Lue keskustelun säännöt.
Kasvosokeudesta kärsivät
28.02.2024 |
Muita? Siis häpeän tätä vaivaani enemmän kuin uskottekaan. Minua on varmaan kymmeniä kertoja lähestynyt joku puolituttu, jonka naamaa enkä sitäkautta nimeäkään muista kuollaksenikaan kaupungilla. Samoin esim. työharjoittelussa en muista uusien ihmisten kasvoja. En kuitenkaan ole täysin kasvosokea, kun voin kuvitella joidenkin läheisten ihmisten kasvot päähäni.
Kaikista nolointa on, kun menee kaksi samannäköistä sekaisin. Tunnistan puolituttuja ihmisiä lähinnä vaatteista ja olemuksesta. Tarvitsen oikeasti kymmeniä kertoja "treeniä" tapaamisilla, että voisin tunnistaa jonkun pelkistä kasvoista. Tämä on aika vaiettu ongelma eikä tälle varmaan oikein voi mitään. En ole koskaan puhunut kenenkään kanssa tästä.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä on nyt vähän ohi aiheen, mutta käytän tilaisuuden hyväkseni, kun on näin monia kasvosokeita paikalla.
Osaisiko joku selittää, mitä te näette, kun katsotte ihmistä kasvoihin. Siis näettekö vain jonkun epämääräisen soikion? Vai näettekö kuitenkin silmät, nenän, suun jne?
Onko mahdollisesti niin, että esimerkiksi kaikki nenät ovat teistä keskenään samanlaisia? Vai mihin se perustuu, että ette erota kasvoja toisistaan?
Pahoittelen, jos tämä kuulostaa loukkaavalta. En missään nimessä halua ketään loukata, olen vain asiasta kiinnostunut!
Kyllä minä kasvot näen kasvoina ja erilaiset nenät erilaisena neninä, eli ihan normaalisti kaikilla on oma naamansa, mutta niistä ei jää varsinaista muistijälkeä. Voisin katsoa sinun kasvojasi 30 minuuttia putkeen ja sulkea sitten silmät, enkä pystyisi kuvailemaan, miltä näytät. Ja seuraava
Suurkiitos sinulle ja muille vastaajille! Eli kysymyksessä on mieleenpainamisen/muistamisen ongelma, ei hahmottamisen.
Tästä tuli heti mieleen jatkokysymys: rajoittuuko kasvosokeus pelkästään kasvoihin? Jos et kykene muistamaan kasvoja, onko sinun vaikea muistaa myös joitakin muita (mitä muita?) asioita tai erottaa ne toisistaan. Siis vaikkapa talojen lisäksi.
Entä onko teillä myös vaikea "nähdä" asioita päässänne? Siis katsella "sielun silmin" vaikkapa jotakin tuttua maisemaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen. Muistan ihmiset paremmin heidän hiustyyleistään tai laukuistaan kuin kasvoista. Monet ovat pitäneet minua kopeana ja epäkohteliaana koska en ole tervehtinyt. Monet ihmisläheiset ammatit olisivat olleet minulle mahdottomia mutta onneksi sain tehtyä työurani alalla jolla ihmiskasvoilla ei ole merkitystä. Jos minun pitää tavata joku jossain, soitan usein hänelle kun saavun paikalle ja katson kuka ottaa puhelimen esiin.
Kasvosokeana tunnistan ihmiset esim. heidän koiristaan tai ihan vaatteistaan. Esim. tuon harmaan pikku buudelin omistaja asuu samassa talossa ja tuo keltatakkinen nainen on työkaveri. Ja auta armias, kun vuodenaika vaihtuu ja todennäköisemmin ulkoiluvaatteetkin tai joku on liikkeellä ilman koiriaan, niin ei mitään mahdollisuutta tunnistaa. Silloin sitä vasta pihalla onkin.
Itsellä ongelmia tunnistaa/muistaa myös esim. ihmisten autoja, sekä surkea suuntavaisto, paikat on ihan vieraita vaikka olisi käynyt aiemmin. Kotikaupungissakin navigaattori päällä vaikka olisi kotiin päin menossa. Tuttukin paikka näyttää pimeässä ja eri vuodenaikana ihan eriltä. Eli kai muistiinpainamisessa ongelma.
Näen kyllä asioita "sieluni silmin" helpostikin ja joissain asioissa kuten tekstissä ja numeroissa on erittäin tarkka jopa valokuvamainen muisti, mutta sitten on noita "sokeita pisteitä", joista muistikuvat eivät ole tarkkoja ja saattavat suorastaan jopa vääristyä mielessäni ihan erilaiksi. Ja älykkyysosamäärä on testatusti keskivertoa korkeampi ja koulussa ja työelämässä pärjännyt hyvin, se on vain harmillinen ominaisuus.
Mä.
Tajusin asian vasta aikuisena.
Hävettäähän tuo. Kun ei tunnista oikein ketään. Olen ollut työpaikassanikin yli kaksi vuotta. Aloitin, kun ihmiset käyttivät maskia. Se ei helpottanut ihmisiin tutustumista ja kasvojen muistamista. Edelleen on ihmisiä, joiden nimiä en vain muista.
Ja tilanteet, kun joku moikkaa kaupassa on kamalia. En muista, onko kyseessä kenen lapsen kaverin vanhempi, oma harrastuskaveri, töistä joku, entinen koulukaveri, miehen kaverin vaimo...Ei sano niin mitään.
Sarjoja on ihan tosi vaikea seurata, kun ei meinaa muistaa puolessa välissäkään tuotantokausia, kuka kukakin on.
Lasten kaverit; Painajainen. Ei niistäkään koskaan tunnista ketään.
Tyhmä en ole. Päinvastoin. Oikeinkin hyvin työelämässäkin pärjännyt ja oikein elämässään pärjäillyt ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ongelmia tunnistaa/muistaa myös esim. ihmisten autoja, sekä surkea suuntavaisto, paikat on ihan vieraita vaikka olisi käynyt aiemmin. Kotikaupungissakin navigaattori päällä vaikka olisi kotiin päin menossa. Tuttukin paikka näyttää pimeässä ja eri vuodenaikana ihan eriltä. Eli kai muistiinpainamisessa ongelma.
Näen kyllä asioita "sieluni silmin" helpostikin ja joissain asioissa kuten tekstissä ja numeroissa on erittäin tarkka jopa valokuvamainen muisti, mutta sitten on noita "sokeita pisteitä", joista muistikuvat eivät ole tarkkoja ja saattavat suorastaan jopa vääristyä mielessäni ihan erilaiksi. Ja älykkyysosamäärä on testatusti keskivertoa korkeampi ja koulussa ja työelämässä pärjännyt hyvin, se on vain harmillinen ominaisuus.
Tästä putosi lainaus pois, oli vastaus viestille nro 22.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä on nyt vähän ohi aiheen, mutta käytän tilaisuuden hyväkseni, kun on näin monia kasvosokeita paikalla.
Osaisiko joku selittää, mitä te näette, kun katsotte ihmistä kasvoihin. Siis näettekö vain jonkun epämääräisen soikion? Vai näettekö kuitenkin silmät, nenän, suun jne?
Onko mahdollisesti niin, että esimerkiksi kaikki nenät ovat teistä keskenään samanlaisia? Vai mihin se perustuu, että ette erota kasvoja toisistaan?
Pahoittelen, jos tämä kuulostaa loukkaavalta. En missään nimessä halua ketään loukata, olen vain asiasta kiinnostunut!
Ei kasvosokeus tarkoita sitä, että näkö on jotenkin erilainen. Näen kaiken ihan normaalisti. En vaan muista niitä kasvoja. Mieti vaikka miten näet talot. Taloja on erilaisia, mutta usein ne kaikki näyttää aika samalta tyypeittäin, jos et kiinnitä asiaan kummemmin huomiota. Jos sulle näytettä
Vielä parempi esimerkki on vaikka koirat. Kasvosokea näkee ihmiset kuin koirat. Tunnistatko jonkun tutun koiran, jos se tulisi vastaan kadulla vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas vastaajille! Todella kiinnostavia tietoja.
Koiravertaus on avartava. En ole erityisemmin koiraihminen (vaikka en koiria mitenkään vihaakaan), joten tuttavien koirat varmasti tunnistaisivat minut paremmin kuin itse tunnistaisin ne.
t. Se kasvosokeudesta kyselijä
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikeuksia katsoa elokuvia ja tv-sarjoja, joissa on paljon samankaltaisia ihmisiä. Ne menevät aina sekaisin ja jos on jokin juonellinen ja paljon käänteitä sisältävä ohjelma, niin putoan kärryiltä. Toisaalta riittää kun elokuvassa on vaikka kaksi pitkähiuksista naista, sekoitan heidät.
Minulla on tuo sama, mutta nimien vuoksi. Muistan kasvot erittäin hyvin, mutta en osaa yhdistää sitä nimiin. Jos on elokuva tai sarja missä on paljon henkilöitä, niin tipahdan kärryiltä hyvin äkkiä.
Me ihmiset ollaan erilaisia. Eipä sille oikein mitään voi millaiseksi on syntynyt. Joitakin ominaisuuksia itsessä voi parantaa, mutta kyllä se on ihan jatkuvaa työtä eikä muutu miksikään luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh... Kirjoitin pitkän vastauksen. Mutta taisi jäädä sensuuriin sanavalintojen takia tekoälyn toimesta.
Siis koitin selittää kasvosokeutta sillä, että itse näen kasvot niin, että jos ei niissä ole jotain hyvin poikkeuksellista, johon tarttua kiinni niin kasvot ei vaan jää kiinni. Tai jos ihminen ei ole poikkeuksellisen pitkä/lihava tmv.
Että tämä on kai vähän sama asia, kun tutkittu juttu siitä, että ihminen parhaiten tunnistaa omaa etnisyyttään edustavien ihmisten kasvoja. Kun ihminen on täysin eri kansalaisuutta niin sitten erojen hahmottaminen vaikeutuu. Tämä on huomattu ongelmaksi tapauksissa, joissa rikoksen silminnäkijä ja epäilty ovat täysin eri etnisyyttä. Että kävelepä Tokiossa ja yritä sieltä ihmisvilinästä bongata tokiolainen tuttusi. Minulle vastaava "massa" on mikä tahansa suomalainen ruuhka Prisma.
Jos suotte, niin muakin kiinnostaisi kysyä jotain. Koetteko kasvosokeat olevanne kuitenkin kiinnostuneita ihmisistä? Täällä verrattiin kasvojen muistamista taloihin ja autoihin. Ne ymmärrän hyvin! Olen aina eksyksissä kun en erota taloja toisistaan. Saati autoja... Miehelläni on ollut 7 vuotta sama auto, enkä tunnista sitä vieläkään. Usein olen odotellut miestäni vaikka parkkiksella nojaillen jonkun muun autoon 🙈 On kyllä noloja tilanteita ollut ennen kuin tajusin opetella tunnistamaan sen rekisterinumerosta :D
Mutta en olekaan yhtään kiinnostunut taloista tai autoista. Sen sijaan ihmisistä olen tosi kiinnostunut ja mulla on ihan ilmiömäinen kasvomuisti. Onko näillä asioilla teidän mielestä mitään tekemistä keskenään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ongelmia tunnistaa/muistaa myös esim. ihmisten autoja, sekä surkea suuntavaisto, paikat on ihan vieraita vaikka olisi käynyt aiemmin. Kotikaupungissakin navigaattori päällä vaikka olisi kotiin päin menossa. Tuttukin paikka näyttää pimeässä ja eri vuodenaikana ihan eriltä. Eli kai muistiinpainamisessa ongelma.
Näen kyllä asioita "sieluni silmin" helpostikin ja joissain asioissa kuten tekstissä ja numeroissa on erittäin tarkka jopa valokuvamainen muisti, mutta sitten on noita "sokeita pisteitä", joista muistikuvat eivät ole tarkkoja ja saattavat suorastaan jopa vääristyä mielessäni ihan erilaiksi. Ja älykkyysosamäärä on testatusti keskivertoa korkeampi ja koulussa ja työelämässä pärjännyt hyvin, se on vain harmillinen ominaisuus.
Voisiko olla jotain sellaista, että kasvot eivät ole sinusta kiinnostavat? Minulla on erittäin hyvä kasvomuisti, mutta esim paikat ja jotkut merkityksettömät asiat ei jää päähän mitenkään, esim autot. Tai jos joku vaihtaa tyyliään, laihtuu, ostaa uudet silmälasit tai käy kampaajalla niin minulta ei tule ikipäivänä kehuja, koska en huomaa sellaista. Kasvot taas minusta on niin mielenkiintoiset, että ne muistan aina. Nimet ja sanat unohtuu. Mitä sitten sillä tiedolla tekee, että kasvot on tutut, mutta mistä ihmeestä?
Ja aiemmat sanavalinnat ei siis olleet mitenkään asiattomia. Halventavia. Mutta siis mainintani "tätä kommenttia ei ole tarkoitettu ras.........." oli tekoälysuodattimelle liikaa.
Miten nyt ollaan kiinnostuneita ihmisistä? Olen kai. Siinä määrin, kun vaatii. Mutta en ole mikään sosiaalinen verkostoituja ja innokas tutustuja ihan vain siksi, kun se on niin vaikeaa ja kuormittavaa koittaa muistaa ihmisiä. Että ehkä annan hieman etäisen kuvan.
Viime aikoina olen alkanut rehellisesti sanoa. Uusissa tilanteissa, uusien ihmisten kanssa. Että; Hauska tutustua, mutta mulla on aivan älyttömän huono kasvomuisti.
Ja sitten nämä tilanteet; Kun et ole varma, joko olet esittäytynyt jollekin ihmiselle vai et. Arpoa siinä, kumpi on nolompaa. Mahdollisesti kymmenettä kertaa esitellä itsensä vai kenties antaa tylyn kuvan. Siinäkin syy; Miksi nykyään olen kasvosokeudesta maininnut aina. Pienentää häpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos suotte, niin muakin kiinnostaisi kysyä jotain. Koetteko kasvosokeat olevanne kuitenkin kiinnostuneita ihmisistä? Täällä verrattiin kasvojen muistamista taloihin ja autoihin. Ne ymmärrän hyvin! Olen aina eksyksissä kun en erota taloja toisistaan. Saati autoja... Miehelläni on ollut 7 vuotta sama auto, enkä tunnista sitä vieläkään. Usein olen odotellut miestäni vaikka parkkiksella nojaillen jonkun muun autoon 🙈 On kyllä noloja tilanteita ollut ennen kuin tajusin opetella tunnistamaan sen rekisterinumerosta :D
Mutta en olekaan yhtään kiinnostunut taloista tai autoista. Sen sijaan ihmisistä olen tosi kiinnostunut ja mulla on ihan ilmiömäinen kasvomuisti. Onko näillä asioilla teidän mielestä mitään tekemistä keskenään?
Ihmisen kasvomuisti on keskimäärin ilmiömäinen. Oikeastaan voitaisiin kysyä, että miksi keskiverto, satunnaisesti poimittu ihminen tunnistaa kasvot niin hyvin, kun ei ne muista mitään muuta asiaa kategorisesti niin hyvin. Ehkä puheäänen. Tietysti tälle on pohja jo ihan evoluutiossa. Kasvosokeilla kasvot ovat yksi kategoria muiden joukossa ja aivot on kehittyneet jotenkin niin, että arvottavat niiden tunnistamisen yhtä hyödylliseksi kuin vaikka erinäköisten talojen tunnistamisen.
Vierailija kirjoitti:
Jos suotte, niin muakin kiinnostaisi kysyä jotain. Koetteko kasvosokeat olevanne kuitenkin kiinnostuneita ihmisistä? Täällä verrattiin kasvojen muistamista taloihin ja autoihin. Ne ymmärrän hyvin! Olen aina eksyksissä kun en erota taloja toisistaan. Saati autoja... Miehelläni on ollut 7 vuotta sama auto, enkä tunnista sitä vieläkään. Usein olen odotellut miestäni vaikka parkkiksella nojaillen jonkun muun autoon 🙈 On kyllä noloja tilanteita ollut ennen kuin tajusin opetella tunnistamaan sen rekisterinumerosta :D
Mutta en olekaan yhtään kiinnostunut taloista tai autoista. Sen sijaan ihmisistä olen tosi kiinnostunut ja mulla on ihan ilmiömäinen kasvomuisti. Onko näillä asioilla teidän mielestä mitään tekemistä keskenään?
Heh, lol, minäkin olen monesti ollut menossa väärään autoon, kun en tunnista mieheni autoa. En tiedä kuinka pulassa olisin jos minulla olisi auto ja pitäisi se etsiä parkkihallista itse... kasvot muistan, taloja, autoja ja koiria en. Ehkä meidän aivojen kapasiteetti on kuitenkin rajallinen ja mieli tekee esivalintaa sen suhteen minkä opetteluun/tunnistamiseen/muistamiseen kannattaa laittaa energiaa. Enkä ollenkaan vähättele, kasvosokeus voi varmasti olla vaikea tässä yhteiskunnassa. Mun mies ei muista kasvoja, mutta muistaa ja tunnistaa kaikki autot.
Oletteko keskittyneet liikaa omaan kuvaanne? Ette keskity muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ja aiemmat sanavalinnat ei siis olleet mitenkään asiattomia. Halventavia. Mutta siis mainintani "tätä kommenttia ei ole tarkoitettu ras.........." oli tekoälysuodattimelle liikaa.
Miten nyt ollaan kiinnostuneita ihmisistä? Olen kai. Siinä määrin, kun vaatii. Mutta en ole mikään sosiaalinen verkostoituja ja innokas tutustuja ihan vain siksi, kun se on niin vaikeaa ja kuormittavaa koittaa muistaa ihmisiä. Että ehkä annan hieman etäisen kuvan.
Viime aikoina olen alkanut rehellisesti sanoa. Uusissa tilanteissa, uusien ihmisten kanssa. Että; Hauska tutustua, mutta mulla on aivan älyttömän huono kasvomuisti.
Ja sitten nämä tilanteet; Kun et ole varma, joko olet esittäytynyt jollekin ihmiselle vai et. Arpoa siinä, kumpi on nolompaa. Mahdollisesti kymmenettä kertaa esitellä itsensä vai kenties antaa tylyn kuvan. Siinäkin syy; Miksi nykyään olen kasvosokeudesta maininnut aina. Pienentää häpeää.
Minä myös saatan sanoa tutulle kasvolle, että sinulla on tutut kasvot, mutta mistä me tunnetaan? Se tosiaan hälventää häpeää kun myöntää suoraan, että ei muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suotte, niin muakin kiinnostaisi kysyä jotain. Koetteko kasvosokeat olevanne kuitenkin kiinnostuneita ihmisistä? Täällä verrattiin kasvojen muistamista taloihin ja autoihin. Ne ymmärrän hyvin! Olen aina eksyksissä kun en erota taloja toisistaan. Saati autoja... Miehelläni on ollut 7 vuotta sama auto, enkä tunnista sitä vieläkään. Usein olen odotellut miestäni vaikka parkkiksella nojaillen jonkun muun autoon 🙈 On kyllä noloja tilanteita ollut ennen kuin tajusin opetella tunnistamaan sen rekisterinumerosta :D
Mutta en olekaan yhtään kiinnostunut taloista tai autoista. Sen sijaan ihmisistä olen tosi kiinnostunut ja mulla on ihan ilmiömäinen kasvomuisti. Onko näillä asioilla teidän mielestä mitään tekemistä keskenään?
Ihmisen kasvomuisti on keskimäärin ilmiömäinen. Oikeastaan voitaisiin kysyä, että miksi keskiverto, satunnaisesti poimittu ihminen tunnistaa ka
Aivot itsessään ovat fyysinen elin joten kyllä täytyy nyt ihmistä itseänsä syyttää ja omaa mieltä. Emme kiinnostu kaikesta myöskään mutta olemme jokainen erilainen. Kaikki liittyy ihmiseen itseensä miä hän muistaa ja miksi myöskin.
On kyllä jännä ilmiö tämä kasvosokeus.
Itse olen kasvojen tunnistamisen tavis, eli tosiaan tunnistan kasvot kertanäkemisen jälkeen, ihmisjoukosta ja vuosikymmenien takaa. Sehän on ilmiömäistä, kuten joku aiemmin kirjoitti.
Sen sijaan joku (erityisesti miesoletettu) voisi hämmästyä sitä, että en erota autoja toisistaan. Lainkaan. Autot ovat sellaisia nelipyöräisiä pörisijöitä ja kaikki täsmälleen samannäköisiä.
Oma ennätys: luulin kaverin pikkuveljeä hänen isveljekseen ja hänen kaveriaan hänen tyttöystäväkseen....
Oma ennätys kaksi: Istuin baarisa kahden pariskunnan kanssa kun kutsuivat pöytään. Menin vielä sanomaan, että ollaan varmaan tavattu jossain. Olivat sitten aikas kohtuullisen tuttuja.
Kasvosokeus on ihana asia.