Lue keskustelun säännöt.
Laura 21 ei päässyt Finnkinoon töihin, niin ongelma on vaatimustasossa
03.03.2024 |
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000010262320.html
Nuoret haluavat töihin Finnkinoon, Starbucksiin ja Stokkalle, vaikka ei ole yhtään työkokemusta.
Eivätkö he tajua, että eka työkokemus tulee hakea raksalta , baareista ja siivousyrityksistä. Ja ennen kaikkea: vuokratyöyritysten kautta.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän lopputulokseen on johtanut myös automaation, esim. itsepalvelukassojen yleistyminen. Ei tarvita enää nuoria edes kassalle. Tarkoittaa että tunkua on paljon näihin duuneihin jotka eivät tarvitse sen kummempaa koulutusta ja joita voisi tehdä opintojen ohella.
Meiltä valmistuu nuoria täysin vailla työkokemusta. Mikä järki?
Säännöstelyt ovat vieneet nuorilta näitäkin paikkoja, muistaakseni kassamyyjän tulee olla täyttänyt 18-vuotta, jos meinaa myydä alkoholia tai tupakkaa. Tai siis "Alkoholin ja tupakan myynti vähittäiskaupassa: alle 18-vuotias saa myydä alkoholia ja tupakkaa vain täysi-ikäisen valvonnassa." Kauppiaan on kannattavaa palkata se täysi-ikäinen.
No tuo 18v ikä on ymmärrettävä ja on kyllä ollut jo pitkään kriteeri. Aika harva alle 18-vuotias asuu omillaan tai makselee vuokraa. Näitä kassan töitä tarvitsisi ne parikymppiset opiskelijat mutta kun kauppiaat säästää eikä palkkaa ketään vaan antaa automaation hoitaa.
Kiva että heillä jää taskuun enemmän niin me kansalaiset sitten maksellaan tukia lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalta osaltani tuli juuri päätökseen pitkä, nelivaiheinen kansainvälinen rekrytointiprosessi. Tehtävään edellytettiin maisteritason opintoja, mutta tutkijakoulutus katsottiin eduksi (1. vaihe). Hakijoita oli samoin 800. Paikka pysyvä ja palkka hyvä.
Toisin kuin Lauran kohdalla hakijoiden testaamiseen oli paljon melko selkeitä kriteereitä. Prosessin aikana testattiin tehtävän edellyttämää tiedollista ja taidollista osaamista (2. ja 3. vaihe), joissa hakijoita karsittiin kovalla kädellä. Toisen vaiheen jälkeen jäljellä oli 64 hakijaa. Viimeisessä vaiheessa meitä haastateltiin yksin ja ryhmässä. Aikaa kului kaikkinensa puoli vuotta. Rahaa paloi varmaan melko paljon, mutta tehtävän vaatiman laajan osaamisen testaamiseen ei oikein pelkkien ansioluettelojen lukeminen riitä.
Lauran hakeman tehtävän kohdalla todennäköisesti yhtä hyvä tekijä olisi saatu laittamalla teatterin ulko-oveen lappu, jossa olisi pyydetty halukkaita ottamaan yhteyttä vuoropäälikköön. Samalla oltaisiin säästetty paljon firman rahaa. Kaikki olisivat voittaneet paitsi rekryfirma. On turha puhua työelämän ja irtisanomisen jäykkyydestä ja työnantajan riskistä, jos samalla työnantajat itse tuhlaavat kaikkien aikaa ja rahaa toimintaan, joka on ihan puhdasta arpapeliä.
Meillä on Suomessa surkeat johtajat, mutta silti huonosta talouskasvusta syytetään työntekijöitä. Tällainen Lauran kuvaama hakuprosessi synnyttää melkoisella varmuudella tilanteen, jossa tehtävään valitut kokevat perustellusti olevansa poikkeuksellisen hyviä, jolloin heillä on halu jatkaa matkaa seuraavaan tehtävään mahdollisimman pian. Kaikille muille prosessi on vain ajanhukkaa, jonka he pääsevät pian uusimaan seuraavan tehtävän kohdalla. Työnantajat saavat työvoimaa, joka ei sitoudu eikä kehitä työpaikkaa pitkäjänteisesti, ja työntekijät saavat loputtomia, arpapeliä muistuttavia rekryprosesseja. Voi tätä voiton määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onhan toi nyt ihan järjetöntä, että leffateatterin aspaan on 800 hakijaa.
No kun se on niin trendikästä olla finnkinossa!
Ai on? Pitäisikö minunkin sitten hakea, niin olen trendien tasalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ne jaksaa kuvitella olevansa parasta mitä maa päällään kantaa ja sitten ahdistutaan ja loukkaannutaan kun kaikki ei pidäkkään täydellisena ja omat taidot ei riitäkkään tekemään työtä
Onneksi sun peruskoulu alkaa huomenna, ehkäpä teet muutakin kuin länkytät incelhuttua av-palstalla. Ja voisit vaikka oppia jotain, muuta kuin sylkemään kattoon takarivissä
Menikö tunteisiin, kuten narsistinaisilla on tapana? Naisena sitä varmaan tottuu pelkkiin kehuihin, kun puhalletaan savua perseeseen pienestä asti, että olet parasta mitä maailma on ikinä nähnyt ja ansaitset kaiken mitä vain ikinä keksit haluta.
Vierailija kirjoitti:
Omalta osaltani tuli juuri päätökseen pitkä, nelivaiheinen kansainvälinen rekrytointiprosessi. Tehtävään edellytettiin maisteritason opintoja, mutta tutkijakoulutus katsottiin eduksi (1. vaihe). Hakijoita oli samoin 800. Paikka pysyvä ja palkka hyvä.
Toisin kuin Lauran kohdalla hakijoiden testaamiseen oli paljon melko selkeitä kriteereitä. Prosessin aikana testattiin tehtävän edellyttämää tiedollista ja taidollista osaamista (2. ja 3. vaihe), joissa hakijoita karsittiin kovalla kädellä. Toisen vaiheen jälkeen jäljellä oli 64 hakijaa. Viimeisessä vaiheessa meitä haastateltiin yksin ja ryhmässä. Aikaa kului kaikkinensa puoli vuotta. Rahaa paloi varmaan melko paljon, mutta tehtävän vaatiman laajan osaamisen testaamiseen ei oikein pelkkien ansioluettelojen lukeminen riitä.
Lauran hakeman tehtävän kohdalla todennäköisesti yhtä hyvä tekijä olisi saatu laittamalla teatterin ulko-oveen lappu, jossa olisi pyydetty halukkaita ottamaan yh
Se tässä huvittaa että hirveä prosessi että saadaan yksi osa-aikainen henkilö töihin.
Eli rekryfirmahan tässä voittaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mihin Finnkinon aulaan tarvitaan jotain lipun skannaajia edes, kun tarkemmin ajattelee? Asiakas ostaa lipun etukäteen netitse ja kai sieltä voi ne popcornitkin ja kokikset tilata. Sitten asiakas hakee syömiset kaapista itse (niinkuin nykyisinkin). Viivakoodi on puhelimessa ja maailman helpointa siitä sitten automaattiportin läpi itse skannaillen.
Videoruudulle voi pistää avatarit hymyilemään jos se siitä on kiinni.
Tekoäly on jo täällä.
Vierailija kirjoitti:
Siis mihin Finnkinon aulaan tarvitaan jotain lipun skannaajia edes, kun tarkemmin ajattelee? Asiakas ostaa lipun etukäteen netitse ja kai sieltä voi ne popcornitkin ja kokikset tilata. Sitten asiakas hakee syömiset kaapista itse (niinkuin nykyisinkin). Viivakoodi on puhelimessa ja maailman helpointa siitä sitten automaattiportin läpi itse skannaillen.
Videoruudulle voi pistää avatarit hymyilemään jos se siitä on kiinni.
Tekoäly on jo täällä.
Esimerkiksi Itäkeskuksen Finnkinossa mennään teatterin puolelle skannaamalla lippu ja portti avautuu. Siinä vaiheessa ei tarvita henkilökuntaa.
Jokaisen salin ulkopuolella on kuitenkin oltava joku kun näytös alkaa. Suurimpana syynä ikärajat. Jos saleihin menijöitä ei mitenkään tarkkailtaisi, niin varmasti ihmiset käyttäisivät tilaisuutta hyväkseen ja menisivät katsomaan leffoja joihin ikä ei riitä. Kyse on kuitenkin lain määräämistä ikärajoista joita Finnkinon on noudatettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää vaan lakkoja, niin on ensi vuonna jo 1600 hakijaa
Vierailija kirjoitti:
Nelivaiheinen hakuprosessi kuulostaa liioittelulta, mutta miten niistä 800 hakijasta sitten pitäisi valita työntekijät? Ottaa ensimmäiset 20 hakemusta ja haastatella niistä sopivimmilta vaikuttajat, ja loput katsomatta roskakoriin? :D
Olet ymmärtänyt oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Finnkinon työ sisältää lipunmyynnin ja varausjärjestelmän käytön lisäksi myymälätyötä ja baarityötä, työntekijöillä on alkoholiluvat ja tietty hygieniapassit. Finnkinossa myydään myös ruoka-annoksia nykyään, samoin drinkkejä ja viinejä. He myös valmistelevat salit ja siivoavat ne, ja valvovat asiakaskunnan asianmukaista käytöstä. He hallinnoivat salitekniikkaa, poksauttelevat popparit ja tietty hoitavat sitä yleistä asiakastyötä. Teatterin avaus- ja sulku päivän alussa/lopussa. Aika monipuolista "aspaa", ja isoja asiakasmääriä hallittavana, ainakin isojen kaupunkien teatterikeskuksissa. Suurin opiskelee samalla tai viettää välivuotta yms. nuoria työntekijöitä. Turhan monipolvinen työnhaku, mutta työ itsessään on monipuolista, eikä siinä kuka tahansa "lipunrepijä" pärjää, vaikka kiva tietty täällä keskustelupalstalla uskotella toisin.
Vierailija kirjoitti:
Omalta osaltani tuli juuri päätökseen pitkä, nelivaiheinen kansainvälinen rekrytointiprosessi. Tehtävään edellytettiin maisteritason opintoja, mutta tutkijakoulutus katsottiin eduksi (1. vaihe). Hakijoita oli samoin 800. Paikka pysyvä ja palkka hyvä.
Toisin kuin Lauran kohdalla hakijoiden testaamiseen oli paljon melko selkeitä kriteereitä. Prosessin aikana testattiin tehtävän edellyttämää tiedollista ja taidollista osaamista (2. ja 3. vaihe), joissa hakijoita karsittiin kovalla kädellä. Toisen vaiheen jälkeen jäljellä oli 64 hakijaa. Viimeisessä vaiheessa meitä haastateltiin yksin ja ryhmässä. Aikaa kului kaikkinensa puoli vuotta. Rahaa paloi varmaan melko paljon, mutta tehtävän vaatiman laajan osaamisen testaamiseen ei oikein pelkkien ansioluettelojen lukeminen riitä.
Lauran hakeman tehtävän kohdalla todennäköisesti yhtä hyvä tekijä olisi saatu laittamalla teatterin ulko-oveen lappu, jossa olisi pyydetty halukkaita ottamaan yh
Niin. Silti hakijoita riittää juuri niihin kaikkein surkeimpiin paikkoihin: Mitä tämä kertonee suomalaisista itsestään? Ovatko tyhmiä vai laiskoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onhan toi nyt ihan järjetöntä, että leffateatterin aspaan on 800 hakijaa.
No kun se on niin trendikästä olla finnkinossa!Ai on? Pitäisikö minunkin sitten hakea, niin olen trendien tasalla.
No, kyllä se näköjään on, koska noin kauheat määrät väkeä hakee noin huonolle palkalle.
Muitakin aloja on olemassa ja sellaisia joihin on pulaa työntekijöistä ja hyvät palkat, mutta hakijoita ei lainkaan. Mitä tämä kertoo työttömistä?
Vierailija kirjoitti:
Naiset ne jaksaa kuvitella olevansa parasta mitä maa päällään kantaa ja sitten ahdistutaan ja loukkaannutaan kun kaikki ei pidäkkään täydellisena ja omat taidot ei riitäkkään tekemään työtä
Kummallista kun tällä palstalla saa naisviha rehottaa, ihan kuin tää olis joku ylis.
Kuole mulkero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mihin Finnkinon aulaan tarvitaan jotain lipun skannaajia edes, kun tarkemmin ajattelee? Asiakas ostaa lipun etukäteen netitse ja kai sieltä voi ne popcornitkin ja kokikset tilata. Sitten asiakas hakee syömiset kaapista itse (niinkuin nykyisinkin). Viivakoodi on puhelimessa ja maailman helpointa siitä sitten automaattiportin läpi itse skannaillen.
Esimerkiksi Itäkeskuksen Finnkinossa mennään teatterin puolelle skannaamalla lippu ja portti avautuu. Siinä vaiheessa ei tarvita henkilökuntaa.
Jokaisen salin ulkopuolella on kuitenkin oltava joku kun näytös alkaa. Suurimpana syynä ikärajat. Jos saleihin menijöitä ei mitenkään tarkkailtaisi, niin varmasti ihmiset käyttäisivät tilaisuutta hyväkseen ja menisivät katsomaan leffoja joihin ikä ei riitä. Kyse on kuitenkin lain määräämistä ikärajoista joita Finnkinon on noudatettava.
Mä käyn lähes pelkästään täällä ja ei siinä salin ulkopuolella ole kyllä ketään ollut, neljä kertaa käynyt tänä vuonna. Tosin en ole ollut paikalla ihan viralliseen alkamisaikaan, koska on se vartti mainoksia aina alussa. Lähtiessä joskus joku on ollut ovella kiittelemässä käynnistä tms.
Sisäänmenoportin luona on usein joku siltä varalta ettei itsepalvelu onnistu. Ennen oli myös usein joku "juontaja" salissa mainostamassa anniskelua ja leffaa ennen itse elokuvan alkua, mutta nyt en ole osunut sellaisiin näytökseen. Tähän juontoon tarvii jonkinlaista esiintymiskykyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo sairasta että kalliit hr-firmat tekee 4 portaisia hakumenettelujä noihin minimituntipalkan 10 viikkotyö tunnin paikkoihin. Ja muka työvoimapula.
Varmaan tämän kaiken järjettömän töidenhakemisen hallintohimmelin syynä on myös se että firmat ei enää uskalla itse rekrytä ketään.
Kun töihin hausta on tehty näin vaativa prosessi.
Mitä vaativaa siinä on, että tekee minuutin videon itsestään tai ilmaantuu paikalle ryhmähaastattelua varten? Jos hakija kokee nämä vaativiksi, niin kuinka vaativaksi kokeaa itse työn?
Eihän siitä olekaan kysymys, vaan että miksi vaaditaan tällaisia sirkustemppuja, kun siinä vaan lähinnä hukataan aikaa? Ja tuollainen monivaiheinen haku on erityisen hankala, jos haet töitä toiselta paikkakunnalta, kun hukatun ajan lisäksi menee ne kulkemiseen tarvittavat rahatkin hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta osaltani tuli juuri päätökseen pitkä, nelivaiheinen kansainvälinen rekrytointiprosessi. Tehtävään edellytettiin maisteritason opintoja, mutta tutkijakoulutus katsottiin eduksi (1. vaihe). Hakijoita oli samoin 800. Paikka pysyvä ja palkka hyvä.
Toisin kuin Lauran kohdalla hakijoiden testaamiseen oli paljon melko selkeitä kriteereitä. Prosessin aikana testattiin tehtävän edellyttämää tiedollista ja taidollista osaamista (2. ja 3. vaihe), joissa hakijoita karsittiin kovalla kädellä. Toisen vaiheen jälkeen jäljellä oli 64 hakijaa. Viimeisessä vaiheessa meitä haastateltiin yksin ja ryhmässä. Aikaa kului kaikkinensa puoli vuotta. Rahaa paloi varmaan melko paljon, mutta tehtävän vaatiman laajan osaamisen testaamiseen ei oikein pelkkien ansioluettelojen lukeminen riitä.
Lauran hakeman tehtävän kohdalla todennäköisesti yhtä hyvä tekijä olisi saatu laittamalla teatterin ulko-ovee
Kertoo että suurin osa on vain umpisurkeita paikkoja ja niitäkin liian vähän. Pakkohaulla ei työpaikat synny.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisellä olisi hyvä olla parikymmentä vuotta kokemusta lipunrepimisestä. Sitten olisi pätevä hakija.
Juu, mutta sitten toisaalta olisi jo liian vanha tehtävään!
Nyt tarvitaan Suomeen lipunrepijän yliopistotutkinto! On se vaan niin vaativaa hommelia että...
Ainakin Stockalle pääsee suhteilla, ei tarvitse olla yhtään työkokemusta.
Säännöstelyt ovat vieneet nuorilta näitäkin paikkoja, muistaakseni kassamyyjän tulee olla täyttänyt 18-vuotta, jos meinaa myydä alkoholia tai tupakkaa. Tai siis "Alkoholin ja tupakan myynti vähittäiskaupassa: alle 18-vuotias saa myydä alkoholia ja tupakkaa vain täysi-ikäisen valvonnassa." Kauppiaan on kannattavaa palkata se täysi-ikäinen.