Luetellaan miten aikuiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla hienovaraisesti

Onneksi olen eläkkeellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Tehdään ensin muutaman henkilön porukassa töitä ja siirrytään sitten lounaalle. Yksi porukan henkilö menee ensin istumaan pöytään, mutta muut eivät suinkaan tule samaan pöytään vaan istuvat porukalla muualle.

Tämä oli kyllä yksi elämäni nöyryyttävimmistä kokemuksista. Nämä ihmiset istuivat parin metrin etäisyydellä, juttelivat ja nauroivat. Mua vaan itketti ja hävetti siellä pöydässä yksin nököttäessäni.

Joskus voi olla ihan suoraviivainen ja kysyä suoraan, miksi eivät tulleet samaan pöytään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Tehdään ensin muutaman henkilön porukassa töitä ja siirrytään sitten lounaalle. Yksi porukan henkilö menee ensin istumaan pöytään, mutta muut eivät suinkaan tule samaan pöytään vaan istuvat porukalla muualle.

Tämä oli kyllä yksi elämäni nöyryyttävimmistä kokemuksista. Nämä ihmiset istuivat parin metrin etäisyydellä, juttelivat ja nauroivat. Mua vaan itketti ja hävetti siellä pöydässä yksin nököttäessäni.

Siis miksi ihmeessä et mennyt sinne muiden kanssa istumaan? Varmaan ihmettelivät, että miksi tuo yksi jöröttää tuolla yksin. 

Niin etkö osannut lukea, että tämä ensiksi pöytään mennyt teki pöytävalinnan ja normaalia on että perässätulevat tulevat samaan pöytään. Mutta tokana tullutkin päätti eristää ensimmäisen ja meni toiseen pöytään ja loput seurasivat.

Silmien pyörittely, tuhahtelu, kaverien silmäykset toisilleen, nyrkin heiluttelu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa luettavaa 😳

Onko kaikissa tapauksissa kyseessä matalapalkkainen, naisvaltainen ala??

Itse en ole tällaiseen törmännyt, vaikka olen useammassa työpaikassa ehtinyt olla. Tosin suurin osa korkeammin koulutettuja. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä mutta työasiat sujuu asiallisesti ja ammattimaisesti. 

Mun pitkä tarina on tossa pari viestiä ylempänä ja kyseessä valtion virasto, jossa on sukupuolijakauma on 40/60, miehiä enemmän ja oikeastaan kaikki yliopistokoulutettuja.

Miehet varsinkin olettaa, että ihmiset ovat itse oma-aloitteisia ja aktiivisia. Yleensä miesten porukkaan on kyllä helpompi mennä, jos jutut menee yhtään yhteen. Mutta vaatii sen, että menee vaan eikä koko ajan oleta jonkun pyytävän mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Tehdään ensin muutaman henkilön porukassa töitä ja siirrytään sitten lounaalle. Yksi porukan henkilö menee ensin istumaan pöytään, mutta muut eivät suinkaan tule samaan pöytään vaan istuvat porukalla muualle.

Tämä oli kyllä yksi elämäni nöyryyttävimmistä kokemuksista. Nämä ihmiset istuivat parin metrin etäisyydellä, juttelivat ja nauroivat. Mua vaan itketti ja hävetti siellä pöydässä yksin nököttäessäni.

Siis miksi ihmeessä et mennyt sinne muiden kanssa istumaan? Varmaan ihmettelivät, että miksi tuo yksi jöröttää tuolla yksin. 

Koska menin ensimmäisenä "varaamaan" koko porukalle pöydän ja he valitsivat mennä toiseen (pienempään) pöytään istumaan eikä siellä olisi ollut mulle edes tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa luettavaa 😳

Onko kaikissa tapauksissa kyseessä matalapalkkainen, naisvaltainen ala??

Itse en ole tällaiseen törmännyt, vaikka olen useammassa työpaikassa ehtinyt olla. Tosin suurin osa korkeammin koulutettuja. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä mutta työasiat sujuu asiallisesti ja ammattimaisesti. 

Mun pitkä tarina on tossa pari viestiä ylempänä ja kyseessä valtion virasto, jossa on sukupuolijakauma on 40/60, miehiä enemmän ja oikeastaan kaikki yliopistokoulutettuja.

Miehet varsinkin olettaa, että ihmiset ovat itse oma-aloitteisia ja aktiivisia. Yleensä miesten porukkaan on kyllä helpompi mennä, jos jutut menee yhtään yhteen. Mutta vaatii sen, että menee vaan eikä koko ajan oleta jonkun pyytävän mukaan. 

Jos muut ei kerro millon ja mihin menee, vaikeaa se on tuppautua mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Tehdään ensin muutaman henkilön porukassa töitä ja siirrytään sitten lounaalle. Yksi porukan henkilö menee ensin istumaan pöytään, mutta muut eivät suinkaan tule samaan pöytään vaan istuvat porukalla muualle.

Tämä oli kyllä yksi elämäni nöyryyttävimmistä kokemuksista. Nämä ihmiset istuivat parin metrin etäisyydellä, juttelivat ja nauroivat. Mua vaan itketti ja hävetti siellä pöydässä yksin nököttäessäni.

Siis miksi ihmeessä et mennyt sinne muiden kanssa istumaan? Varmaan ihmettelivät, että miksi tuo yksi jöröttää tuolla yksin. 

Niin etkö osannut lukea, että tämä ensiksi pöytään mennyt teki pöytävalinnan ja normaalia on että perässätulevat tulevat samaan pöytään. Mutta tokana tullutkin pä

Aina ei huomaa, mihin joku meni istumaan, jos tuo henkilö ei yhtään pidä ääntä itsestään. Silloin mennään niiden muiden luo ja sanota, että tulittekin tähän ja istutaan alas. 

Meidän työpaikalla on avoin kiusaamisen kulttuuri. Me huudetaan toisillemme!

Vierailija kirjoitti:

Näistä varmaan on 90% naisvaltaisia työpaikkoja.

Ja julkisella puolella kunta, valtio, sote jne. Yksityisellä puolella keskitytään enemmän työn tekoon.

Jos muut ei kerro millon ja mihin menee, vaikeaa se on tuppautua mukaan.

Muut ei kerro - eli aina jonkun muun pitäisi kysyä tai sanoa tai päättää, kysyitkö tai ehdotitko koskaan itse? Tai ihan kysyit, että tulisin tänään mielelläni syömään, sanotteko, kun lähdette? 

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla on avoin kiusaamisen kulttuuri. Me huudetaan toisillemme!

Meillä on sama. Eipähän jää asiat hiertämään, mutta välillä hävettää, kun paikalle sattuu jotain ulkopuolisia kuuntelemaan sitä meteliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuttaessa ei katsota silmiin vaan jonnekkin seinään. Vapaa-ajalla ei tervehditä. Liioitellun iloinen käytös muille kun ollaan samassa tilassa ja kiusatun täysi ignooraaminen.

 

Vapaa-ajalla ei tarvitse tervehtiä ketään työkaveria. Minä ainakin käyttäydyn niin, kuin en näkisikään heitä. He ovat minulle vapaa-ajalla ILMAA.

Sinulla on tainnut jäädä aikuiseksi kasvaminen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Tehdään ensin muutaman henkilön porukassa töitä ja siirrytään sitten lounaalle. Yksi porukan henkilö menee ensin istumaan pöytään, mutta muut eivät suinkaan tule samaan pöytään vaan istuvat porukalla muualle.

Tämä oli kyllä yksi elämäni nöyryyttävimmistä kokemuksista. Nämä ihmiset istuivat parin metrin etäisyydellä, juttelivat ja nauroivat. Mua vaan itketti ja hävetti siellä pöydässä yksin nököttäessäni.

Siis miksi ihmeessä et mennyt sinne muiden kanssa istumaan? Varmaan ihmettelivät, että miksi tuo yksi jöröttää tuolla yksin. 

Niin etkö osannut lukea, että tämä ensiksi pöytään mennyt teki pöytävalinnan ja normaalia on että perässätulevat t

Aina ei huomaa, mihin joku meni istumaan, jos tuo henkilö ei yhtään pidä ääntä itsestään. Silloin mennään niiden muiden luo ja sanota, että tulittekin tähän ja istutaan alas. 

Mun tapauksessa ei ollut kyse tästäkään. Jokainen heistä käveli mun ohitse tuohon pöytään eikä ruokalassa ollut sillä hetkellä muita asiakkaita. He huomasivat kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Tehdään ensin muutaman henkilön porukassa töitä ja siirrytään sitten lounaalle. Yksi porukan henkilö menee ensin istumaan pöytään, mutta muut eivät suinkaan tule samaan pöytään vaan istuvat porukalla muualle.

Tämä oli kyllä yksi elämäni nöyryyttävimmistä kokemuksista. Nämä ihmiset istuivat parin metrin etäisyydellä, juttelivat ja nauroivat. Mua vaan itketti ja hävetti siellä pöydässä yksin nököttäessäni.

Siis miksi ihmeessä et mennyt sinne muiden kanssa istumaan? Varmaan ihmettelivät, että miksi tuo yksi jöröttää tuolla yksin. 

Koska menin ensimmäisenä "varaamaan" koko porukalle pöydän ja he valitsivat mennä toiseen (pienempään) pöytään istumaan eikä siellä olisi ollut mulle edes tilaa.

No mitä nämä muut sanoivat, kun kysyit, että miksi menitte näin pieneen pöytään istumaan? Kai niillä nyt joku selitys siihen oli? Olitteko kuinka tuttuja siis? 

Hienovaraista kiusaamista: perättömiä juoruja, silmien pyörittelyä kaikelle mitä sanon, vaikka olisi sanonut vain hyvän huomenen toivotukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Tehdään ensin muutaman henkilön porukassa töitä ja siirrytään sitten lounaalle. Yksi porukan henkilö menee ensin istumaan pöytään, mutta muut eivät suinkaan tule samaan pöytään vaan istuvat porukalla muualle.

Tämä oli kyllä yksi elämäni nöyryyttävimmistä kokemuksista. Nämä ihmiset istuivat parin metrin etäisyydellä, juttelivat ja nauroivat. Mua vaan itketti ja hävetti siellä pöydässä yksin nököttäessäni.

Siis miksi ihmeessä et mennyt sinne muiden kanssa istumaan? Varmaan ihmettelivät, että miksi tuo yksi jöröttää tuolla yksin. 

Koska menin ensimmäisenä "varaamaan" koko porukalle pöydän ja he valitsivat mennä toiseen (pienempään) pöytään istum

Siis miksi ap:n nyt pitäisi mennä vielä kiusaamaan itseään lisää kysymällä aiheesta? Vastausvaihtoehdot: 1) me ei tykätä susta 2) haiset pahalle 3) silmien pyöritystä ja katse muualle

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa luettavaa 😳

Onko kaikissa tapauksissa kyseessä matalapalkkainen, naisvaltainen ala??

Itse en ole tällaiseen törmännyt, vaikka olen useammassa työpaikassa ehtinyt olla. Tosin suurin osa korkeammin koulutettuja. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä mutta työasiat sujuu asiallisesti ja ammattimaisesti. 

Minun esimerkkini erikoiskaupan alalta, ja työpaikassani oli lähes yhtä paljon miehiä ja naisia. Suurin kiusantekijä oli nainen, mutta hän sai agitoitua mukaansa yhtä lailla naisia kuin miehiäkin.

Kaikki nämä on naistyöpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Tehdään ensin muutaman henkilön porukassa töitä ja siirrytään sitten lounaalle. Yksi porukan henkilö menee ensin istumaan pöytään, mutta muut eivät suinkaan tule samaan pöytään vaan istuvat porukalla muualle.

Tämä oli kyllä yksi elämäni nöyryyttävimmistä kokemuksista. Nämä ihmiset istuivat parin metrin etäisyydellä, juttelivat ja nauroivat. Mua vaan itketti ja hävetti siellä pöydässä yksin nököttäessäni.

Siis miksi ihmeessä et mennyt sinne muiden kanssa istumaan? Varmaan ihmettelivät, että miksi tuo yksi jöröttää tuolla yksin. 

Koska menin ensimmäisenä "varaamaan" koko porukalle pöydän ja he valitsivat mennä toiseen (pienempään) pöytään istum

No mitä nämä muut sanoivat, kun kysyit, että miksi menitte näin pieneen pöytään istumaan? Kai niillä nyt joku selitys siihen oli? Olitteko kuinka tuttuja siis? 

Mitä yrität nyt selittää? Että tämän yksinjätetyn oma vika oli se, että hänet jätettiin yksin istumaan, kun hän ei pitänyt itsestään meteliä?