Tämä on päiväkodin työntekijöiden mielestä sopiva ikä aloittaa päiväkoti

Luin yli 200 vastausta enkä löytänyt ainuttakaan kommenttia missä kerrottaisiin että mikä se sopiva ikä nyt sitten olisi tuon lehtijutun mukaan :D

Kaikkien ongelmien perimmäinen syy on se, ettei perinteistä naisten hoivatyötä arvosteta. Yhteiskunnallisen aidon arvostuksen näkee parhaiten seuraamalla rahavirtoja.

Kun hoivatyön tekee kotona oma äiti, yhteiskunta heittää hänelle pari satasta ja huikkaa perään "pärjäilkää!" Tähän päälle arvostellaan, jos ei ole joka hetki 140 % omistautunut virikevanhempi. Muistutellaan että yhteiskunnan rahoilla sitä loisitaan.. summalla joka on pienempi kuin esimerkiksi työttömän. :D

Kun hoivatyön tekee päiväkodin henkilökunta tai perhepäivähoitaja, hommaan laitetaan niin vähän resursseja ettei halukkaita hommaan ole ihan jonoksi asti. Lapsia on liikaa yhdelle aikuiselle ja lisäksi palkka on surkea.

Yhteiskunta ei yksinkertaisesti arvosta lapsenhoitoa. JA sitten itkee, kun niitä lapsia ei hankita joka sormelle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien ongelmien perimmäinen syy on se, ettei perinteistä naisten hoivatyötä arvosteta. Yhteiskunnallisen aidon arvostuksen näkee parhaiten seuraamalla rahavirtoja.

Kun hoivatyön tekee kotona oma äiti, yhteiskunta heittää hänelle pari satasta ja huikkaa perään "pärjäilkää!" Tähän päälle arvostellaan, jos ei ole joka hetki 140 % omistautunut virikevanhempi. Muistutellaan että yhteiskunnan rahoilla sitä loisitaan.. summalla joka on pienempi kuin esimerkiksi työttömän. :D

Kun hoivatyön tekee päiväkodin henkilökunta tai perhepäivähoitaja, hommaan laitetaan niin vähän resursseja ettei halukkaita hommaan ole ihan jonoksi asti. Lapsia on liikaa yhdelle aikuiselle ja lisäksi palkka on surkea.

Yhteiskunta ei yksinkertaisesti arvosta lapsenhoitoa. JA sitten itkee, kun niitä lapsia ei hankita joka sormelle.

Ja median mukaan oli lapsi hoidossa tai kotona, aina kasvatettu väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(Yleensä) äitien tekemää hoivatyötä ei arvosteta kuin puheissa. Äitien ei todellakaan kannata jäädä joukoittain kotiin, vaikka sitä haluaisivatkin. Päiväkoti ajaa siinä mielessä etenkin naisen asemaa, toinen vaihtoehto olisi tietysti että yhteiskunta näkisi kotihoidon arvon ja päiväkodin sijaan kannustaisi kotihoitoon, myös rahallisesti. Tällä hetkellä työtön saa enemmän rahaa kuin kotona lastaan hoitava vanhempi.

No tämäpä, paitsi että kun ei sitä oikein puheissakaan enää arvosteta vaan puhutaan jopa päivähoidon velvoittavuudesta ja laajentamisesta 3-vuotiaista alkaen. Syinä pedagoginen menestys. Että siinä mielessä perheen ja perushoivan merkitys ehkä hälvenee..... kotona hoitavat saa oikein puolustaa, että miksi 2,5-vuotias pirjomatias on kotona eikä laadukkassa varhais

Minkä takia nimittelet lapsia pirjomatiaksiksi? Onko tarkoituksesi halveksia työssä käyviä vanhempia? Olitko itse aikoinasi kotirouva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras ratkaisu olisi laajamittainen perhepäivähoito. Eli ajettaisiin päiväkodit pääosin alas ja kaikki henkilökunta siirtyisi perhepäivähoitajiksi. Lisäksi työttömiä rohkaistaisiin ryhtymään perhepäivähoitajiksi esim. tarjoamalla halpoja tarvikepaketteja missä olisi lelut ja muut mitä työssä tarvitaan.

Kuka haluaa että joku random työtön hoitaa hänen lapsiaan, vieläpä niin että ei ole muita aikuisia vahtimassa että homma ei ole jotain tosi epämääräistä? Päiväkodin työntekijöitä ei ilmestyisi yhteen sen enempää sijoittamalla heidät perhepäivähoitajiksi eli ryhmäkoot pysyisivät aivan samanlaisina? Mikä järki???

Miten niin random? Omien lasteni pph:t ovat olleet lapsiin erikoistuneita lähihoitajia. Toimintaa valvoo kunta, myös yksityisten perhepäivähoitajien, lapsille tehdään vasut

Eri. Ymmärsin random työtön kirjoituksen toisin, eli että lasten hoitamisen ja varhaiskasvatuksen katsotaan olevan työtä, joka sopii kenelle tahansa alan koulutusta vailla olevalle työttömälle.

Hoiva- ja opetusaloja aliarvostetaan ja se näkyy siinä, että jatkuvasti ehdotetaan työttömiä paikkaamaan noilta aloilta puuttuvia ja poislähteviä ammattilaisia. Ehdottaisitte välillä vaikkapa lääkäripulaa paikkaamaan random työttömiä yhdeksän euron palkalla. Rakennusalalla on nyt suuri työttömyys, niin siitä vaan betonimyllyltä leikkaussaliin. Työ kuin työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika irrallaan vain todellisuudesta, että olisi jotenkin tavallista pystyä olemaan vaikka se neljä vuotta per lapsi kotona, varsinkin jos lapsia on useampi. Taloudellisesti siis. Kotihoidon tuesta jää verojen jälkeen alle 300€/kk. ja vaikka mieheni tienaa ihan ok n. 3000€ nettona niin ei sillä koko perheen kuluja vuosikausia kateta.

Meillä on pikkulapsiperheessä pakolliset kulut luokkaa 1500e/kk, joten ilmeisesti ollaan irrallaan todellisuudesta kun pärjätään yhden palkansaajan 3500e/kk nettotuloilla vallan mainiosti. Kotihoidontuki valuu kotona olevan vanhemman eläkesäästöjen jatkoksi, lapsilisät lahjoitetaan lapsille ja sijoitetaan heidän puolestaan.

Missähän mahdatte asua? Onko teillä asuntolainaa, perintöjä? Pääkaupunkiseudulla ja isommissa kaupungeissa tuo 1500 e/kk kuluu pelkkään asumiseen. Lapsilisät käytetään lasten kuluihin, ei niitä ole mahdollista sijoitella. Kun kaikesta leikataan, niin siinä olisi leikkaamiselle kohde. Tavallinen palkansaaja ei pysty sijoittamaan yhteiskunnan tukirahoja. Ne menevät hengissä pysymiseen. Niitähän voisi väliaikaisesti leikata, kunnes valtion rahakirstu ei ole näin tyhjä. Yhteiskunnan tukia voisi käyttää sijoitustoimintaan taas sitten, kun menee paremmin. 

5-vuotiaana olisi sopiva ikä. Ei aikaisemmin.

7 kolme vuotta täyttänyttä per yksi aikuinen. Jokainen osaa kuvitella tilanteet, kun yhdenkin kanssa vanhemmilla usein jaksamista.

Päivähoidon kasvattajat ovat läpileikkaus meistä tavallisista ihmisistä.

Tavallisia ihmisiä koulutuksella tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Äh, lainaus ei toimi. Mutta edelliselle tiedoksi, kun et ilmeisesti osaa lukea, että olin kotona aika pitkään sillä kotihoidontuella, ja nytkin lyhennän työaikaani lapsen takia. Eli kyllä sinne minäminän sekaan muutama "hän" mahtuu. Sen sijaan et vastannut ollenkaan siihen, kuka maksaisi sen kotona olemisen? On se helppoa sanoa että pysykää 4v kotona, mutta KUKA SEN MAKSAISI?

Sinä ja lapsen isä olette päättäneet perustaa perheen. Totta kai te myös itse maksatte lapsestanne aiheutuvat kulut.

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista tulee kyllä paha mieli. Lapseni meni hoitoon 1,5-vuotiaana. Onneksi hoitajat vaikuttavat ihanilta, ryhmä on rauhallisen oloinen ja tilat ryhmäkohtaiset ja kodikkaat. Kuka maksaisi kotona olemiseni, jos haluaisin sitä jatkaa? Kotihoidontuki on nettona alle 300 euroa kuussa. Ei tässä maassa sellaisella rahalla pärjää, vaikka mies käy töissä. On lainanmaksua, korkojen nousua, yleistä inflaatiota. Oma ura kärsisi liikaa, jos olisin kotona kauemmin. Kyllä, lapsen hankinta on oma valinta josta pitää ottaa vastuu, mutta en myöskään halua luopua työelämässä etenemisestä. Jo tuossa 1,5 vuodessa olen jäänyt paitsi ylennyksestä ja palkankorotuksesta. Silläkin on minulle merkitystä, olenhan opiskellut yliopistossa vuosia voidakseni menestyä työelämässä. 

Silti olisin ihan mielelläni lapsen kanssa pidempään kotona. Mutta yhteiskunta ei rahallisen tuen pienuuden valossa näytä sitä haluavan. Sen sijaan teen kaikkeni se

Voi kunpa ihmiset osaisivat ajatella asioita hieman laajemmassa perspektiivissä. Nykyään työuraa ehditään painaa korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeenkin n. 40 vuotta ja ylikin. Siinä mittakaavassa on se ja sama, oletko välillä kotona 1,5 vai 3 vuotta, kenenkään ura ei jälkimmäiseen kaadu. Hyvin harva vanhus harmittelee, että olisipa tehnyt elämänsä aikana enemmän töitä. Sen sijaan moni harmittelee sitä, että olisipa ollut enemmän läsnä lapsilleen. Lapset ovat pieniä vain hetken.

Itse keplottelin työttömyysetuuksilla 8 vuotta, niin että nuorinkin kolmesta lapsesta oli 2,5v. Vasta sitten hakeuduin töihin. Helpompaa tietysti olisi, jos Suomessakin olisi perheverotus niin että yhdenkin vanhemman palkalla pärjäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äh, lainaus ei toimi. Mutta edelliselle tiedoksi, kun et ilmeisesti osaa lukea, että olin kotona aika pitkään sillä kotihoidontuella, ja nytkin lyhennän työaikaani lapsen takia. Eli kyllä sinne minäminän sekaan muutama "hän" mahtuu. Sen sijaan et vastannut ollenkaan siihen, kuka maksaisi sen kotona olemisen? On se helppoa sanoa että pysykää 4v kotona, mutta KUKA SEN MAKSAISI?

Sinä ja lapsen isä olette päättäneet perustaa perheen. Totta kai te myös itse maksatte lapsestanne aiheutuvat kulut.

Niinhän porukka tekeekin, menemällä töihin. Sitten täällä valitetaan siitä. Logiikka?

229 - Ei kaadu, mutta naisen parhaat opiskelu- ja uravuodet osuvat samaan kuin lasten saanti / lasten ensimmäiset vuodet. Eli johtajataistossa jää helpommin jälkeen. 

Jos tekisin työtä jossa ei etene, voisin hyvin jäädä vuosiksi kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

229 - Ei kaadu, mutta naisen parhaat opiskelu- ja uravuodet osuvat samaan kuin lasten saanti / lasten ensimmäiset vuodet. Eli johtajataistossa jää helpommin jälkeen. 

Jos tekisin työtä jossa ei etene, voisin hyvin jäädä vuosiksi kotiin. 

Sama juttu täällä, hyvin sanottu. Ja kolmekymppisiä naisia saatetaan muutenkin syrjiä työnhaussa ja talon sisäisessä etenemisessä, kun pelkona on että sehän hankkii lapsia, tai jää saikuttamaan niiden olemassa olevien kanssa. Toivon etteivät kaikki kohtaa tätä asennetta, mutta itse olen kohdannut. Taistelu nykytyöelämässä on oikeasti kovaa, ja olisi monelle aika kova paukku jättäytyä pois vaikka kolmeksi vuodeksi siinä vaiheessa, kun muut luovat perustaa tulevaisuuden uralleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika irrallaan vain todellisuudesta, että olisi jotenkin tavallista pystyä olemaan vaikka se neljä vuotta per lapsi kotona, varsinkin jos lapsia on useampi. Taloudellisesti siis. Kotihoidon tuesta jää verojen jälkeen alle 300€/kk. ja vaikka mieheni tienaa ihan ok n. 3000€ nettona niin ei sillä koko perheen kuluja vuosikausia kateta.

Meillä on pikkulapsiperheessä pakolliset kulut luokkaa 1500e/kk, joten ilmeisesti ollaan irrallaan todellisuudesta kun pärjätään yhden palkansaajan 3500e/kk nettotuloilla vallan mainiosti. Kotihoidontuki valuu kotona olevan vanhemman eläkesäästöjen jatkoksi, lapsilisät lahjoitetaan lapsille ja sijoitetaan heidän puolestaan.

Missähän mahdatte asua? Onko teillä asuntolainaa, perintöjä? Pääkaupunkiseudulla ja isommissa kaupungeissa tuo 1500 e/kk kuluu pelkkään asumiseen. Lap

Ei pääkaupunkiseudulla, mutta ei ihan syrjässäkään. Talo ja autot maksettiin tekemällä töitä ikävuodet 25-30. Lapsilisät kompensoi sitä tuloeroa, joka syntyy lapsien vuoksi. Ihan käytämme ne miten itse haluamme ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika irrallaan vain todellisuudesta, että olisi jotenkin tavallista pystyä olemaan vaikka se neljä vuotta per lapsi kotona, varsinkin jos lapsia on useampi. Taloudellisesti siis. Kotihoidon tuesta jää verojen jälkeen alle 300€/kk. ja vaikka mieheni tienaa ihan ok n. 3000€ nettona niin ei sillä koko perheen kuluja vuosikausia kateta.

Meillä on pikkulapsiperheessä pakolliset kulut luokkaa 1500e/kk, joten ilmeisesti ollaan irrallaan todellisuudesta kun pärjätään yhden palkansaajan 3500e/kk nettotuloilla vallan mainiosti. Kotihoidontuki valuu kotona olevan vanhemman eläkesäästöjen jatkoksi, lapsilisät lahjoitetaan lapsille ja sijoitetaan heidän puolestaan.

Ette taida asua esimerkiksi pk-seudulla.

No ei tuo 1500 euroa riitä edes Keski-Suomessa. Lainanlyhennys korkojen nousun jälkeen se vajaa 1200 euroa, yhtiövastike reilu 300 euroa, sähkö, vesi, yhden auton kulut, ruoka, vakuutukset, puhelin jne. niin tuo 1500 ei riitä edes asumismenoihin. Ja ei asuta missään linnassa hienolla alueella, vaan tässä pyörii narkkeja ympärillä pilvin pimein ja välistä ne käy kauppaa suoraan tuossa pihalla.

Ei kai lainan lyhennystä kukaan laske kuluksi? Korkojen osuus maksuerästä on kulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti elän todella jossain aivan toisessa todellisuudessa oman lähipiirini kanssa. Ei meistä kukaan ole ollut niin hyvätuloinen, että olisi voinut jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi hoitamaan lasta kodinhoidontuella. Eikä kenelläkään ole ollut sellaisia säästöjä, että se olisi ollut mahdollista. Mistä ammateista sellaiset säästöt pitkän koulutuksen lisäksi raavitaan kasaan muutamassa vuodessa? Olen alemman korkeakouluasteen käynyt ja palkkani oli valmistumisenkin jälkeen niin huono, että opiskelin toisen alan heti valmistumisen jälkeen, siinä pohjapalkka on parempi kuin korkeakouluopintojen alalla. Mieheni ei ole korkeakoulutettu, vaan duunari, ei tienaa miljoonia vaan vähemmän kuin minä. Asuntolainaa on kyllä, sen verran että mahdutaan kolme lasta ja kaksi aikuista juuri ja juuri asumaan. Lainaa lyhennämme noin saman verran, mitä maksaisimme vuokraa saman kokoisesta asunnosta. Eli mistään luks

 

Annatko ihan konkreettisia esimerkkejä 1,5 henkilön tuloista ja menoista? Yritän tosissani hahmottaa sitä kokonaisuutta, koska meillä ei ole koskaan ollut kahta autoa eikä olla koskaan eletty 1,5 henkilön tuloilla, koska siihen ei ole varaa. Ihan jo pelkästään halvimmassa opiskelijakämpässä asuminen maksoi sen reilu 800 euroa kuukaudessa, kyllä se vaati molempien aikuisten tuloja että menot saatiin katettua. Suurin osa, uskaltaisin väittää että 98 % vaatteistani on vanhoja, useita vuosia vanhoja. Osa on melkein 20 vuotta vanhoja (paitoja), uusia vaatteita ostan aivan äärimmäisen harvoin. En käy kampaajalla, en laita ripsiä enkä muitakaan, meikkaan harvoin joten meikkeihin menee todella vähän rahaa. Syödä pitää ja laskut maksaa, osan vauvan tavaroista bongasin ihan vain lahjoituksena ja loput olen ostanut 98% käytettynä. Uutena ollaan ostettu vain niitä mitä ei olla käytettynä saatu. Mutta silti pelkästään vauvatarvikkeisiin, vaatteisiin ja muihin on mennyt tuhansia euroja (yhdistelmävaunut x 2 koska ekat hajosi koska ostettiin halvat, turvakaukalo, turvaistuin, lääkkeet, suhinanalle uniongelmiin, jne jne jne). Millä te sitten kaikki vauva- ja taaperotarvikkeet hommaatte, vai saatteko ihan kaiken ilmaiseksi?

Tämä keskustelu olisi lähes huvittava, jos se ei olisi niin surullinen. Vanhemmuus on vaikea laji, ja vaikeammaksi se tuntuu muuttuvan. Omat lapseni ovat jo aikuisia, aikoinaan perhepäivähoidossa ja päiväkotihoidossa olleita. Lapsenlapsellanikin on kokemusta molemmista. Olen työskennellyt yli 20 vuotta vauvaperheiden parissa ennaltaehkäisevässä lastensuojelutyössä ja nähnyt etualapaikalta perheiden elämää iloineen, suruineen, hankaluuksineen ja onnistumisineen. Mielestäni näiden vuosien aikana vanhemmuus on muuttunut vaativammaksi. Ei riitä, että saa yhteensovitettua perhe- ja työelämän ja voi elää omannäköistä ja -tuntuista elämää. Yhteiskunnan taholta tulee omat vaatimukset perheille, ja somen kautta vyöryvät kanssaihmisten voimakkaat mielipiteet sekä lukuisten nettisivustojen välityksellä toisiaan kumoavia ohjeita/neuvoja/viisauksia liittyen lastenhoitoon ja -kasvatukseen. Ei käy kateeksi.

Tässäkin keskusteluketjussa peräänkuulutetaan lapsille mm.vuorovaikutus- ja tunnetaitojen oppimista. Siksi ihmetyttää se, että toisten vanhempien ja heidän valintojensa mollaamisessa, vähättelyssä, arvostelussa on unohtunut täysin juurikin nuo vuorovaikutus- ja tunnetaidot sekä toisen kunnioitus. Tai ehkä ne on vaan jääneet matkan varrella oppimatta.

Kommentointini on ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta toivoisin ihmisille, vanhemmille, äideille ja isille myötäelävää, avarakatseista, ymmärtäväistä kohtaamista kanssaihmisiltä ja jokaisen omaa elämää koskevien valintojen kunnioittamista. Veikkaan, että on lastemmekin etu kasvaa hyväksyvässä ilmapiirissä ja oppia samalla jotain meiltä isommilta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu olisi lähes huvittava, jos se ei olisi niin surullinen. Vanhemmuus on vaikea laji, ja vaikeammaksi se tuntuu muuttuvan. Omat lapseni ovat jo aikuisia, aikoinaan perhepäivähoidossa ja päiväkotihoidossa olleita. Lapsenlapsellanikin on kokemusta molemmista. Olen työskennellyt yli 20 vuotta vauvaperheiden parissa ennaltaehkäisevässä lastensuojelutyössä ja nähnyt etualapaikalta perheiden elämää iloineen, suruineen, hankaluuksineen ja onnistumisineen. Mielestäni näiden vuosien aikana vanhemmuus on muuttunut vaativammaksi. Ei riitä, että saa yhteensovitettua perhe- ja työelämän ja voi elää omannäköistä ja -tuntuista elämää. Yhteiskunnan taholta tulee omat vaatimukset perheille, ja somen kautta vyöryvät kanssaihmisten voimakkaat mielipiteet sekä lukuisten nettisivustojen välityksellä toisiaan kumoavia ohjeita/neuvoja/viisauksia liittyen lastenhoitoon ja -kasvatukseen. Ei käy kateeksi.

Tässäkin keskusteluketjussa peräänkuulu

Hyvin kirjoitettu ja oivallettu. Ei se tunne- ja turvataitojen kotona opettaminen taida sen kummaisemmalla tasolla olla niillä, jotka ylentävät itsensä ja ylenkatsovat muita. Koska siinähän se käytännössä näkyy, että tunne- ja turvataidot ovat lähes olemattomat näillä aikuisilla itsellään, joten mistä sitä jää lapselle ammennettavaksi? Ja millaista? Ei mikään ihme, että kouluissa kiusataan rajusti, sitä ne lapset tekevät perästä mistä aikuiset näyttävät mallia. Tämä keskustelu on oiva esimerkki vanhemmuuteen ja erityisesti äitiyteen liittyvästä, ahdistavasta ja ristiriitaisesta ilmapiiristä. Sitten ihmetellään, että miksi ihmiset eivät halua enää lapsia. Miksiköhän ei? 

Ohis, mutta asun muualla Euroopassa enkä ikinä näe/kuule vastaavia keskusteluja mediassa tai puheissa. Ja täällä asuu ihan eri ääripäiden ihmisiä Suomeen verrattuna.

 

Kaikki elävät ja kasvattavat lapsensa omalla tavallaan ja se siitä. Yhteiskunta ei väkisin yritä tasapäistää ketään.