Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihan äsken olin nuori ja nyt tuntuu että pitäisi olla loppuelämän suunnitelmat valmiina!
03.03.2024 |
Olen 45 ja mietin että pitäisi olla loppuelämän työpaikka, loppuelämän asunto ja kesämökki ja elämä ns. valmis.
Nyt kun on taantuma niin en pysty realisoimaan edes omaisuutta ja alkaa järjestellä asioita siihen kuntoon kuin haluaisin. Työpaikkaakin vaihdoin vuosi sitten eikä se ole hyvä. Kohta en enää edes varmaan iän takia saa töitä!
Onko teillä muilla saman ikäisillä loppuelämän kriisiä?
Kommentit (25)
Voihan sitä kaikkea suunnitella. Sitten menee työpaikka konkurssissa alta, puoliso kuolee, itse tai lapsi sairastuu vakavasti tms. Siinä sitten olet suunnitelminesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki edes halua elää valmista elämää. Jotkut asuu ikänsä vuokralla vaikka ois rahaa ostaa oma, vaan siksi että se on helppoa, voi muuttaa vaivattomasti, ei tarvitse miettiä asunnon myyntiä tai sijoitusta. Moni sun ikäinen ja sua vanhempi opislelee. Harva nykyään samaa työtä ikänsä tekee.
Mutta saako yli viiskymppisenä enää edes töitä?
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä kaikkea suunnitella. Sitten menee työpaikka konkurssissa alta, puoliso kuolee, itse tai lapsi sairastuu vakavasti tms. Siinä sitten olet suunnitelminesi.
No tämä just! Tämän uhkakuvan takia pitäisi saadakin elää just nyt sitä unelmaelämää!
-ap
Mulla oli tuo tunne 30-vuotiaana. Yhtäkkiä olisikin pitänyt olla selvät sävelet ja tarkka aikataulu yhdelle jos toisellekin asialle, joista jokaisesta oli siihen asti vaan kuullut kaikilta, että ei pidä liiaksi miettiä eikä suunnitella sitä/tätä/tuota, kun mieli kerkiää vielä muuttua moneen kertaan, koska sä olet nuori vielä ja aikaa on.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuo tunne 30-vuotiaana. Yhtäkkiä olisikin pitänyt olla selvät sävelet ja tarkka aikataulu yhdelle jos toisellekin asialle, joista jokaisesta oli siihen asti vaan kuullut kaikilta, että ei pidä liiaksi miettiä eikä suunnitella sitä/tätä/tuota, kun mieli kerkiää vielä muuttua moneen kertaan, koska sä olet nuori vielä ja aikaa on.
Menikö se ohi vai saitko asiat siihen malliin että olet nyt tyytyväinen? Minkä ikäinen olet nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään suunnitelmia elämälle ei kannata tehdä. Elä hetkessä ja katso mihin elämä vie. Tulevasta ei kukaan tiedä
Sä voit asua vuokralla ihan vapaasti, kunhan itse maksat vuokrasi.
Jos vuokrasi pikkukaksiosta on 1200€/kk, niin samalla hinnalla voit maksaa omaa asuntoasi, puskuriksi eläkepäiville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väittelin 53 vuotiaana tohtoriksi lyhyen työttömyysjakson jälkeen, ja pääsin koulutustani vastaavasn uuteen työhön, josta pääsin eläkkeelle 67-vuotiaana. Eli kannattaa olla uteliasja ahkera loppuun asti.
Jooh. Elän jotain parikymppisen työelämää ja asun vuokralla. Elämä oli kolmikymppisenä vielä omakotitaloineen ja vakituisine työpaikkoineen tukevan keskiluokkaista, mutta tuli ero, yksinhuoltajuus ja pintaan nousi myös käsittelemättömiä asioita, jotka vaikuttivat työkykyyn. Nyt kuilu keskiluokan vakauteen näyttää saavuttamattomalta. Ja kuitenkin, ehkä haluaisin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään suunnitelmia elämälle ei kannata tehdä. Elä hetkessä ja katso mihin elämä vie. Tulevasta ei kukaan tiedä
Jos ei itse suunnittele ja vie elämää haluamaansa suuntaan niin eihän se kesämökki esim. sun elämään itsestään tupsahda.
-ap
Ei tullut mitään kriisiä. Viiden vuoden päästä ajattelin jäädä eläkkeelle ja sitä vähän mietin, että vaihdanko asuinpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämää voi suunnitella niin että se suunnitelma pitäisi. Ei elämää voi hallita.
Luota tulevaisuuteen ja elä sen mukaan mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään suunnitelmia elämälle ei kannata tehdä. Elä hetkessä ja katso mihin elämä vie. Tulevasta ei kukaan tiedä
Jos ei itse suunnittele ja vie elämää haluamaansa suuntaan niin eihän se kesämökki esim. sun elämään itsestään tupsahda.
-ap
Mulle tupsahti ennenaikojaan perintönä talo ja mökki, mutta onneksi molemmista pääsin eroon ja valitusaikakin on jo mennyt umpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuo tunne 30-vuotiaana. Yhtäkkiä olisikin pitänyt olla selvät sävelet ja tarkka aikataulu yhdelle jos toisellekin asialle, joista jokaisesta oli siihen asti vaan kuullut kaikilta, että ei pidä liiaksi miettiä eikä suunnitella sitä/tätä/tuota, kun mieli kerkiää vielä muuttua moneen kertaan, koska sä olet nuori vielä ja aikaa on.
Minä otin ensimmäisen vakituisen työn vastaan 33-vuotiaana ja 37-vuotiaana ostin oman asunnon. Ei kuitenkaan ollut mitään aikataulua elämälle. Nuokin tuli vähän tarjottimella vastaan.
Miksi vasta nelikymppisinä valmistaudutte jo kuolemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään suunnitelmia elämälle ei kannata tehdä. Elä hetkessä ja katso mihin elämä vie. Tulevasta ei kukaan tiedä
Jos ei itse suunnittele ja vie elämää haluamaansa suuntaan niin eihän se kesämökki esim. sun elämään itsestään tupsahda.
-ap
Hyvinki voi tupsahtaa. Löydät jonku kumppanin jolla on mökki. Menette naimisiin ja kumppani kuolee. Nyt se on sun mökki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki edes halua elää valmista elämää. Jotkut asuu ikänsä vuokralla vaikka ois rahaa ostaa oma, vaan siksi että se on helppoa, voi muuttaa vaivattomasti, ei tarvitse miettiä asunnon myyntiä tai sijoitusta. Moni sun ikäinen ja sua vanhempi opislelee. Harva nykyään samaa työtä ikänsä tekee.
Mutta saako yli viiskymppisenä enää edes töitä?
Mää lähdin pas kasta työpaikasta tyhjän päälle työttömäksi. Onneksi oli asunto maksettu ja säästöjä eläkepäivien varalle. 55-vuotiaana sain aivan ihanan työpaikan.;)
Vierailija kirjoitti:
Miksi vasta nelikymppisinä valmistaudutte jo kuolemaan?
Tämä. Mun puoliso kuoli 33 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuo tunne 30-vuotiaana. Yhtäkkiä olisikin pitänyt olla selvät sävelet ja tarkka aikataulu yhdelle jos toisellekin asialle, joista jokaisesta oli siihen asti vaan kuullut kaikilta, että ei pidä liiaksi miettiä eikä suunnitella sitä/tätä/tuota, kun mieli kerkiää vielä muuttua moneen kertaan, koska sä olet nuori vielä ja aikaa on.
Minä otin ensimmäisen vakituisen työn vastaan 33-vuotiaana ja 37-vuotiaana ostin oman asunnon. Ei kuitenkaan ollut mitään aikataulua elämälle. Nuokin tuli vähän tarjottimella vastaan.
Aika myöhää oot liikkelle. Mulla oli mun uus okt ja lapset 29 vuotiaana. Nyt lapset teinejä ja talo maksettu kun ite oon 40v.
Alue: Aihe vapaa
Ei kaikki edes halua elää valmista elämää. Jotkut asuu ikänsä vuokralla vaikka ois rahaa ostaa oma, vaan siksi että se on helppoa, voi muuttaa vaivattomasti, ei tarvitse miettiä asunnon myyntiä tai sijoitusta. Moni sun ikäinen ja sua vanhempi opislelee. Harva nykyään samaa työtä ikänsä tekee.