HS: Finnkinon lipunmyyjäksi nelivaiheinen rekry ja 800 hakijaa

Uskon että 99 suomalaisista kykenisi tuohon Finnkinon hommaan. 

 

Finnkinohan se näyttää ihan urpolta kun tuollainen rumba ja yksi saatu työllistettyä. Rekryfirman uunotus. Eikä ihme että rekryfirmoilla menee hyvin kun tuollainen prosessi jo perusduuniin.

Vierailija kirjoitti:

Yritän oikein miettiä että millähän vuosikymmenellä se oli, kun viimeksi Finnkinossa tarvitsin henkilökuntaa muuhun kuin lippuni skannaamiseen. Liput ostan netistä, ne on puhelimessa ja mässyt maksan itsepalvelukassalla.

Mä en tarvii lipun skannaamiseen, koska lähiteatterissani on itsepalvelu siinä. Mutta onneksi henkilökunta sentään siivoaa, sammuttaa ja sytyttää valot, laittaa leffan pyörimään jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla katkesi välit isään tuon takia, kun alkoi haukkumaan, dehumanisoimaan ja syyllistämään työttömyyden takia. 

 

Lähetin tuta-inssinä ehkä 400, 500 työhakemusta. Pääsin haastatteluun tasan kaksi kertaa eikä työtä tullut. En kavahda edes normaalia ruumiillista työtä, sinnekään en tullut suuren hakijamäärän takia valituksi.

Työllistän nykyään itseni töillä joilla ei ole mitään tekemistä koulutukseni kanssa. Hoidan yrittäjänä airbnb-asuntojen jälleenvuokrausta (toimeksiantoina, en omista asuntoja), teen myös itse kiinteistöjen lumityöt, liinavaatteiden vaihdot ja siivoukset jne., sinänsä palkka on hyvä mutta aika hukkaan meni valtion rahat minua kouluttaessa

Itselläni sama, että välit katkesivat isääni kun alkoi haukkumaan, että olen laiska ja kuinka häpeää minua silmät päästään koska olen työtön. Itse hän ahdisteli minua seksuaalisesti kun olin lapsi, että kuvitteleekohan että se oli hyväksyttävää, mutta työttömyys ei?

Vierailija kirjoitti:

Minä hain sellaista paikkaa, missä työkkäri / valtio maksaa 100% palkan. Työ on kopioimista, valvomista yms- piti lähettää c.v, todistukset, motivaatiokirje, työhistoria, ja vielä on haastattelu.

Minulla samanlainen kokemus. Nainen vaati puhelimessa tekemään juurikin motivaatiokirjeen ja ottamaan haastatteluun mukaan kaiken mahdollisen, millä voisin todistaa kelpaamistani. Homma oli yhdistyksen puhelimeen vastaamista. Olisi kestänyt tasan vuoden verran, jonka olisin ollut oikeutettu tukirahaan.  Ensinnäkin en ymmärrä miksi he eivät hakeneet sinne yhdistyksensä aktiivia, joka olisi ollut motivoitunut ja asiaan perhtynyt (No heillehän olisi pitänyt maksaa oikeaa palkkaa ja tuskin olisiva suostuneet vain vuodeksi hyväksikäyttöön) Onneksi sain lähettää tälle "työnantajalle" s-postin, että perun haastattelun, koska sain ihan oikeita töitä, enkä mitään palkkatukityötä hyväksikäyttäjältä, joka piti itseään kuin jumalan lahjana minulle.....

menkää tööttömät töihin!! äläkääkä lusmuilko!! kyllä jokaiikalle Työtä riittää!! hopi hopi!! palakaksi vain lautasellinen velliä aamuin illoin!! kovaa raatamista aamuvarasesta iltamyöhään!! hopi hopi!!

hii hoo, täytyypä hoitaa lääkitys kuntoon. !! XDDD

Vierailija kirjoitti:

nämä olivat "boomerien" aikaan niitä töitä joita vaan kysyttiin teatterin esimieheltä ja sitten kysyttiin millois aloitat.

näillä tyypeillä on suuria vaikeuksia ymmärtää että maailmassa on nykyään 5 miljardia ihmistä enemmän ja työmarkkinat ovat tehostamisen myötä supistuneet valtavasti.

stockalla oli ennen jopa kuukausipalkallisia hissityttöjä joiden ainoa tehtävä oli painaa hissinappi a ja moikata asiakkaita.

ei tällainen sukupolvi ymmärrä miten helvetillistä on nykyään saada edes suorittavaa työtä, vaan leimataan kaikki "laiskoiksi, kun eivät mene paikan päälle töitä tiedustelemaan kuten minä tein 1963".

Eivät ymmärrä monet sellaisetkaan, jotka eivät ole joutuneet hakemaan töitä. Miettikääs sitä, miten vuosi sitten mesottiin vaalien alla runsaan ulkomaisen työvoiman Suomeen kärräämisen välttämättömyydestä, koska hirveä työvoimapula. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon että 99 suomalaisista kykenisi tuohon Finnkinon hommaan. 

 

Finnkinohan se näyttää ihan urpolta kun tuollainen rumba ja yksi saatu työllistettyä. Rekryfirman uunotus. Eikä ihme että rekryfirmoilla menee hyvin kun tuollainen prosessi jo perusduuniin.

Rekryfirmat ovat nykyajan silmänkääntäjiä ja mystikkohuijareita. Yksinkertaisesta prosessista tehdään naurettavaa pelleilyä ja työllistetään asiakkaiden rahoilla useita myöhäisteini-ikäisiä itseoppineita konsultteja.



Pahimmassa tapauksessa hyvät työntekijät karsiutuvat prosessissa ja jäljelle jää mestarinäyttelijä ja narsisti, kun työnhaussa painotetaan työssä menestymisen kannalta aivan täysin epäolennaisia asioita. Olen katsellut tätä toimintaa sekä työnantajan että -hakijan näkökulmasta ja jälkimmäinen on avannut silmät typeryydelle.

Christiiina kirjoitti:

Ihan hullua. Mä olen luullut, että pk-seudulla on helppoa löytää tuollaista pienipalkkaisia töitä.

Kun minä muutin Helsinkiin tammikuussa 2007, olin jo helmikuussa töissä Mäkkärissä.

Mä hain mäkkäriin nuorempana enkä päässyt ravintola-alan koulutuksella edes haastatteluun. Taisin olla jo valmistunut vailla työtä. Pk-seudulla asuin myös

Mikähän siinä on, että jotku saa jokaisen työpaikan kun vaa hakemuksen laittaa ja toiset ei koko elämänsä aikana saa muuta kuin max 5kk pätkätöitä?

Ja "kokoomuslaiset sosiopaattiboomerisedätkö" ne muka päättää noista rekry menetelmistä ja vaatimuksista ?? (no voi siellä jokunen sellanenkin olla, mut hei joka joukkoon mahtuu "mätiäomenoita")

Toi on kertakaikkisen älytöntä. Kohta varmaan kahvilan kassalle pitää olla korkeakoulututkinto ennenkuin voi myydä kahvia ja pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että 99 suomalaisista kykenisi tuohon Finnkinon hommaan. 

 

Finnkinohan se näyttää ihan urpolta kun tuollainen rumba ja yksi saatu työllistettyä. Rekryfirman uunotus. Eikä ihme että rekryfirmoilla menee hyvin kun tuollainen prosessi jo perusduuniin.

Minä muistan n. 10 vuotta sitten kun kävin rekryfirman haastatteluissa asiantuntija/insinööri ammattiin. Haastattelija otti takakenon toimistotuolissaan, ja sanoi että "no,kerro nyt vähän itsestäsi". Luettelin cv:n ulkomuistista jo niitänäitä siihen perään. Tuolloisen työnhaku prosessin aikana tuli kyllä itselle se käsitys noista rekry firmoista, että \/|ttu mitä paskaa. Jos minä olisin jossain firmassa henkilöstö asioista vastaamassa en ainakaan tuollaisille loisille maksaisi senttiäkään, jos ei siis ole ihan valtavan kokoisesta firmasta kyse, niin kyllä ne hakijat ehtii tavata itsekin. Ja sitten se kysymys että luottaisinko tuollaisten itse-itsensä tarpeelliseksi tehneiden pönöttäjien arvioihin, mitka henkilöt on sopivia firman työntekijöiksi?

Vierailija kirjoitti:

Hain kerran, enkä päässyt, palkka oli jotain 8€/tunti. Nykyään mietin, että missä mielenhäiriössä olin hakiessani.

Minä en pelkästään hakenut vaan pääsin ravintola-apulaiseksi vajaa 9 euron tuntipalkalla, ja tämän lisäksi minut laitettiin tuolla p*skapalkalla kokiksi, kun ravintoloitsijalle selvisi, että olen erinomainen laittamaan ruokaa. Jälkeenpäin ajateltuna olin ihan taliaivo kun suostuin hyväksikäytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Ja "kokoomuslaiset sosiopaattiboomerisedätkö" ne muka päättää noista rekry menetelmistä ja vaatimuksista ?? (no voi siellä jokunen sellanenkin olla, mut hei joka joukkoon mahtuu "mätiäomenoita")

Toi on kertakaikkisen älytöntä. Kohta varmaan kahvilan kassalle pitää olla korkeakoulututkinto ennenkuin voi myydä kahvia ja pullaa.

Tuollaisiin duuneihin ei yleensä haluta korkeasti koulutettujakaan. En oikein tiedä, mitä ne haluavat. Ehkä ne on ne samat kauniit/komeat nuoret ihmiset joilla on sekä esiintymiskarismaa ja itsevarmuutta jotka kelpaisivat duuniin kuin duuniin - myös sellaisiin, joissa ei tarvita minkään sortin esiintymistä.

Nojaa, omat aikuiset lapset, nyt 21 ja 19, ovat kumpikin saaneet ensimmäiset työnsä ihan vaan marssimalla työpaikalle kysymään. Toinen paikalliseen k-markettiin, toinen huoltoasemalle. Ei kumpikaan mitään huippuliksaa näissä saa, mutta nuorelle aikuiselle jolla ei vielä ole perhettä tai isoja lainoja, niin ihan ok. Sen uskon, että netti-ilmoituksiin tulee helposti satoja hakemuksia.

Pienen kaupan tms kauppiaspitäjä ei välttämättä juuri netissä ilmoittele vaan työpaikat menee sitten ns tiskin alta. En sano että toimii kaikilla ja kaikille, mutta jollekin voi olla ihan kokeilun arvoinen tapa.

Aikuinen lapseni on It-alalla ja haki oman alan työpaikkaa isosta firmasta. Hakijoita yhteen junior-paikkaan oli ollut 500. Minä luulin, että It-alalla on työvoimapula. 

Ja työssä asiakaskontakti jotain 10 sekkaa, kunhan on kielitaitoa ja osaa rahat. Kaikki osaisi. Palkkaa yritetään kompensoida tällä harvinaislaatuisella kunnialla.

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, omat aikuiset lapset, nyt 21 ja 19, ovat kumpikin saaneet ensimmäiset työnsä ihan vaan marssimalla työpaikalle kysymään. Toinen paikalliseen k-markettiin, toinen huoltoasemalle. Ei kumpikaan mitään huippuliksaa näissä saa, mutta nuorelle aikuiselle jolla ei vielä ole perhettä tai isoja lainoja, niin ihan ok. Sen uskon, että netti-ilmoituksiin tulee helposti satoja hakemuksia.

Pienen kaupan tms kauppiaspitäjä ei välttämättä juuri netissä ilmoittele vaan työpaikat menee sitten ns tiskin alta. En sano että toimii kaikilla ja kaikille, mutta jollekin voi olla ihan kokeilun arvoinen tapa.

Minullakin on sellainen mielikuva, että isot/keskisuuret yritykset lähinnä laittavat ilmoituksen jonnekin oikotielle tai duunitoriin. Ei jollain kahden tai viiden hengen pikkupaikalla ole resursseja seuloa satoja hakemuksia. Kun on tarve, kysellään tuttavapiiristä, poimitaan joku satunnaisen kyselyn tehnyt tai laitetaan tyyliin oman kaupunginosan Facebook ryhmään kysely. 

Mietin sitä että omalla työpaikalla on myös melko raskas prosessi rekryssä. Meillä ei toki ihan entrytason paikkoja juurikaan ole. Mutta niin, prosessista huolimatta tai ehkä sen takia, viime aikoina on tullut sisään ihan kummallista porukkaa. Monesta olemme ihmetelleet, että mitäköhän HR ja esihenkilö ovat tässä taas funtsineet. Että ei ne videot, soveltuvuustestit ja mitä kaikkea todellakaan takaa, että palkattu henkilö olisi jollain tapaa hyvä rekry. Sääli tietysti on se, että moni hyvä hakija taas ehkä jää vaille paikkaa, jos on vaikka paperilla heikompi.

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitä että omalla työpaikalla on myös melko raskas prosessi rekryssä. Meillä ei toki ihan entrytason paikkoja juurikaan ole. Mutta niin, prosessista huolimatta tai ehkä sen takia, viime aikoina on tullut sisään ihan kummallista porukkaa. Monesta olemme ihmetelleet, että mitäköhän HR ja esihenkilö ovat tässä taas funtsineet. Että ei ne videot, soveltuvuustestit ja mitä kaikkea todellakaan takaa, että palkattu henkilö olisi jollain tapaa hyvä rekry. Sääli tietysti on se, että moni hyvä hakija taas ehkä jää vaille paikkaa, jos on vaikka paperilla heikompi.

Mun mielestä on kuormittavampaa nykyään että työnsaanti on kuin kokeisiin lukeminen. Siinä joko pärjää tai ei. Arvosanaa ei saa mikä sitten jää takaraivoon kummittelemaan "mitä mä tein väärin" jopa koko elämä voi olla kiinni siitä mahdollisuudesta, että saako koskaan esim asuntolainaa tai muuta elämään kuuluvaa. 

Miten tässä kävi ja miksi oli noin vaikea rekryprosessi yksinkertaiseen tehtävään?