Lue keskustelun säännöt.
Kasvosokeudesta kärsivät
28.02.2024 |
Muita? Siis häpeän tätä vaivaani enemmän kuin uskottekaan. Minua on varmaan kymmeniä kertoja lähestynyt joku puolituttu, jonka naamaa enkä sitäkautta nimeäkään muista kuollaksenikaan kaupungilla. Samoin esim. työharjoittelussa en muista uusien ihmisten kasvoja. En kuitenkaan ole täysin kasvosokea, kun voin kuvitella joidenkin läheisten ihmisten kasvot päähäni.
Kaikista nolointa on, kun menee kaksi samannäköistä sekaisin. Tunnistan puolituttuja ihmisiä lähinnä vaatteista ja olemuksesta. Tarvitsen oikeasti kymmeniä kertoja "treeniä" tapaamisilla, että voisin tunnistaa jonkun pelkistä kasvoista. Tämä on aika vaiettu ongelma eikä tälle varmaan oikein voi mitään. En ole koskaan puhunut kenenkään kanssa tästä.
Kommentit (76)
Ei todellakaan ole mitään järkeä hävetä synnynnäistä ominaisuutta. Hyvä olisi levittää tietoutta tästä asiasta, moni ei tiedä mitään koko kasvosokeudesta.
Itse olen oppinut tästä ketjusta paljon, vaikka jotain olen aiheesta tiennytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä hep. Enemmän aiheuttaa käytännön ongelmia, esimerkiksi prismassa käydessä jos huomaan kuitissa jotain outoa, en osaa yhtään sanoa kenen kassalla olen käynyt vaikka olen myyjää tervehtinytkin. En ole tätä vaivaa koskaan osannut hävetä kylläkään.
Eihän tuossa tilanteessa ole mitään väliä muistaa ihmistä, kun kuitissa näkyy kassan numero. Paljon kiusallisempaa on se, kun joku puhuttelee hyvin tuttuna eikä mitään aavistusta, kuka hän on ja missä on tavattu. Siinä sitten ihmettelet, onko hän istunut samassa luokassa vuosikymmeniä sitten vai tapasitko hänet eilen työpaikallasi. Tai ehkä hän on toinen kasvosokea ja luulee sinua joksikin toiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oma ennätys: luulin kaverin pikkuveljeä hänen isveljekseen ja hänen kaveriaan hänen tyttöystäväkseen....
Oma ennätys kaksi: Istuin baarisa kahden pariskunnan kanssa kun kutsuivat pöytään. Menin vielä sanomaan, että ollaan varmaan tavattu jossain. Olivat sitten aikas kohtuullisen tuttuja.
Kasvosokeus on ihana asia.
Oma ennätys: joku kiitteli juhlakutsusta, jonka oli meiltä saanut, eikä aavistustakaan, kuka hän oli. Katsottiin auton rekisterinumerolla, ja hän oli meidän naapuri. Harvoin tosin nähty, mutta tuttu kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä on nyt vähän ohi aiheen, mutta käytän tilaisuuden hyväkseni, kun on näin monia kasvosokeita paikalla.
Osaisiko joku selittää, mitä te näette, kun katsotte ihmistä kasvoihin. Siis näettekö vain jonkun epämääräisen soikion? Vai näettekö kuitenkin silmät, nenän, suun jne?
Onko mahdollisesti niin, että esimerkiksi kaikki nenät ovat teistä keskenään samanlaisia? Vai mihin se perustuu, että ette erota kasvoja toisistaan?
Pahoittelen, jos tämä kuulostaa loukkaavalta. En missään nimessä halua ketään loukata, olen vain asiasta kiinnostunut!
Kyllä me aivan tarkkaan kaikki näemme, mutta me emme vaan muista. Ehkä samaan tapaan kuin lukihäiriössä, ei vaan osaa yhdistää näkemäänsä ihmisen tunnistamiseksi. Tai en tiedä, näkevätkö lukihäiriöiset kirjaimia samannäköisinä niin, että eivät erota. Eikös Ruotsin Victorialla ole molemmat, lukihäiriö ja kasvosokeus.
Tai ehkä kyse on vaan siitä, että ulkonäkö ei tallennu aivoihin. Muistan paremmin ihmisten äänet kuin ulkonäön.
On muuten kiusallista olla koulussa opettajana, kun on kasvosokea ja vielä huono nimimuisti. Varsinkin isossa koulussa aineenopettajana, kun on monta eri luokkaa ja sata oppilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä on nyt vähän ohi aiheen, mutta käytän tilaisuuden hyväkseni, kun on näin monia kasvosokeita paikalla.
Osaisiko joku selittää, mitä te näette, kun katsotte ihmistä kasvoihin. Siis näettekö vain jonkun epämääräisen soikion? Vai näettekö kuitenkin silmät, nenän, suun jne?
Onko mahdollisesti niin, että esimerkiksi kaikki nenät ovat teistä keskenään samanlaisia? Vai mihin se perustuu, että ette erota kasvoja toisistaan?
Pahoittelen, jos tämä kuulostaa loukkaavalta. En missään nimessä halua ketään loukata, olen vain asiasta kiinnostunut!
Ei kasvosokeus tarkoita sitä, että näkö on jotenkin erilainen. Näen kaiken ihan normaalisti. En vaan muista niitä kasvoja. Mieti vaikka miten näet talot. Taloja on erilaisia, mutta usein ne kaikki näyttää aika samalta tyypeittäin, jos et kiinn
Tunnistan koirat, mutta autoja en. Esimerkiksi kahdella tutulla on tumma farmari, jotka ovat eri merkkisiä ja eri näköisiä. En silti tiedä, kumpi niistä on pihalla, kun näen sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on paljon aikaa, tunnistan ihmisiä kohtalaisesti valokuvista. Joku vertasi julkkiksia osuvasti esineisiin. Esimerkiksi Brad Pitt on henkilö, jonka tunnistan melko vaivatta elokuvissa ja tv:ssä. Nyt kasvoja muistellessani, muistan melko varmasti, millainen nenä hänellä on. Kokonaan en saa kasvoja mieleeni. Kadulla en varmaankaan tunnistaisi, olisi niin yllättävä asiayhteyskin.
Jotain toista näyttelijää katsoessani voin tippua kärryiltä, kun henkilöllä oli aluksi silmälasit ja myöhemmin ei.
Tai sitten jos näyttelijällä on yhtäkkiä kesken elokuvaa hiukset ihan eri tavalla. Tai sitten useampi näyttelijä onkin armeijavaatteissa tai mikä vielä pahempaa astronautin puvuissa kypärä päässä. Sitten on ihan turha yrittääkään enää erottaa henkilöitä toisistaan 😄
Minä en pysty ollenkaan seuraamaan sotaelokuvia: (käytännössä) kaikki näyttelijät on samanikäisiä miehiä, joilla on samanlaiset vaatteet, lyhyt tukka ja likainen naama :-)
En ole varsinaisesti kasvosokea, mutta kestää jonkin aikaa että kasvot jäävät mieleen varsinkin jos tapaan henkilön ohimennen. Kasvokkain pidempään keskustellessa jäävät paremmin mieleen.
Kun aloitan vaikka uudessa työpaikassa ja tapaan kerralla monia ihmisiä kestää jonkun aikaa, että erotan kaikki jos törmään näihin myöhemmin erikseen. Esimerkiksi jos työpaikalla on tummahiuksisia hoikkia naisia muutama niin kestää hetki ennen kuin erotan kuka on kuka. Samoin tv sarjaa katsoessa alkuun en välttämättä erota hahmoja jos muistuttavat toisiaan.
En osaa myöskään nähdä juuri mitään sieluni silmin. Osaan kuvailla tuttuja kasvoja, mutten näe niitä mielessäni. Samoin paikat ja ympäristö jää huonosti mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas kiinnostavaa!
Tuntuu että useimmilla kasvosokeilla ongelma on kasvojen mieleen painaminen, eli ei voi myöhemmin tunnistaa tapaamansa ihmisen kasvoja, kun niitä ei yksinkertaisesti muista.
Mutta joku kertoi ketjussa, että myös kasvojen näkeminen oikein voi olla ongelma. Silmät, suu ja nenä eivät järjesty kokonaisuudeksi vaan kaikki näyttää sillisalaatilta, joka jopa liikkuu.
On nuo ihmisen aivot hämmästyttävä värkki. Mitä kaikkea voikaan tapahtua, jos jossain kohtaa on pieni häiriö.
Minulla on huono kasvomuisti tai sitten olen oikeasti kasvosokea.
En minä ainakaan sitä häpeä, miksi pitäisi? Olen sanonutkin jonkun kerran että kun olen tällainen, en muista kasvoja kun joku ihmettelee kun en tunnista.
Elän tämän kanssa ja olen siitä avoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Mulle on tosi tyypillistä että en tunnista ihmistä, jos se tulee vastaan jossain epätavallisessa paikassa tai jos se on pukeutunut jotenkin eri tavalla kuin yleensä.
Olin aikoinani puhelinvaihteenhoitaja isossa yrityksessä, jossa siniharmaissa puvuissa liikkuvia miehiä ei erottanut toisistaan. Oli alkuun tosi vaikeata kysyttäessä vastata onko joku heistä jo tullut töihin, vaikka olivat moikanneet minua töihin tullessaan.
Nykyisin huomaan, että nuoret naiset ovat vaikeimpia tunnistettaviani, koska hiusten väri, vaatteet ja meikkaus jne. muuttuvat niin tiuhaan. Myös nimet voivat olla liian samankaltaisia kuten esim. Mari, Meri, Mira
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omia esimerkkejä vuosien varrelta (joiden kautta aloin miettiä, että ehkä tässä nyt on ihan jotain normaalia poikkeavaa, kun ei kasvot ja nimet jää mieleen).
- Baarissa nuorena tuli oikein lepposa nuori mies tuttavallisesti jututtamaan nimelläni. Ihan kun oltaisiin kovinkin tuttuja. Minusta en ollut koskaan tavannut koko ihmistä. Piti sitten suoraan kysyä, että kuka tämä on. Ja sanoa, että kännissä en ole. En vain saa päähän, kun ei tuo kasvojen tunnistus ole oikein vahvinta alaa. Paljastui, että oli työkaverini, jota näin työpäivän aikana keskinmäärin viisi kertaa. Vein siis tullipapereita/kuormapapereita lähettämöön, jossa tämä tyyppi oli. Mutta tosiaan; Räikeissä työvaatteissa, turvalasit päässä, usein kypärä ja kuulosuojaimet. Olin nähnyt tyyppiä puolen vuoden ajan päivittäin. Ei tullut mitään muistikuvaa, kun oli tosiaan siviilivaatteissa. Näin on itseasiassa käynyt useamminkin.
- Kaupassa monesti joku tullut kyselemään miten menee, miten perhe, lapset. Ei mittää hajua. Ei pienintä. Aina koittaa siinä sitten vähän kalastella; Mites teille? Että sanoisi lapsen, puolison tmv. nimen, että osaisin suurin piirtein tietää kenen kanssa puhun. Jos ei pian ala selvitä vetäisen kortin "Oli todella mukava nähdä, mutta valitettavasti mulla on kauhea kiire paikkaan X. Mukavaa kevättä/syksyä/joulua".
- Vuosikausia pyörin lasten harrastuksissa kentän laidalla. Silloin keskustelu oli helppo rajata harrastukseen. Mutta edelleenkään ei ole mitään hajua kenen kanssa siellä mitäkin tuli keskusteltua. Siksipä katsoinkin yleensä parhaaksi antaa toisen johdattaa keskustelua. Vaikutin varmaan täydeltä tollolta.
Ei kai kukaan muista aivan kaikkia keitä tapaa elämänsä aikana ja mitä tutumpi ihminen on niin sitä selkeämmin muistaa mutta jotkut muistavat siltikin paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä inhoan sellasia kasvosokeita, jotka esim. sekottaa 2 lihavaa tai vaikka 2 tummaihosta keskenään vaan, koska niitä yhdistää yksi piirre :D ja siis tarkotan, ettei niillä ole vaikka keskenään juuri muuta yhdistävää tekijää. Esim. Ihan erilaiset hiustyylitkin ja vaatteet jne. Antaa kyllä erittäin tökerön ja juntin kuvan ihmisestä.
Ihanaa että on näin paljon muitakin!! Itsehän luulin melkein kolmekymppiseksi olevani ihan normaali, kunnes aloitin nykyisessä firmassa ja ties kuinka monta kuukautta luulin että KOLME henkilöä oli yksi ja sama!! Mahtoi ne ihmetellä, sattui meinaan niin ihmeellisiä tilanteita (jälkipäin ajateltuna) etten tajua miksei kukaan sanonut mitään. Sitten kun tutustuin ihmisiin ja he muistivat jonkun kadulla vastaan tulleen monen vuoden päästä kun todisivat oikeudessa sun muuta, olin huuli pyöreänä, että miten kukaan voi muistaa tuommoista!
En myöskään aina erota edes itseäni valokuvista. Nykyään kun olen jo keski-ikäinen, olen ottanut tavakseni sanoa ihan suoraan uusille kolleegoille tai sellaisille henkilöillle, joiden kanssa suurella todennäköisyydellä tulen jatkossakin olemaan tekemisissä, että olen prosopagnostikko enkä siis tunnista välttämättä.
Minusta tämä on kuin dysleksia; eli kyllä ihmisen erilaiset piirteet erottaa ja kasvot näkee, kuten vaikkapa erilaiset kirjaimet ja numerotkin, mutta kun ne yhdistää, kaikki näyttää jotakuinkin samanlaiselta sotkulta tai muuten vaan ei jää mieleen. Itse olen hyvin lahjakas kirjainten ja numeroiden kanssa, mutta voin kuvitella sen valtavan turhautumisen, jos niiden kanssa olisi sama kuin ihmisten naamojen kanssa!
Kerran tohkeissani kerroin "työkaverilleni", jonka tapasin kadulla, muuttaneeni ja osoitin sormella missä asuin. Nainen katsoi hyvin pitkään ja sanoi: "Kyllä minä tiedän missä sinä asut, minähän olen sinun uusi naapurisi jonka tapasit vasta eilen". Siinä sitten selvittämään, että ihan muuten normaali ole juu, naamat vaan katoaa... Naapuri pitää kai vieläkin minua ihan hulluna.
Erikoista on, että tunnistan koirat. Jos vaikkapa koirapuistossa tulee musta labradori vastaan, muistan sen nimenomaisen koiran vaikka kahden kuukauden päästä, vaikka olisin välissä tavannut parikymmentä muuta mustaa labukkaa. Pienetkin vivahde-erot, hännän kannosta koiran tapaan ravata jäävät muistiin.
Enemmän kuin kasvosokeutta, kannattaa ihmetellä ihmisten ilmiömäistä kykyä tunnistaa lukemattomia kasvoja, jopa vuosien jälkeen. Ominaisuus paikantuu hyvin tarkkarajaisesti tietylle aivojen alueelle.
Avoimuus auttaa häpeään. Miksi hävetä kasvosokeutta, ei sille mitään voi niin kuin ei vaikka huonokuuloisuudelle, pituudelle tai millekään muulle synnynnäiselle ominaisuudelle. Prinsessa Victoriallakin on kasvosokeus. Assistentti kertoo hänelle, kuka kukin on.