Lue keskustelun säännöt.
Haluan pois työelämästä. Olen kyllästynyt jatkuvaan "tehostamiseen", yt:isiin, kiireeseen ja kasvujargoniin
28.02.2024 |
Olen kolmekymppinen korkeakoulutettu nainen ja edennyt paperilla ihan hyviin asemiin esihenkilöksi yms. alalla, jossa paikat ovat kilpailtuja.
Tykkään työstäni ja pidän sitä jossain määrin jopa kutsumuksena, mutta. Alle 10 vuoden urani aikana olen ollut nopeasti laskettuna kuusissa yt:issä. Minulle ja työkavereilleni on vaivihkaa hivutettu lisää ja lisää hommaa. En ihmettelisi, vaikka tekisimme tällä hetkellä tuplamäärän hommia verrattuna aikaan jolloin aloitimme alalla.
Kaikki tämä heijastuu sitten siihen, että alalla ainakin omissa piireissäni on jatkuva kilpailu. Jatkuva kiire. Jatkuva epävarmuus.
Jossain määrin olen kyynistynyt ja tottunut, mutta viimeisen vuoden sisään, kun suunta on vain jatkunut ja muutoksia aina perustellaan millä lie asiakaslähtöisyydellä ja keskittämisellä ja kasvulla ja muulla jargonilla, olen alkanut kyllästyä. Työn imu on mennyt, kun vielä muutama vuosi sitten nautin työni sisällöstä. Nytkin nauttisin, mutta rakenteet ja olosuhteet muuttuvat koko ajan suuntaan, joka alkaa vähitellen tehdä nauttimisesta mahdotonta.
Olen alkanut vakavasti harkita irtisanoutumista. En tiedä, onko ruoho aidan takana vihreämpää, mutta haluaisin kokeilla tehdä hommia vaikka jonkinlaisena freelancerina tai sitten nollatuntisopparilla jotain aivot narikkaan -hommaa, josta saa sen verran rahaa, että pärjää - mutta ilman jatkuvia kiire- ja kilpailupaineita.
Onko kellään muulla vastaavia fiiliksiä? Kuulostaako kohtuuttomalta, että haaveilen jo kolmekymppisenä irtisanoutumisesta, vaikka olen kouluttautunut unelmieni alalle ja pärjännytkin siinä?
Onko työelämän pakko olla tällaista? Olen niin pohjattoman kyllästynyt.
Kommentit (84)
Täällä "mummo" joka parikymmentä vuotta sitten työskenteli hyvissä töissä isolla it-operaattorilla. Yt:itä oli jatkuvasti ja työkavereille nakit napsahteli, kuten silloin sanonta kuului. Minä en halunnut jäädä odottelemaan, että joku bodarin kokoinen turvamies saattaa ulos, kun saan kenkää. Niinpä otin itse "paketin". Olin tuolloin ensimmäinen vapaaehtoisena lähtenyt. Olin tehnyt pitkän hyvän työuran, mutta en voinut hyväksyä ko yrityksen toimintaa ja uusia "arvoja". Suosittelen ap:lle, että hakee uuden työn vielä työssä ollessa. Työttömien hakemuksia kun harvemmin luetaan. Minusta ihminen pärjää vähemmälläkin, eikä jatkuva tehostus ja kasvu ole edes mahdollista. Nyt odottelen, että pääsen pian varhennetulle osa-aikaeläkkeelle. Meni 10 vuotta tässä työttömänä, kun se ikäRas_ismi kuitenkin täällä Suomessa jyllää, eli en ole saanut enää töitä. Ja vielä, kannattaa tehdä laskelma jos ansiosidonnaista ajattelee, se uusi malli tulee olemaan tosi ankara ja etuus pieni.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli hyvä, ja samalla ihan hirveä, työ mainostoimistossa. Paloin loppuun, toivuin, sanouduin irti ja opiskelin lähihoitajaksi. Nyt teen keikkaillen töitä vain sen verran kuin haluan. Rahaa kulutan mahdollisimman vähän, helppoa kun ei ole perhettä. Edellisestä elämästä jäi onneksi pieni puskurirahasto ja tarvittaessa voin tehdä enemmän töitä.
Keksit tuohon sitten mainostoimiston 😆
Halutessasi voit laittaa siihen minkä tahansa kiireisen, suorituspaineisen, hyväpalkkaisen alan. Minä nyt satuin työskentelemään mainostoimistossa, sori siitä!
Vierailija kirjoitti:
Itseään ei todellakaan kannata vahingoittaa työllä tai lukemalla törkykommentteja. Työkykyä ei kannata menettää missään oloissa. Ennemmin työkykyinen työtön kuin lopun ikääsnä työkyvyttömänä. Aloittaja on korkeakoulutettu, ilmeisesti siis jokin maisteri. Mene lukemaan itsellesi PhD, onko se pois suljettu vaihtoehto?
Menee vähän ohi aiheen, mutta ei maisteri voi noin vain mennä lukemaan itseään tohtoriksi. Se kun ei ole mikään pääsykokeellinen koulutuslinja, vaan valinnat tehdään varsin yksilöllisesti. Hakuvaiheessa väikkärille pitää olla tiedossa aihe, ohjaaja ja usein myös rahoitus, koska ilman rahoitusta väikkäri ei todennäköisesti koskaan valmistu, eivätkä yliopistot halua ottaa sellaisia opiskelijoita. Rahoitustakin haetaan niin, että aihe ja ohjaaja ovat tiedossa. Ensin pitää siis löytää joku sellainen ohjaajakandidaatti, jonka tutkimusala mätsää omaan osaamiseen riittävän hyvin, jolla on resursseja ottaa uusi tohtorikoulutettava ohjattavakseen, ja joka on riittävän vakuuttunut jatko-opintokyselijän taidoista, persoonasta ja pärstäkertoimesta. (Yliopistomaailma on raadollinen, ja muukin vaikuttaa kuin puhtaasti akateeminen osaaminen.) Tohtorien työllistyminen on myös oma kysymyksensä, koska kaikki eivät mahdu jatkamaan uraa yliopistolla, yrityksissä tohtorin paikkoja on vähän, ja väittelemällä monesti nousee tie pystyyn mihinkään "alempitasoisiin" paikkoihin,
Onko olo vähän tällainen?
Miksi nämä ihmiset seisovat jonossa?
Jotta he voisivat ostaa ruokaa.
Miksi nämä ihmiset haluavat ostaa ruokaa?
Jotta he pysyisivät hengissä.
Miksi he haluavat pysyä hengissä?
Jotta he voisivat käydä töissä.
Miksi he haluavat käydä töissä?
Jotta he saavat rahaa.
Miksi he haluavat saada rahaa?
Jotta he voisivat ostaa ruokaa.
Lähde. Mielenterveyden menettäminen ei ole sen arvoista. Tiedät itsekin, että työnantaja hyväksikäyttää sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen työurani ajan n. viiden vuoden välein vaihtanut työpaikkaa (samalla alalla), aina omasta toimesta irtisanoutunut. Työpaikan vaihtaminen piristää ja antaa uutta pontta sekä tuntuu olevan ainoa tapa nostaa palkkaa, kun palkankorotukset ovat aina jäissä. Tiedän tunteen, monista yt-kierroksista itsekin selvinneenä, mutta työilmapiiri muuttuu joka kerta. Myös alanvaihto kiinnostaisi, mutta it-alalta ei kannata vaihtaa, koska palkkaus on kuitenkin keskiverto.
Tämä olisi voinut tulla omasta kynästä. Handlaan työstressin vielä ihan kohtalaisesti, mutta jatkuva YT-ralli on todella kuluttavaa. Jokainen vakituinenkin työpaikka tuntuu määräaikaiselta. Koen elämän suunnittelun pidemmän päälle raskaaksi ja luotto tulevaisuuteen on melko heikko. Olen nähnyt vain viiden viimeisen vuoden aikana miten kaikki mahdolliset ja mahdottomat työtehtävät ulkoistetaan halvempiin maihin ja työtehtäviä nivotaan yhteen.
Toistaiseksi olen onnistunut välttämään työttömyyden mutta tiedän että edes hyvä koulutus, kokemus ja referenssit ei tarkoita sitä että olet immuuni sille ettei työsi tule ikinä häviämään vaikka miten teet asiat oikein. Minä en haluaisi työelämän ulkopuolelle, mutta pelkään että se koittaa väistämättä jossain kohtaa kun joutuu työttömäksi. Mitään isompia hankintoja ei uskalla tehdä ja jään varmaan lapsettomaksi sen takia että tulevaisuudenusko on niin helvetin surkealla tolalla ja nykyisessä työpaikassani en saisi enää ikinä ylennystä jos olisin vaikka vuoden lapsen kanssa kotona. Lain mukaan firmassamme ei syrjitä ketään raskauden takia mutta ylimmän johdon silmissä asiantuntijan/projektin vetäjän pudottaessa tuollaisen pommin voit olla varma että seuraavalla karsintakierroksella työtäsi ei enää sitten tarvitakaan. Nähty monesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen 30 vuotias. Mä lopetin jo 3 vuotta sitten. Mä en ymmärrä miksi mun pitää tehdä enemmän ja enemmän jotta osakkaat rikastuvat.
Tiedättekö sen tunteen kun olet hoitotyössä ja oikein päin naamaa tulee uutinen vastaan että pomosi on jo muutaman miljonan tiennannu vanhuksien ja hoitajien kärsimyksellä.
Nykyään kun narsistit, ahneet ja tunnekylmät ovat vallanneet kaiken niin meille järkeville ei oo enää paikkaa tässä yhteiskunnassa.
Oon kanssa kolmekymppinen ja oon sotessa töissä. Todellakin vähennän työtunnit tai lähden kokonaan kunhan siihen on taloudellisesti mahdollista :D Olen jollain lailla hyväksynyt sen että siedettävien työolojen aika oli ja meni ja ei se tällä talousnäkemällä tule paranemaan oman elinikäni aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on kolmikymppinen ja on ollut työssään jo 10 v, on myös esimiesasemassa. Mikähän on koulutus, kun on jo työelämää noinkin paljon takana ja hyvässä asemassa? Äkkiä laskettuna mennyt töihin 20-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseään ei todellakaan kannata vahingoittaa työllä tai lukemalla törkykommentteja. Työkykyä ei kannata menettää missään oloissa. Ennemmin työkykyinen työtön kuin lopun ikääsnä työkyvyttömänä. Aloittaja on korkeakoulutettu, ilmeisesti siis jokin maisteri. Mene lukemaan itsellesi PhD, onko se pois suljettu vaihtoehto?
Menee vähän ohi aiheen, mutta ei maisteri voi noin vain mennä lukemaan itseään tohtoriksi. Se kun ei ole mikään pääsykokeellinen koulutuslinja, vaan valinnat tehdään varsin yksilöllisesti. Hakuvaiheessa väikkärille pitää olla tiedossa aihe, ohjaaja ja usein myös rahoitus, koska ilman rahoitusta väikkäri ei todennäköisesti koskaan valmistu, eivätkä yliopistot halua ottaa sellaisia opiskelijoita. Rahoitustakin haetaan niin, että aihe ja ohjaaja ovat tiedossa. Ensin pitää siis löytää joku sellainen ohjaajakandidaatti, jonka tutkimusala mätsää oma
No ei niin, mutta ei tuo aloittaja voi noinkaan jatkaa, hyvää vauhtia menossa sekaisin kuin seinäkello. Tuolla menolla se on ennen juhannusta pakkopaidassa lääketokkurassa koko nainen. Ajatus oli että alkaisi kartoittamaan mitä vaihtoehtoja on esimerkiksi opiskelupuolella, voihan se olla että tie nousee pystyyn jo aiemmin. Pahinta on se ettei tee mitään ja odottaa täydellistä rommaamista. Mutta arvokasta lisätietoa sai aloittaja tästä kommentistasi.
Onneksi pääsin pois työelämästä työpaikan yhtiökauppojan ja yt-neuvottelujen myötä. Sopivasti ansiosidonnaiselta eläkeputkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästyin hoitajatyöhön. Jatkuvasti tuli lisää hommaa jotka ei edes minulle kuulunut joten irtisanoin itseni.Palkka oli huono myös ja nyt olen työssä jossa voin ottaa rennommin mitä teen mutta on parempi palkka.
Ethän sitten valita eläkkeesi pienuutta.
Minulla oli sama tilanne kuin ap:lla. Irtisanouduin ja työsuhteeni loppuu huomenna. Aloitan freelancerina ja vaikka säästöillä en pärjää paria kk enempää niin uskon tehneeni oikean ratkaisun. En vaan jaksanut enää.
Kyllä tuo meno "hullulta" kuulostaa tosiaan ja työntekijät uupuvat. Inhimillisyys puuttuu. Ihminen on rajallinen olento.
Mulla on samankuuloinen työ. Kylläkin määräaikainen ja loppuu syksyllä. Olen jo burnoutin partaalla. Sinnittelen tämän loppuun ja sitten todellakin heittäydyn. Muuten lähtee Järki, fysiikka jo temppuileekin. Olen niin levon ja loman tarpeessa. Määräaikaisuuksien putkessa lomaa ei ole ollut vuosiin.
Lähde. Ei se ole samanlaista kaikkialla.
Etsivä löytää.
Olen mies ja kirjoitin tuon. Näin kehotin silloista tyttöystävääni tekemään ja hän aloitti opinnot edistyen niissä hyvin. Virkistyi jopa siksi paljon, etten saanut hänestä emäntää. Joku toinen sai.