Haluan pois työelämästä. Olen kyllästynyt jatkuvaan "tehostamiseen", yt:isiin, kiireeseen ja kasvujargoniin
Olen kolmekymppinen korkeakoulutettu nainen ja edennyt paperilla ihan hyviin asemiin esihenkilöksi yms. alalla, jossa paikat ovat kilpailtuja.
Tykkään työstäni ja pidän sitä jossain määrin jopa kutsumuksena, mutta. Alle 10 vuoden urani aikana olen ollut nopeasti laskettuna kuusissa yt:issä. Minulle ja työkavereilleni on vaivihkaa hivutettu lisää ja lisää hommaa. En ihmettelisi, vaikka tekisimme tällä hetkellä tuplamäärän hommia verrattuna aikaan jolloin aloitimme alalla.
Kaikki tämä heijastuu sitten siihen, että alalla ainakin omissa piireissäni on jatkuva kilpailu. Jatkuva kiire. Jatkuva epävarmuus.
Jossain määrin olen kyynistynyt ja tottunut, mutta viimeisen vuoden sisään, kun suunta on vain jatkunut ja muutoksia aina perustellaan millä lie asiakaslähtöisyydellä ja keskittämisellä ja kasvulla ja muulla jargonilla, olen alkanut kyllästyä. Työn imu on mennyt, kun vielä muutama vuosi sitten nautin työni sisällöstä. Nytkin nauttisin, mutta rakenteet ja olosuhteet muuttuvat koko ajan suuntaan, joka alkaa vähitellen tehdä nauttimisesta mahdotonta.
Olen alkanut vakavasti harkita irtisanoutumista. En tiedä, onko ruoho aidan takana vihreämpää, mutta haluaisin kokeilla tehdä hommia vaikka jonkinlaisena freelancerina tai sitten nollatuntisopparilla jotain aivot narikkaan -hommaa, josta saa sen verran rahaa, että pärjää - mutta ilman jatkuvia kiire- ja kilpailupaineita.
Onko kellään muulla vastaavia fiiliksiä? Kuulostaako kohtuuttomalta, että haaveilen jo kolmekymppisenä irtisanoutumisesta, vaikka olen kouluttautunut unelmieni alalle ja pärjännytkin siinä?
Onko työelämän pakko olla tällaista? Olen niin pohjattoman kyllästynyt.
Kommentit (84)
Ota lopputili, kai äijäsi sinut elättää.
Olen alkanut vakavasti harkita irtisanoutumista. En tiedä, onko ruoho aidan takana vihreämpää, mutta haluaisin kokeilla tehdä hommia vaikka jonkinlaisena freelancerina tai sitten nollatuntisopparilla jotain aivot narikkaan -hommaa, josta saa sen verran rahaa, että pärjää - mutta ilman jatkuvia kiire- ja kilpailupaineita.
no, friikkuna et todellakaan pääse eroon stressistä, epävarmuudesta ja kiireestä - päinvastoin. Jos et myy itseäsi ja työtäsi koko ajan niin ei ole leipää pöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Ota lopputili, kai äijäsi sinut elättää.
Naisten on aina helppo huudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lopputili, kai äijäsi sinut elättää.
Naisten on aina helppo huudella.
Olen tuon kirjoittaja ja mies. Elätin silloista tyttöystävääni kun ei ollut hänellä töitä.
Itse olen tuossa sinun haaveilemassa tilanteessa.
Työni on rentoa aivot narikkaan ja vuodessa 38000€
Vierailija kirjoitti:
Ota lopputili, kai äijäsi sinut elättää.
Sinkkuna ei ole valitettavasti tätä luksusta :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lopputili, kai äijäsi sinut elättää.
Sinkkuna ei ole valitettavasti tätä luksusta :D
Ap
Ajatuskehäsi on spiraali kuoleman laaksoon, olin siinä itse joitain aikoja sitten. Ellet muuten kykene katkaisemaan sitä, on lähdettävä vaikka sitten tyhjän päälle. Muutoin menetät työkykysi! "Man's gotta do what man's gotta do" koskee myös naisia. Vain sinulla on ratkaisun avaimet.
Jos ole hyvä työssäsi ja osaamisellesi löytyy kysyntää niin vaihda työpaikkaa ja opettele asettamaan rajat mihin olet valmis venymään.
Olin tuossa tasan samassa tilanteessa noin vuosi sitten. Ei ole enää paluuta kun nuo ajatukset alkaa pyöriä mielessä. Tulot on nyt puolet aiemmasta mutta en vaihtaisi takaisin. Pysyin samalla alalla, teen vain vähemmän töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lopputili, kai äijäsi sinut elättää.
Sinkkuna ei ole valitettavasti tätä luksusta :D
ApAjatuskehäsi on spiraali kuoleman laaksoon, olin siinä itse joitain aikoja sitten. Ellet muuten kykene katkaisemaan sitä, on lähdettävä vaikka sitten tyhjän päälle. Muutoin menetät työkykysi! "Man's gotta do what man's gotta do" koskee myös naisia. Vain sinulla on ratkaisun avaimet.
Kyllä, tämä syö minua sisältä päin. Olen joutunut käymään psykologin juttusillakin, jotta jaksan. Tilanne ei voi jatkua tällaisena kauaa.
En usko, että ratkaisu on tässä kohtaa asenteessa. En usko, että ainakaan nykyisessä työssäni voin saada sellaisia työoloja, joissa viihtyisin. Työtä on kroonisesti liikaa ja tekijöitä liian vähän, eikä helpotusta ole tulossa, päinvastoin. Tämä on myös arvojeni vastaista.
Näin muotoiltuna tyhjän päälle heittäytyminen alkaa kuulostaa enemmän ja enemmän oikealta vaihtoehdolta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lopputili, kai äijäsi sinut elättää.
Sinkkuna ei ole valitettavasti tätä luksusta :D
ApAjatuskehäsi on spiraali kuoleman laaksoon, olin siinä itse joitain aikoja sitten. Ellet muuten kykene katkaisemaan sitä, on lähdettävä vaikka sitten tyhjän päälle. Muutoin menetät työkykysi! "Man's gotta do what man's gotta do" koskee myös naisia. Vain sinulla on ratkaisun avaimet.
Kyllä, tämä syö minua sisältä päin. Olen joutunut käymään psykologin juttusillakin, jotta jaksan. Tilanne ei voi jatkua tällaisena kauaa.
En usko, että ratkaisu on tässä kohtaa asenteessa. En usko, että ainakaan nykyisessä työssäni voin saada sellaisia työoloja, joissa viihtyisin. Työtä on kroonisesti liikaa ja
Voi lapsi, muista aina: Konsulttibisnes on konsulttibisnes ja Espoossa puukotetaan selkään ja heitetään varulta jo valmiiksi bussin alle siinä missä jossain Tampereella, Kuopiossa tai Oulussa. Muista myös että älä koskaan, älä edes silloinkaan, vahingoita itseäsi tai tee itsellesi muutoin hallaa esimerkiksi tekemällä työtä jota et voi hyväksyä.
Setäkin aikanaan joutui miettimään että ollako ilman työtä työkyvyttömänä vai työkkyisenä tyhjän päällä. t: M56
Lapsilässyttäjä voikin sit haistaavvittua.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilässyttäjä voikin sit haistaavvittua.
Otapa kuule esiin, niin tulen haistamaan. Saako kielellä lipaista?
Elin koko elämäni tekemättä töitä ja ihan hyvin sillä pärjäsi. Ei voisi vähempää kiinnostaa kokoomuslaisen moralisoinnit.
Kun ei polta ja juo, voi asua hyvässäkin isossa asunnossa hyvällä sijainnilla.
Lopulta sai perintöä jonka turvin pystyi elämään vielä paremmin.
Koti on juuri mieleiseni, saan matkustella, tehdä mitä haluan, syödä mitä haluan, sisustaa viimeisen päälle, keräillä taidetta jne.
Ja tuntiakaan töitä minun ei ole tarvinnut tehdä sen eteen. Ainoa työ mitä teen on esim. lenkkipolulla tai salilla oman kehoni eteen.
Aika pieni vaiva siihen nähden on se, että otsasuoni pullottaen joku lihava kokoomuslainen vaatii minua lopettamaan elämäntyylini. Siinäs huutaa.
Raha määrää kaiken, ihmisistä viis, sen huomaa nyt oikein alleviivattuna hallituksenkin toimista.
Jos työ olisi ihanaa, sitä pitäisi tehdä ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tuossa sinun haaveilemassa tilanteessa.
Työni on rentoa aivot narikkaan ja vuodessa 38000€
Muka moderaattori saa noin paljon?
Minkä akateemisen alan esinainen voi kirjoittaa pitkiä vuodatuksia keskellä keskiviikkoa?
Ketkä tekee näitä surkeita päätöksiä yrityksissä, että tehostetaan, kiristetään, vaaditaan vaan lisää. Ei ole kovin kauaskantoisia, kun hyvät tekijät lähtevät.
Tervetuloa artistiksi.