Nainen! Voisitko kiinnostua skitsofreenikosta?

Kyllä näkyy jos skitsofreenikon kanssa viettää enemmän aikaa. Toisaalta tiedän yhden tapauksen, jossa sairastuneen oma äiti ei tunnistanut aikuisen lapsensa psykoosia. Sairastunut skarppasi aina äidin läsnäollessa hetken ja äiti halusi myös kieltää asian. 

 

Jos en olisi oppinut tuntemaan tätä skitsofreenikkoa ennen psykoosivaiheen puhkeamista olisin saattanut aluksi ajatella, että tämä henkilö on vain hiljainen ja ujo ihminen, jolla ei ole tunnetaitoja. Skitsofreenikot ovat tietyssä vaiheessa hyvin vetäytyviä ennen kuin mania iskee. 

 

Todennäköisesti olet nähnyt monia psykoosissa olevia ihmisiä, jotka ovat aivan normaalisti seisoneet kaupan kassajonossa tai istuneet vieressäsi bussissa. Lääkäreillä voi olla myös vaikeuksia tunnistaa psykoosia jos ei ole läheisiä, jotka kertoisi miten sairastunut käyttäytyy normaalisti. Tosin valitettavasti ymmärrän miksi joissain tapauksissa läheiset ovat joutuneez katkaisemaan yhteydet kun muita vaihtoehtoja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin seurustella

Skitsofrenia on todella monimuotoinen sairaus ja jokaisella ihmisellä se on omanlainen

Se että on hyvä ja toimiva lääkitys, sairauden tunto ja oman sairauden tieto (osaa sanoa miten olisi hyvä toimia/puhua kun psykoosioireilua alkaa tulemaan)

Itsekkin olen skitsofreenikko

Ja sen huomaa vihamielisistä ja sekopäisistä kirjoitteluistasi. 

Ei hemmetti, kommentistani puuttui "ja jokaisella SITÄ SAIRASTAVALLA ihmisellä se on omanlainen"

Pahoittelut, en tarkoittanut että kaikki sairastavat sitä.

Olen vasta kuntoutumassa työkelpoiseksi

Kaikilla ei lääkitys toimi. Mikään saatavilla olevista lääkkeistä.

Tosi vaikea sanoa näin yhtäkkiä, kun miestä, hänen taustaansa ja elämäntilannetta ei sen tarkemmin tiedä. Itse asiassa esimerkiksi hyvin suuri stressi voi aiheuttaa kenessä tahansa psykoottisia oireita. Riippuisi paljon siitä, millainen miehen sairauden kulku on ollut ja millä tavalla se on tällä hetkellä hallinnassa. 

Miksi skitsofrenia lyhentää elinikää? 

Minun läheiseni on diagnosoitu. Nyt on hyvä vaihe päällä, ei kuvittele ns. Pahaa. Mielikuvissaan on harhainen, mutta outo. Jumalat eikä muutkaan eivät nyt ole hänen päässään. Huomenna voi olla eri asia. Et voi koskaan tietää. Pahimpina päivinä hän haluaa tappaa sisaruksena, hyvinä haluaa ettei tapaa sisarustaan, koska halusi tappaa hänet. Skitsofreniaan ei ole lääkettä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin seurustella

Skitsofrenia on todella monimuotoinen sairaus ja jokaisella ihmisellä se on omanlainen

Se että on hyvä ja toimiva lääkitys, sairauden tunto ja oman sairauden tieto (osaa sanoa miten olisi hyvä toimia/puhua kun psykoosioireilua alkaa tulemaan)

Itsekkin olen skitsofreenikko

Ja sen huomaa vihamielisistä ja sekopäisistä kirjoitteluistasi. 

Ei hemmetti, kommentistani puuttui "ja jokaisella SITÄ SAIRASTAVALLA ihmisellä se on omanlainen"

Pahoittelut, en tarkoittanut että kaikki sairastavat sitä.

Olen vasta kuntoutumassa työkelpoiseksi

Tämän edellisen kommentin kirjoittajalle: Ei mitään huolta.

Sinun kommentistasi huomaa, että olet kuntoutumassa ja silloin toivoisi ihmisten tuntevan myötätuntoa. Kaikilla ei kuitenkaan ole tarpeeksi tietoa ja ymmärrystä.

Tsemppiä

Olen kiinnostunut, mutta en seurustelumielessä. 

Olen lukenut vauvapalstan tieteellisiä artikkeleita, joiden mukaan kannabiksen käyttö lisää riskiä sairastua huomattavasti. Jos siis tunnet tälläisen henkilön kannattaa alkaa jo nyt hyvissä ajoin ottamaan etäisyyttä. Yksikin piikki lisää todennäköisyyttä selkeästi.

Toki voisin kiinnostua. Minua ei haittaa potentiaalisen kumppanin fyysinen tai psyykkinen sairaus, kunhan se on edes jotenkin hoitotasapainossa. Jos ei ole, pitää katsoa tilanteen mukaan, paljonko se parisuhdetta kuormittaisi. Totta kai kaikki tällainen vaikuttaa siihen, haluanko sitoutua pysyvästi ihmiseen, mutta ei se mikään torppaava tekijä ole. 

Vierailija kirjoitti:

"Mutta miten ihmeessä se on voitu sinulla diagnosoida jos se "ei näy mitenkään"? Ei lääkärit jaa diagnooseja kuin tikkareita. Valehtelu taitaa olla olennainen osa skitsofreenikon toimintamallia?"

Ei se ole valehtelua, vaan sairaudentunnottomuutta. Psykoottiselle se hänen maailmansa on totta ja muiden valhetta.

Ei minulla ole mitään diagnosoitu. Mutta yritän vääntää rautalangasta, miten se yleensä menee. Skitsofreniadiagnoosi yleensä diagnosoidaan toistuvan psykoosin vuoksi, jota ovat edeltäneet ennakko-oireet. Pelkät ennakko-oireet voivat joskus jo herättää epäilyn tai ainakin sellaisen varovaisen tarkkailun, että voisiko tämä tästä kehittyä skitsofreniaksi, mutta niiden perusteella ei tehdä diagnoosia. Ne ovat eri ihmisillä erilaisia, usein masentuneisuutta, ongelmia ihmissuhteissa, vetäytymistä ja huonoa stressinsietoa. Ei myöskään yhden yksittäisen psykoosin perusteella vielä tehdä skitsofreniadiagnoosia. Mutta sen jälkeen kun skitsofrenia on diagnosoitu, ja on selvinnyt että kyseessä on prosessisairaus, joka tarvitsee säännöllisen lääkityksen, on eroja miten ihmiset siihen reagoivat. Yleensä ne, jotka hyväksyvät sairautensa ja ottavat lääkkeet säännöllisesti, ovat paremmassa asemassa ja pystyvät käymään töissä. Skitsofrenia voi pysy oireettomana vuosia, mutta joskus esimerkiksi stressi saattaa tuoda psykoosia ennakoivia oireita. Monilla esimerkiksi unettomuus on tällainen ennakoiva oire. Jos henkilö on sairaudentuntoinen, hän tunnistaa oireen, ottaa yhteyttä terveydenhoitoon ja hänen lääkitystään voidaan tarkistaa, niin että psykoosia ei tule. On skitsofreniaa sairastavia, joilla ei ole ollut psykooseja kymmeniin vuosiin ja jotka käyvät töissä, eikä sairaus näy heistä millään tavalla ulkopuolisille. Kaikilla ei valitettavasti ole näin hyvä tilanne, vaan on niitäkin, joilla psykooseja on enemmän tai vähemmän jatkuvasti, ja näihin liittyy usein mm. päihdekäyttöä tai muita liitännäisdiagnooseja, ja tuntuu ettei mikään järkipuhe auta, että he ottaisivat lääkkeensä säännöllisesti senkin jälkeen kun oireet hetkeksi poistuvat, jotta oireet eivät taas pian palaisi. Voimia sinulle, jos läheisesi kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Kymmenkertainen riski sairastua tarkoittaa käytännössä, että kun muulla väestöllä on 1% sairastavuus, niin jos vanhemmalla on skitsofrenia, lapsen riski saada skitsofrenia on 10%. Silti on 90% mahdollisuus, että ei sairastu. "

Yksi kymmenestä on aika paljon, paljon enemmän kuin yksi sadasta, kun kyseessä on noin vakava sairaus. Aivan eri kaliiberia sairautena kuin vaikka diabetes. 

Ymmärrän, miksi esimerkiksi monet niistä työssäkäyvistä akateemisista, joilla on skitsofrenia, ei halua siitä puhua. Asenteet ovat edelleen tuollaisia, "eri kaliiberia sairautena".  Masennuksesta voi nykyään jo moni puhua, ja jopa bipolaarihäiriöstä, mutta ei skitsofreniasta. Ei skitsofrenia aina näy päällepäin. 

Miten jollain sitten voi olla kyseinen sairaus, jos se ei näy mitenkä

Koska skitsofrenia ei ole somaattinen etiologialtaan määritelty sairaus, se on oiretason häiriö joka diagnosoidaan puhtaasti sen hetkisen oireilun perusteella. Sen ennustevaliditeetti pohjautuu puhtaasti siihen, että diagnoosi usein annetaan ihmisille, joille historiansa perusteella oletetaan olevan huono ennuste eli yleensä on pitkittynyttä psykoosioireilua ja toimintakyvyn laskua.

Menneisyys tunnetusti ennustaa ehkä parhaiten tulevaisuutta ihmisen elämässä monessakin suhteessa, ja skitsofreniaan liittyvään stigmaan liittyy myös itseään toteuttava huono ennuste. Itselläni on skitsogreniafiagnoosi enkä ole ollut kymmenen vuoteen hoidossa, olen tuoma aikana suorittanut kolme korkeakoulututkintoa ja ollut töissä enemmän tai vähemmän melkein koko tuon ajan paria vuotta lukuun ottamatta. Joku voisi sanoa, että minulla on "väärä" diagnoosi, mutta kyseisen oiretason häiriön reliabiliteetti on kuitenkin sen verran huono, ettei ole mitään objetiivista keinoa erottaa oikeuta vääristä, ainoastaan jälkiviisastelua ja se miten potilas identifioitu häiriöön antavat osviittaa. 

En, koska en jaksaisi asua toisen skitson kanssa saman katon alla. Olipa lääkitys kunnossa tai ei. Muutenkin mies saman katon alla on iso kuluerä ja riski naiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi skitsofrenia lyhentää elinikää? 

Osa lääkkeistä altistaa painonnousulle ja ylipainosta puolestaan aiheutuu lisää ongelmia, osa lääkkeistä altistaa 2. tyypin diabetekselle. Ne, joilla on ollut useita psykooseja ja on toimintakyky laskenut, eivät kykene huolehtimaan niin hyvin säännöllisestä ruokailusta ja liikunnasta. 

Ainakin aiemmin monet skitsofreniaa sairastavat tupakoivat, mutta nykyään on tehty paljon työtä lopettamisen kannustamiseksi ja tukemiseksi, monet ovat lopettaneet tupakoinnin.

Yleensäkin Suomessa on suuret sosioekonomiset terveyserot, ja jos on sairauseläkkeellä ja köyhä, kuten osa skitsofreniaa sairastavista on, niin yleisesti terveys on heillä heikompi ja kuolleisuus suurempi. Vaikka näin on osalla, näitä asioita ei voi yleistää koskemaan kaikkia skitsofreniaa sairastavia. 

Lisäisin vielä, että oman kokemuksen perusteella sairastunut voi vaikuttaa normaalilta jos ei ole tietoa siitä miten kyseinen sairaus voi näkyä, eikä ole tuntenut kyseistä ihmistä terveenä. 

Menin tähän ansaan ja siksi seurustelu alkoi. Kaksi kuukautta meni 24/7 yhdessä (yrittäjä ja sairaslomalainen) ennen kuin mitään outoa tapahtui. Siinä kohtaan oli jo tunteet pelissä syvästi enkä tajunnut lähteä. Selkeinä hetkinä sairastunut myös pyysi anteeksi ja ymmärsi täysin olleensa psykoottinen. 

 

Kuukausien yhdessäolon jälkeen tajusin, että sairaus oli ollut koko ajan oireilevana. Kesti siis useampi kuukausi oppia tuntemaan ihminen ja oppia mitä skitsofrenia yleensäkin sekä hänen kohdalla tarkoittaa. Loppuvaiheissa minä olin tietenkin sairastuneen mielestä se, joka on sairas eikä mitkään perustelut toimineet, vaikka terveempänä (kun ei ollut itse psykoosijakson akuuttivaihe) oli hyvin fiksu.

Tällä kokemukselle en missään nimessä alkaisia seurustella sairastuneen kanssa, vaikka hän vaikuttaisi normaalilta. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta miten ihmeessä se on voitu sinulla diagnosoida jos se "ei näy mitenkään"? Ei lääkärit jaa diagnooseja kuin tikkareita. Valehtelu taitaa olla olennainen osa skitsofreenikon toimintamallia?"

Ei se ole valehtelua, vaan sairaudentunnottomuutta. Psykoottiselle se hänen maailmansa on totta ja muiden valhetta.

Ei minulla ole mitään diagnosoitu. Mutta yritän vääntää rautalangasta, miten se yleensä menee. Skitsofreniadiagnoosi yleensä diagnosoidaan toistuvan psykoosin vuoksi, jota ovat edeltäneet ennakko-oireet. Pelkät ennakko-oireet voivat joskus jo herättää epäilyn tai ainakin sellaisen varovaisen tarkkailun, että voisiko tämä tästä kehittyä skitsofreniaksi, mutta niiden perusteella ei tehdä diagnoosia. Ne ovat eri ihmisillä erilaisia, usein masentuneisuutta, ongelmia ihmissuhteissa, vetäytymistä ja huonoa stressinsietoa. Ei myöskään yhden yksittäisen psykoosin

"Ei myöskään yhden yksittäisen psykoosin perusteella vielä tehdä skitsofreniadiagnoosia."

Wikipediassa on tähän liittyen erilainen tieto: "Skitsofreniaan sairastuminen ei tarkoita yleensä sitä, että henkilö olisi loppuikänsä psykoottisessa tilassa, vaan skitsofrenialla on useita sairaudenkulkuja. Joillain potilailla on vain yksi psykoosijakso, joka on johtanut sairauden diagnoosiin, joillain on oireettomien ja psykoottisten jaksojen vuorottelua ja osalla jatkuvaa psykoottisuutta."

Vierailija kirjoitti:

Toki voisin kiinnostua. Minua ei haittaa potentiaalisen kumppanin fyysinen tai psyykkinen sairaus, kunhan se on edes jotenkin hoitotasapainossa. Jos ei ole, pitää katsoa tilanteen mukaan, paljonko se parisuhdetta kuormittaisi. Totta kai kaikki tällainen vaikuttaa siihen, haluanko sitoutua pysyvästi ihmiseen, mutta ei se mikään torppaava tekijä ole. 

Jos haluaa olla hoitaja, niin toki. Mutta tasa-arvoinen, terve parisuhde on skitsofreenikon kanssa mahdoton. Fyysinen sairaus ja mielisairaus ovat täysin eri asia. Voit miettiä tätä seuraavan esimerkin kautta; sairaalan leikkausosasto ja suljettu osasto. Kummasta lähtisit mielummin etsimään kumppania? Olisiko sinusta edes vastuullista lähteä etsimään kumppania suljetulta osastolta ihmisestä, joka ei voi olla vastuussa itsestään vaan hänellä tulee olla lapsen lailla joku, joka on vastuussa hänestä? Voiko tällaisen ihmisen kanssa alkaa parisuhteeseen? Hoitosuhteen voi alkaa. Seksiä voi harrastaa. Mutta parisuhde se ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki voisin kiinnostua. Minua ei haittaa potentiaalisen kumppanin fyysinen tai psyykkinen sairaus, kunhan se on edes jotenkin hoitotasapainossa. Jos ei ole, pitää katsoa tilanteen mukaan, paljonko se parisuhdetta kuormittaisi. Totta kai kaikki tällainen vaikuttaa siihen, haluanko sitoutua pysyvästi ihmiseen, mutta ei se mikään torppaava tekijä ole. 

Jos haluaa olla hoitaja, niin toki. Mutta tasa-arvoinen, terve parisuhde on skitsofreenikon kanssa mahdoton. Fyysinen sairaus ja mielisairaus ovat täysin eri asia. Voit miettiä tätä seuraavan esimerkin kautta; sairaalan leikkausosasto ja suljettu osasto. Kummasta lähtisit mielummin etsimään kumppania? Olisiko sinusta edes vastuullista lähteä etsimään kumppania suljetulta osastolta ihmisestä, joka ei voi olla vastuussa itsestään vaan hänellä tulee olla lapsen lailla joku, joka on vastuussa hänestä? Voiko tällaisen ihmisen kanssa alk

Miksi tasa-arvoinen parisuhde olisi jokaisessa tapauksessa mahdoton, jos skitsofrenia voi käsittää jonkun henkilön kohdalla vain yhden, jo ohi menneen ja hoidetun psykoosijakson? 

Kaikilla sairauden oireet ei johda siihen, että täyttäisi osastohoidon kriteerit. Yksin elävällä arjesta selviällä psykootikolla voi olla käsitys, että hän on terve ja sairaus on hallinnassa, koska ei ole ikinä ollut osastojaksolla. Totuus onkin sitten toisenlainen. 

Tottakai voisin kiinnostua, jos olisi viehättävä ja kiinnostava tyyppi. Sitten on eri asia, tulisiko suhteesta mitään. Elämänhallinnalla on aika iso rooli siinä.