Lue keskustelun säännöt.
Nuoripari otti down-vauvan vastaan
02.03.2024 |
Joskus näinkin päin.
Lääkäri kertoi downista lääketieteelliseltä kantilta ja lähinnä siitä, mitä vikoja ja sairauksia siihen liittyy.
Päivi Muurisen mukaan lääkärit sanoivat, että heillä oli käynyt huono tuuri.
Yksi lääkäri sanoi suoraan, että päätös on teidän, mutta uutta putkeen vaan.
Pari tiedosti, miten yleistä lapsettomuus on ja että siitä kärsivät myös nuoret. Päätös lapsen pitämisestä oli lopulta helpotus.
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te abortoijat - vaikka koettaisitte selitellä asiaa miten, kyse on epäeettisestä rodunjalostuksesta.
Mun kroppa, mun valinta. Aborttivastaisuus on naisten alistamista silloinkin kun sikiö on vähemmistön edustaja.
Eikö aborttiin todellakaan sinusta liity mitään eettisiä kysymyksiä? T. Nainen myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan voisi miettiä tätäkin puolta. Onko jokaisella naisella oikeus synnyttää Suomeen vammainen lapsi, joka tarvitsee hirveästi yhteiskunnan palveluja pärjätäkseen? Onko se aidosti juuri sen erityislapsen etu, että saa syntyä tänne, kun julkisista palveluista leikataan ja karsitaan kokoa ajan enemmän ja enemmän?
Enemmän kuulostaa äidin oikeudelta saada söpö lapsi, välittämättä aidosti, miten paljon tukea tarvitseva lapsi tulee aikuisena loppuikänsä pärjäämään huonolla hoitajamitoituksella vammaisten asumisyksikössä. Minusta ei ole reilua lasta kohtaan tuollainen päätöksenteko. Ellei vanhempi pysty jotenkin takaamaan sille aikuiselle Downille hyviä oloja koko aikuisiäkseen? Yhteiskunnan palvelut eivät ainakaan ole paranemaan päin, eli on naurettavaa synnyttää tukea koko ajan tarvitseva aikuinen tähän synkkään ja kurjistuvaan Suomeen.
Ei maailma mitään menetä vaikka downien määrä laskisikin minimiin siksi (luultavasti aika lyhyeksi) aikaa kun hyvinvointivaltiosta ja modernista lääketieteestä saadaan vielä nauttia. Uskonpa että tämäkin sivistysyhteiskunta tästä joitakin sukupolvia myöhemmin vielä romahtaa ja raskauksien seulonnat tulee sitä myötä joko mahdottomiksi toteuttaa tai hyvin kalliiksi. Silloin niitä downejakin alkaa taas syntyä. Mutta yhteiskunnan taannuttua meillä onkin taas helppoja suorittavan tason töitä tarjolla ja älyllisesti kehitysvammaisetkin saavat tarkoituksen elämään rottien kerääjinä, piiskapoikina, säkkien kantajina tai apupojan apupojan assistentteina.
Tällä hetkellä kehitysvammaiset elävät ikuista taaperon elämää uupuneissa ydinperheissä tai jopa yksinhuoltajien huollettavina. Tukiverkot on minimaaliset ja pikkulapsiarki vuosikymmenien mittainen. Ei sellaista kuka tahansa kestä ja ymmärrän täysin, että moni on tässä tilanteessa mieluummin ableisti kuin pienen ponin kokoisen ja pahimmillaan jopa saman älyisen ihmisen ympärivuorokautinen hoitaja lopun ikäänsä.
Terve hyvinvointiyhteiskunta hoitaa myös kohdun ulkopuolella elävät kansalaiset taaten ihmisarvoisen elämän. Tämä ei valitettavasti toteudu kautta linjan nyky yhteiskunnassa. Ei kaikkien niiden täällä jo olevien vammaisten, eikä vanhustenkaan osalta. Tästä pääsemme filosofiseen pohdintaan onko siis syntyminen itsessään tärkeämpää, kuin se 50-60 vuotta eletyn elämän joissakin tapauksissa kyllä ihan muiden hyvyyden tai vähemmän hyvyyden laatu? Onko kodissaan oleva harhainen pelkäävä vanhus vähemmän suojan ja hoivan tarpeessa, kuin kohdussa oleva alkio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätös on helppo, kun yhteiskunta maksaa viulut.
Downeille tehdään mm. sydänoperaatioita liukuhihnameiningillä, lisäksi tarvitsevat koko elämänsä ajan ekstratukea eivätkä esim. pärjää itsenäisesti. Puhuminen, liikkuminen, tunnesäätely- kaikki on puutteellista, lisänä aggressiivisuus josta ei uskalleta mediassa puhua (myytti "aurinkoisista" downeista). Moni on liikalihava ja se tuo omat kustannuksensa.
Millainen vanhempi tuo maailmaan tietoisesti vammaisen lapsen? Suomen palveluita on ajettu vauhdilla alas, voi olla ettei ne taksit suhaa pihalla loputtomiin...
Ei kaikkea voi mitata rahassa. Faktahan on että vanhukset vievät suurimman osan terveydenhuollon resursseista, tarkoittaako tämä että vanhojen ihmisten leikkaukset ja lääkehoidot pitäisi lopettaa? Mielestäni yhteiskunta on rakenn
Sellaista kehitysvammaa ei seuloissa löydy. Siis sellaista joka sänkypotilas olisi. Downit eivät ole sellaisia. Olen hoitanut lapsia ja aikuisia, joilla suuri osa päivästä on levossa olemista. Kenenkään heidän vammaa ei selvitetä eikä yleensä voisikaan raskausaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo päiväkodeissa on kamalat ja vaaralliset oltavat lapsille, eli en synnyttäisi lasta jonka kohtalona tietäisin ainakin 50 % todennäköisyydellä olevan loppuikä huonosti resursoidussa kehitysvammaisten asumisyksikössä. Päälle pitäisi vielä taistella erityislapsen palveluista ja todeta, että kaikkea ei tulla yhteiskunnalta saamaan, mitä Down oikeasti tarvitsisi.
Haasteeksi riittää perheellemme, kun budjetoimme 2 lapsen ekaksi 3 vuodeksi kotihoidontuella ja 1 aikuisen tuloilla elämisen. Kun ei edes päiväkotiin uskalla lasta nykyisin laittaa, niin miksi ehdoin tahdoin valitsisin alkion pitämisen jos se tarkoittaa hänelle kurjaa elämää säästö-Suomessa? Emme pysty hoitamaan kehitysvammaista kymmeniä vuosia kotona ilman tuloja, juuri ja juuri saamme sen tehtyä pikkulapsiajan. Mutta pikkulapsiaika on onneksi rajallinen aika. Kehitysvammaisilla se usein tarkoittaa kymmeniä vuosia tai elinikää. Ja yhtä pitkää huolta vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Jo päiväkodeissa on kamalat ja vaaralliset oltavat lapsille, eli en synnyttäisi lasta jonka kohtalona tietäisin ainakin 50 % todennäköisyydellä olevan loppuikä huonosti resursoidussa kehitysvammaisten asumisyksikössä. Päälle pitäisi vielä taistella erityislapsen palveluista ja todeta, että kaikkea ei tulla yhteiskunnalta saamaan, mitä Down oikeasti tarvitsisi.
Haasteeksi riittää perheellemme, kun budjetoimme 2 lapsen ekaksi 3 vuodeksi kotihoidontuella ja 1 aikuisen tuloilla elämisen. Kun ei edes päiväkotiin uskalla lasta nykyisin laittaa, niin miksi ehdoin tahdoin valitsisin alkion pitämisen jos se tarkoittaa hänelle kurjaa elämää säästö-Suomessa? Emme pysty hoitamaan kehitysvammaista kymmeniä vuosia kotona ilman tuloja, juuri ja juuri saamme sen tehtyä pikkulapsiajan. Mutta pikkulapsiaika on onneksi rajallinen aika. Kehitysvammaisilla se usein tarkoittaa kymmeniä vuosia tai elinikää. Ja yhtä pitkää huolta vanhemmille.
Mitä tekisit, jos lapsesi jonain päivänä olisi kehitysvammainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo päiväkodeissa on kamalat ja vaaralliset oltavat lapsille, eli en synnyttäisi lasta jonka kohtalona tietäisin ainakin 50 % todennäköisyydellä olevan loppuikä huonosti resursoidussa kehitysvammaisten asumisyksikössä. Päälle pitäisi vielä taistella erityislapsen palveluista ja todeta, että kaikkea ei tulla yhteiskunnalta saamaan, mitä Down oikeasti tarvitsisi.
Haasteeksi riittää perheellemme, kun budjetoimme 2 lapsen ekaksi 3 vuodeksi kotihoidontuella ja 1 aikuisen tuloilla elämisen. Kun ei edes päiväkotiin uskalla lasta nykyisin laittaa, niin miksi ehdoin tahdoin valitsisin alkion pitämisen jos se tarkoittaa hänelle kurjaa elämää säästö-Suomessa? Emme pysty hoitamaan kehitysvammaista kymmeniä vuosia kotona ilman tuloja, juuri ja juuri saamme sen tehtyä pikkulapsiajan. Mutta pikkulapsiaika on onneksi rajallinen aika. Kehitysvammaisilla se usein tarkoittaa kymmeniä vuosia tai elinikää. Ja
Tietysti hoitaisin ja huolehtisin niin hyvin kuin pystyisin. Mutta olisin äärimmäisen surullinen lapseni puolesta, kun hän ei saisi kaikkia palveluja mitä ansaitsisi. Tietysti yrittäisimme itse ostaa yksityisesti sen mitä yhteiskunnalta ei saada. Palveluthan koko ajan vain heikkenevät. Mutta esimerkiksi aikuisen kehitysvammaisen asumispalvelu on niin kallista vanhemmille ostaa, että lapsi kärsisi kyllä käytännössä resurssien puutteesta.
Onneksi NIPT-tutkimuksella pystyy seulomaan nykyään tosi hyvin raskausaikana jo aika alussa, onko yleisimpiä kehitysvammaisuuden aiheuttajia. Näin on mahdollisuus pohtia, synnyttääkö yhteiskunnan elätin tietoisesti vai yrittääkö raskautta uudelleen ja niin, että oma lapsi todennäköisesti tulee pärjäämään ilman jatkuvaa ulkopuolista apua aikuisena. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jokainen varmasti totta kai haluaisi terveen lapsen ja joutuu käsittelemään paljon asiaa, jos lapsi ei sellainen ole"...jne
En tuomitse kenenkään ratkaisuja. Itse en vain haluaisi antaa lapselleni täysin vajavaista ja "20 prosenttista" elämän mahdollisuutta. Katsoisin parhaaksi antaa hänen lentää enkelilapsena ja päästää täältä pois. Tunnustan myös suoraan ja itsekkäänä, etten jaksaisi tai haluaisi sitoa itseäni ikuisesti vammaiseen lapseen. Kärsimys kaikin puolin olisi minulle mahdoton ajatus. Kärsimys ennen kaikkea lapsen puolesta, ihan varmasti.
Kokisin pahaa oloa ja syyllisyyttä, jos takiani tänne syntyisi ihmisen alku, jolla ei edes ole mitään mahdollisuuksia, alun alkaenkaan, eikä koskaan. Mahdoton paikka katsella sitä sivusta, kun ei pysty tekemään mitään.
Pisteet rehellisyydestä. Itsekkyyshän se tässä on perimmäinen
No niin, näinhän minut pelkästään itsekkääksi tuomittiin, vaikka käsittelin asiaa monelta kantilta. Osasinkin jo odottaa.
Ykkösasia oli kyllä suuri kärsimys lapsen elämän tai nimenomaan elämättömyyden takia. Itsekkyyteen liittyy ennemmin se valtava paha olo ja tuska mitä ei äitinä halua kokea, kun lapsi jää niin minimiin siinä, mitä elämä voisi hänelle kaikkineen tarjota. Ei siis ole kyse siitä, ettenkö pystyisi hänestä huolehtimaan, kun se olisi tietenkin tehtävä. En häntä koskaan jättäisi. Rakkauttani vaille ei ikinä jäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jokainen varmasti totta kai haluaisi terveen lapsen ja joutuu käsittelemään paljon asiaa, jos lapsi ei sellainen ole"...jne
En tuomitse kenenkään ratkaisuja. Itse en vain haluaisi antaa lapselleni täysin vajavaista ja "20 prosenttista" elämän mahdollisuutta. Katsoisin parhaaksi antaa hänen lentää enkelilapsena ja päästää täältä pois. Tunnustan myös suoraan ja itsekkäänä, etten jaksaisi tai haluaisi sitoa itseäni ikuisesti vammaiseen lapseen. Kärsimys kaikin puolin olisi minulle mahdoton ajatus. Kärsimys ennen kaikkea lapsen puolesta, ihan varmasti.
Kokisin pahaa oloa ja syyllisyyttä, jos takiani tänne syntyisi ihmisen alku, jolla ei edes ole mitään mahdollisuuksia, alun alkaenkaan, eikä koskaan. Mahdoton paikka katsella sitä sivusta, kun ei pysty tekemään mitään.
Pisteet rehelli
Tämä. Kuka haluaisi synnyttää oman lapsen kärsimään? En minä ainakaan. Mieluummin olisin ilman lasta kuin näkisin että yhteiskunta ei pysty pitämään hänestä aikuisena riittävän hyvää huolta kun on kehitysvammainen ja tarvitsee jatkuvaa apua. Jos vammainen lapsi tulisi vaikka seulonta tehty raskausaikana, syntyneen lapsen eteen tekisin tietysti kaiken voitavan ja rakastaisin kuten vammatontakin. Aivan kaiken tekisin. Mutta surisin lapsen kärsimystä, kun ei yhteiskunta maksa harrastuksia ja kunnollista huolenpitoa eikä välttämättä vanhemmillakaan ole varaa hänen kalliita vammaispalvelujaan yksityisellä maksaa aikuisena.
Hienoa! Abortti on murha, ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo päiväkodeissa on kamalat ja vaaralliset oltavat lapsille, eli en synnyttäisi lasta jonka kohtalona tietäisin ainakin 50 % todennäköisyydellä olevan loppuikä huonosti resursoidussa kehitysvammaisten asumisyksikössä. Päälle pitäisi vielä taistella erityislapsen palveluista ja todeta, että kaikkea ei tulla yhteiskunnalta saamaan, mitä Down oikeasti tarvitsisi.
Haasteeksi riittää perheellemme, kun budjetoimme 2 lapsen ekaksi 3 vuodeksi kotihoidontuella ja 1 aikuisen tuloilla elämisen. Kun ei edes päiväkotiin uskalla lasta nykyisin laittaa, niin miksi ehdoin tahdoin valitsisin alkion pitämisen jos se tarkoittaa hänelle kurjaa elämää säästö-Suomessa? Emme pysty hoitamaan kehitysvammaista kymmeniä vuosia kotona ilman tuloja, juuri ja juuri saamme sen tehtyä pikkulapsiajan. Mutta pikkulapsiaika on onneksi rajallinen aika. Kehitysvammaisilla se u
Jos saisit yllättäen kehitysvammisen lapsen ( kuten useimmiten) on tai lapsi saisi vaikkapa leikki- iässä vaikean kehitysvamman, hän olisi mielestäsi taakka ja pelkkä kuluerä. No ihmisillä on erilaisia tapoja suhtautua omiin lapsiinsa.
Totta kai, koska yhteiskunta vielä tukee loputtomiin, mutta entäs kun ei kohta tuekaan. Suomi ei ole nytkään enää hyvinvointiyhteiskunta. Hyväntekeväisyyspeliksi menee ja jos on tuuria, joku keräys maksaa kuntoutusta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ei nyt ymmärrä, että lapsen etua siinä mietitään kun keskeytys tehdään vamman vuoksi. Ei varmaan tällaiset kommentoijat ole olleet sotessa tai vammaisten asumisyksikössä tai vammaissosiaalityössä töissä? Puhumattakaan että olisi lähipiirissä aikuinen vammainen, joka ei saa riittäviä palveluja yhteiskunnalta?
Näkööulma voisi muuttua, jos tietäisi mitkä realiteetit sitä rakasta kehitysvammaista lasta tulisivat kohtaamaan. Siksi itse tekisin päätöksen keskeytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätös on helppo, kun yhteiskunta maksaa viulut.
Downeille tehdään mm. sydänoperaatioita liukuhihnameiningillä, lisäksi tarvitsevat koko elämänsä ajan ekstratukea eivätkä esim. pärjää itsenäisesti. Puhuminen, liikkuminen, tunnesäätely- kaikki on puutteellista, lisänä aggressiivisuus josta ei uskalleta mediassa puhua (myytti "aurinkoisista" downeista). Moni on liikalihava ja se tuo omat kustannuksensa.
Millainen vanhempi tuo maailmaan tietoisesti vammaisen lapsen? Suomen palveluita on ajettu vauhdilla alas, voi olla ettei ne taksit suhaa pihalla loputtomiin...
Eli ihminen lasketaan rahassa? Itse ajattelen, että kaikilla ihmisillä on oikeus olla olemassa ja elää tässä yhteiskunnassa. Ja yhteiskunta voi au
Listaa pliis ne turhat kuluerät.
Laittakaapa tuon downin tilalle mikä tahansa muu vähemmistöryhmä ja miettikää miltä tämä keskustelu kuulostaisi siitä näkökulmasta. Seulotaan adhd:t, aspergerit jne. (En todellakaan ajattele näin itse!) Aivan järkyttävää, sydämetöntä puhetta yhdestä olemassa olevasta vähemmistöryhmästä.
Tai seulotaan homot, kunhan tiede kehittyy! Eivät tuota jälkeläisiä samalla tavalla kuin heterot eli ei tule veronmaksajia valtion huutavaan kassaan. Talous edellä ihmiset!
Niinkö todella??
Vuosia sitten luin lehdestä, miten joku pyörätuoliin sidottu nainen oli tehnyt lapsia terveen miehen kanssa. Kaikki lapset istuivat pyörätuolissa kuin äitinsä ja äiti hymyili lehtijutussa, miten aviomies nyt kuskaa koko perhettä hoitoihin. Miettikää nyt kenen kanssa lapsia teette. Ei tuollainen elämä kruunua teille tuo.
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin tekisin. Tosin en ehkä haluaisi, että edes tutkitaan raskauden aikana.
Tämä pitäisi saada tuomittavaksi ja lastensuojeluilmoitus pitäisi heti tulla, jos ei käy seulonnoissa. Oletko siis työtä vieroksuva vai miten et ymmärrä, että loppuelämäsi olisi kokopäiväistä lapsenhoitoa?
Miten olisit jaksanut muulla tavalla ja kenties vaikeammin vammaisen lapsen kanssa?