Nainen! Voisitko kiinnostua skitsofreenikosta?

Kävin treffeillä skitsofreniaa sairastavan miehen kanssa. Hän käytti lääkkeitään miten sattuu. Kuvaili mulle näkevänsä leijailevia irtopäitä ympärillämme. 

Ihanan sekavaa Ei nähty toista kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Kymmenkertainen riski sairastua tarkoittaa käytännössä, että kun muulla väestöllä on 1% sairastavuus, niin jos vanhemmalla on skitsofrenia, lapsen riski saada skitsofrenia on 10%. Silti on 90% mahdollisuus, että ei sairastu. "

Yksi kymmenestä on aika paljon, paljon enemmän kuin yksi sadasta, kun kyseessä on noin vakava sairaus. Aivan eri kaliiberia sairautena kuin vaikka diabetes. 

Olen eri. Diabetes lyhentää elämää todella paljon. Esimerkiksi 30-vuotiaana diagnosoitu tyypin 2 diabetes voi lyhentää elinajanodotetta keskimäärin 1314 vuotta. Diabetes on vakava sairaus, siihen tulee suhtautua hyvin vakavasti.

Ei se elinikä, vaan se miten elämänsä pystyy elämään. Hienoa tietysti, jos joku voi elää normaalia elämää skitsofrenian kanssa, mutta Terveyskirjaston mukaan 20-40 prosentilla vakava oireilu jatkuu vuosikymmeniä eikä kenenkään sairauden kulkua voi etukäteen tietää. Lääkitykselläkin on vakavia haittavaikutuksia, joten suuri osa sairastunista on eläkkeellä. "Sairaudelle on ominaista kokonaisvaltainen toimintakyvyn heikkeneminen." (lähde: terveyskirjasto) Läheisten kannalta se tarkoittaa omaishoitajuutta, joka ei kuitenkaan ole virallista omaishoitajuutta, joten on tosi ymmärrettävää, ettei siihen kaikki lähde. 

En.

Seurustelin vajaan vuoden sairastavan kanssa. Halusin uskoa, toivoa ja tukea. Skitsofreenikon kanssa on mahdotonta seurustella, koska suhde ei voi olla missään kohtaan tasa-arvoinen. Kyseessä on hoitosuhde. Vaikka hoitotasapaino olisi löytynyt niin kyseessä ei ole terve ihminen, joka on voisi olla täysin vastuussa itsestään. Sairaus voi peittää täysin alleen oikean persoonan ja sairastunut voi käyttäytyä täysin päinvastaisesti kuin muuten käyttäyisi. Esimerkiksi kiltistä ihmisestä voi tulla väkivaltainen.

Oma mielenterveys oli myös lopulta koetuksella agressiivisen, välillä tunteettoman ja arvaamattoman ihmisen kanssa eläessä.

En ikinä suosittelisi kenelläkään esimerkiksi raha-asioiden jakamista sairastuneen kanssa. Kaikki salasanat ja tärkeät paperit pitäisi olla kassakaapissa. Kunnioitan avioliittoa valtavasti. Ainoat syyt eroon voisi olla pettäminen, väkivalta tai mielisairaus. Tutkimustenkin perusteella mielisairaan puolison riski sairastua itse johonkin mielisairauteen kohoaa valtavasti.

Ainoa asia mitä tekisin olisi rukoilu. Muuten pysyisin kaukana. Valitettavasti nuorempana oli naivi, mutta kokemus opetti. 

Onko ne muut Brad Pit, Geroge Looney ja Tyson Fury?

Vierailija kirjoitti:

Voisin seurustella

Skitsofrenia on todella monimuotoinen sairaus ja jokaisella ihmisellä se on omanlainen

Se että on hyvä ja toimiva lääkitys, sairauden tunto ja oman sairauden tieto (osaa sanoa miten olisi hyvä toimia/puhua kun psykoosioireilua alkaa tulemaan)

Itsekkin olen skitsofreenikko

Ja sen huomaa vihamielisistä ja sekopäisistä kirjoitteluistasi. 

Tässä ketjussakin on yksi syy nähtävissä miksi sairastuneen kanssa ei haluta suhteeseen ryhtyä eli vängätään vastaan itsepintaisesti. Sairastunut on ehkä tottunut olemaan potilaan asemassa ja häntä tuetaan, jolloin hän ei kykene asettumaan ollenkaan seurustelukumppanin asemaan, vaan odottaa samanlaista asennetta kuin hoitohenkilökunnalla tai perheellä. Normaali parisuhde ei toimi sillä tavalla. Pahimmillaan siinä on mukana sairaan äitikin, joka odottaa osallistumista hoitamiseen ja huolehtimiseen.

Samat jutut voivat olla muissakin sairauksissa, mutta psyykkisten sairauksien kohdalla hankaluus on se, että persoonallisuus muuttuu sairauden myötä. Fyysinen sairaus ei ole siksi läheskään niin paha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Kymmenkertainen riski sairastua tarkoittaa käytännössä, että kun muulla väestöllä on 1% sairastavuus, niin jos vanhemmalla on skitsofrenia, lapsen riski saada skitsofrenia on 10%. Silti on 90% mahdollisuus, että ei sairastu. "

Yksi kymmenestä on aika paljon, paljon enemmän kuin yksi sadasta, kun kyseessä on noin vakava sairaus. Aivan eri kaliiberia sairautena kuin vaikka diabetes. 

Ymmärrän, miksi esimerkiksi monet niistä työssäkäyvistä akateemisista, joilla on skitsofrenia, ei halua siitä puhua. Asenteet ovat edelleen tuollaisia, "eri kaliiberia sairautena".  Masennuksesta voi nykyään jo moni puhua, ja jopa bipolaarihäiriöstä, mutta ei skitsofreniasta. Ei skitsofrenia aina näy päällepäin. 

Miten jollain sitten voi olla kyseinen sairaus, jos se ei näy mitenkään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä skitsofreenikkojen läheisillä tietoa mitä tämä henkilö touhuaa vapaa-ajallaan?

Minua vainoa tällainen ihminen ja usein mietin, voiko lähipiiri olla täysin tietämätön tästä toiminnasta? En nimittäin usko ollenkaan, että on. Jos he tietävät, että tällaista on tekeillä, mikseivät mene poliisille puhumaan? Millaisen moraalin omaa ihminen, joka suojelee läheistään tässä tilanteessa, olkoonkin mt-potilasta?

Uhri on vainoamistilanteessa täysin vainoajan armoilla, Suomessa ei oteta tätä asiaa vakavasti.

Minua vainoaa naapurin mies. Yksin elävä. Hänellä ei ikinä käy vieraita eikä hän käy lähikauppaa kauempana. Ei käy töissä. Fyysisesti terveen oloinen ja urheilullisen näköinen. Epäilen, että hänellä saattaa olla skitsofrenia. Seuraa minua, matkii ääniäni, käy oveni takana, hakkaa

No kerropa joku kiva ja miellyttävä tapa, miten kyseinen sairaus voi ilmetä? Ei niitä taida olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti vastattua:en.

Suvussani on/oli kaksi skitsofreniaan sairastunutta henkilöä. Tosin toinen näistä kuoli syöpään n.vuosi sitten.

Omaisten koko elämä on kulunut näiden potilaiden paimentamiseen. Tosin, kun potilas on täysi-ikäinen, keinot ovat vähissä. Lääkkeet jätetään ottamatta, kun ollaan terveitä. Sitten tulee psykoosi, juostaan junaradalla, uhkaillaan ihmisiä, tehtaillaan rikosilmoituksia jne. 

Käyttäydytään väkivaltaisesti. On uhattu käydä kaksivuotiaan lapsen päälle (kuulemma ainoastaan tarvittaessa)

On sotkettu raha-asiat. Sitten vaaditaan rahaa lainaksi, mutta ei ikinä makseta takaisin. Pitää lainata lisää.

Kaikilla skitsofreenikoilla ei ehkä mene yhtä huonosti, mutta omien kokemusteni nojalla sanon ei kiitos. 

Juu, ei tosiaan kaikki, eikä onneksi edes useimmat, skitsofreniaa sairastavat ole väki

Epävakaat ei juokse junaraiteilla. Käytännössä "epävakaa" on epädiagnoosi väärindiagnosoiduille ADHD-naisille. Ei sellaista olekaan kuin epävakaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Kymmenkertainen riski sairastua tarkoittaa käytännössä, että kun muulla väestöllä on 1% sairastavuus, niin jos vanhemmalla on skitsofrenia, lapsen riski saada skitsofrenia on 10%. Silti on 90% mahdollisuus, että ei sairastu. "

Yksi kymmenestä on aika paljon, paljon enemmän kuin yksi sadasta, kun kyseessä on noin vakava sairaus. Aivan eri kaliiberia sairautena kuin vaikka diabetes. 

Ymmärrän, miksi esimerkiksi monet niistä työssäkäyvistä akateemisista, joilla on skitsofrenia, ei halua siitä puhua. Asenteet ovat edelleen tuollaisia, "eri kaliiberia sairautena".  Masennuksesta voi nykyään jo moni puhua, ja jopa bipolaarihäiriöstä, mutta ei skitsofreniasta. Ei skitsofrenia aina näy päällepäin. 

Miten jollain sitten voi olla kyseinen sairaus, jos se ei näy mitenkä

Niin. Ei ne sairaudet aina näy päällepäin. Työkaveritkaan ei tiedä skitsofreniasta mitään, eikä esimies. Lääkityksellä skitsofreniakin pysyy tasapainossa. Aivan kuten moni muukin sairaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Kymmenkertainen riski sairastua tarkoittaa käytännössä, että kun muulla väestöllä on 1% sairastavuus, niin jos vanhemmalla on skitsofrenia, lapsen riski saada skitsofrenia on 10%. Silti on 90% mahdollisuus, että ei sairastu. "

Yksi kymmenestä on aika paljon, paljon enemmän kuin yksi sadasta, kun kyseessä on noin vakava sairaus. Aivan eri kaliiberia sairautena kuin vaikka diabetes. 

Ymmärrän, miksi esimerkiksi monet niistä työssäkäyvistä akateemisista, joilla on skitsofrenia, ei halua siitä puhua. Asenteet ovat edelleen tuollaisia, "eri kaliiberia sairautena".  Masennuksesta voi nykyään jo moni puhua, ja jopa bipolaarihäiriöstä, mutta ei skitsofreniasta. Ei skitsofrenia aina näy päällepäin. 

Miten jollain sitten voi olla kyseinen sairaus, jos se ei näy mitenkä

Ehkä se sairastuneen omasta mielestä ei näy. Tuossa on tietoa sairaudesta.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00148

Kyllähän ajatusvääristymien kanssa eläminen on aika raskasta, vaikka itselläni on kokemusta vain harhaluuloisuushäiriöisestä vanhuksesta. Kun on harhaisuutta, niin se ei olisi harhaisuutta, jos henkilö itse ymmärtäisi olevansa sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Kymmenkertainen riski sairastua tarkoittaa käytännössä, että kun muulla väestöllä on 1% sairastavuus, niin jos vanhemmalla on skitsofrenia, lapsen riski saada skitsofrenia on 10%. Silti on 90% mahdollisuus, että ei sairastu. "

Yksi kymmenestä on aika paljon, paljon enemmän kuin yksi sadasta, kun kyseessä on noin vakava sairaus. Aivan eri kaliiberia sairautena kuin vaikka diabetes. 

Ymmärrän, miksi esimerkiksi monet niistä työssäkäyvistä akateemisista, joilla on skitsofrenia, ei halua siitä puhua. Asenteet ovat edelleen tuollaisia, "eri kaliiberia sairautena".  Masennuksesta voi nykyään jo moni puhua, ja jopa bipolaarihäiriöstä, mutta ei skitsofreniasta. Ei skitsofrenia aina näy päällepäin. 

Miten jollain sitte

Mutta miten ihmeessä se on voitu sinulla diagnosoida jos se "ei näy mitenkään"? Ei lääkärit jaa diagnooseja kuin tikkareita. Valehtelu taitaa olla olennainen osa skitsofreenikon toimintamallia?

"Mutta miten ihmeessä se on voitu sinulla diagnosoida jos se "ei näy mitenkään"? Ei lääkärit jaa diagnooseja kuin tikkareita. Valehtelu taitaa olla olennainen osa skitsofreenikon toimintamallia?"

Ei se ole valehtelua, vaan sairaudentunnottomuutta. Psykoottiselle se hänen maailmansa on totta ja muiden valhetta.

Ihmiset on erilaisia, käyttäytyvät erilailla.

Jos on elänyt/tehnyt töitä skitsofreenikkojen kanssa niin silmä harjaantuu ja merkit on aika usein huomattavissa helposti, vaikka asiaan perehtymättömät luulisivat terveeksi. Silti joskus ammattilaisellekin voi olla hankalaa erottaa mikä on osa persoonaa ja mikä sairautta.

Tässä sairaudessa sairaudentunto voi kadota eikä sairastunut enää muista omien oireidensa olevan oireita vaikka paremman jakson aikana se on sairastuneelle itselleenkin päivänselvää. Harhat voivat olla totisinta totta, vaikka ne olisivat miten hulluja. Joskus sairastunut voi tietää oireet oireiksi, mutta jos päässä on jatkuvasti todentuntuinen ääni, on sitä mahdotonta ohittaa kokonaan. Kuvittele pitäväsi korvakuulokkeita, josta joku puhuu jatkuvasti jotakin outoa. Tai miltä tuntuisi elää jos joku kuiskailisi korvan juuressa koko päivän, että sinua seurataan? Kyllä sellainen vaikuttaa pitemmän päälle tavalla tai toisella.

Yksi iso asia skitsofrenian kohdalla on tunteettomuus. Mikä voi tarkoittaa yksinkertaisesti esim. empatiakyvyn ajoittaista katoamista. Silloin vastavuoroisuus ihmissuhteissa katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsofreenikon yleisin ennenaikainen kuolinsyy on itsemurha.

Ei ole. Skitsofreniaa sairastavat kuolevat useimmiten sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpiin, aivan kuten muukin väestö. He eivät yleisesti kuole skitsofreniaan, eivätkä itsemurhiinkaan. Itsemurhariski on suuri vain jos kyseessä on krooninen, hoitamaton skitsofrenia, henkilö kieltäytyy lääkkeistä ja on sairaudentunnoton. Heitä on nykyään vain hyvin pieni osa skitsofreniaa sairastavista. 

Lähde? Ja miten niin nykyään? Miten yhtäkkiä sairaudentunto on heillä muka yleistynyt? En usko tuota.

Toiset on sairaudentunnottomia vaikka mitä tekisi. Ja kun alkaa mennä ok, lopetetaan lääkkeet.

Tuossa nyt esimerkiksi yksi helppolukuinen lähde noista skitsofreniaa sairastavan kuolemansyistä: https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/duodecim/skitsofreniaa_sairastavat…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti vastattua:en.

Suvussani on/oli kaksi skitsofreniaan sairastunutta henkilöä. Tosin toinen näistä kuoli syöpään n.vuosi sitten.

Omaisten koko elämä on kulunut näiden potilaiden paimentamiseen. Tosin, kun potilas on täysi-ikäinen, keinot ovat vähissä. Lääkkeet jätetään ottamatta, kun ollaan terveitä. Sitten tulee psykoosi, juostaan junaradalla, uhkaillaan ihmisiä, tehtaillaan rikosilmoituksia jne. 

Käyttäydytään väkivaltaisesti. On uhattu käydä kaksivuotiaan lapsen päälle (kuulemma ainoastaan tarvittaessa)

On sotkettu raha-asiat. Sitten vaaditaan rahaa lainaksi, mutta ei ikinä makseta takaisin. Pitää lainata lisää.

Kaikilla skitsofreenikoilla ei ehkä mene yhtä huonosti, mutta omien kokemusteni nojalla sanon ei kiitos. 

Juu, ei tosiaan kaikki, eikä onneksi edes useimmat, skitsofreniaa sairastavat ole väki

Tämä junaradoilla juoksenteleva on nimenomaan skitsofreenikko. Hänellä ei ole diagnisoitu muita mielen sairauksia. On myös täysin päihteetön.

Hyvin raskas persoona läheisilleen. 

Kaikki skitsofreenikot eivät ole väkivaltaisia, sen tiedän ihan varmasti. Osa sairastuneista käy töissä ja huolehtii lääkityksestään. Silloin ihmisestä ei välttämättä sairautta huomaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Skitsofreniaakin on eri asteista, sairaudesta ei parane koskaan, mutta oireeton voi olla, jos ei sairasta vakavaa muotoa.

En koskaan tekisi lapsia skitsofreenikon kanssa, sairaus on vahvasti periytyvä, enkä voisi ottaa riskiä. 

Mitenkähän iso on riski periytyä lapsille, jos  miehen enolla on skitsofrenia? Tällainen tieto tuli esiin aluillaan olevassa suhteessa. Miehellä ei itsellään siis (ainakaan vielä) ole kyseistä tautia puhjennut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Kymmenkertainen riski sairastua tarkoittaa käytännössä, että kun muulla väestöllä on 1% sairastavuus, niin jos vanhemmalla on skitsofrenia, lapsen riski saada skitsofrenia on 10%. Silti on 90% mahdollisuus, että ei sairastu. "

Yksi kymmenestä on aika paljon, paljon enemmän kuin yksi sadasta, kun kyseessä on noin vakava sairaus. Aivan eri kaliiberia sairautena kuin vaikka diabetes. 

Olen eri. Diabetes lyhentää elämää todella paljon. Esimerkiksi 30-vuotiaana diagnosoitu tyypin 2 diabetes voi lyhentää elinajanodotetta keskimäärin 1314 vuotta. Diabetes on vakava sairaus, siihen tulee suhtautua hyvin vakavasti.

Ei se elinikä, vaan se miten elämänsä pystyy elämään. Hienoa tietysti, jos joku voi elää normaalia elämää skitsofrenian kanssa, mutta Terveyskirjaston

Skitsofrenia lyhentää elinikää huomattavan paljon. Sukulainen kuoli 56-vuotiaana.

Jäi suuri suru, mutta myös helpotus, kun enää ei tarvitse pelätä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Haluaakohan puolestaan kukaan mies kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa, jos lääkitys on hyvä ja pitää elämän tasaisena? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Kymmenkertainen riski sairastua tarkoittaa käytännössä, että kun muulla väestöllä on 1% sairastavuus, niin jos vanhemmalla on skitsofrenia, lapsen riski saada skitsofrenia on 10%. Silti on 90% mahdollisuus, että ei sairastu. "

Yksi kymmenestä on aika paljon, paljon enemmän kuin yksi sadasta, kun kyseessä on noin vakava sairaus. Aivan eri kaliiberia sairautena kuin vaikka diabetes. 

Ymmärrän, miksi esimerkiksi monet niistä työssäkäyvistä akateemisista, joilla on skitsofrenia, ei halua siitä puhua. Asenteet ovat edelleen tuollaisia, "eri kaliiberia sairautena".  Masennuksesta voi nykyään jo moni puhua, ja jopa bipolaarihäiriöstä, mutta ei skitsofreniasta. Ei skitsofrenia aina näy päällepäin. 

Miten jollain sitten voi olla kyseinen sairaus, jos se ei näy mitenkä

Se on joskus näkynyt (esim. mennyt psykoosiin), mutta jos on hoidettu hyvin ja syö lääkkeet säännöllisesti niin ei se välttämättä vaikuta enää elämään tai ainakaan näy ulospäin mitenkään.