Lue keskustelun säännöt.
Nuoripari otti down-vauvan vastaan
02.03.2024 |
Joskus näinkin päin.
Lääkäri kertoi downista lääketieteelliseltä kantilta ja lähinnä siitä, mitä vikoja ja sairauksia siihen liittyy.
Päivi Muurisen mukaan lääkärit sanoivat, että heillä oli käynyt huono tuuri.
Yksi lääkäri sanoi suoraan, että päätös on teidän, mutta uutta putkeen vaan.
Pari tiedosti, miten yleistä lapsettomuus on ja että siitä kärsivät myös nuoret. Päätös lapsen pitämisestä oli lopulta helpotus.
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyllä monen ei kannata lapsia miettiä ollenkaan..nimittäin moni ihan normi lapsikin voi joutua puhe tai fysioterapiaan ja sekin kuulostaa osalle olevan joku maailmanloppu ja kuormittavin asia🙈Eniten tuntuu huuelevan ne ketkä ei oikeasti asioista tiedä..sitä kuullaan ja luullaan ja oletetaan ja eletään hirveän yksioikoista elämää, se mikä on itselle raskasta ei välttämättä toiselle ole.
Älä vajoa siihen, mihin aina niin moni ihminen vajoaa: Yhden esimerkin nostamiseen ja siihen tarttumiseen. Kysymyksessä on kumuloitumisefekti ja suorat ja epäsuorat työt lapsiin liittyen. Kun lisäät tuohon fysioterapian lisäksi noin 300 muuta "pikkuasiaa" vammaisen lapsen hoitoon liittyen, niin pienestä purosta kasvaa iso asia.
Toinen on epäsuorat asiat. Kun lapsia ylipäänsä perheeseen syntyy, on ryhdyttävä miettimään monia muita epäsuorasti lapseen liittyviä asioita, kuten esimerkiksi asunnon vaihto isompaa. Tästä on kysymys kumuloitumisefektistä. Ymmärrätkö kuinka paljon asunnon vaihto jo yksistään lisää työtä? Siinä on mahdollisesti mietittävä myös työpaikan vaihtoa, että selviydytään kasvaneista kustannuksista isomman asunnon ja lapsen vuoksi. Nämä ovat niitä epäsuoraa työtä, jota syntyy jota juurikin omassa viestissä et selkeästi huomioinut. Tähän kun lisätään vielä vammaisen lapsen erityistarpeet lukuisine suorine ja epäsuorine tarpeineen, niin työnmäärä on mieletön. Käytännössä elämästä tulee vain työtä aamusta iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyllä monen ei kannata lapsia miettiä ollenkaan..nimittäin moni ihan normi lapsikin voi joutua puhe tai fysioterapiaan ja sekin kuulostaa osalle olevan joku maailmanloppu ja kuormittavin asia🙈Eniten tuntuu huuelevan ne ketkä ei oikeasti asioista tiedä..sitä kuullaan ja luullaan ja oletetaan ja eletään hirveän yksioikoista elämää, se mikä on itselle raskasta ei välttämättä toiselle ole.
Nykyään ei ns normaali lapsi edes pääse puheterapiaan, pitää olla vähintään kaksi äännettä pois, että edes on minkäänlaisia mahdollisuuksia saada apua.
Nyt kun sote on räjähtämässä on kyllä riski taloudelle, toivottavasti varautuvat siihen että saattavat joutua maksamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamalia kommentteja. Tunnen muutaman down-ihmisen, ja he pärjäävät elämässä oikein hyvin. Ei kaikilla ole myöskään liitännäissairauksia eikä välttämättä älyllisestikään kovin paljon heikompia muista. Toki osalla on, mutta vammaisuuden aste vaihtelee todella paljon ja down-ihminen voi olla myös fyysisesti ihan perusterve.
Pärjäävät NYT hyvin?? Ymmärrätkö mikä se MATKA on ollut siihen saavuttaakseen tuon pisteen? Kuinka PALJON se on vaatinut vanhemmilta ja varmasti myös MUILTA ihmisiltä oman elämänsä UHRAAMISTA??? Se työn määrä on ollut AIVAN JÄRKYTTÄVÄN HIRVEÄ ja se on tarkoittanut niin paljon kaikesta hyvästä luopumista saamatta juurikaan vastinetta tilalle, että en itse SUOSITTELE KENELLELÄÄN sellaisten päätösten tekemistä.
Aivan käsittä
Oman lapsen vielä ymmärtää, mutta jotkut pyhimykset adoptoi jostain kehitysmaista lapsia, joilla on jotain paljon pahempaa kuin down. Kriminalisoitavaa pitäisi olla tuollaisen ikuisen kuluerän tuominen veronmaksajien taakaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille syntyi down-lapsi 16 vuotta sitten. Hänet laitettiin laitokseen heti syntymänsä jälkeen. Emme tiedä, että mitä hänelle kuuluu tai minkälaista hänen elämänsä on, kun emme ole olleet häneen yhteydessä sen jälkeen kun jätimme hänet sinne. Mutta tyttö hän oli, sen me tiedämme. Mutta emme tiedä hänestä edes nimeä. Onneksi meille on syntynyt sen jälkeen 6 tervettä lasta ja he eivät onneksi tiedä isosiskostaan. T: Äiti 34v ja isä 44v.
En tietoisesti jatkaisi raskautta, jos olisi Down tai vammainen lapsi tulossa. Ihan normiarki terveenä ja vammattomana syntyvän lapsen kanssa on tarpeeksi ja pitää oman mielenterveyden kunnossa. Olisi kauheaa, jos lapsi ei koskaan aikuistuisi ja voisi muuttaa omaan kotiin, vaan joutuisi esim. ryhmäkodin olosuhteisiin. Aikuinen lapsi tarvitsisi loppuelämänsä tukea ja jonkun huolehtimaan asioistaan.
Työskentelen sotessa ja tiedän millaista asumisyksiköissä on ja miten henkilökuntaa koko ajan vähennetään asiakkaiden kustannuksella. Ns. tavallinen lapsi todennäköisemmin voi aikuisena käydä töissä ja pärjää taloudellisesti, voi harrastaa jne.
Vammaisten kohdalla on iso riski, että talouskurimuksessa heidät ajetaan ahtaalle - väärin vammaisia kohtaan. Tähän yhteiskuntaan en siis haluaisi vammaista omaa lasta, jotta se oma lapsi voi mahdollisimman hyvin. Jos yhteiskunta satsaisi taloudellisesti enemmän, voisin ehkä luottaa siihen, että vammainen lapsi saisi kymmeniksi vuosiksi tarvitsemansa palvelut.
Sinänsä vammainen lapsi voi olla perheessään rakas, mutta sääliksi käy kuitenkin heitä, jos vammainen lapsi pidetään ymmärtämättä että vamma sitoo koko loppuelämäksi ja tarkoittaa yhteiskunnan varaan joutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo laitoin lapsen 16-vuotta sitten laitokseen kun syntyi on täyttä pötyä, laitospaikkoja ei ole olemassakaan mihin voit hylätä vauvan jos ei ole terve, adoptioon toki voi lapsen antaa, mutta se on eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyllä monen ei kannata lapsia miettiä ollenkaan..nimittäin moni ihan normi lapsikin voi joutua puhe tai fysioterapiaan ja sekin kuulostaa osalle olevan joku maailmanloppu ja kuormittavin asia🙈Eniten tuntuu huuelevan ne ketkä ei oikeasti asioista tiedä..sitä kuullaan ja luullaan ja oletetaan ja eletään hirveän yksioikoista elämää, se mikä on itselle raskasta ei välttämättä toiselle ole.
Älä vajoa siihen, mihin aina niin moni ihminen vajoaa: Yhden esimerkin nostamiseen ja siihen tarttumiseen. Kysymyksessä on kumuloitumisefekti ja suorat ja epäsuorat työt lapsiin liittyen. Kun lisäät tuohon fysioterapian lisäksi noin 300 muuta "pikkuasiaa" vammaisen lapsen hoitoon liittyen, niin pienestä purosta kasvaa iso asia.
Toinen on epäsuorat asiat. Kun lapsia ylipäänsä perheeseen syntyy, on ryhdyttävä miettimään monia muita epäsuorasti lapseen liittyviä asioita,
Nää sun epäsuorat asiat on sellaisia, jotka mietitään jo siinä vaiheessa, kun lasta ruvetaan yrittämään. Ja jos jo asunnon vaihto tuntuu suunnattomalta stressitekijältä, ei ehkä kannata niitä lapsia hankkiakaan.
On totta, että vammaisen lapsen mukana tulee kaikenlaista ylimääräistä säätöä. Toisaalta jossakin pääsee helpommalla. Eipä ole tarvinnut vaikeavammaisen lapseni osalta pelätä missä porukoissa hän liikkuu tai että sortuuko huumeisiin tai saako ikinä työtä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse abortoisin down-alkion/sikiön. Ehdottomasti. Terveissä lapsissa on ihan tarpeeksi hommaa, en halua sairasta lasta riipakseni. Mutta en vaadi, että näin toistenkin pitäisi tehdä.
Oletko kuullut karman laista?
Mielenkiintoinen kysymys. Luulenpa, että hindulaisuudessa vammaisuus tai sairaus saatetaan nähdä rangaistuksena edellisen elämän pahoista teoista. Koko kulttuuri kastilaitoksineen perustuu siihen, että jotkut ovat syntyjään tietyssä asemassa.
En kuitenkaan tunne Aasian uskontoja riittävän hyvin, joten spekuloin vain. Tuskin sinäkään tunnet.
Abortteja tehdään ihan varmasti sielläkin, myös vammaisuuden perusteella, vaikka karman laki on osa uskontoa ja ajattelua.
Intiassa aina välillä löytyy vastasyntyneitä tyttövauvoja hylättynä koska ei haluta tyttöä riesaksi. Muistan esim. lukeneeni tapauksen missä pari maanviljelijää löysivät koiran jonka pentujen seassa myös ihmisvauva oli lämpimässä emokoiran turkkia vasten. Koira oli löytänyt hylätyn vauvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamalia kommentteja. Tunnen muutaman down-ihmisen, ja he pärjäävät elämässä oikein hyvin. Ei kaikilla ole myöskään liitännäissairauksia eikä välttämättä älyllisestikään kovin paljon heikompia muista. Toki osalla on, mutta vammaisuuden aste vaihtelee todella paljon ja down-ihminen voi olla myös fyysisesti ihan perusterve.
Pärjäävät NYT hyvin?? Ymmärrätkö mikä se MATKA on ollut siihen saavuttaakseen tuon pisteen? Kuinka PALJON se on vaatinut vanhemmilta ja varmasti myös MUILTA ihmisiltä oman elämänsä UHRAAMISTA??? Se työn määrä on ollut AIVAN JÄRKYTTÄVÄN HIRVEÄ ja se on tarkoittanut niin paljon kaikesta hyvästä luopumista saamatta juurikaan vastinetta tilalle, että en itse SUOSITTELE KENELLELÄÄN sellaiste
Oman lapsen vielä ymmärtää, mutta jotkut pyhimykset adoptoi jostain kehitysmaista lapsia, joilla on jotain paljon pahempaa kuin down. Kriminalisoitavaa pitäisi olla tuollaisen ikuisen kuluerän tuominen veronmaksajien taakaksi.
Adoptoitukin lapsi on oma lapsi. Lapsen adoptoiminen ei ole pyhimysmäistä, vaan siinä halutaan lapsi. Valtaosa adoptiolapsista on sairaita ja vammaisia, jos kieltäytyy vammaisesta lapsesta, ei todennäköisesti saa adoptiolasta ollenkaan.
niin tai riski sairastua alkoholismiin. Senkin voisi ehkä geeneistä tutkia.