Tämä on päiväkodin työntekijöiden mielestä sopiva ikä aloittaa päiväkoti

Aivan sama milloin on sopiva ikä viedä lapsi päiväkotiin, käytännön syistähän se lapsi sinne viedään. 9 kk ikäinen viedään hoitoon jos

a) käytännön syistä on pakko

TAI

b) päiväkodissa on paremmat olot kuin kotona

Siinä ihan sama että mikä on teoriassa hyvä ikä päiväkodille.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa saada tutkimustietoa siitä, kuinka varhainen päivähoito vaikuttaa kiintymyssuhteiden muodostumiseen ja sitä kautta esim. avioerojen yleisyyteen aikuisiällä.

Sinun avioerosi on ihan oma syysi, ei äitisi ja isäsi.

Vierailija kirjoitti:

Aina kauhistellaan ensisynnyttäjien vanhenevaa ikäluokkaa. Lapset pitää tehdä nuorena. Silti näiden päiväkotivastaisten mammojen mukaan ensin pitää olla perheellä säästöjä tai varallisuutta, jotta voi olla monta vuotta lapsen kanssa kotona. Aivan mahdoton yhtälö monelle. Eiköhän moni vaikka jäisi kokonaan kotiäidiksi, jos se vain olisi mahdollista. Ei kaikille ole. Ei se tee huonoa vanhempaa. Suomessa on ihania päiväkoteja ja ainakin meidän lapset viihtyvät ja oppivat siellä paljon. Ja vanhana ne tehtiin ja nyt on pakko jaksaa ilman isovanhempien apua. Kaikkien tilanne ei ola sama, joten älkää kauhistelko henkilökohtaisia ratkaisuja. Antakaa ihmisten tehdä omat päätöksensä. Saapahan teidä omat lapset sit olla niitä parhaita ja parhaat olosuhteet saaneita ja voivat loistaa ja ylpistyä ja nyrpistellä ja tulla kiusaajiksi kuten vanhempansa. 

Totta joka sana!

Vaikka lisään tähän että esimerkiksi minä en todellakaan jäisi kotiäidiksi, vaikka olisi mahdollista. Monelle se ei ole myöskään mikään erityinen toive olla vain kotona lasten kanssa, vaikka toisille olisikin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varovasti kysyn, vaikka saan varmaan miljoona alapeukkua: millä keinoilla joku jaksaa olla kotona 3-4 vuotta? Minä rakastan lastani, mutta kotonaoloaika alkoi hiljalleen tuntua siltä, että henkiset kykyni ja ammattitaitoni rapistuvat, ja jotenkin tuntui että tippuu kelkasta. Rakastan olla lapseni kanssa, mutta tarvitsen itsekin "virikkeitä", aikuista seuraa, haasteita. Lapsen hoito 100% kotona on hyvin sitovaa, ja kyllä minä sen voin myöntää ettei yksistään lapsen hoito ja kasvatus riitä elämäni sisällöksi vuosikausiksi. Joten te, joille ei tällaista tunnetta tullut, osaatteko kertoa miksi ei, ja miten voisin mahdollisen toisen lapsen kohdalla jaksaa paremmin kotona? Minä tapasin äitikavereita, kävin äiti-lapsi -harrastuksissa ja tein kaikkeni sen eteen että arki olisi vaihtelevaa, mutta silti kaipasin rinnalle muutakin. Lapsen mentyä osapäivähoitoon ja minun aloitettua osapäivätyöt, on oma jaksam

Vanhempainvapaa on pelkkä huijaus. 300 e ei riitä elämiseen. Syy miksi joku olisi vapaalla niin pitkään, on huono työllistyminen tai muu vaikea epäbalanssi elämässä, esim vaikeasta puolisosta ero tai loppuun palaminen töissä tai ihmissuhteissa.

Antaahan se  hoitovapaalla oleminen toki suojan olla ottamatta töitä vastaan, mutta eihän työkkäri muutenkaan töitä tarjoa. 

It's only a joke! Mut hei se on hyvä juttu jos tulee toisesta kulttuurista, lapset oppii kieltä, jonottamaan ja puhumaan huutamatta yms.

Tottakai jotkut ovat leikisti hoitovapaalla, jos saa tukia. Harva nyt yli 3 vuotiasta hoitaa kotona ellei niitä ole tusina ja pelkää sosiaaliviranomaisia tms. Jokapaikassahan nykyisin epäillään osaako hoitaa omia lapsiaan. Etenkin yh- ja monilapsisia perheitä suorastaan vainotaan näissä asioissa.

 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti elän todella jossain aivan toisessa todellisuudessa oman lähipiirini kanssa. Ei meistä kukaan ole ollut niin hyvätuloinen, että olisi voinut jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi hoitamaan lasta kodinhoidontuella. Eikä kenelläkään ole ollut sellaisia säästöjä, että se olisi ollut mahdollista. Mistä ammateista sellaiset säästöt pitkän koulutuksen lisäksi raavitaan kasaan muutamassa vuodessa? Olen alemman korkeakouluasteen käynyt ja palkkani oli valmistumisenkin jälkeen niin huono, että opiskelin toisen alan heti valmistumisen jälkeen, siinä pohjapalkka on parempi kuin korkeakouluopintojen alalla. Mieheni ei ole korkeakoulutettu, vaan duunari, ei tienaa miljoonia vaan vähemmän kuin minä. Asuntolainaa on kyllä, sen verran että mahdutaan kolme lasta ja kaksi aikuista juuri ja juuri asumaan. Lainaa lyhennämme noin saman verran, mitä maksaisimme vuokraa saman kokoisesta asunnosta. Eli mistään luksuksesta ei ole kyse. Auto on vanha bensakäyttöinen

Ei ollut erityisiä säästöjä, vaan menot oli suunniteltu pääosin 1-1,5 palkan varaan alusta asti. Kun ei ollut kahden palkan varaan suunniteltua elämisen kulurakennelmaa, niin toisen vanhemman vuosien kotonaolosta ei tullut suurta pudotusta tulojen suhteen. Nyt, kun molemmat ovat töissä, esim. ruokakauppalasku on tuplat. Toki inflaatiollakin on osuutensa, mutta ruuanlaittoon ei jaksa panostaa samoin kuin ennen. Vastaavasti vaatehankintoihin kuluu huomattavasti enemmän, kun vaatehuoltoon on vähempi viitseliäisyyttä, kirppistelyyn vähempi aikaa saati itse ompeluun. Nyt tarvitaan kaksi autoa, kotivuosina pärjättiin yhdellä. Jne. Nyt kaksilla tuloilla elämään tottuneena tuntuisi vaikealta palata taloudellisesti yhtä tarkkaan arkeen. 

Sosiaalistumisen ja muiden taitojen osalta aikaisin on parempi kuin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa saada tutkimustietoa siitä, kuinka varhainen päivähoito vaikuttaa kiintymyssuhteiden muodostumiseen ja sitä kautta esim. avioerojen yleisyyteen aikuisiällä.

Sinun avioerosi on ihan oma syysi, ei äitisi ja isäsi.

Olen kotona kouluikään hoidettu, edelleen avioliitossani onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa saada tutkimustietoa siitä, kuinka varhainen päivähoito vaikuttaa kiintymyssuhteiden muodostumiseen ja sitä kautta esim. avioerojen yleisyyteen aikuisiällä.

Sinun avioerosi on ihan oma syysi, ei äitisi ja isäsi.

Olen kotona kouluikään hoidettu, edelleen avioliitossani onnellinen.

Sekin on ihan teidän onnistumisenne, ei vanhempienne.

Mitä hyötyä koko päiväkodista, jos vasta 4-vuotiaana sinne menee? Eikö siinä vaiheessa kohta jo aloitella eskaria. :D Et sinä AP tarvitse päiväkotia siis mihinkään, mutta aika monet muut tarvitsevat.

Sopiva ikä on sellainen, kun vanhemmat tarvitsevat päiväkotia ja arvioivat lapsensa siellä pärjäävän. Paljonhan riippuu millainen lapsi on, miten suuri on päiväkodin ryhmäkoko, miten monta päivää viikossa siellä vietetään ja miten pitkä on yksittäinen päiväkotipäivä.

Ei ollut erityisiä säästöjä, vaan menot oli suunniteltu pääosin 1-1,5 palkan varaan alusta asti. Kun ei ollut kahden palkan varaan suunniteltua elämisen kulurakennelmaa, niin toisen vanhemman vuosien kotonaolosta ei tullut suurta pudotusta tulojen suhteen. Nyt, kun molemmat ovat töissä, esim. ruokakauppalasku on tuplat. Toki inflaatiollakin on osuutensa, mutta ruuanlaittoon ei jaksa panostaa samoin kuin ennen. Vastaavasti vaatehankintoihin kuluu huomattavasti enemmän, kun vaatehuoltoon on vähempi viitseliäisyyttä, kirppistelyyn vähempi aikaa saati itse ompeluun. Nyt tarvitaan kaksi autoa, kotivuosina pärjättiin yhdellä. Jne. Nyt kaksilla tuloilla elämään tottuneena tuntuisi vaikealta palata taloudellisesti yhtä tarkkaan arkeen. 

Tuskin asut pääkaupunkiseudulla tai edes Tampereella/Turussa, jos yhden palkka riitti lainaan ja teillä on *kolme* lasta. Ja teillä on jopa auto(ja). Ihan jo se ompelukonekin jostain. Keskimääräinen aikuinen ei tarvitse uusia vaatteita vuosittain ja pienten lasten vaatteet maksavat euroja, joten niiden takia tuskin kukaan laittaa lapsiaan aikaisin päiväkotiin.

Lapsena tykkäsin enemmän päiväkodista, kuin perhepäivähoitajasta. Päiväkodissa oli kavereita ja paremmat hoitajat.

Sopivaa ikää enemmän miettisin sopivaa päivän pituutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa saada tutkimustietoa siitä, kuinka varhainen päivähoito vaikuttaa kiintymyssuhteiden muodostumiseen ja sitä kautta esim. avioerojen yleisyyteen aikuisiällä.

Sinun avioerosi on ihan oma syysi, ei äitisi ja isäsi.

Kiintymyssuhde luodaan vauvavuonna. t: lasun sossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa saada tutkimustietoa siitä, kuinka varhainen päivähoito vaikuttaa kiintymyssuhteiden muodostumiseen ja sitä kautta esim. avioerojen yleisyyteen aikuisiällä.

Sinun avioerosi on ihan oma syysi, ei äitisi ja isäsi.

Kiintymyssuhde luodaan vauvavuonna. t: lasun sossu

 

Todella harva lapsi menee Suomessa päiväkotiin ennen ensimmäistä syntymäpäivää. Suomessa avioeroon päättyy +/- puolet avioliitoista. Aivan kuten esimerkiksi Ranskassa ja USA:sa joissa lapset viedään tyypillisesti hoitoon paljon nuorempina.

Tilastollisesti näet lasun sossuna useammin niitä kotona olevia äitejä.

Ihannetilanteessa siihen samaan tuttuun päiväkotiin olisi varmaan hyvä totutella mahdollisimman pienestä pitäen, aluksi vaikka niin että äiti tai isä on mukana. Hoitajat ja muut lapset tulisivat tutuiksi, samoin päiväkodin rakennus ja piha.

Ketkä päivähoitoa tarvitsevat?

- Ne, joiden vanhemmat joutuvat tai haluavat käydä töissä.

- Ne, joiden kotona on huonot olot, eikä vanhemmat vastaa lapsen tarpeisiin.

Tosin päivähoidon olemassaolon syy on se, että vanhemmat (perinteisesti äidit) voivat käydä töissä. Lastenhoitaja ja varhaiskasvatuksenope ovat siis sijaishoitajia ja -kasvattajia, jotta voimme pitää talouden pyörät pyörimässä ja äidit voivat kehittää omaa uraansa, ansaita omaa rahaa sekä kerryttää eläkettä.

Hyvin pieni lapsi ei oikeastaan edes hyödy mistään pedagogisesta kasvatuksesta, sillä, mitä hän tarvitsee, on hoiva. Sitä voi saada niin kotona kuin hyvässä päivähoitopaikassa.

Se, kumman valitsee - koti- tai varhaiskasvatuksen - riippuu arvoista, omista kiinnostuksista ja monesti myös taloudellisisista syistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa saada tutkimustietoa siitä, kuinka varhainen päivähoito vaikuttaa kiintymyssuhteiden muodostumiseen ja sitä kautta esim. avioerojen yleisyyteen aikuisiällä.

Sinun avioerosi on ihan oma syysi, ei äitisi ja isäsi.

Kiintymyssuhde luodaan vauvavuonna. t: lasun sossu

 

Todella harva lapsi menee Suomessa päiväkotiin ennen ensimmäistä syntymäpäivää. Suomessa avioeroon päättyy +/- puolet avioliitoista. Aivan kuten esimerkiksi Ranskassa ja USA:sa joissa lapset viedään tyypillisesti hoitoon paljon nuorempina.

Tilastollisesti näet lasun sossuna useammin niitä kotona olevia äitejä.

 

Meitä lasun sossuja kouluttaa mm. se kehuttu Sinkkonen, että ihan alansa huippututkijat. Koulutuksessa on kerrottu, että se pohja eli kiintymyssuhde muodostuu vauvavuonna. Jos se on saatu muodostettua, ei lapsi siitä mihinkään rikki mene vaikka olisikin päivähoidossa. Kyllähän meillä on pipipäitä perheitä. Jotkut äidit jopa kantavat lasta pari ekaa vuotta luullen, että se on lapselle hyväksi. Samalla sen lapsen normaali liikkumisen kehitys estyy. Täällä esiintyy paljon lastenhoitajia, jotka kuvittelevat kiintymyssuhdetta luotavan vielä eskari-iässäkin. Ihan pihalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut erityisiä säästöjä, vaan menot oli suunniteltu pääosin 1-1,5 palkan varaan alusta asti. Kun ei ollut kahden palkan varaan suunniteltua elämisen kulurakennelmaa, niin toisen vanhemman vuosien kotonaolosta ei tullut suurta pudotusta tulojen suhteen. Nyt, kun molemmat ovat töissä, esim. ruokakauppalasku on tuplat. Toki inflaatiollakin on osuutensa, mutta ruuanlaittoon ei jaksa panostaa samoin kuin ennen. Vastaavasti vaatehankintoihin kuluu huomattavasti enemmän, kun vaatehuoltoon on vähempi viitseliäisyyttä, kirppistelyyn vähempi aikaa saati itse ompeluun. Nyt tarvitaan kaksi autoa, kotivuosina pärjättiin yhdellä. Jne. Nyt kaksilla tuloilla elämään tottuneena tuntuisi vaikealta palata taloudellisesti yhtä tarkkaan arkeen. 

Nyt puhut viisaita! Meilläkin lapset olivat kotona 3-vuotiaiksi, sillä olin opiskelija enkä ollut palaamassa mihinkään työpaikkaan. Opiskelijana kotihoidontuki oli myös porkkana, sillä se maksettiin siihen asti opintotuen päälle. Päivähoitopaikassa, jopa osa-aikaisessa, se olisi hävinnyt _kokonaan_ yhdestäkin hoitopäivästä.  Mutta se ei ollut ainoa syy, halusin lähtökohtaisestikin itse hoitaa. Kuitenkin 3-vuotiaan korvilla alkoi olla jo tarve saada enemmän omaa keskittymisaikaa, sillä vilkkauden taso ja vähentyneet päiväunet sekä opiskelu ei ollut enää hyvä yhdistelmä. Olisinkin varmaan laittanut totta puhuen jo 2,5-vuotiaana pariksi päiväksi, mikäli koko kotihoidontukea ei olisi evätty sillä. 

On siis hyvä huomioida juuri se, että perheet ovat yksilöllisiä eikä kaikki toimi saman kaavan mukaan ja ns. palaa johonkin työpaikkaan, eikä silloin voi tai tarvitse miettiä minkä palkan menettää. Opiskelijuus on hyvä vaihtoehto siihen väliin, jos taloudellisesti kykenee, eli joutenkaan ei tarvitse olla!

Jos kotona kaikki on hyvin ja vanhemmilla innostusta, ymmärrystä, aikaa ja voimavaroja touhuta lapsen kanssa ja järjestää hänelle muutakin tekemistä kuin tabletin tai puhelimen tuijottaminen, niin varmaan 3-4-vuotiaana päiväkodin aloittaminen on sopiva ikä.

Jos taas kotona vanhemmilla on ongelmia ja vaikka ei olisikaan muita ongelmia kuin laiskuus, puhelinaddiktio ja ymmärtämättömyys, niin silloin lapselle on paras paikka mennä hoitoon heti kun osaa kävellä. 

Oma lapseni aloitti päiväkodissa 2,5-vuotiaana, ensin osa-aikaisena kolmena päivänä viikossa, ja koin että se oli hyvä ikä ja lapsella mm. puheenkehitys ja sosiaaliset taidot harppasivat eteenpäin. 

Paljonhan riippuu siitäkin, millainen päiväkoti on. Omalle kohdalle osui tosi hyvä ja ihana, jossa vakituiset vuosikausia samassa talossa olleet, työstään kiinnostuneet hoitajat ja järkevät tilat & piha leikeille. 

Lainaaminen sekoilee. Sinä joka puhuit että opiskelijana voi hyvin jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Mun opinnot ei ainakaan moista salli, ellen jätä opintoja tauolle. Ymmärsinkö oikein että siis opiskelit ja vahdit taaperoa yhtä aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Ketkä päivähoitoa tarvitsevat?

- Ne, joiden vanhemmat joutuvat tai haluavat käydä töissä.

- Ne, joiden kotona on huonot olot, eikä vanhemmat vastaa lapsen tarpeisiin.

Tosin päivähoidon olemassaolon syy on se, että vanhemmat (perinteisesti äidit) voivat käydä töissä. Lastenhoitaja ja varhaiskasvatuksenope ovat siis sijaishoitajia ja -kasvattajia, jotta voimme pitää talouden pyörät pyörimässä ja äidit voivat kehittää omaa uraansa, ansaita omaa rahaa sekä kerryttää eläkettä.

Hyvin pieni lapsi ei oikeastaan edes hyödy mistään pedagogisesta kasvatuksesta, sillä, mitä hän tarvitsee, on hoiva. Sitä voi saada niin kotona kuin hyvässä päivähoitopaikassa.

Se, kumman valitsee - koti- tai varhaiskasvatuksen - riippuu arvoista, omista kiinnostuksista ja monesti myös taloudellisisista syistä. 

Se on juurikin näin. 

Nykyään puhutaan jokaisen lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen. Se tulee kyllä erottaa velvollisuudesta. Lapsella on oikeus, mutta ensisijainen vastuu on silti aina huoltajilla ja tämä näkyy monessa laissakin. Varhaiskasvatus/päivähoito on tavallaan ehkäisevää lastensuojelua, mutta ei tule ajatella, että lapsia pitää suojella omilta vanhemmilta ja viedä sinne automaattisesti, jotta lapsi saa hyvän lapsuuden. Tämäkin suunta on ollut nähtävissä ja mitä enemmän mediassa tuodaan ikäviä asioita ja korostetaan työmarkkinoita, sitä enemmän ajatellaan päivähoidon olevan itsestäänselvyys. Siis jopa silloinkin kun päiväkotien resurssit olisivat mitä olisivat ja lapsen. äiti olisi koulutukseltaan itse vaikkapa varhaiskasvatuksen ammattilainen. Kotona hoitaminen ei ole mikään arvo itsessään enää, olen sen saanut tuta kun on kysytty jo vauva-aikana, että jokos päivähoitopaikka varattu. Entäpä jos äiti on valmis hoitamaan lastaan vaikka puoli-ilmaiseksi, ilman tukiakaan? Miksei sitä voi nähdä hyvänä asiana. Anoppikin jaksaa aina korostaa, että kun aloitti päiväkodin vasta 3-vuotiaana, jota ennen oli tietysti hokenut aina sitä, että "Meneehän päiväkotiin, meneehän...." Me ollaan tarjottu hyvät ja virikkeelliset päivät ja hyvää ruokaa ja seuraakin ollut, eikä kehityspsykologiset tutkimuksetkaan ole sen puolesta, että lapsi hyötyy alle 3-vuotiaana päivähoidosta. Silloin lapsi kyllä hyötyy ilman muuta, jos kasvu vaarantuu.