Lue keskustelun säännöt.
Kasvosokeudesta kärsivät
28.02.2024 |
Muita? Siis häpeän tätä vaivaani enemmän kuin uskottekaan. Minua on varmaan kymmeniä kertoja lähestynyt joku puolituttu, jonka naamaa enkä sitäkautta nimeäkään muista kuollaksenikaan kaupungilla. Samoin esim. työharjoittelussa en muista uusien ihmisten kasvoja. En kuitenkaan ole täysin kasvosokea, kun voin kuvitella joidenkin läheisten ihmisten kasvot päähäni.
Kaikista nolointa on, kun menee kaksi samannäköistä sekaisin. Tunnistan puolituttuja ihmisiä lähinnä vaatteista ja olemuksesta. Tarvitsen oikeasti kymmeniä kertoja "treeniä" tapaamisilla, että voisin tunnistaa jonkun pelkistä kasvoista. Tämä on aika vaiettu ongelma eikä tälle varmaan oikein voi mitään. En ole koskaan puhunut kenenkään kanssa tästä.
Kommentit (76)
Olen kasvosokea, häpeän sitä suuresti.
En ole muille asiasta puhunut, ainoastaan miehelleni. Hän toimii "tunnistajana" esim. juhlissa ja muissa. Muulloin yritän vältellä ihmiskontakteja, kun nolostuttaa etten tunnista ihmisiä, jotka olen tavannut useasti.
Yritän muistaa ihmiset hiuksista, vaatteista, äänestä, kävelytyylistä, jne. Usein menee kuitenkin mönkään.
Kurja tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi o/
Opin itse tunnistamaan ihmiset muilla tavoin kuin kasvoista. Ääni, eleet, tietty askellustapa tai vastaava toimii omalla kohdallani paremmin.
Työskentelen tehtävässä, jossa tapaan ihmisiä paljon teamsin välityksellä, eli nuo tunnistustapani eivät täysin toimi, koska teamsilla et näe samalla tavalla kokonaisuutta ja äänikin osin vääristyy. Jos ja kun tulee tilanteita, että tavataan kasvotusten, niin olen yleensä suoraan sanonut, että okei, hauska tavata, en osannut yhdistää nimeä nyt ja joskus olen ihan suoraan maininnut tuosta kasvosokeudesta. Yleensä ihmiset ymmärtää ihan hyvin asian, enkä jaksa enää "hävetä" tätä, nuorempana hävetti. Hankalimpia ovat juuri puolitutut henkilöt "väärissä yhteyksissä" kuten just joku työkollega kaupassa. En yleensä tunnista.
Kasvosokeus täälläkin. Vastikään kaverin synttäreillä puhuin ison osan illasta yhden naisen kanssa, ja sitten myöhemmin kiitin tämän naisen kaveria hyvistä keskusteluista. Tämä kaveri joutui korjaamaan että en mä ole sun kanssa puhunut, vaan tuo mun kaveri. Olihan heillä molemmilla mustat hiukset, johon yritin tunnistusta perustaa. Lähdin kotiin kun hävetti niin paljon, varmaan luulivat että olin ihan kaatokännissä, kun en edes tiedä kenen kanssa olen puhunut.
Hep, hep!
Minua tervehditään lähikaupassa tms. jatkuvasti, enkä tunne näitä ihmisiä.
Todennäköisesti lasten harrastuskaverien vanhempia jne.
Intissä minulla oli 2 tupakaveria, jotka olivat hoikkia ja tummia, siispä sekoitin heidät, selitin jotain juttua toiselle ja jatkoin sitä myöhemmin toiselle.
En tunne harvakseltaan tapaamiani ihmisiä eri yhteydessä, vaikkapa harrastuksista tuttua myöhemmin kadulla.
T: nimim. Assburger
Tuttu tunne🙂 Mummoni ruukas kysyä suoraan: " ei vaan kukas sinä olitkaan". Ja nauru päälle. No problems.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kaverini on kehitellyt tunnistusmetodin, joka perustuu voimakkaisiin piirteisiin, mutta se menee usein pahemman kerran pieleen.
Pieni ja punakkakasvoinen on sekoittuu toiseen pieneen ja punakkakasvoiseen, vaikka olisi täysin eri näköinen.
Kerran intin hänen kanssaan siitä, että "The Joulukakenterissa" ei todellakaan esiinny Pirkka-Pekka Petelius.
Hänen mielestään se talon rouva on Petelius. Kieltämättä siitä hahmosta tulee vähän mieleen Peteliuksen esittämä Kyllikki Virolainen...
Tyttäreni on kasvosokea. Se on pulmallista. Koulussa oli paloharjoitus ja piti mennä oman ryhmänohjaajan luokse pihalla. Eihän tytär löytänyt omaa ryhmäänsä. Koulussa opo tai erityisopettaja tai kuka hyvänsä voi tulla juttelemaan, mutta tytär ei tiedä kenen kanssa on puhunut tai sopinut jotain, eikä kuulemma kehtaa kysyä, että kenen kanssa puhuu. Hän ei tunnista edes minua, äitiään kasvoista. Muutaman kerran on sattunut, ettei tytär ole tervehtinyt jotain tuttua, kun ei ole tunnistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneki työmailla vaaditaan nykyään kuvalliset henkilökortit. Pystyy siitä katsomaan kuka tulee juttelemaan.
Aloittajalle. Niin tuttua ja nuoresta saakka vaivannut. 25 vuotta asunut tässä ja saman rapun ihmisiä en tunnista kaupoissa, hyvä kun tässä kotipihalla.
Joskus taas moikkaan vieraita ihmisiä kun luulen heidän olevan tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minuakin se hävettää. Olen ollut töissä, joissa olisi edes jonkin asteista kasvotunnistusta tarvittu, mutta usein jouduin noloihin tilanteisiin, kun en vaan tunnistanut. Minullakin mies toimii tunnistajana. Hänellä on suorastaan ilmiömäinen kasvomuisti, ihan supertunnistaja taitaa olla. Olemme täysin vastakohdat tässä asiassa. En ole tunnistanut omaa äitiäni tai lastani, jos olen nähnyt heidät vieraassa ympäristössä, en edes itseäni, jos olen kaupassa nähnyt peilikuvani. Olen vain ihmetellyt, että onpas samanlaiset vaatteet tuolla naisella.
Tuntuu että mullakin taitaa olla lievää tälläistä. Uuteen työpaikkaan mennessä varsinkin huomasi kun muka pitäisi pystyä erottamaan parikymmentä täysin uutta naamaa toisistaan. Ja vaikka olisi joku kenet olen tavannut sata kertaa, mutta en henk.koht. ole läheisissä väleissä viikoittain, vaikka kaverin kaveri, ja sama tyyppi tulee vastaan täysin eri ympyröissä, niin ei vaan soita kelloja.
Pidän siitä että ihmisillä on massasta erottuvia (kasvon)piirteitä, vaikka oikein iso erikoinen nenä, vino suu, naisilla jykevä leuka tms. Näyttääkin kivalta kun on helpommin mieleen jäävät persoonalliset kasvot. Harvalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin se hävettää. Olen ollut töissä, joissa olisi edes jonkin asteista kasvotunnistusta tarvittu, mutta usein jouduin noloihin tilanteisiin, kun en vaan tunnistanut. Minullakin mies toimii tunnistajana. Hänellä on suorastaan ilmiömäinen kasvomuisti, ihan supertunnistaja taitaa olla. Olemme täysin vastakohdat tässä asiassa. En ole tunnistanut omaa äitiäni tai lastani, jos olen nähnyt heidät vieraassa ympäristössä, en edes itseäni, jos olen kaupassa nähnyt peilikuvani. Olen vain ihmetellyt, että onpas samanlaiset vaatteet tuolla naisella.
Tuollainen itsensätunnistusjuttu sattui minullekin käänteisenä.
Katselin eräistä hautajaisista otettua kuvaa ja ihmettelin, kuinka minä tuossa joukossa seison...
Kyseessä oli minun sukulaiseni, joka muistutti melkoisesti minua.
T: nimim. Assburger
Hei, tämä on nyt vähän ohi aiheen, mutta käytän tilaisuuden hyväkseni, kun on näin monia kasvosokeita paikalla.
Osaisiko joku selittää, mitä te näette, kun katsotte ihmistä kasvoihin. Siis näettekö vain jonkun epämääräisen soikion? Vai näettekö kuitenkin silmät, nenän, suun jne?
Onko mahdollisesti niin, että esimerkiksi kaikki nenät ovat teistä keskenään samanlaisia? Vai mihin se perustuu, että ette erota kasvoja toisistaan?
Pahoittelen, jos tämä kuulostaa loukkaavalta. En missään nimessä halua ketään loukata, olen vain asiasta kiinnostunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä on nyt vähän ohi aiheen, mutta käytän tilaisuuden hyväkseni, kun on näin monia kasvosokeita paikalla.
Osaisiko joku selittää, mitä te näette, kun katsotte ihmistä kasvoihin. Siis näettekö vain jonkun epämääräisen soikion? Vai näettekö kuitenkin silmät, nenän, suun jne?
Onko mahdollisesti niin, että esimerkiksi kaikki nenät ovat teistä keskenään samanlaisia? Vai mihin se perustuu, että ette erota kasvoja toisistaan?
Pahoittelen, jos tämä kuulostaa loukkaavalta. En missään nimessä halua ketään loukata, olen vain asiasta kiinnostunut!
Ei tarvitse pyydellä anteeksi :) Henk. kohtauksia eroja voi olla, enkä sinällään tiedä, millä perusteella normaalisti kasvoista tunnistava henkilö sen tunnituksen tekee, mutta jotenkin kasvot ovat itselleni "merkityksettömiä". En ehkä osaa kiinnittää huomiota niiden luomaan kokonaisuuteen, niin ne eivät jää mieleen? Tai siis jotkut todella vihreät silmät yksittäisinä tekijänä voi kiinnittää huomiota, mutta en katsomisen lopetettuani osaa sanoa, oliko ihmisellä esimerkiksi silmälaseja tai vino nenä. Omista aisteistani ehkä näkö ja visuaaliset asiat ovat alikorostuneempia muutenkin merkitykseltään, elän vahvemmin äänten ja esimerkiksi tuoksujen ympäröimässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvosokea, häpeän sitä suuresti.
En ole muille asiasta puhunut, ainoastaan miehelleni. Hän toimii "tunnistajana" esim. juhlissa ja muissa. Muulloin yritän vältellä ihmiskontakteja, kun nolostuttaa etten tunnista ihmisiä, jotka olen tavannut useasti.
Yritän muistaa ihmiset hiuksista, vaatteista, äänestä, kävelytyylistä, jne. Usein menee kuitenkin mönkään.
Kurja tilanne.
Tunnistatko sarjoissa ja elokuvissa näyttelijät?
Mulla on toisinpäin kasvomuistini on erittäin hyvä,sen sijaan nimimuisti ei ole hääppönen,nimi tulee mieleen usein viiveellä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä on nyt vähän ohi aiheen, mutta käytän tilaisuuden hyväkseni, kun on näin monia kasvosokeita paikalla.
Osaisiko joku selittää, mitä te näette, kun katsotte ihmistä kasvoihin. Siis näettekö vain jonkun epämääräisen soikion? Vai näettekö kuitenkin silmät, nenän, suun jne?
Onko mahdollisesti niin, että esimerkiksi kaikki nenät ovat teistä keskenään samanlaisia? Vai mihin se perustuu, että ette erota kasvoja toisistaan?
Pahoittelen, jos tämä kuulostaa loukkaavalta. En missään nimessä halua ketään loukata, olen vain asiasta kiinnostunut!
Ei kasvosokeus tarkoita sitä, että näkö on jotenkin erilainen. Näen kaiken ihan normaalisti. En vaan muista niitä kasvoja. Mieti vaikka miten näet talot. Taloja on erilaisia, mutta usein ne kaikki näyttää aika samalta tyypeittäin, jos et kiinnitä asiaan kummemmin huomiota. Jos sulle näytettäisiin jonkun harmaan, geneerisen kerrostalon kuvaa, jonka olet nähnyt jossain ilman osoitetta, niin voisitko kertoa, missä kerrostalo on? Jos et ole kiinnittänyt siihen taloon erityisempää huomiota, niin tuskin tunnistaisit, jos se talo on vaikka sellainen, jonka ohi ajat silloin tällöin tms.
Niin sitten tuo sama on kasvosokealla kasvoihin. En todellakaan muista mitään taloa tai ihmistä, jonka olen nähnyt pari kertaa jossain.
Mulla on vaikeuksia katsoa elokuvia ja tv-sarjoja, joissa on paljon samankaltaisia ihmisiä. Ne menevät aina sekaisin ja jos on jokin juonellinen ja paljon käänteitä sisältävä ohjelma, niin putoan kärryiltä. Toisaalta riittää kun elokuvassa on vaikka kaksi pitkähiuksista naista, sekoitan heidät.
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä on nyt vähän ohi aiheen, mutta käytän tilaisuuden hyväkseni, kun on näin monia kasvosokeita paikalla.
Osaisiko joku selittää, mitä te näette, kun katsotte ihmistä kasvoihin. Siis näettekö vain jonkun epämääräisen soikion? Vai näettekö kuitenkin silmät, nenän, suun jne?
Onko mahdollisesti niin, että esimerkiksi kaikki nenät ovat teistä keskenään samanlaisia? Vai mihin se perustuu, että ette erota kasvoja toisistaan?
Pahoittelen, jos tämä kuulostaa loukkaavalta. En missään nimessä halua ketään loukata, olen vain asiasta kiinnostunut!
Kyllä minä kasvot näen kasvoina ja erilaiset nenät erilaisena neninä, eli ihan normaalisti kaikilla on oma naamansa, mutta niistä ei jää varsinaista muistijälkeä. Voisin katsoa sinun kasvojasi 30 minuuttia putkeen ja sulkea sitten silmät, enkä pystyisi kuvailemaan, miltä näytät. Ja seuraavana päivänä olisit ihan vieras ihminen, etenkin jos vaihdat silmälasit toisenlaisiin tms. Jotain yksittäisiä "iso nenä, ruskeat silmät" tottakai pystyisi nimeämään, mutta olisi pahin painajainen joutua todistamaan rikosta ja sitten kuvailla tekijää poliisille.
Täällä hep. Enemmän aiheuttaa käytännön ongelmia, esimerkiksi prismassa käydessä jos huomaan kuitissa jotain outoa, en osaa yhtään sanoa kenen kassalla olen käynyt vaikka olen myyjää tervehtinytkin. En ole tätä vaivaa koskaan osannut hävetä kylläkään.