajansa. Välillä sairaus myös muuttuu, joten ikinä ei olla täysin varmoilla vesillä.

Jep. Eikä kaikkiin elämän stressitekijöihin voi itse vaikuttaa. Esimerkiksi läheinen voi kuolla yllättäen tai voi joutua onnettomuuteen tai kotona voi tapahtua murto tai vesivahinko. Mutta jos tietää, että oma stressi-alttiustaso on matala, voi heti kontaktoida hoitavaa tahoa varalta, vaikka oireita ei olisi, eikä välttämättä tulekaan, kun riskeihin reagoidaan nopeasti. 

Skitsofreniaan liittyy kyllä hämmentävänkin vahva stigma edelleen (yhtään sairautta vähättelemättä). Kun googlaa julkisuudessa sairaudestaan kertoneita, heitä ei juurikaan löydy. John Nash on yksi harvoja ja hänestä on näköjään edelleen paljon artikkeleita kuolemansa jälkeenkin - varmaan juuri siksi, kun niin harva julkisuuden henkilö on kertonut noin avoimesti sairaudestaan

Eslm. kaksisuuntaiseen sairastuneista löytyy taas yllättävän paljonkin esimerkkejä, paljon myös julkkisten joukosta ympäri maailmaa, on artisteja ja poliitikkoja ja tieteilijöitä ja ihan "taviksiakin", jotka kertovat sairastumisestaan. Onko kaksisuuntainen sitten niin paljon paremmin hoidettavissa, että siihen ei liity niin paljon ennakkoluuloja kuin skitsofreniaan? 

En tunne kovin hyvin skitsofreniaa sairautena - minulla ei ole tuttuja eikä (lähi)sukulaisia, joiden kautta olisin oppinut tuntemaan sitä sairastavia ihmisiä. Ainoastaan toisen vanhempani puolella tiedän olleen yhden skitsofreenikon, joka kuoli sen verran aikaisin, että en tavannut häntä koskaan. Olen vain kuullut, että oli hyvin lahjakas ihminen, tähtioppilas. Hänelle puhkesi sairaus hyvin stressaavassa elämäntilanteessa, jolloin sekä opiskeli että teki töitä samaan aikaan ja nukkui hyvin vajaita yöunia. 

Aivan lähisuvussani on kuitenkin monenlaista muuta mt-häiriötä, kuten Aspergerin syndroomaa, adhd:ta, autismia ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä (kauhean pitkä termi! Ilmeisesti sairautta ei enää kutsuta bipolaarisuudeksi, mutta olisi nopeampi kirjoittaa...) ja "perus" masennusta.

Tämän ketjun pohjalta kiinnostuin lukemaan lisää myös skitsofreniasta ja yllätyin, kuinka monella tavalla sairaus voi ilmetä. Edelleenkin (yhtään sairauden vakavuutta vähättelemättä) tuntuu, että hyvin erilaisilla oireilla ja taudinkululla ihminen voi saada skitsofreniadiagnoosin. Tuntuu, että skitsofreniasta pitäisi puhua paljon nykyistä enemmän. Sairaudesta on yllättävän vähän mitään artikkeleita tai muutakaan juttua mediassa, lehdissä, missään. Kirjallisuudesta voisi löytyä jotakin (olisiko kellään vinkata jotakin hyvää skitsofreniasta/skitsofreenikosta kertovaa kirjaa)? Olisi kyllä hyvä, jos tästä sairaudesta puhuttaisiin vielä enemmän. Kun asiasta lukee lisää, huomaa, että ainakin itselläni on ollut hyvin kliseinen ja puutteellinen kuva sairaudesta ja sen ilmenemismuodoista.