Onko joku sitä mieltä että noista kalliista ravintoloista saa oikeasti rahalleen vastinetta?
Tuli mieleen tämä aihe tuosta toisesta ketjusta, jossa puhuttiin hintavasta ravintolasta. Onko jonkun mielestä oikeasti kahden hengen ruuat ravintolassa esim 135 euron arvoisia? Siis onhan ne hyviä, mutta annokset on usein pieniä ja maksat pienestä lohenpalasta 40 euroa. Eihän siinä ole mitään järkeä 😆
Ymmärrän että jos ostat kalliin asunnon tai auton, niin niissä saa oikeasti laatua ja käyttömukavuutta verrattuna halpaan versioon.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Onhan olemassa myös välimuotoja ns. mättö- ja pikaruokapaikkojen ja fine diningin välillä. Itse käyn mieluiten sellaisissa. Esim. Amarillo on tällainen paikka tai vaikkapa Viikinkiravintola Harald. Viihdyn parhaiten sellaisissa ravintoloissa, joissa ei ole liian hienoa.
Eräitä ruokailun perusperiaatteita on, että ei koskaan Amarilloon, Viikinkiravintola Haraldiin tai Rossoon. Vältä myös Pancho villaa ja Manhattan steak housea.
Viimeisessä olivat haudanneet ylikypsän lehmäparan kitkerän tomaattimössön alle raakojen ranskanpottujen viereen. Onneksi avulias henkilökunta suhtautui palautteeseen avarakatseisesti ja ammattitaitoisesti.
Siis menee rahat hukkaan ja tulee paha mieli.
Ennemmin vaikka makkaraperunat Lukonmäen grilliltä, pyärykät Pyärykkäbaarista, ankeriasta Natsusta, lounas Neljästä Vuodenajasta ja koko setti Kajosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan olemassa myös välimuotoja ns. mättö- ja pikaruokapaikkojen ja fine diningin välillä. Itse käyn mieluiten sellaisissa. Esim. Amarillo on tällainen paikka tai vaikkapa Viikinkiravintola Harald. Viihdyn parhaiten sellaisissa ravintoloissa, joissa ei ole liian hienoa.
Amarillo on lähempänä mättöpaikkaa kuin hienoa. Haraldiin menisin varmaankin jos joskus tulisi kova krapula! 😀 Onneksi ei opiskeluaikojen jälkeen ole kovin pahoja tullut hankittua. Veljeni lapset pitävät nuista paikoista niin ehkä kerran vuodessa tulee kummassakin heidän kanssaan käytyä mutta eivät olisi oma valinta.
Välimallin paikkoja toki on laidasta laitaan, nuo ovat lähempänä sitä mättöpäätyä ennemmin kuin fine diningiä.
Samaa mieltä. Suurin osa ravintoloista on välimallin paikkoja, mutta nuo edellisen mainitsemat Amarillo ja Viikinkiravintola Harald ovat mättöpaikkoja eikä välimallin ravintoloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan olemassa myös välimuotoja ns. mättö- ja pikaruokapaikkojen ja fine diningin välillä. Itse käyn mieluiten sellaisissa. Esim. Amarillo on tällainen paikka tai vaikkapa Viikinkiravintola Harald. Viihdyn parhaiten sellaisissa ravintoloissa, joissa ei ole liian hienoa.
Amarillo on lähempänä mättöpaikkaa kuin hienoa. Haraldiin menisin varmaankin jos joskus tulisi kova krapula! 😀 Onneksi ei opiskeluaikojen jälkeen ole kovin pahoja tullut hankittua. Veljeni lapset pitävät nuista paikoista niin ehkä kerran vuodessa tulee kummassakin heidän kanssaan käytyä mutta eivät olisi oma valinta.
Välimallin paikkoja toki on laidasta laitaan, nuo ovat lähempänä sitä mättöpäätyä ennemmin kuin fine diningiä.
Mä ajattelen hyvän keskitason paikkoina sellaisia ravintoloita kuten Sikala tai (vanha) Salve ja Elite. Mainiota ruokaa eikä liian kallista omallekaan kukkarolle.
Vierailija kirjoitti:
135 euroa nyt ei ole mitenkään kallista jos kaksi ihmistä syö loistavan aterian.
No on kyllä kiinni syöjien varallisuudesta. Pienituloisten ihmisten ei todellakaan ole järkeä tuollaisia summia tuhlata yhteen ravintola ateriaan. Jos on varaa nautiskella hienossa ravintolassa, niin mikäs siinä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
135 euroa nyt ei ole mitenkään kallista jos kaksi ihmistä syö loistavan aterian.
No on kyllä kiinni syöjien varallisuudesta. Pienituloisten ihmisten ei todellakaan ole järkeä tuollaisia summia tuhlata yhteen ravintola ateriaan. Jos on varaa nautiskella hienossa ravintolassa, niin mikäs siinä sitten.
No tietysti on kiinni varallisuudesta... Mutta ei tuolla hinnalla oikeesti mitään erityistä makuelämystä kuitenkaan vielä saa. Joku aiemmin vertasi nuita parempia paikkoja musaelämykseen joka oli aika osuvasti sanottu... Joku haluaa käydä katsomassa hyvän keikan, toinen syö hyvän ruoan... Molemmat on aisti-ilotulituksia...
Moni pienempituloinenkin saattaa käydä musakeikalla ja sitä ei pidetä hienosteluna, aivan yhtä hyvin saattaisi tykätä makuelämyksestä, miksei jopa enemmän!
Suomessa ei taida olla montaakaan ravintolaa joka osaisi tehdä puolukkahillosta maistuvaa? Yleensä tarjolla pelkkä survos sokerilla jolloin maku jää liian happamaksi. Jos joku tietää, saa ilmiantaa.
Tilaan usein poroa, riistaa tai maksaa jotka oikein valmistettuna ovat todella hyviä. Samalla tuntuvat olevan aika haasteellisia kokeille ja vaatisivat paljon pidemmän kypsentämisajan jolloin mausta saisi kaiken irti.
Se on niille, joita kiinnostaa tuollainen ruokahifistely. Ei kannata mennä, jos genre ei kiinnosta. Ihmettelen aina, kun jengi valittaa siitä, että pitää mennä snägärin kautta kotiin. Menkään ravintoloihin, jotka on omaan makuunne ja selvittäkää ennakkoon mikä on ravintolan tyyli. Nettiaikana ei ole edes kovin vaikeaa katsoa Google-arvioista kuvat ja nettisivuilta ruokalistat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaille se lienee se arvoista mutta minä en arvosta. Ruuasta pitää tulla kylläiseksi tai se on täysin hukkaan heitettyä rahaa.
Wt-asenne. Täyteen pitää tulla. Siksi wt tykkääkin pizzoista ja buffaravintoloista. Ei mitään tasoa.
Sanoo jossain kalliissa vuokraluukassa stadissa asuva wannabe-rikas, jonka luottokorttikin on tappiin höylätty 🤭
Omistusasunto, eikä enää edes stadissa. Luottokorttia en käytä koskaan. Ravintoloissa maksan aina käteisellä. Mukavampi antaa tippi käteisenä.
Tipin voi antaa käteisenä vaikka kortilla maksaisikin..
Fine dining -ravintoloiden joukossa on nykyään paljon myös riitä ravintoloita, joissa vaan yritetään tehdä hienoa ja erikoista ruokaa, mutta oikaistaan joka kohdassa ja homma menee ihan ylihinnoiteltuna penkin alle. Sitten on niitä, missä saa todellakin rahalleen vastinetta, jos osaa arvostaa tällaista ruokailua.
Jos pienet hifistelyannokset ei ole sun juttu, niin ei näihin tietenkään kannata mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaille se lienee se arvoista mutta minä en arvosta. Ruuasta pitää tulla kylläiseksi tai se on täysin hukkaan heitettyä rahaa.
Tämä! Maksat ihan vıtusti annoksista, jotka ovat kokoluokkaa "5-vuotias tulee kylläiseksi".
Vaikutat työläistaustaiselta, kuten useat tätä ketjua kommentoineet. Te ette vaan tajua. Kyse on elämyksistä ja laadusta - eksklusiivisuudesta. Se ei kuulu kaikille.
N42
Vierailija kirjoitti:
Parhaimmat ravintolat hintalaatusuhteeltaan on yleensä "find dining miinus"-paikkoja ts. fine diningista pykälän alaspäin olevia paikkoja. En useinkaan koe saavani täyttä vastinetta rahoilleni näissä kalleimmissa rafloissa, joissa kokin mielestä kekseliäät raaka-aineyhdistelmät on itselle toimimattomia tai yhdentekeviä. Å
Samaa mieltä tästä... Sellainen noin 100€ viineineen per pää on usein jo ihan kohtalaisen hyvä eikä jää harmittamaan. Fine-paikan pitää sitten tarjota jo jotain oikeasti huomattavan paljon parempaa jotta olisi hintansa väärti, mutta toki sen kyllä yleensä osaavatkin kun siihen ovat erikoistuneet. On minulle kyllä joku pettymyskin vastaan tullut.
Vierailija kirjoitti:
Se on niille, joita kiinnostaa tuollainen ruokahifistely. Ei kannata mennä, jos genre ei kiinnosta. Ihmettelen aina, kun jengi valittaa siitä, että pitää mennä snägärin kautta kotiin. Menkään ravintoloihin, jotka on omaan makuunne ja selvittäkää ennakkoon mikä on ravintolan tyyli. Nettiaikana ei ole edes kovin vaikeaa katsoa Google-arvioista kuvat ja nettisivuilta ruokalistat.
Mä en omalla rahalla näissä syö. Kyse on aina firman tilaisuuksista. Näin ollen en voi valita. Pakko sanoa, että yksi oli erinomainen. Muut, jos olisin itse maksanut, olisivat olleet karvas pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä palkka josta olen ehtinyt sijoittaa myös aika hyvin, että tuloja sieltä myös. Asuntolaina maksettu hyvän aikaa sitten. Lisäksi bonuksia esim tänä vuonna tuli reilut 23 000€.
Isovanhemmilta sain aikanaan perintöä noin 18 000€ joka ei elämään oikeastaan ole vaikuttanut.
Olen DI johtavassa asemassa, jatkanut osaamiseni ylläpitoa ja kartuttamista koko työuran läpi, hankkinut myös harvinaisempaa osaamista joka käytännössä tekee minusta firmalle korvaamattoman. Pidän työstäni, enimmäkseen. Ikää 48v.
Pistää lisäämään tavoitteita omalle uralle seuraavan 10 v aikana. Kovin mielelläni olisin sitten samassa asemassa! Palkka ei ole nytkään surkea mutta käteen jää vain tuo kolmisen tonnia, ja omat sijoitukset on vielä niin maltillisia että taitavat tuottaa koko vuoden aikana noin parin tonnin verran osinkoja.
Tsemppiä uralle. Kymmenessä vuodessa ehtii paljon, mutta se vaatii huomattavaa työtä myös työaikojen ulkopuolella ja itselläni kävi suoraan sanottuna munkki sen puolesta että satuin kiinnostumaan sellaisesta niche-alueesta jolle oli huutava kysyntä. Johtopallille nouseminen ei ehkä myöskään ollut se, jota uralleni olin suunnitellut, mutta työnantajan kanssa olemme sopineet että saan delegoida itselleni ikävämpiä hommia muualle. Oma alkuperäinen ajatukseni oli pysytellä asiantuntijahommissa.
On minulle huomattavan paljon parempiakin palkkatarjouksia tullut mutta esim USA:n työkulttuuri ei kiinnosta, en halua olla naimisissa töitteni kanssa kuitenkaan, ja ymmärtääkseni naisille siellä on vielä miehiä kovemmat vaatimukset.
Pomoni ja työyhteisöni ovat mukavia nykyisessä paikassa myös, eli tässä nyt toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaille se lienee se arvoista mutta minä en arvosta. Ruuasta pitää tulla kylläiseksi tai se on täysin hukkaan heitettyä rahaa.
Tämä! Maksat ihan vıtusti annoksista, jotka ovat kokoluokkaa "5-vuotias tulee kylläiseksi".
Vaikutat työläistaustaiselta, kuten useat tätä ketjua kommentoineet. Te ette vaan tajua. Kyse on elämyksistä ja laadusta - eksklusiivisuudesta. Se ei kuulu kaikille.
N42
Tuskin se eksklusiivinen kovin monelle se juttu on... Eiköhän suurin osa näissä kävijöistä ihan vaan nauti niistä makuelämyksistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan olemassa myös välimuotoja ns. mättö- ja pikaruokapaikkojen ja fine diningin välillä. Itse käyn mieluiten sellaisissa. Esim. Amarillo on tällainen paikka tai vaikkapa Viikinkiravintola Harald. Viihdyn parhaiten sellaisissa ravintoloissa, joissa ei ole liian hienoa.
Amarillo on lähempänä mättöpaikkaa kuin hienoa. Haraldiin menisin varmaankin jos joskus tulisi kova krapula! 😀 Onneksi ei opiskeluaikojen jälkeen ole kovin pahoja tullut hankittua. Veljeni lapset pitävät nuista paikoista niin ehkä kerran vuodessa tulee kummassakin heidän kanssaan käytyä mutta eivät olisi oma valinta.
Välimallin paikkoja toki on laidasta laitaan, nuo ovat lähempänä sitä mättöpäätyä ennemmin kuin fine diningiä.
Mainitse sinä joku välimallin paikka, jonka tietää muutkin kuin Helsingissä asuvat. Nuo mun mainitsemat kun oli kai liian junttipaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Se on niille, joita kiinnostaa tuollainen ruokahifistely. Ei kannata mennä, jos genre ei kiinnosta. Ihmettelen aina, kun jengi valittaa siitä, että pitää mennä snägärin kautta kotiin. Menkään ravintoloihin, jotka on omaan makuunne ja selvittäkää ennakkoon mikä on ravintolan tyyli. Nettiaikana ei ole edes kovin vaikeaa katsoa Google-arvioista kuvat ja nettisivuilta ruokalistat.
Tässä ketjussa kuuluu hifistellä, muuten heiluu alapeukku :D Taidan mennä pois, kun en tykkää valkoisista pöytäliinoista ja hurjista hinnoista ruokalistalla.
Olen syönyt hyvissä ravintoloissa eri puolilla maailmaa, mutta ainoastaan kolme ravintolaa on jäänyt mieleen. Barbeque-ravintola Brasilian Manauksessa, mereneläviä tarjoillut ravintola Etelä-Koreassa, jossain Masanin ympäristössä ja Unkarissa keskiaikaravintola Sir Lancelot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaille se lienee se arvoista mutta minä en arvosta. Ruuasta pitää tulla kylläiseksi tai se on täysin hukkaan heitettyä rahaa.
Tämä! Maksat ihan vıtusti annoksista, jotka ovat kokoluokkaa "5-vuotias tulee kylläiseksi".
Vaikutat työläistaustaiselta, kuten useat tätä ketjua kommentoineet. Te ette vaan tajua. Kyse on elämyksistä ja laadusta - eksklusiivisuudesta. Se ei kuulu kaikille.
N42
Jos sä olet noin eksklusiivinen, niin mitä sä tällä palstalla teet?? Etsi joku eksklusiivinen eliitti mammapalsta, jossa klikkeilet toisten eksklusiivisten kanssa.
Ravintolat on ne sitten kalliita tai edukkaampia niin harvoin tarjoavat rahoille vastinetta. Ehkä jos on jokin michelinravintola josta saa oikeasti jotain aivan käsittämättömiä makuelämyksiä, mutta en tiedä siitäkään. Pahimpia ovat ne ns tavallisen statuksen omaavat ravintolat joissa hinnat ovat keskitasoa. Yleensä laatu on aivan surkea sekä olosuhteet säälittävät. Viimeksi käytiin ravintolassa joka on perustettu 2010 noin suunnilleen ja alussa olikin freesi paikka mutta näin 14v myöhemmin paikalle ei ole tehty mitään. Ei remonttia, ei juuri muutoksia ruokalistaan ja ilmeisesti nykyiset raaka-aineet heikommat ja tai kokki surkeampi kuin aikaisempi. Silti hinnat on tätä 2024 tasoa valitettavasti. Palvelukonsepti on todella vanhentunut ja ikävä. Asiakaskokemus kaikin puolin lähinnä vaivaannuttava koska tarjoilijalla ei ole mitään ammattiylpeyttä eikä kiinnostusta työhönsä. Enkä ihmettele miksi koska palkka, melko ärsyttävä duunia ja kaiken lisäksi tuollainen aivan väsähtänyt ja masentava ympäristö. Jonoa ei ollut, silti ohjataan pöytiin. Esim jos menet kahdestaa niin tyhjässä ravintolassa ohjaa asiakkaat jonnekin minipieneen kahden hengen pöytään vetoisan ikkunan viereen. Kaikki on kulunutta, nuupahtanutta ja vanhaa. Ehkä jopa rikkinäistä. Pöytä keikkuu jne. Valotaulut ja sisustus vaatisi pikaista vaihtoa. Koko ympäristö kulahtanut. Hinta tälle illalle bensa-asematasoisine ruokineen juonat sisältäen tyyliin 75€.
Eiköhän melkein kaikki fine diningeissä käyvät joskus syö muuallakin, ei sitä joka ilta jaksa tuntikausia istuskella maistelemassa ja keskittymässä annoksiin! Mä haen joka lauantai lähipitseriasta pitsan, torstaisin usein käyn yhdessä hyvässä ja edullisessa thai-paikassa syömässä. Mäkkärissäkin välissä jos mieli tekee.
En minä myöskään jaksaisi jotain sinfoniaorkesteria käydä kuuntelemassa joka ilta. Tuollaiset keskittymistä vaativat aistielämykset vaativat energiaa, keskittymistä ja huomiokykyä ja kävisi raskaaksi sitä jatkuvasti tehdä jos niistä jotain haluaa irti saada.
Makaronilaatikko on oikein hyvää ruokaa välillä.