Lue keskustelun säännöt.
Haluan pois työelämästä. Olen kyllästynyt jatkuvaan "tehostamiseen", yt:isiin, kiireeseen ja kasvujargoniin
28.02.2024 |
Olen kolmekymppinen korkeakoulutettu nainen ja edennyt paperilla ihan hyviin asemiin esihenkilöksi yms. alalla, jossa paikat ovat kilpailtuja.
Tykkään työstäni ja pidän sitä jossain määrin jopa kutsumuksena, mutta. Alle 10 vuoden urani aikana olen ollut nopeasti laskettuna kuusissa yt:issä. Minulle ja työkavereilleni on vaivihkaa hivutettu lisää ja lisää hommaa. En ihmettelisi, vaikka tekisimme tällä hetkellä tuplamäärän hommia verrattuna aikaan jolloin aloitimme alalla.
Kaikki tämä heijastuu sitten siihen, että alalla ainakin omissa piireissäni on jatkuva kilpailu. Jatkuva kiire. Jatkuva epävarmuus.
Jossain määrin olen kyynistynyt ja tottunut, mutta viimeisen vuoden sisään, kun suunta on vain jatkunut ja muutoksia aina perustellaan millä lie asiakaslähtöisyydellä ja keskittämisellä ja kasvulla ja muulla jargonilla, olen alkanut kyllästyä. Työn imu on mennyt, kun vielä muutama vuosi sitten nautin työni sisällöstä. Nytkin nauttisin, mutta rakenteet ja olosuhteet muuttuvat koko ajan suuntaan, joka alkaa vähitellen tehdä nauttimisesta mahdotonta.
Olen alkanut vakavasti harkita irtisanoutumista. En tiedä, onko ruoho aidan takana vihreämpää, mutta haluaisin kokeilla tehdä hommia vaikka jonkinlaisena freelancerina tai sitten nollatuntisopparilla jotain aivot narikkaan -hommaa, josta saa sen verran rahaa, että pärjää - mutta ilman jatkuvia kiire- ja kilpailupaineita.
Onko kellään muulla vastaavia fiiliksiä? Kuulostaako kohtuuttomalta, että haaveilen jo kolmekymppisenä irtisanoutumisesta, vaikka olen kouluttautunut unelmieni alalle ja pärjännytkin siinä?
Onko työelämän pakko olla tällaista? Olen niin pohjattoman kyllästynyt.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lopputili, kai äijäsi sinut elättää.
Sinkkuna ei ole valitettavasti tätä luksusta :D
ApAjatuskehäsi on spiraali kuoleman laaksoon, olin siinä itse joitain aikoja sitten. Ellet muuten kykene katkaisemaan sitä, on lähdettävä vaikka sitten tyhjän päälle. Muutoin menetät työkykysi! "Man's gotta do what man's gotta do" koskee myös naisia. Vain sinulla on ratkaisun avaimet.
Kyllä, tämä syö minua sisältä päin. Olen joutunut käymään psykologin juttusillakin, jotta jaksan. Tilanne ei voi jatkua tällaisena kauaa.
En usko, että ratkaisu on tässä kohtaa asenteessa. En usko, että ainakaan nykyisessä työssäni voin saada sellaisia työoloja, joissa viihtyisin. Työtä on kroonisesti liikaa ja
Eli jälleen kerran nainen joka ei kykene olemaan normaalissa työelämässä vaan ravaa päälääkäreillä ja epäilemättä terapiassa koska on suorittava paska. Irtisanoudu niin joku mies tulee tilallesi eikä uhriudu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lopputili, kai äijäsi sinut elättää.
Sinkkuna ei ole valitettavasti tätä luksusta :D
ApAjatuskehäsi on spiraali kuoleman laaksoon, olin siinä itse joitain aikoja sitten. Ellet muuten kykene katkaisemaan sitä, on lähdettävä vaikka sitten tyhjän päälle. Muutoin menetät työkykysi! "Man's gotta do what man's gotta do" koskee myös naisia. Vain sinulla on ratkaisun avaimet.
Kyllä, tämä syö minua sisältä päin. Olen joutunut käymään psykologin juttusillakin, jotta jaksan. Tilanne ei voi jatkua tällaisena kauaa.
En usko, että ratkaisu on tässä kohtaa asenteessa. En usko, että ainakaan nykyisessä työssäni voin saada sellaisia työoloja,
Ei sosiaalitantan työhön, jossa ap epäilemättä on, tule miehiä.
Marja Matikainen: "Työelämässä uupuu hän, joka ei sovi toksisen tekemisen muottiin. Jos arvo on suorittamisessa eikä ihmisen kohtaamisessa, murtuu sisältä eheä ihminen."
Liian pitkään viivytin muutosta. Lopulta en jaksanut tehdä muutosta. Burnout, 12 päivän saikku. Sitten irtisanottiin. Nyt kömmin ylös ja opiskelen uutta ammattia. Meilläkin oli töissä yli 6:t yt-neuvottelut. En jaksanut enää kuudensien jälkeen laskea. Kyllä koko ajan yritin muualle töihin, mutta ei onnistunut. Myin itseni halvalla. Olisi pitänyt tajuta ottaa loparit, mutta ei vaan voinut, kun oli velkaa. Nyt ei ole velkoja, mutta en enää ikinä mene töihin, missä jatkuvasti kilpaillaan töistä (jatkuva tehostaminen jargonia)ja saa tehdä muidenkin töitä yt-neuvotteluiden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ole hyvä työssäsi ja osaamisellesi löytyy kysyntää niin vaihda työpaikkaa ja opettele asettamaan rajat mihin olet valmis venymään.
Ei sosiaalialalla ole kuin ne muutamat samat työnantajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa aina nämä samat aKatEEmisEt joilla on EsIhEnKiLöasema. Eikä koskaan voi sanoa millä alalla on. 😆 Koska koko juttu on hiihtolomalla olevan lähihoitajan keksimä.
Jatka vaan edelleen siellä kansanopiston kirjoittajakurssilla, ap.
Itseään ei todellakaan kannata vahingoittaa työllä tai lukemalla törkykommentteja. Työkykyä ei kannata menettää missään oloissa. Ennemmin työkykyinen työtön kuin lopun ikääsnä työkyvyttömänä. Aloittaja on korkeakoulutettu, ilmeisesti siis jokin maisteri. Mene lukemaan itsellesi PhD, onko se pois suljettu vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burnout ja uupumus on terve reaktio epäterveeseen maailmaan.
Ap on keski-Suomesta ja hiihtolomalla. Ei pääkaupunkiseudun ulkopuolella työelämä ole kovin rankkaa vaikka mitä tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli hyvä, ja samalla ihan hirveä, työ mainostoimistossa. Paloin loppuun, toivuin, sanouduin irti ja opiskelin lähihoitajaksi. Nyt teen keikkaillen töitä vain sen verran kuin haluan. Rahaa kulutan mahdollisimman vähän, helppoa kun ei ole perhettä. Edellisestä elämästä jäi onneksi pieni puskurirahasto ja tarvittaessa voin tehdä enemmän töitä.
Duunarialalla koin ettei määränsä enempää pysty tekemään töitä. Pystytkö työssäsi vain stattiseen tahtiin tehdä ja sitten kun tulee ongelmia esimiehen kanssa, olet valmis erotettavaksi? Varsinkin jos palkka on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Burnout ja uupumus on terve reaktio epäterveeseen maailmaan.
Se on liikoja työhaastattelussa luvanneen uhriutuvan naisen reaktio normaaliin työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli hyvä, ja samalla ihan hirveä, työ mainostoimistossa. Paloin loppuun, toivuin, sanouduin irti ja opiskelin lähihoitajaksi. Nyt teen keikkaillen töitä vain sen verran kuin haluan. Rahaa kulutan mahdollisimman vähän, helppoa kun ei ole perhettä. Edellisestä elämästä jäi onneksi pieni puskurirahasto ja tarvittaessa voin tehdä enemmän töitä.
Keksit tuohon sitten mainostoimiston 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun työhaastattelussa kysyttiin miten pystyt toimimaan stressin alla, mitä sanoit ap??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lopputili, kai äijäsi sinut elättää.
Sinkkuna ei ole valitettavasti tätä luksusta :D
ApAjatuskehäsi on spiraali kuoleman laaksoon, olin siinä itse joitain aikoja sitten. Ellet muuten kykene katkaisemaan sitä, on lähdettävä vaikka sitten tyhjän päälle. Muutoin menetät työkykysi! "Man's gotta do what man's gotta do" koskee myös naisia. Vain sinulla on ratkaisun avaimet.
Kyllä, tämä syö minua sisältä päin. Olen joutunut käymään psykologin juttusillakin, jotta jaksan. Tilanne ei voi jatkua tällaisena kauaa.
En usko, että ratkaisu on tässä kohtaa asenteessa. En usko, että ainakaan nykyisessä työssäni voin saada sellaisia työoloja, joissa viihtyisin. Työtä on kroonisesti liikaa ja
Oikeassa olet... muistakaa kaikki, että "tyhjän päälle heittäytyminen" ei enää kauaa ole kannattavaa kun ansiosidonnaista ja asumistukea ym. leikataan ja osa-aikatyöstä yritetään saadaan kaikki kokopäiväisiin työsuhteisiin eikä vuorotteluvapaita tai aikuiskoulutustukea enää ole. Eli olisi pitänyt luovuttaa jo aikoja sitten, jotta olisi voinut edes jotenkin elää ansaitsemallaan ansiosidonnaisella työttömyystuella.
Vierailija kirjoitti:
Itseään ei todellakaan kannata vahingoittaa työllä tai lukemalla törkykommentteja. Työkykyä ei kannata menettää missään oloissa. Ennemmin työkykyinen työtön kuin lopun ikääsnä työkyvyttömänä. Aloittaja on korkeakoulutettu, ilmeisesti siis jokin maisteri. Mene lukemaan itsellesi PhD, onko se pois suljettu vaihtoehto?
Miksi te naiset AINA luulette että se työelämä kevenee sillä että menee lukemaan jonkun toisen tutkinnon? Huoh.
Tässä ap:lle sopiva uusi työ:
Tule mukaan joukkoomme!
Alkuvuodesta 2024 avautuva ryhmäkoti tarjoaa ympärivuorokautisen hoivan sekä vastaanottolain mukaiset vastaanottopalvelut ryhmäkodin asiakkaille. Meillä, lasten ja nuorten kanssa tehtävä työ on monipuolista ja ihmisläheistä. Pääset myös vaikuttamaan oman työsi sisältöön. Etsimme maahanmuuttotyöstä innostuvia ja positiivisesti asioihin suhtautuvia ohjaajia 21-paikkaiseen, perusteilla olevaan yksikköön. Työsuhde on kokoaikainen ja toistaiseksi voimassa oleva.
Kasvatustehtävissä työskentelevien ohjaajien tehtävät ryhmäkodilla liittyvät erilaisiin toimiin, jotka edistävät ja ylläpitävät haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden toimintakykyä, sosiaalista hyvinvointia, turvallisuutta ja osallisuutta. Ohjaajat vastaavat ryhmäkodin arjen ja rutiinien sujumisesta ja asiakkaille annettavasta kasvun ja kotoutumisen tuesta. Tähän työskentelyyn liittyy keskeisesti luottamuksellisen, turvallisen ja ammatillisen asiakassuhteen rakentaminen ja asiakaskohtaisiin tarpeisiin vastaaminen. Kasvatuksellisten tehtävien lisäksi ohjaajat vastaavat osaltaan ryhmäkodin yleisistä kodinhoidollisista tehtävistä.
Ryhmäkodin ohjaajat työskentelevät moniammatillisessa tiimissä. Ohjaajien lisäksi henkilökuntaan kuuluvat sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja, vastaava ohjaaja sekä ryhmäkodin johtaja. Toivomme hakijoilta soveltuvaa kokemusta asiakasryhmästämme sekä haastavien asiakastilanteiden hoitamisesta. Arvostamme avointa ja ulospäinsuuntautunutta asennetta toimia monikulttuurisessa työympäristössä, oma-aloitteista ja reipasta työotetta sekä kokemusta laitostyöstä.
Työtä, joka merkitsee
Tarjoamme työpaikan, jossa työlläsi on aidosti merkitystä. Rohkaisemme työntekijöitämme kouluttautumaan ja kehittymään entistä paremmiksi ammattilaisiksi. Kannustamme kaikkia osallistumaan toimintamme kehittämiseen. Luotamme vahvasti työntekijöidemme ammattitaitoon, ja siksi heillä onkin vapaus vaikuttaa työhönsä ja tehdä sitä omaksi tuntemallaan tavalla.
Haluamme, että tulet onnistumaan kanssamme!
Odotamme sinulta
-tehtävään soveltuvaa sosiaali-, terveys-, kasvatus-, hoito-, liikunta-, opetus-, kulttuuri- tai yhteiskunta-alan perus- tai korkeakoulututkintoa. (Palkkaus ja työtehtävät määräytyvät koulutuksen mukaan.)
hyvää suomen kielentaitoa. Muu kielitaito voi olla hakijalle eduksi.
B-ajokorttia
Hygieniapassia tai valmiutta sen suorittamiseen
Lääkehoidon suoritusta tai valmiutta sen suorittamiseen
voimassa olevaa EA1 ja alkusammutuskoulutusta, mutta tarvittaessa tarjoamme nämä koulutukset työsuhteen aikana.
Rikostaustaotetta lasten kanssa toimimiseen
Työnantajan on pyydettävä henkilöltä nähtäväksi rikosrekisterilain 6 :n 2 momentissa tarkoitettu rikosrekisteriote silloin, kun kyseessä on työ- tai virkasuhde, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa.
Arvostamme iloista mieltä, kehitysmyönteisyyttä ja vastuullista otetta.
Työhyvinvointia ja tekemisen iloa!
Tarjoamme sinulle:
Haastavan ja mielenkiintoisen työn
Tehtävän, jossa pääset kehittämään osaamistasi
Mahdollisuuden vaikuttaa uuden avattavan yksikön käytänteisiin ja työryhmän työkulttuuriin
-Smartum kulttuuri- ja liikuntaedun
Yksityisen työterveyshuollon
Työnohjauksen
Koulutuksia
Toivomme, että voisit aloittaa mahdollisimman pian, joten tartu tilaisuuteen nopeasti.
Kuka naisia enää palkkaa? Jos ei keksitä jotain metoo p*skaa niin sitten saadaan böönautti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lopputili, kai äijäsi sinut elättää.
Sinkkuna ei ole valitettavasti tätä luksusta :D
ApAjatuskehäsi on spiraali kuoleman laaksoon, olin siinä itse joitain aikoja sitten. Ellet muuten kykene katkaisemaan sitä, on lähdettävä vaikka sitten tyhjän päälle. Muutoin menetät työkykysi! "Man's gotta do what man's gotta do" koskee myös naisia. Vain sinulla on ratkaisun avaimet.
Kyllä, tämä syö minua sisältä päin. Olen joutunut käymään psykologin juttusillakin, jotta jaksan. Tilanne ei voi jatkua tällaisena kauaa.
En usko, että ratkaisu on tässä kohtaa asenteessa. En usko, että ainakaan nykyisessä työssäni voin saada sellaisia työoloja, joissa viihtyisin. Työtä on kroonisesti liikaa ja
Suosittelisin työpaikan vaihtoa tai esihenkilöltä pyytää vähemmän töitä. Työterveyskin voisi antaa sairauslomaa. Olet selvästi lähellä loppuunpalamista.
Yksi keino on hankkiutua raskaaksi ja jäädä pitkälle vanhempainvapaalle ja hoitovapaalle esim. kolmeksi vuodeksi
Mä en ole vielä löytänyt sellaista työtä missä selviäisin edes mitenkään järjissään. Jatkuvat keskeytykset, häiriöt, kaikki. 3 kk ja olen täysin loppu, jonka jälkeen elämä on tuskin edes enää selviämistä. Mistään ei saa apua miten näiden asioiden kanssa voisi paremmin selvitä.
Ainoa ohje on tyyliin "kyllä sä löydät sun oman paikan" mutta missä helv...sä se paikka on? Kun muutenkin lähes mahdotonta saada edes sitä 3kk pätkää mistään, saati että voisi alkaa luetella vaatimuksia tyyliin 15-20 tuntia töitä viikossa, oma toimisto, etätyömahdollisuus, erittäin suuri joustaminen työajoissa yms.
Sitten se on kitumista työttömänä tai kitumista töissä ja lopullisen loppuunpalamisen odottamista.