Tämä on päiväkodin työntekijöiden mielestä sopiva ikä aloittaa päiväkoti

Vierailija kirjoitti:

Jos kotona kaikki on hyvin ja vanhemmilla innostusta, ymmärrystä, aikaa ja voimavaroja touhuta lapsen kanssa ja järjestää hänelle muutakin tekemistä kuin tabletin tai puhelimen tuijottaminen, niin varmaan 3-4-vuotiaana päiväkodin aloittaminen on sopiva ikä.

Jos taas kotona vanhemmilla on ongelmia ja vaikka ei olisikaan muita ongelmia kuin laiskuus, puhelinaddiktio ja ymmärtämättömyys, niin silloin lapselle on paras paikka mennä hoitoon heti kun osaa kävellä. 

Oma lapseni aloitti päiväkodissa 2,5-vuotiaana, ensin osa-aikaisena kolmena päivänä viikossa, ja koin että se oli hyvä ikä ja lapsella mm. puheenkehitys ja sosiaaliset taidot harppasivat eteenpäin. 

Paljonhan riippuu siitäkin, millainen päiväkoti on. Omalle kohdalle osui tosi hyvä ja ihana, jossa vakituiset vuosikausia samassa talossa olleet, työstään kiinnostuneet hoitajat ja järkevät tilat & piha leikeille. 

Aika asenteellinen vastaus. :D Suurin osa vie lapsensa päivähoitoon jo paljon aiemmin, ovatko he siis mielestäsi laiskoja? Ja sinulla mukavasti sädekehä kiillottuu?

Vierailija kirjoitti:

Lainaaminen sekoilee. Sinä joka puhuit että opiskelijana voi hyvin jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Mun opinnot ei ainakaan moista salli, ellen jätä opintoja tauolle. Ymmärsinkö oikein että siis opiskelit ja vahdit taaperoa yhtä aikaa?

Opinnothan voivat viedä aikaa enemmän kuin kokopäivätyö. Miten siinä lapsen hoitaa samalla? Opiskelut mahdollista tehdä etänä ja tavoitteena pelkkä läpipääsy? Zoomissa joko ei aidosti läsnä tai sitten lapsi luentojen ajan leikkii itsekseen? Ehtiikö omaa vapaa-aikaa olla ollenkaan edes viikonloppuina tai lomilla?

Meillä aloittanut molemmat lapset 1,5v päiväkodissa ja todella hyvä ikä siihen.

0-5v ovat ne tärkeimmät vuodet lapsen elämässä. Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Jos tunnetaidot ja itsetunto eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin.

Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. On paljon lapsia, joille päivähoito ei sovi, ja on paljon päiväkoti on hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Lainaaminen sekoilee. Sinä joka puhuit että opiskelijana voi hyvin jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Mun opinnot ei ainakaan moista salli, ellen jätä opintoja tauolle. Ymmärsinkö oikein että siis opiskelit ja vahdit taaperoa yhtä aikaa?

En tiedä tarkoititko minua, mutta mä opiskelin etänä (ja opiskelen yhä) ja toinen vanhemmista etänä töissä/vanhempainvapaalla osan ajasta. Eli kyllä, pystyin opiskelemaan ja läsnäoloa vaativat harvat kerrat saimme järkkääntymään ilman päivähoitopaikkaa esimerkiksi vanhempainvapaan ja loman kautta.

Mutta kaikkea ei tietystikään pysty opiskelemaan, enkä itse opiskellut todellakaan kokopäiväisesti aamusta iltapäivään, vaan opiskelu oli pistemäistä ja ajoittui myös iltoihin, öihin tai viikonloppuihin, päiväuniin... Ihan käytiin ulkoilemassa, tein ruokaa, leikin...  ja sitten oli päiväunet ja toinen vanhemmista kävi välillä pitkillä vaunukävelyillä jolloin ihan hyvin pystyi. Jos ei olisi ollut mahdollista, niin sitten olisin suorittanut kurssin seuraavana vuonna, tein niissä rajoissa minkä pystyin.

Ymmärrän ihan hyvin, että kaikkea ei pysty joustavasti opiskelemaan, kyllä olisi jäänyt itsellä amk väliin varmasti tai sitten olisi ollut päivähoito, mutta yliopiston opintoja tein sillä tavoin kun pystyin. Eli tämä korostaa just yksilöllisiä tilanteita ja sitä, että millaisia temperamentteja ja tarpeita perheillä on, tai mitä vaatimuksia työelämässä, onko joustoa jne.... 

Vauva.fi ei petä koskaan. :D Vai että 3- tai 4-vuotiaana vasta vastuulliset vanhemmat vievät päiväkotiin. Tai siis äiti toisin sanoen, äitihän se tietysti ensin säästää vuosikaudet, sitten on yhdeksän kuukautta raskaana ja synnyttää ja sen jälkeen jää omilla säästöillään vuosikausiksi kotiin.

Mitenkäs tällä logiikalla sitten seuraavan lapsen kohdalla? Äiti palaa välissä hyväpalkkaisiin töihin, jotka jostain taikoo itselleen vuosikausien kotonaolon jälkeen ja taas säästää että on varaa seuraavaan lapseen?

Vierailija kirjoitti:

Aika irrallaan vain todellisuudesta, että olisi jotenkin tavallista pystyä olemaan vaikka se neljä vuotta per lapsi kotona, varsinkin jos lapsia on useampi. Taloudellisesti siis. Kotihoidon tuesta jää verojen jälkeen alle 300€/kk. ja vaikka mieheni tienaa ihan ok n. 3000€ nettona niin ei sillä koko perheen kuluja vuosikausia kateta.

Meillä on pikkulapsiperheessä pakolliset kulut luokkaa 1500e/kk, joten ilmeisesti ollaan irrallaan todellisuudesta kun pärjätään yhden palkansaajan 3500e/kk nettotuloilla vallan mainiosti. Kotihoidontuki valuu kotona olevan vanhemman eläkesäästöjen jatkoksi, lapsilisät lahjoitetaan lapsille ja sijoitetaan heidän puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaaminen sekoilee. Sinä joka puhuit että opiskelijana voi hyvin jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Mun opinnot ei ainakaan moista salli, ellen jätä opintoja tauolle. Ymmärsinkö oikein että siis opiskelit ja vahdit taaperoa yhtä aikaa?

En tiedä tarkoititko minua, mutta mä opiskelin etänä (ja opiskelen yhä) ja toinen vanhemmista etänä töissä/vanhempainvapaalla osan ajasta. Eli kyllä, pystyin opiskelemaan ja läsnäoloa vaativat harvat kerrat saimme järkkääntymään ilman päivähoitopaikkaa esimerkiksi vanhempainvapaan ja loman kautta.

Mutta kaikkea ei tietystikään pysty opiskelemaan, enkä itse opiskellut todellakaan kokopäiväisesti aamusta iltapäivään, vaan opiskelu oli pistemäistä ja ajoittui myös iltoihin, öihin tai viikonloppuihin, päiväuniin... Ihan käytiin ulkoilemassa, tein ruokaa, leikin...  ja sitten oli päiväunet ja toinen vanhemmista kävi välillä pitkillä vaunukävelyillä jolloin ihan hyvin pystyi. Jos ei olisi ollut mahdollista, niin sitten olisin suorittanut kurssin seuraavana vuonna, tein niissä rajoissa minkä pystyin.

Ymmärrän ihan hyvin, että kaikkea ei pysty joustavasti opiskelemaan, kyllä olisi jäänyt itsellä amk väliin varmasti tai sitten olisi ollut päivähoito, mutta yliopiston opintoja tein sillä tavoin kun pystyin. Eli tämä korostaa just yksilöllisiä tilanteita ja sitä, että millaisia temperamentteja ja tarpeita perheillä on, tai mitä vaatimuksia työelämässä, onko joustoa jne.... 

Tuohan on kätevää, jos pystyit nämä yhdistämään. Jos opiskelu ajoittui myös päiväuniin ja öihin, ehditkö itse nukkua ja levätä tarpeeksi? Tuntuuko että sait molemmat, lapsen ja opinnot, hoidettua omalta osaltasi hyvin ja lisäksi myös panostettua tarpeeksi omaan hyvinvointiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaaminen sekoilee. Sinä joka puhuit että opiskelijana voi hyvin jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Mun opinnot ei ainakaan moista salli, ellen jätä opintoja tauolle. Ymmärsinkö oikein että siis opiskelit ja vahdit taaperoa yhtä aikaa?

Opinnothan voivat viedä aikaa enemmän kuin kokopäivätyö. Miten siinä lapsen hoitaa samalla? Opiskelut mahdollista tehdä etänä ja tavoitteena pelkkä läpipääsy? Zoomissa joko ei aidosti läsnä tai sitten lapsi luentojen ajan leikkii itsekseen? Ehtiikö omaa vapaa-aikaa olla ollenkaan edes viikonloppuina tai lomilla?

No se on totta, että opinnoissa ei välttämättä ole selkeää pistettä ja vaatii joskus paljon omaehtoisuutta. Mutta juuri se on opintojen etu esimerkiksi perustyöarkeen (kahdekasta neljään). Itse en halua olla työelämässä lasten ollessa pieniä, tai nyt haluaisinkin, mutta hyvin joustavassa sellaisessa. 

Omat opinnot olen saanut suunniteltua omaan arkeen sopiviksi ja tavoitteellisiksi. Kotona opiskellessa jää aikaa myös kotitöille eikä aika mene siirtymiin ja varsinkin lasten ollessa pieniä ja nukkuen katkonaisia öitä, olisi aamukuuden herätys ollut kamala yhtälö. Vähän on rahaa, mutta enemmän aikaa perheelle ja itsensä kehittämiselle, eikä rahaa toisaalta menekään paljon. Opiskelu ei kuluta jos se tuntuu omalta alalta ja siihen liittyy motivaatio. Mutta onneksi nykyään on myös päivähoito, sillä leikki-ikäinen hyötyy nähdäkseni jo enemmän siitä ja koska viihtyykin, niin nyt ollaan siinä ns. normikuplassa mekin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikasvatus voittaa päiväkodin jos vanhempi oikeasti huolehtii lapsen oppimisesta monipuolisesti. Valitettavasti tätä on nykyään harvemmin vaan vanhemmat menee helpoimman kautta ja lapselle jää puutteita taidoissaan. Helpompi vetää raja johonkin ikään, jolloin päiväkoti voi vielä "pelastaa" oppimattoman lapsen.

Monellako vanhemmalla on tarpeeksi asiantuntemusta, että pystyy tekemään saman kuin kasvatustieteiden kandidaatti tai maisteri? Ammattilainen on aina ammattilainen ja maallikko on maallikko.

Kunpa niitä ammattilaisia olisi päiväkodeissa. Ammattilaisten sijaan kuka tahansa pakkotyöllistetty kadulta hoitaa ja muka opettaa päiväkodeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on kätevää, jos pystyit nämä yhdistämään. Jos opiskelu ajoittui myös päiväuniin ja öihin, ehditkö itse nukkua ja levätä tarpeeksi? Tuntuuko että sait molemmat, lapsen ja opinnot, hoidettua omalta osaltasi hyvin ja lisäksi myös panostettua tarpeeksi omaan hyvinvointiin?

Toinen vanhemmista hoitanut tasapuolisesti. Ei varmasti kaikki ole täydellistä ollut, mutta se että opiskelu oli itselle samalla mielekäs harrastus, niin se antoi anteeksi sen että ei kaikkea muuta ole ollut niin paljon. Meillä on ollut myös ihan virikkeellinen kotiympäristö ja tilava koti ison pihan kanssa, joten ei ole tarvinnut aina lähteä edes kauas saadakseen omaa rauhaa ja näperreltävää, hieman introvertimmälle sopinut ihan hyvin, eikä pienten lasten kanssa jaksa koko ajan mennä ja tohottaa. Koronavuodethan toi myös sellaista luonnollista eristäytymistä ja etää paljon.... Vasta nyt tuntuu, että kaipaa jo vähän perspektiivien laajentamista ja sitä kohti toivottavasti mennään. 

 

Vierailija kirjoitti:

Sitten nykyajan lapsille ei pidetä sääntöjä ja rajoja, vaan lapselta kysytään mitä tämä haluaa, päiväkodissa kuulee vanhempien kysyvän aina kotiin lähtiessä et "lähdetäänkö kotiin?" Eihän se lapsi voi sitä päättää, ilmoitat sille lapselle että nyt lähdetään kotiin. Lasten kanssa neuvotellaan, ja vanhemmat tekevät kaikkensa jotta saavat lapsen suostuteltua ja maaniteltua johonkin, ilman että lapsi pettyy ja alkaa itkeä. No tiedoksi, jos lapsi ei koe pettymyksiä ikinä, hänen tunteiden säätelykykynsä eivät kehity, ja hänestä kasvaa koulun prinsessa joka ei halua koulussa tehdä mitään kun ei kotonakaan tarvi. Ja vielä eteenpäin kun mennään hänestä kasvaa aikuinen, joka loukkaantuu verisesti joka asiasta mistä muut eivät ole hänen kanssa samaa mieltä. Ja on aina valittamassa kuinka hänen tunteita ei huomioida ja kunnioiteta.

Ihan sama meininki on päiväkodin hoitajilla. Eivät nekään saa enää komentaa, pakottaa tai rangaista lapsia, vaan siellä on positiivinen pedagogiikka käytössä. Lapsia maanitellaan ja lasten kanssa neuvotellaan, ja jos se ei auta niin hoitaja on voimaton. Jos hoitaja pitelee kiinni tottelemattomasta lapsesta niin siitä seuraa syyte laittomasta vapaudenriistosta.

Toinen vanhemmista hoitanut tasapuolisesti. Ei varmasti kaikki ole täydellistä ollut, mutta se että opiskelu oli itselle samalla mielekäs harrastus, niin se antoi anteeksi sen että ei kaikkea muuta ole ollut niin paljon. Meillä on ollut myös ihan virikkeellinen kotiympäristö ja tilava koti ison pihan kanssa, joten ei ole tarvinnut aina lähteä edes kauas saadakseen omaa rauhaa ja näperreltävää, hieman introvertimmälle sopinut ihan hyvin, eikä pienten lasten kanssa jaksa koko ajan mennä ja tohottaa. Koronavuodethan toi myös sellaista luonnollista eristäytymistä ja etää paljon.... Vasta nyt tuntuu, että kaipaa jo vähän perspektiivien laajentamista ja sitä kohti toivottavasti mennään. 

Kuulostaa hyvältä, mutta jos toinen vanhemmista on ollut vanhempainvapaalla kotona niin ethän siinä tilanteessa ole ollut lapsen kanssa kotona opiskellen, jos tarkkoja ollaan. :) 

Lisätään tohon siis sekin, että opiskelun kautta sai itsekin sosiaalisia kontakteja ammattitaidon kehittämisen lisäksi, joten kyllä se on ollut omalle hyvinvoinnille iso panostus. Sitä ei voi mitata edes rahassa. Valitsisin edelleen sen kuin perustyöarjen ja ison palkan. 

Vierailija kirjoitti:

Lisätään tohon siis sekin, että opiskelun kautta sai itsekin sosiaalisia kontakteja ammattitaidon kehittämisen lisäksi, joten kyllä se on ollut omalle hyvinvoinnille iso panostus. Sitä ei voi mitata edes rahassa. Valitsisin edelleen sen kuin perustyöarjen ja ison palkan. 

Kysymys taisi olla siitä, kannattaako täysipäiväisen opiskelijan viedä lapsi päiväkotiin että opiskelu onnistuu. Oletuksena varmaan se, että puoliso käy töissä tms. eli puoliso ei ole kotona.

Vierailija kirjoitti:

Toinen vanhemmista hoitanut tasapuolisesti. Ei varmasti kaikki ole täydellistä ollut, mutta se että opiskelu oli itselle samalla mielekäs harrastus, niin se antoi anteeksi sen että ei kaikkea muuta ole ollut niin paljon. Meillä on ollut myös ihan virikkeellinen kotiympäristö ja tilava koti ison pihan kanssa, joten ei ole tarvinnut aina lähteä edes kauas saadakseen omaa rauhaa ja näperreltävää, hieman introvertimmälle sopinut ihan hyvin, eikä pienten lasten kanssa jaksa koko ajan mennä ja tohottaa. Koronavuodethan toi myös sellaista luonnollista eristäytymistä ja etää paljon.... Vasta nyt tuntuu, että kaipaa jo vähän perspektiivien laajentamista ja sitä kohti toivottavasti mennään. 

Kuulostaa hyvältä, mutta jos toinen vanhemmista on ollut vanhempainvapaalla kotona niin ethän siinä tilanteessa ole ollut lapsen kanssa kotona opiskellen, jos tarkkoja ollaan. :) 

No, töissäkään en ole ollut siinä välissä vaan aina kotona lasten kanssa 3-vuotiaaksi asti... ja siitä tässäkin alunperin oli kyse. Etätöiden lomassa muina aikoina toinen hoitanut myös. Joten se on tosiaan ollut valttikortti. Edelleen sanon, että olen opiskellut hyvin pistemäisesti, joten en tosiaankaan ole opiskelijan statuksellaan ollut täyspäiväinen opiskelija arkena. Esimerkiksi esseetä on pystynyt rakentamaan kuukauden verran ja kirjoittaminen on ollut itselle luonteva ja helppo tapa ja opiskelu korvasi itselle monta muuta aktiviteettia, joten on se monesta ollut poiskin. Kaikki opinnot ei mukaudu niin joustavasti, eikä opiskelu kaikissa tilanteissa ole kaikille edes mahdollista. Mutta suosittelen kaikille, joilla ei ole työpaikkaa johon ei palata, niin yhtenä vaihtoehtona.. vaikka onhan se työttömyysturva valitettavasti korkeampi kuin opintotuki :( Opintotukeen muuten saa automaattisesti huoltajakorotuksen, eli se ei ole sama kuin lapsettomilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika irrallaan vain todellisuudesta, että olisi jotenkin tavallista pystyä olemaan vaikka se neljä vuotta per lapsi kotona, varsinkin jos lapsia on useampi. Taloudellisesti siis. Kotihoidon tuesta jää verojen jälkeen alle 300€/kk. ja vaikka mieheni tienaa ihan ok n. 3000€ nettona niin ei sillä koko perheen kuluja vuosikausia kateta.

Meillä on pikkulapsiperheessä pakolliset kulut luokkaa 1500e/kk, joten ilmeisesti ollaan irrallaan todellisuudesta kun pärjätään yhden palkansaajan 3500e/kk nettotuloilla vallan mainiosti. Kotihoidontuki valuu kotona olevan vanhemman eläkesäästöjen jatkoksi, lapsilisät lahjoitetaan lapsille ja sijoitetaan heidän puolestaan.

Ette taida asua esimerkiksi pk-seudulla.

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä perustelisit, miksi kotihoito 4v asti lapselle on tärkeää ja miten se näkyy myöhemmin lapsen kehityksessä, älyssä, sosiaalisissa taidoissa, koulumenestyksessä jne. 

Muualla maailmassa esim. Euroopassa lapset viedään hoitoon 4-6kk iässä, joko hoitajalle tai päiväkotiin ja näin oli myös Suomessa vielä 80-luvun alkuun saakka. Onko nykyään sitten Suomessa lapset jotenkin parempia, kuin muualla Euroopassa. 

Monessa maassa tuossa iässä jo alkaa pakollinen koulu, Ranskassa jopa 3v tai Britaniassa 5v, jopa kuninkaaliset lapset aloittavat koulun 4-5v. 

Tai mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen, että hän tarvitsee kotihoitoa ja vanhempiensa hoitoa, jopa 4v asti? Ainakaan se ei näy Pisa-tutkimuksessa. 

Sinut on aivopesty.

Syy, miksi pienet lapset laitetaan eri puolilla Europpaa hyvin pieninä kouluun ja päiväkotiin ei ole lapsilähtöistä vaan työelämälähtöistä.

Kuninkaallisten keskuudessa perinne.

Pienen lapsen aivot ja hyvä mielenterveys kehittyvät lähikontaktissa, lue sylissä, vanhempaan. Fyysinen läheisyys oman vanhemman kanssa kehittää tasapainoisia, empaattisia, älykkäitä ihmisiä.

Tätä on tutkittu paljon ja tämä on kiistatonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä perustelisit, miksi kotihoito 4v asti lapselle on tärkeää ja miten se näkyy myöhemmin lapsen kehityksessä, älyssä, sosiaalisissa taidoissa, koulumenestyksessä jne. 

Muualla maailmassa esim. Euroopassa lapset viedään hoitoon 4-6kk iässä, joko hoitajalle tai päiväkotiin ja näin oli myös Suomessa vielä 80-luvun alkuun saakka. Onko nykyään sitten Suomessa lapset jotenkin parempia, kuin muualla Euroopassa. 

Monessa maassa tuossa iässä jo alkaa pakollinen koulu, Ranskassa jopa 3v tai Britaniassa 5v, jopa kuninkaaliset lapset aloittavat koulun 4-5v. 

Tai mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen, että hän tarvitsee kotihoitoa ja vanhempiensa hoitoa, jopa 4v asti? Ainakaan se ei näy Pisa-tutkimuksessa. 

Sinut on aivopesty.

Syy, miksi pienet lapset laitetaan eri puolilla Europpaa hyvin pieninä kouluun ja päiväkotiin ei ole lapsilähtöistä vaan työelämälähtöistä.

Kuninkaallisten keskuudessa perinne.

Pienen lapsen aivot ja hyvä mielenterveys kehittyvät lähikontaktissa, lue sylissä, vanhempaan. Fyysinen läheisyys oman vanhemman kanssa kehittää tasapainoisia, empaattisia, älykkäitä ihmisiä.

Tätä on tutkittu paljon ja tämä on kiistatonta.

(Yleensä) äitien tekemää hoivatyötä ei arvosteta kuin puheissa. Äitien ei todellakaan kannata jäädä joukoittain kotiin, vaikka sitä haluaisivatkin. Päiväkoti ajaa siinä mielessä etenkin naisen asemaa, toinen vaihtoehto olisi tietysti että yhteiskunta näkisi kotihoidon arvon ja päiväkodin sijaan kannustaisi kotihoitoon, myös rahallisesti. Tällä hetkellä työtön saa enemmän rahaa kuin kotona lastaan hoitava vanhempi.

Paras ratkaisu olisi laajamittainen perhepäivähoito. Eli ajettaisiin päiväkodit pääosin alas ja kaikki henkilökunta siirtyisi perhepäivähoitajiksi. Lisäksi työttömiä rohkaistaisiin ryhtymään perhepäivähoitajiksi esim. tarjoamalla halpoja tarvikepaketteja missä olisi lelut ja muut mitä työssä tarvitaan.