Lue keskustelun säännöt.
Kasvosokeudesta kärsivät
28.02.2024 |
Muita? Siis häpeän tätä vaivaani enemmän kuin uskottekaan. Minua on varmaan kymmeniä kertoja lähestynyt joku puolituttu, jonka naamaa enkä sitäkautta nimeäkään muista kuollaksenikaan kaupungilla. Samoin esim. työharjoittelussa en muista uusien ihmisten kasvoja. En kuitenkaan ole täysin kasvosokea, kun voin kuvitella joidenkin läheisten ihmisten kasvot päähäni.
Kaikista nolointa on, kun menee kaksi samannäköistä sekaisin. Tunnistan puolituttuja ihmisiä lähinnä vaatteista ja olemuksesta. Tarvitsen oikeasti kymmeniä kertoja "treeniä" tapaamisilla, että voisin tunnistaa jonkun pelkistä kasvoista. Tämä on aika vaiettu ongelma eikä tälle varmaan oikein voi mitään. En ole koskaan puhunut kenenkään kanssa tästä.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä on nyt vähän ohi aiheen, mutta käytän tilaisuuden hyväkseni, kun on näin monia kasvosokeita paikalla.
Osaisiko joku selittää, mitä te näette, kun katsotte ihmistä kasvoihin. Siis näettekö vain jonkun epämääräisen soikion? Vai näettekö kuitenkin silmät, nenän, suun jne?
Onko mahdollisesti niin, että esimerkiksi kaikki nenät ovat teistä keskenään samanlaisia? Vai mihin se perustuu, että ette erota kasvoja toisistaan?
Pahoittelen, jos tämä kuulostaa loukkaavalta. En missään nimessä halua ketään loukata, olen vain asiasta kiinnostunut!
Siis mä erotan kasvot toisistaan, mutta en muista niitä. Saatan sekoittaa toisen ihmisen toiseen, joka näyttää samalta, kun en muista eksaktisti sitä, miltä se näyttää. Mutta jos näen ne kaksi ihmistä samassa huoneessa, niin erotan ne toisistaan.
Kiitos tästäkin tiedosta! Vastausten perusteella näyttää, että kasvosokeudella on eri muotoja, tai ehkä vaikeusasteita. Joku toinen kirjoitti synttäreillä tapaamistaan ihmisistä, joita ei erottanut toisistaan, vaikka ihmiset olivat samassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä on nyt vähän ohi aiheen, mutta käytän tilaisuuden hyväkseni, kun on näin monia kasvosokeita paikalla.
Osaisiko joku selittää, mitä te näette, kun katsotte ihmistä kasvoihin. Siis näettekö vain jonkun epämääräisen soikion? Vai näettekö kuitenkin silmät, nenän, suun jne?
Onko mahdollisesti niin, että esimerkiksi kaikki nenät ovat teistä keskenään samanlaisia? Vai mihin se perustuu, että ette erota kasvoja toisistaan?
Pahoittelen, jos tämä kuulostaa loukkaavalta. En missään nimessä halua ketään loukata, olen vain asiasta kiinnostunut!
Ei kasvosokeus tarkoita sitä, että näkö on jotenkin erilainen. Näen kaiken ihan normaalisti. En vaan muista niitä kasvoja. Mieti vaikka miten näet talot. Taloja on erilaisia, mutta usein ne kaikki näyttää aika samalta tyypeittäin, jos et kiinn
Vielä parempi esimerkki on vaikka koirat. Kasvosokea näkee ihmiset kuin koirat. Tunnistatko jonkun tutun koiran, jos se tulisi vastaan kadulla vastaan?
Itseasiassa. Minä kyllä tunnistan koirat (ja kissat, ja joskus lehmätkin, lampaiden kanssa menee pidempään, ja hevosten, koska en juurikaan ole niiden kanssa tekemisissä). Tunnistan siis koiran, ja sitä kautta voin yhdistää henkilöön - muistan siis koiran nimenkin, jos olen sen joskus kuullut. Tyttäreni kauhisteli tätä, kun oli muuttanut pari kk aikaisemmin kerrostaloon, ja olin käymässä, lähdimme ulos ja rappukäuytävässä tul vastaan pari koiraa. Koirat tervehtivät minua iloisesti ja tietenkin tervehdin niitä nimeltä - tyttäreni ulospäästyämme vain tuskastuneena totesi, että hän ei tajua lainkaan kuinka teen tuon - miten en tunnista ihmisiä, mutta saan ihmiset kertomaan ihan random-asioita minulle 30sek. hissimatkan aikana...
En vielä tänä päivänäkäään ole varma, että onko tuo ko. koiranomistaja mies vain nainen, nuori opiskelija vai eläkeläinen. Soooooriiiii... mutta koirat kyllä tunnistan.
Mulla ei ole kovin paha kasvosokeus, mutta kun siihen yhdistää täysin onnettoman nimimuistin, niin aika haastavaa on joskus. En ylipäätään osaa sanoa jälkikäteen, minkä ihmisen kanssa olen keskustellut, en tiedä välttämättä edes sukupuolta! Koska sillä ei ole ollut siinä keskustelussa merkitystä, en ole painanut sitä mieleen.
En todellakaan voisi mennä tunnistamaan jostain poliisin rivistä ketään.
Mutta sitten tunnistan julkkikset. Se johtuu siitä, että he ovat aivoissani ilmeisesti esineinä, eivät ihmisinä. Bradd Pitt- näyttelijä, Elton John - muusikko-kategoriassa. Dua Lipa - joku brittijulkkis. Ei ongelmia. Ehkä, jos törmäisin jossain oikeasti tällaiseen julkkikseen, en todennäköisesti tunnistaisi (niin on käynytkin, tosin täytyy sanoa, että Andre Wikström on ihan samannnäköinen kuin noi tusina nuorta miespuolista työkaveriani - luulin häntä joksikuksi heistä).
Tunnistan autot, mutta en välttämättä muista rekisterinumeroa (äitini, joka muistaa nimet ja kasvot, muistaa myös rekkarit), tunnistan polkupyörät, tunnistan koirat (en välttämättä niiden taluttajaa) ja niinpoispäin. Osaan lukea karttaa erittäin hyvin, minulla on hyvä suuntavaisto (en tarvitse kompassia paperikartan kanssa). Mutta ihmisten kasvot ei vaan jää mieleen. Tai oikeastaan IHMISET ei jää mieleen. Ei auta, vaikka kuinka olisin havainnut jonkin erityispiirteen (tuolla on samanlainen paita kuin minulla - poistuessani huoneesta en enää muista koko asiaa).
Joku sanoi, ettei kukaan kiinnitä huomioita ohivilistäviin taloihin. Nooooo.....
Ei tunnista kasvoja,mutta tietää kuka siinä on(ainakin tutut).
Niin se menee minullakin.
t.Assi
En mä ainakaan häpeä, eihän tälle mitään voi. Kun tapaan uuden ihmisen sanon aina että mulla on äärimmäisen huono kasvomuisti, että jos tulee jossain vastaan ja kävelen vaan tervehtimättä ohi niin se ei ole ylpeyttä. Pyydän jotta nykäisee hihasta ja sanoo jotta äläpäs ole noin nokkavaa :D Osaan tehdä tästä kasvosokeudesta huumoria.
Eihän tämä kivaa ole mutta pahempiakin ongelmia voisi elämässä olla. Ja kyllä mä jossain vaiheessa sitten alan muistaa ne naamat, joissakin menee kauan ja joissakin vähän vähemmän kauan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä on nyt vähän ohi aiheen, mutta käytän tilaisuuden hyväkseni, kun on näin monia kasvosokeita paikalla.
Osaisiko joku selittää, mitä te näette, kun katsotte ihmistä kasvoihin. Siis näettekö vain jonkun epämääräisen soikion? Vai näettekö kuitenkin silmät, nenän, suun jne?
Onko mahdollisesti niin, että esimerkiksi kaikki nenät ovat teistä keskenään samanlaisia? Vai mihin se perustuu, että ette erota kasvoja toisistaan?
Pahoittelen, jos tämä kuulostaa loukkaavalta. En missään nimessä halua ketään loukata, olen vain asiasta kiinnostunut!
Näen samalla tavalla kuin vaikka simpanssien ja gorillojen kasvot. Erotan kyllä kasvonpiirteet, mutta kuten joku edellä kuvaili, harvoin ne ovat mitenkään mieleenpainuvia. Jos menisin hetken päästä katsomaan samoja otuksia, yrittäisin varmaan tunnistaa ne kehon ja olemuksen perusteella. Pienet vauvat muuten oppisivat tunnistamaan eläinlajien yksilöitä. Myöhemmin syntyy taito erotella juuri ihmisten kasvoja erityisen tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskittyneet liikaa omaan kuvaanne? Ette keskity muihin ihmisiin.
Olen ihmetellyt peilikuvaanikin, että onpas jotenkin tuttu nainenö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä häpesin kasvosokeuttani syvästi elämäni ensimmäiset 40vuotta koska en tiennyt että minulla on kasvosokeus. Pidin itseäni vain niin tyhmänä ja jotenkin mystisesti viallisena etten tunnista kasvoja vaikka kaikki muut tunnistavat. Olikin suuri helpotus kun mieheni lähetti kuvan kasvosokeutta käsittelevästä lehtijutusta saatesanoilla "sulla on tämä!" ja sain vihdoin selityksen "tyhmyydelleni". Sitten kävi myös ilmi että 44v siskoni on myös kasvosokea. Kumpikaan meistä ei ollut puhunut tästä toisillemme koska olimme vain hävenneet "tyhmyyttämme".
Nykyään en enää häpeä vaan sanon heti että minulla on äärimmäisen huono kasvomuisti. En käytä kasvosokeus-termiä vieraitten ihmisten kanssa koska sana 'sokeus' on harhaanjohtava ja koko kasvosokeus-termi edelleen niin vähän tunnettu että siitä saa helposti sen väärinkäsityksen että näkisin kasvot sumeana soikiona tms, ja niinhän asia ei ole.
Kasvosokeutta käsittelevässä kirjassa oli haastateltu useita kasvosokeita ja heiltä kysyttiin myös onko kasvosokeudesta mitään hyötyä. Jokainen vastasi että ei ole.
Entisenä koulukiusattuna ja kasvosokeana sanon että kasvosokeudesta on se hyöty että jos/kun entinen kiusaaja tulee kadulla vastaan niin häntä ei tunnista eikä näin ollen tule paha mieli ikävistä muistoista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvosokeutta käsittelevässä kirjassa oli haastateltu useita kasvosokeita ja heiltä kysyttiin myös onko kasvosokeudesta mitään hyötyä. Jokainen vastasi että ei ole.
Entisenä koulukiusattuna ja kasvosokeana sanon että kasvosokeudesta on se hyöty että jos/kun entinen kiusaaja tulee kadulla vastaan niin häntä ei tunnista eikä näin ollen tule paha mieli ikävistä muistoista :D
Tähän liittyen, paikallisessa lukuhaasteessa on kohta "tunnistaisit kirjailijan jos hän kävelisi vastaan". Kasvosokeana minun oli pakko valita Sofi Oksanen koska hänet EHKÄ onnistuisin tunnistamaan hiuksista ja vaatteista 😄
14 vuotta asunut samassa talossa, en tunnista naapureita ulkonäöltä jos eivät omalla pihalla seiso enkä muista niiden nimiä. Jos lenkillä tulee joku kylän koira vastaan muistan kyllä nimen ja tunnistan vaikka olisi 10 mustaa labbista vierekkäin. Joskus nuorempana oli noloa kun tapailin jotain miestä ja piti tavata yleisellä paikalla enkä yhtään muistanut miltä näytti vaikka oltiin tapailtu jo pari kuukautta. Olin ennen ujo ja opettelin liikkumaan väenpaljoudessa niin etten huomioi muita vastaantulevia, toimii nyt niin hyvin etten enää pysty rekisteröimään yhtiäkään kasvoja jotka vastaan tulee eikä kukaan jää mieleen jos ei kyseisessä ihmisessä ole jotain todella erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä on nyt vähän ohi aiheen, mutta käytän tilaisuuden hyväkseni, kun on näin monia kasvosokeita paikalla.
Osaisiko joku selittää, mitä te näette, kun katsotte ihmistä kasvoihin. Siis näettekö vain jonkun epämääräisen soikion? Vai näettekö kuitenkin silmät, nenän, suun jne?
Onko mahdollisesti niin, että esimerkiksi kaikki nenät ovat teistä keskenään samanlaisia? Vai mihin se perustuu, että ette erota kasvoja toisistaan?
Pahoittelen, jos tämä kuulostaa loukkaavalta. En missään nimessä halua ketään loukata, olen vain asiasta kiinnostunut!
Näen samalla tavalla kuin vaikka simpanssien ja gorillojen kasvot. Erotan kyllä kasvonpiirteet, mutta kuten joku edellä kuvaili, harvoin ne ovat mitenkään mieleenpainuvia. Jos menisin hetken päästä katsomaan samoja otuksia, yrittäisin varmaan tunnistaa ne kehon ja olemuksen perusteella. Pienet va
Tämä, vain muutamasta todella tutusta ihmisestä tulee sellainen automaattinen viba että tää oli se. Muista ei tule. En tosiaan hahmota kasvojenpiirteitä, siis että onko jokin nenä tai otsa iso ellei kyseessä ole oikeasti silmiinpistävän valtava nenä tai otsa. En näe piirteitä kokonaisuutena vaan sillisalaattina, joka tuntuu jopa vähän liikkuvan kun sitä katselee. Oma naama näyttää kuvakulmasta, valaistuksesta ja päivästä riippuen ihan eri ihmiseltä eli en tiedä miltä oikeastaan näytän. Valokuvissa oloa välttelen, niistä tulee aina paha ja outo olo.
Näen kyllä naamat kun kuvittelen ne mielessäni, mutta en piirteitä. Siis samalla tavalla kun näkisitte vaikkapa tutun mökkirannan päässänne ja alkaisitte piirtää sitä... Ja joku tulisi valittamaan teille että täh ei se tuolta näytä, etkö muista että tuossa oli heinänkorsi ja se iso kivi oli paljon lähempänä sitä laituria. Vaikeaa selittää.
Minulla on jonkin asteinen kasvosokeus. Tajusin tämän vasta aikuisena. On varmasti aiheuttanut ihmetystä, kun en kiinnitä huomiota ihmisiin, jotka pitäisi tunnistaa. Tuo kysymys näkemisestä vastauksineen oli hyvä tarkennus. Näen tietysti ihan tavallisesti, mutta kokonaisuus ei jää mieleen niin, että tunnistaisin sen myöhemmin. Itse alan kyllä tunnistaa hyvin usein näkemäni ihmisiä eli arvioin oman tilanteeni lievemmäksi kuin joillakin on. Vertaisin kasvoja vaikka qr-koodin näkemiseen. Näen sen ihan oikein ja voin piirtää vaikka kuvan mallista katsoen, mutta jos minulta kysytään muutaman minuutin päästä mikä näistä qr-koodeista oli se näkemäsi, menee helposti arvaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä kiehtova ketju tämä! Avaa kovasti ilmiötä tällaiselle ei-kasvosokealle.
Kun on paljon aikaa, tunnistan ihmisiä kohtalaisesti valokuvista. Joku vertasi julkkiksia osuvasti esineisiin. Esimerkiksi Brad Pitt on henkilö, jonka tunnistan melko vaivatta elokuvissa ja tv:ssä. Nyt kasvoja muistellessani, muistan melko varmasti, millainen nenä hänellä on. Kokonaan en saa kasvoja mieleeni. Kadulla en varmaankaan tunnistaisi, olisi niin yllättävä asiayhteyskin.
Jotain toista näyttelijää katsoessani voin tippua kärryiltä, kun henkilöllä oli aluksi silmälasit ja myöhemmin ei.
Vierailija kirjoitti:
Kun on paljon aikaa, tunnistan ihmisiä kohtalaisesti valokuvista. Joku vertasi julkkiksia osuvasti esineisiin. Esimerkiksi Brad Pitt on henkilö, jonka tunnistan melko vaivatta elokuvissa ja tv:ssä. Nyt kasvoja muistellessani, muistan melko varmasti, millainen nenä hänellä on. Kokonaan en saa kasvoja mieleeni. Kadulla en varmaankaan tunnistaisi, olisi niin yllättävä asiayhteyskin.
Jotain toista näyttelijää katsoessani voin tippua kärryiltä, kun henkilöllä oli aluksi silmälasit ja myöhemmin ei.
Tai sitten jos näyttelijällä on yhtäkkiä kesken elokuvaa hiukset ihan eri tavalla. Tai sitten useampi näyttelijä onkin armeijavaatteissa tai mikä vielä pahempaa astronautin puvuissa kypärä päässä. Sitten on ihan turha yrittääkään enää erottaa henkilöitä toisistaan 😄
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jonkin asteinen kasvosokeus. Tajusin tämän vasta aikuisena. On varmasti aiheuttanut ihmetystä, kun en kiinnitä huomiota ihmisiin, jotka pitäisi tunnistaa. Tuo kysymys näkemisestä vastauksineen oli hyvä tarkennus. Näen tietysti ihan tavallisesti, mutta kokonaisuus ei jää mieleen niin, että tunnistaisin sen myöhemmin. Itse alan kyllä tunnistaa hyvin usein näkemäni ihmisiä eli arvioin oman tilanteeni lievemmäksi kuin joillakin on. Vertaisin kasvoja vaikka qr-koodin näkemiseen. Näen sen ihan oikein ja voin piirtää vaikka kuvan mallista katsoen, mutta jos minulta kysytään muutaman minuutin päästä mikä näistä qr-koodeista oli se näkemäsi, menee helposti arvaamiseksi.
Kaksiulotteinen samasta suunnasta otettu kuva on helpoin tunnistaa samaksi kuin aiemmin nähty. Livenä ihmisen kolmiulotteiset kasvot eri suunnista näyttävät aina erilaisilta. Kuin pitäisikin tunnistaa qr-koodi myös silloin, kun se on ylösalaisin tai käännettynä 90 astetta.
Minä myös katselen erilaisia tunnistimia. Naapurin rouvalla oli erikoiset silmälasit ja tunnistus kävi hyvin, niin kauan, kunnes vaihtoi lasit. Toisella naapurilla on pieni koira, mutta sekin pelastaa vain silloin, kun on mukana.
Minä olen aina puhunut avoimesti ihmisille kasvosokeudestani, en todellakaan häpeä sitä.
Siis mä erotan kasvot toisistaan, mutta en muista niitä. Saatan sekoittaa toisen ihmisen toiseen, joka näyttää samalta, kun en muista eksaktisti sitä, miltä se näyttää. Mutta jos näen ne kaksi ihmistä samassa huoneessa, niin erotan ne toisistaan.