Puoliso ei suostu puhumaan mitään lapsuudestaan

Onkohan mahdollista, että ollut päihdeongelmia silloin. Jopa huumekokeiluja. Tai pikkurikoksia, näpistelyitä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän on sanonut, ettei muista, niin todnäk se on totuus. Hän ei muista lapsuudestaan juuri mitään.

Jos näin on, niin eikö se ole aika outoa? Kun kuitenkin muuten hänen muisti on ihan hyvä. Ap

Sinä olet outo (ja typerä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän on sanonut, ettei muista, niin todnäk se on totuus. Hän ei muista lapsuudestaan juuri mitään.

Jos näin on, niin eikö se ole aika outoa? Kun kuitenkin muuten hänen muisti on ihan hyvä. Ap

On se toki outoa. Mutta myös täysin mahdollista. Muistinmenetyksiä tai dissosiaatiota on joillain ihmisillä. Ehkä miehesi kuuluu näihin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan mahdollista, että ollut päihdeongelmia silloin. Jopa huumekokeiluja. Tai pikkurikoksia, näpistelyitä tms.

Siis joskus vaikka 6-vuotiaana? No ei ole mahdollista. En tiedä edes oliko hän päiväkodissa tai mitä koulua kävi. Mutta ei kyllä ollut mikään lapsirikollinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin minunkin vanhemmat antavat ymmärtää että ollaan oltu ihan normaali perhe, vaikka todellisuudessa kaikkea muuta, varmasti on jotain traumoja mitä ei halua kaivella esiin, joten älä kysele.

Tämähän se. Varsin tyypillistä että niin vanhempi kuin lapsi kertoo lapsuudenkodin olleen normaali vaikkei se sitä todellakaan ollut. Asia on heidän päässään soviteltu ja eivät halua enää sitä muistella. 

Itsellä ihan vastaava tapaus eli kaikki käsittääkseni luulivy meidän olleen ihan normasliperhe, mutta oikeasti köyhyys, mtongelmat, vähättely ym. pilasivat lapsuuteni ja vanhempieni välillä tai en heiltä saanut mitään hellyyttä. Kasvoin kuitenkin suht normaaliksi ja osittain tästä syystä moni olettaa minun tulleen keskimääräistä paremmista oloista. 

Jos on joku väkivaltarikollinen, niitähän on alaikäisissäkin tai eläinten rääkkääjä. Ja sitten vaihtavat nimensä. Olenkin aina miettinyt, että ikävää että voivat piilottaa menneisyytensä ja jallittaa jonkun viattoman kanssansa suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos on joku väkivaltarikollinen, niitähän on alaikäisissäkin tai eläinten rääkkääjä. Ja sitten vaihtavat nimensä. Olenkin aina miettinyt, että ikävää että voivat piilottaa menneisyytensä ja jallittaa jonkun viattoman kanssansa suhteeseen.

Aika kaukaa haettua. Ei mieheni ole vaihtanut nimeään. Ja tunnen hänen vanhemmat ja olen tavannut hänen lapsuudenkavereita. Tavallisen oloisia ihmisiä kaikki. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos on joku väkivaltarikollinen, niitähän on alaikäisissäkin tai eläinten rääkkääjä. Ja sitten vaihtavat nimensä. Olenkin aina miettinyt, että ikävää että voivat piilottaa menneisyytensä ja jallittaa jonkun viattoman kanssansa suhteeseen.

Yök, tuli mieleen se 14v. Eveliina Lappalaisen murha. Paskiainen oli 15v. Otto Aleksi Martikainen, vaihtoi nimensä sittemmin.

Niin, käsittääksesi.

Omassa perheessäni kulissi pidettiin yllä lähemmäs 20 vuotta. Jälkikäteen ajatellen olisi voinut pitää vielä monta kymmentä vuotta pidempäänkin niin voisin nyökytellä, kun ihmiset kertovat, miten mahtava perhe mulla oli. Onneksi löysin puolison, joka otti onkeensa jo johdantokappaleesta eikä ole sen jälkeen edes vihjannut aiheen suuntaan ikinä. 

Aatelkaa tommonen muistamaton ihminen. (Kuten linkissä, ja kuten minäkin vähän olen)

Ei se tiedä edes että häneltä puuttuu jotain, mitä toisilla on. Sitten joku alkaa tiukata ja ihmetellä, kai se nyt hävettää.

Yhtäkkiä vaan tajuaa kun joku toinen muistelee ensimmäistä koulupäiväänsä (ei mitään hajua) tai päiväkotiaikojaan. Itse en edes tiedä miten minut on hoidettu, vai onko, sen tiedän etten päiväkodissa ole ollut.

Juokse.

Minä en suostuisi seurustelemaan ihmisen kanssa, joka noin tärkeän asian peittelee. Kyseessä saattaa olla perheväkivaltatapaus. Ja jos on, niin sillä on iso merkitys ihmisen myöhemmälle elämälle. Ikävä kyllä, en välttämättä uskaltaisi ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jolla on rankka perheväkivaltatausta.

En pystyisi olemaan tuollaisen miehen kanssa, joka selvästi pimittää asioita.

Vierailija kirjoitti:

Minä en suostuisi seurustelemaan ihmisen kanssa, joka noin tärkeän asian peittelee. Kyseessä saattaa olla perheväkivaltatapaus. Ja jos on, niin sillä on iso merkitys ihmisen myöhemmälle elämälle. Ikävä kyllä, en välttämättä uskaltaisi ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jolla on rankka perheväkivaltatausta.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ettei muista. Se voi vaivata pahasti jos ei vaan muista.

Olemme 35-vuotiaita. Kai hän nyt jotain muistaa ajasta ennen 17-vuotias. Ei siitä niin pitkä aika ole. Ap

Ei kaikki muista.

No muistaa tietenkin jos ei ole jotain ihan poikkeuksellista (neurologinen ongelma, paha trauma tms.). Ei ole yksinkertaisesti normaalia unohtaa koko lapsuus ja nuoruus.

Mun kumppani ei muista mitään lapsuudestaan ennen 11:ta ikävuotta. Jotain hajanaisia, mihinkään kiinnittymättömiä muistoja hänellä on, mutta sellainen yhtäjaksoinen muisti alkaa vasta 11-12 -vuotiaasta, kun oli otettu pysyvästi huostaan.

Erittäin traumaattinen lapsuus, joten disso vaivaa pahemman kerran. Hänellä on pysynyt samana yksi kaveri ekaluokkalaisesta asti ja tämä kaveri muistaa kumppanini lapsuudesta enemmän kuin kumppani itse.

Ei ole sitä ihmistä enää olemassa, joten mitä sinänsä teet niillä tiedoilla enää?

Anna nyt herranen aika olla! Ihmisellä on oikeus menneisyyteensä ja yksityisyyteensä.

Jos lapsuus on ollut vaikea, siitä ei välttämättä _oikeasti_ muista paljoa, sillä ihmismieli blokkaa asioita. Eikä siihen todellakaan tarvita sinua tonkimaan eikä nuuskimaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun kumppani ei muista mitään lapsuudestaan ennen 11:ta ikävuotta. Jotain hajanaisia, mihinkään kiinnittymättömiä muistoja hänellä on, mutta sellainen yhtäjaksoinen muisti alkaa vasta 11-12 -vuotiaasta, kun oli otettu pysyvästi huostaan.

Erittäin traumaattinen lapsuus, joten disso vaivaa pahemman kerran. Hänellä on pysynyt samana yksi kaveri ekaluokkalaisesta asti ja tämä kaveri muistaa kumppanini lapsuudesta enemmän kuin kumppani itse.

Minulla on perheväkivaltatausta, että siinä mielessä traumaattinen nuoruus. Muistan kuitenkin noista teininä tapahtuneista asioista hyvin paljon, välähdyksiä vain kuitenkin, en tiedä milloin huonot ajat ovat alkaneet, mutta ei niitä välttämättä ole edes ollut vielä silloin niinä aikoina kun en muista. Eli lapsuutta jonnekin 13-vuotiaaksi saakka. Tai eivät ole minulle näkyneet, en ole joutunut kohteeksi tai joutunut suojelemaan äitiä ja nuorempia sisaruksia.

Eli trauma ei välttämättä tätä aiheuta, että muistini ei vain tallenna samalla tavalla asioita, ja ehkä toimiikin juuri niin päin että muistan sen pahan, en niitä tavanomaisia juttuja.

Häpeääkö hän taustaansa, jos hänellä oli köyhä lapsuus?

Jos sinulla oli esimerkiksi ulkomaanmatkoja, maksettuja harrastuksia jne. ja hänellä ei, hän voi tuntea, että hänellä ei mitään kerrottavaa.