Miten erota seurustelusuhteesta?
Miten ihan ok seurustelusuhteesta pääsee irti? Olen jo yrittänyt ja sanonut, että haluan erota, mutta kumppani ei tätä hyväksy. Haluaa yrittää vielä ja suhde jatkui samanlaisena kuin ennen. En enää jaksa yrittää olla mukava, mutta toinen ei tajua. En voi kuvitella, että suhteellamme on tulevaisuutta.
Meillä on yhteinen harrastus ja ihan kivaa yhdessä, mutta ei tämä mikään elämäni rakkaus todellakaan ole.
Kommentit (80)
Tämän kerjun perusteella aikuismaista ja siistiä tapaa erota ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko 15-vuotias vai sen tasolle jäänyt? "Miten erota suhteesta?" Voi hyvä luoja sentään
Niin, kyllähän jokainen aikuinen tietää, että estot ja ghoustaus on se oikea tapa toimia, kun eroaa pitkästä suhteesta.
Se ei ole ghostamista että sanoo toiselle suhteen päättyvän tehden selväksi että suhde tosiaan loppui siihen sanomiseen.
Ei ole kovinkaan aikuismaista saati tervettä jäädä suhteeseen jossa ei halua olla.
Molemmilla suhteen osapuolilla päässä vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois niin yksinkertaista se on. eroon ei tarvii toisen lupaa.
Muuta mistä? Kotiaupungista, Suomesta? Miksi?
Sinun pitää erota. Se on sallittua ihan vaan koska haluat, ja se on hyvin tärkeää tehdä heti.
Tuhlaat puolisosi aikaa ja elämää, kun säästelet itseäsi ikäviltä tunteilta, joita toisen mielen pahoittaminen aiheuttaa. Puolisoasi tietenkin sattuu joka tapauksessa, jos hän ei eroa haluaisi, ja siitä sinun täytyy ottaa vastuu. Itkeminen on enemmän kuin normaalia ja täysin ymmärrettävää, mutta sinun vastuullasi on silti säästää hänen aikaansa ja olla venyttämättä eroa. Aika on kaikkein arvokkainta.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää erota. Se on sallittua ihan vaan koska haluat, ja se on hyvin tärkeää tehdä heti.
Tuhlaat puolisosi aikaa ja elämää, kun säästelet itseäsi ikäviltä tunteilta, joita toisen mielen pahoittaminen aiheuttaa. Puolisoasi tietenkin sattuu joka tapauksessa, jos hän ei eroa haluaisi, ja siitä sinun täytyy ottaa vastuu. Itkeminen on enemmän kuin normaalia ja täysin ymmärrettävää, mutta sinun vastuullasi on silti säästää hänen aikaansa ja olla venyttämättä eroa. Aika on kaikkein arvokkainta.
Minä en halunnut venyttää eroa, kumppanini halusi.
Ymmärrän aloittajaa. Ja juuri tuota myös että milloin muka olisi sopiva aika, aina on jotain yhteisiä suunnitelmia tulossa, joihin sitä eroamista ei kuitenkaan halua ajoittaa. Ja kun on ihan kivaa, ei mitään suuria rakastumisen tunteita vaan ehkä just sitä kaveruutta, niin miten sitä osaisi sellaisen laittaa poikki. Itse olen lopettanut yhteisten suunnitelmien tekemisen, olen ikäänkuin luovuttanut kaiken suhteen. Mutta nyt harmikseni olen huomannut miehen ottavan ohjia käsiin ja ehdottaa matkoja ym. ehkä aistii jotain. Alkanut siis parantaa tapansa asioissa, joista muutamat vuodet olen valittanut, no minulla kun on romanttiset tunteet kuolleet kaiken aiemman takia niin ei ne näköjään enää herää. Silti tuntuu pahalta, oikeastaan tosi pahalta että näen miehen nyt yrittävän mutta minua ei enää kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Tämän kerjun perusteella aikuismaista ja siistiä tapaa erota ei ole.
Se on vaikeaa silloin, jos toinen ei ota kuuleviin korviinsa kumppaninsa eroilmoitusta.
Kasvata selkäranka.
Mun ex aikoinaan sanoi, että ei pystynyt eroamaan minusta, koska olin niin mukava hänelle ja vaikutin niin onnelliselta hänen kanssaan. Halusi kuulemma kuitenkin erota, koska oli niin vaikeaa. Mutta ei uskaltanut, koska pelkäsi, että tulee riitaa. Lisäksi hän tapaili työkaveriaan, vaikka seurustelimme.
Jätin moisen lieron. Meni pari viikkoa ja hän kosi minua. Olin rakastanut häntä ne pari vuotta, kun seurusteltiin ja kertonut sen. Toivoin hänestä loppuelämän kumppania ja hän mietti ja mietti, petti ja lopulta jätti minut. Kosinta parin viikon päästä oli lähinnä loukkaus, tunteeni kuolivat viimeistään siinä välissä.
Ellei hän usko kun selkeästi teet selväksi, että haluat erota, niin sitten vaan kieltäydyt tapaamasta häntä enää. Älä vastaa puheluihin tai viesteihin, älä avaa ovea, jos hän ilmestyy oven taakse. Siistein ja paras tapa erota on tietenkin puhumalla asiat selviksi. Joskus vaan minkäänlainen järkipuhekaan ei tehoa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. Ja juuri tuota myös että milloin muka olisi sopiva aika, aina on jotain yhteisiä suunnitelmia tulossa, joihin sitä eroamista ei kuitenkaan halua ajoittaa. Ja kun on ihan kivaa, ei mitään suuria rakastumisen tunteita vaan ehkä just sitä kaveruutta, niin miten sitä osaisi sellaisen laittaa poikki. Itse olen lopettanut yhteisten suunnitelmien tekemisen, olen ikäänkuin luovuttanut kaiken suhteen. Mutta nyt harmikseni olen huomannut miehen ottavan ohjia käsiin ja ehdottaa matkoja ym. ehkä aistii jotain. Alkanut siis parantaa tapansa asioissa, joista muutamat vuodet olen valittanut, no minulla kun on romanttiset tunteet kuolleet kaiken aiemman takia niin ei ne näköjään enää herää. Silti tuntuu pahalta, oikeastaan tosi pahalta että näen miehen nyt yrittävän mutta minua ei enää kiinnosta.
Kumpikohan on parempi tai pahempi. Lopettaa yrittäminen ja olla laiska ja itsekeskeinen. Toivoa, että kumppani vähitellen tajuaa, että tästä ei tule mitään. Vai out of blue täräyttää kesken ihanan viikonlopun, että nyt erotaan, tämä oli tässä?
Miksi pitää erota, jos menee hyvin? Pitääkö aina etsiä jotain parempaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä seurustelin harrastuskaverin kanssa viitisen vuotta. Ei voitu samassa harrastusryhmässä jatkaa mutta ei kyllä ystävinäkään erottu. Mitä sitä itse sitten eniten haluaa. Joskus pitää jopa muuttaa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa alusta.
Tämän takia en alkanut seurustelemaan harrastuskaverin kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuutta taitaa olla ilmassa molemmin puolin. Ei oo helppo homma harrastuksen suhteen, draamaa voi tulla johonkin suuntaan. Helpointa on eron jälkeen ottaa totaalien breikki joksikin aikaa, harva pystyy ystävyyteen/kaveruuteen varsinkaan heti.
Niin. Mä seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa pelattiin fudista sekajengissä. Eron jälkeen alkoi tulla sellaisia vetoja kohti, että vaikutti olevan oikein halu satuttaa. Ei pelata enää yhdessä, koska en halua kuolla.
Todennäköisesti ero oli yksin sinun päätös? Sillä on seurauksensa.
🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Tekstiviesti ja toivotat hyvää talven jatkoa, sen jälkeen vaihdat puhelin numeron toiseen.
Toivottavasti sillä harrastusporukalla ei ole whatsappryhmää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstiviesti ja toivotat hyvää talven jatkoa, sen jälkeen vaihdat puhelin numeron toiseen.
Toivottavasti sillä harrastusporukalla ei ole whatsappryhmää
Mitä väliä?
Siis miten joku ei osaa erota ilman että kumppani antaa lupaa? Missä keskiajalla te elätte?
Vierailija kirjoitti:
Siis miten joku ei osaa erota ilman että kumppani antaa lupaa? Missä keskiajalla te elätte?
Onko sinulla sitten vinkkiä ap:lle sivistyneeseen, aikuismaiseen eroon? Ei ole niitä kauheasti näkynyt.
Sanot, ettet enää jatka seurustelua. Lopetat puhumisen hänelle. Et vastaa viesteihin. Et päästä kotiisi.
Tällaisia ihmisiä on, jotka luulevat voivansa kontrolloida toista siten ettei eroa tule. Mutta on tärkeää repäistä itsensä irti. Vaikka yhteys poliisiin ja lähestymiskielto jos hän ei suostu pysymään poissa. Älä anna periksi.