Ihan äsken olin nuori ja nyt tuntuu että pitäisi olla loppuelämän suunnitelmat valmiina!
Olen 45 ja mietin että pitäisi olla loppuelämän työpaikka, loppuelämän asunto ja kesämökki ja elämä ns. valmis.
Nyt kun on taantuma niin en pysty realisoimaan edes omaisuutta ja alkaa järjestellä asioita siihen kuntoon kuin haluaisin. Työpaikkaakin vaihdoin vuosi sitten eikä se ole hyvä. Kohta en enää edes varmaan iän takia saa töitä!
Onko teillä muilla saman ikäisillä loppuelämän kriisiä?
Kommentit (25)
Ensi syksynä aloitan opinnot. Nyt pitäs suunnitella mitkä. Aion myös erota.
M 61 v
Olen 45v eikä ole mitään kriisiä. Kolme vuotta sitten irtisanouduin pitkäaikaisesta vakityössä. Sen jälkeen olen tehnyt määräaikaisia töitä useammassa paikassa. Kesällä saattaa tulla työnhaku eteen taas.
Ajattelen olevani nuori. Olen parhaassa työiässä ja opiskelen ja koen, että minusta on työnantajille hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään suunnitelmia elämälle ei kannata tehdä. Elä hetkessä ja katso mihin elämä vie. Tulevasta ei kukaan tiedä
Jos ei itse suunnittele ja vie elämää haluamaansa suuntaan niin eihän se kesämökki esim. sun elämään itsestään tupsahda.
-ap
Mulle tupsahti ennenaikojaan perintönä talo ja mökki, mutta onneksi molemmista pääsin eroon ja valitusaikakin on jo mennyt umpeen.
No mä tiedän että mulle ei ole tupsahtamassa perinnön kautta yhtään mitään eli omillaan on pärjättävä
-ap
Maria Jugnerin yllättävä kuolema vaikutti kyllä suuresti minuun! Ei voi tietää että kauanko sitä aikaa on
Innostuin vielä vähän alta 40-vuotiaana tekemään lapsen. Lähipiiri oli kertonut että en voi tulla raskaaksi enää ja jos jollain ihmeellä tulen niin lapsi tuskin näkee syntymäänsä kun kuolee kehitysvammoihin. Raskaaksi tuli parin kk yrittämisen jälkeen, terve lapsi syntyi normaalin raskauden jälkeen. Seuraavaksi vaihdan varmaan työpaikkaa tai lähden opiskelemaan. Ei elämässä voi tietää mitään varmaksi tai suunnitella tarkasti etukäteen ja se just on parasta.