EX-haahut, raskautuneet ! vko:36

Km:jälkeen toisesta kierrosta plussa:). Kovasti epävarma olo on, mutta pakko se on uskoa, kun tänäänkin haalean selkeän viivan rfsu-testiin sain. Täytyypi varmaan varhaisultraa varailla. Km:n jälkeen on entistä hermostuttavampaa tää alkuraskaus.



nau rv 4+3(kai)

Hei!



Muutama tuttu täällä onkin tuolta kuumeilijoiden puolelta :) Paljon onnea plussista!



Itsellä takana viime pääsiäisenä lääkkeellinen tyhjennys. Alkio oli ollut kuolleena jo kuukauden kohdussa, ennenkuin neuvolassa sitten huomattiin mikä on tilanne. Nyt sitten odotellaan tätä vauvaa syntyväksi ensi pääsiäiseksi :) Viikkoja nyt n. 12.



Tämä on kuitenkin ollut jotenkin erilainen raskaus minulle kuin edellinen, ja en ole vieläkään oikein osannut innostua tai edes iloita asiasta. Alkuun sitä ei luottanut ollenkaan, että olen edes raskaana. Edes alkuraskauden ultrassa käynti ei muuttanut tilannetta, vaikka kaiken todettiin olevan kunnossa. Pahoinvointi alkoi 7+ ja sen jälkeen olen ollut koko ajan vähän alavireinen. Olo kyllä jo helpottamassa, joten kunhan se helpottaa kokonaan, niin ehkä mielikin on erilainen. (?)



Ensi viikolla olisi niskapoimu-ultra ja trisomiaseula vastauksen olenkin jo saanut. Toivotaan, että ultrassa sitten edelleen löytyy elävä ja terve sikiö. Jotenkin sitä vaan miettii, että jos tämä päättyy kesken, en kyllä jaksa uutta enää, kun on tämän olon ja kaiken muunkin kanssa aika rankkaa... Mutta eihän se auta kuin toivoa parasta :)



5mama

Voi että granberry, 5mama ja nau, totisesti piinavia nämä ensimmäiset viikot, välillä jopa epäilee tulevansa hulluksi, ehdotin jo neuvolan terkkarille että voisiko minut ehkä nukuttaa näiden ensimmäisen 12 vkon ajaksi :O)), sillä saatan muuten tulla hulluksi kuulostellesani oireita/oireettomuutta ja pähkäillessä tarkoittaako tämä ja tuo nyt sitten että pikkuinen nyt lakannut kehittymästä, vai onko siellä ketään ollutkaan!!!???? Huoh, nyt on kyllä alkanut sen sortin pahoinvointi, jota ei km-raskaudessa ollutkaan, että se on vähän mieltä rauhoittanut, niin piinaavaa kun se oksetus onkin, se on ainoa elonmerkki mitä pikkuiselta vielä voin saada, joten siitä nautin ma :O)))!!! Mennään ens keskiviikkona varhaisultraan, silloin laskujeni mukaan 6+2, jänskättä kuitenkin hulluna et näkyykö siellä ketään!!!!



Voimia piinaan siskot, se on meidän vuoro ny :O))))!!



T. hyttynen ja Hunni 5+5

Ensinnäkin hurjasti onnea Miinalle!! :D Ihanaa kuulla, että kaikki on hyvin! Itsekin odotan kuumeisesti, että raskaus olisi tuossa vaiheessa! Ja onnea Naulle ja 5mamalle, ihanaa, että saadaan lisää haahuja joukkoon!



Hyttynen..todellakin piinaavaa! TOSIN, poden ihan järkyttävää pahoinvointia, vatsa turpoaa silmissä, väsy on aivan mieletön, ihan ihme mielihaluja aivan puskista. Se on pakko lähteä kauppaan hakeen jotain tiettyä, jos sitä ei sattumalta sillä hetkellä kaapista löydy! :D Ihmeellistä! Edellinen raskaus oli NIIN helppo ja tuntui, etten olisi ollutkaan koskaan raskaana. Tuntuu jotenkin todella raskaalta tämä odottaminen kaikin puolin. Tänään tuli "maagiset" päivät täyteen.. eli viimeksi sikiö oli mennyt kesken näillä viikoilla ja päivillä.. nyt kuitenkin oireet niin voimakkaat, etten ehdi sitäkään murehtia! *hymy* Ehkä hyvä niin! Ensi viikolla pääsen sitten sinne ultraan! Jännittää ihan hirveästi.. mitä jos siellä ei olekaan mitään, tai jos sydämen syke ei näykään.. asioita pohdiskellut monet päivät ja illat!



Hyttyselläkö huomenna se ultra? Tulehan kertomaan kuulumisia ja tsemppaamaan sitten meitä muita!



Otettaisko me siskot käyttöön kuukausipino? Ajattelin, kun ei tänne nyt joka päivä tule kirjoiteltua ja jotenkin hassua kirjoitella menneeseen pinoon "viikko36" ja jotain.. kuitenkin olis kiva lukea ja muistella muiden ajatuksia kuukausitasolla, jos viikkotasolle saakka juttu ei luista!? :)



Itse elän todella sekavaa aikaa työmaailmassa, joka vie kaiken voiman. Tein elämäni päätöksen ja jättäydyin tulosvastuullisesta tehtävästä pois oman terveyteni turvatakseni. Työssä hyvää oli ainoastaan siis palkka. Henkisellä tasolla uuvuin todella pahoin ja tulin siihen tulokseen, ettei tämä työ ole tämän arvoista ja heitin hanskat tiskiin! Nyt mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Pomoni tietää raskaudestani (monista systä) ja pelkään, että se jollain tapaa on esteenä uuden uran rakentamiseen tällä hetkellä. Välillä mietin, että olenko hullu ja raskaushormonien vedättämä.. mitäs sitten kun olo helpottaa, tulen järkiini ja kadun päätöstäni! Kuitenkin tunnen hirveän taakan tipahtavan jo nyt harteiltani, kun olen saanut sanottua sen, että en jaksa nykyistä työtä enää! Hirveää vuodatusta.. tiedän! :) Keskenmenon myötä laitoin elämän arvot niin uuteen uskoon ja tämä työ tuntui jo silloin niin mitättömältä.



jees, jees, tässäpä taas tälle erää.. tulkaahan taas kertomaan omia kuulumisianne!



G