Teinityttö haluaa käyttää säästönsä koiran eläinlääkärikuluihin

Yksi teinivuosieni katkerimpia ja traumaattisimpia tapahtumia oli se, kun äitini vei koiramme yksipuolisella päätöksellään lopetettavaksi. Meidän korialla oli siis eroahdistusta ja teki tarpeitaan sisälle jäädessään yksin. Me lapset yritimme, että eikö sitä voida kouluttaa jotenkin, ottaa yhteyttä koirakouluun tms. Äiti ei jaksanut, vaan uhkaili että jos se ei lopu niin vie piikille. Me aina itkettiin tätä vastaan. No, yhtenä päivänä tultiin kotiin ja äiti oli toteuttanut uhkauksensa ja  käyttänyt koiran piikillä. Koira oli vasta 4-vuotias ja se oli meille lapsille todella rakas.. Olin niin hajalla tuon jälkeen pitkän aikaa, itkin päivät ja yöt, vihasin äitiä. Aloin kärsiä pakko-oireista (pelkäsin, että jotain pahaa tapahtuu kun olen poissa --> tarkistelupakko) ja unihäiriöistä. Koen, että välini äitiin eivät ole koskaan tuon jälkeen korjaantuneet, en pysty vieläkään luottamaan häneen ja vieläkin tunnen välillä vihan puuskia häntä kohtaan, esim. nyt tätä kirjoittaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette ottaneet koiran, jos ette ole valmiita huolehtimaan siitä? Se, että lemmikille tulee jossain kohtaa jotain eläinlääkärikuluja, on vaan fakta. Koiran ottaessaan sitoutuu huolehtimaan sen terveydestä. Jos ei ole valmis maksamaan tarvittavia eläinlääkärikuluja, niin sitten ei pidä ottaa koiraa. Tuokin leikkaus on ollut teillä pitkään tiedossa, ei mikään akuuttitapaus, eli aivan hyvin olisitte pystyneet/pystyisitte ajan mittaan säästämään siihen rahat jos niitä ei ylimääräisenä ole olemassa (pari tonnia pitäisi kyllä lapsi- ja lemmikkiperheessä olla aina sivussa). 

8v. kultainennoutaja ei ole mikään vanhus. Oma kultsini on 13v. ja nyt on merkit ilmassa, että tämä on viimeinen vuosi, mutta yhä on hyväntuulinen ja tykkää rauhallisesta lenkkeilystä. Mieheni kultsi eli 12-vuotiaaksi, tätini kaksi kultsia 14-vuotiaaksi ja 13-vuotiaaksi. Kuulostaa siltä, että lopetus on teille vanhemmille keino välttyä maksamiselta....

Eutanasia on koirasta huolehtimista. Enemmän, kuin koiraa (joka ei lopetuksesta kärsi) miettisin suhdetta lapseen. Keskustelisin lapsen kanssa ja kertoisin ihan konkreettisesti mistä tuo raha olisi pois. Jos lapsi olisi valmis tinkimään mukavuuksista ja materiasta niin silloin koiran hoitaminen olisi oikea ratkaisu.

Teidän vanhempien tehtävä on se maksaa, ei teinin.

Miksi otitte koiran jos ei oo rahaa hoidattaa?

Naapuri alkoi puhua dalmatialaisestaan seniorina, kun tämä oli kuusivuotias.

Sitä ennen oli suu vaahdossa puhunut jostain uudesta harvinaisemmasta rodusta jonkin aikaa. Etsi tietoa ja eli sitä rotua silmät sikkarallaan.

Miespä oli siellä mieltä, ettei kahta koiraa samaan aikaan, talous ei kestä. Olis joskus itsekin kiva tehdä jotain.

Sitten alkoi rouvan jutut seniorista. Ja tämän seniori vaivat.

Siellä rouva kertoi olevansa koira ihminen, eikä mies oikein tiennyt aiheesta mitään. Mullakin vähän heikko tietämys koirista, mutta kyllä tuota kuuden vuoden senioriutta epäilin.

Kahden vuoden aikana siitä rauhallisesta perhekoirasta tuli luonnevikainen räyhähenki. Ei enää uskaltanut lapsia päästää heille leikkimään, kun koira näykki ja oli aina hampaat irvessä.

Sitten veivät koiran piikille. Eikä mennyt kuin kuukausi, kun semmonen uusi harvinaisuus tuli.

En tiedä mitä hullua se nainen sille koira paralle teki, mutta jotain sille tapahtu. Ollaan juoruringin kanssa pohdittu karmeita asioita. Onhan sillä voinut olla vaikka kivulias kasvainkin. Lääkäriin siitä tosin ei päässyt ja siinähän sitä lopetuksen syytä olisi ollut.

Ihan pimee muija kuitenkin. Nyt se uusikin koira olis neljä, mutta eläinsuojelu haki sen viime kesänä.

Ei ollut sisäsiisti, eikä lenkitetty. Kertoi he, jotka elsun teki. En tiedä, kun jäädytin itseni siihen suuntaan.

Aika pahaa laiminlyöntiä kuitenkin, kun koira oli viety heti. 

Vierailija kirjoitti:

Naapuri alkoi puhua dalmatialaisestaan seniorina, kun tämä oli kuusivuotias.

Sitä ennen oli suu vaahdossa puhunut jostain uudesta harvinaisemmasta rodusta jonkin aikaa. Etsi tietoa ja eli sitä rotua silmät sikkarallaan.

Miespä oli siellä mieltä, ettei kahta koiraa samaan aikaan, talous ei kestä. Olis joskus itsekin kiva tehdä jotain.

Sitten alkoi rouvan jutut seniorista. Ja tämän seniori vaivat.

Siellä rouva kertoi olevansa koira ihminen, eikä mies oikein tiennyt aiheesta mitään. Mullakin vähän heikko tietämys koirista, mutta kyllä tuota kuuden vuoden senioriutta epäilin.

Kahden vuoden aikana siitä rauhallisesta perhekoirasta tuli luonnevikainen räyhähenki. Ei enää uskaltanut lapsia päästää heille leikkimään, kun koira näykki ja oli aina hampaat irvessä.

Sitten veivät koiran piikille. Eikä mennyt kuin kuukausi, kun semmonen uusi harvinaisuus tuli.

En tiedä mitä hullua se naine

ARGH! unohtu pointti, vaikka ap hyvän trollin kehittikin, niin kyllä noita pimeitä on, jotka meinaa koiran olevan vanhus jo ennen kymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Teidän vanhempien tehtävä on se maksaa, ei teinin.

Miksi otitte koiran jos ei oo rahaa hoidattaa?

Missä kohtaa ap kertoi, että heillä ei ole varaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän vanhempien tehtävä on se maksaa, ei teinin.

Miksi otitte koiran jos ei oo rahaa hoidattaa?

Missä kohtaa ap kertoi, että heillä ei ole varaa? 

Eihän varmaa olisi tehnyt tätä aloitusta jos ne rahat olisivat tähän tarkoitukseen olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän vanhempien tehtävä on se maksaa, ei teinin.

Miksi otitte koiran jos ei oo rahaa hoidattaa?

Missä kohtaa ap kertoi, että heillä ei ole varaa? 

Eihän varmaa olisi tehnyt tätä aloitusta jos ne rahat olisivat tähän tarkoitukseen olemassa.

Mieheni kanssa emme haluaisi lähteä tähän toimenpiteeseen, koira on kuitenkin jo iäkäs ja mahdollisesti uusia vaivoja on jo aivan kulman takana. Oltaisiin siis eutanasian kannalla kun oireet alkavat haittaamaan koiran elämää.

Suora lainaus aloituksesta. Lopettamisen puolesta on muitakin perusteita kuin eurot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän vanhempien tehtävä on se maksaa, ei teinin.

Miksi otitte koiran jos ei oo rahaa hoidattaa?

Missä kohtaa ap kertoi, että heillä ei ole varaa? 

AP ei vauraudesta puhunutkaan, vaan siitä ettei häntä ja puolisoa kiinnosta laittaa rahaa piskiin.

Siksipä ovat týttären lompakolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän vanhempien tehtävä on se maksaa, ei teinin.

Miksi otitte koiran jos ei oo rahaa hoidattaa?

Missä kohtaa ap kertoi, että heillä ei ole varaa? 

AP ei vauraudesta puhunutkaan, vaan siitä ettei häntä ja puolisoa kiinnosta laittaa rahaa piskiin.

Siksipä ovat týttären lompakolla?

Eivät halua tyttärenkään pistävän rahaa kiinni puolikuolleesee  hurttaan, mutta eivät osaa sanoa nätisti tyttärelle, että nyt on erittäin turha sijoituskohde parille tonnille.

Onpa hän fiksu ja ihana. Tämmöisen nuoren vanhempina varmaan tajuatte että toimitte oikein kun myytte turhanpäiset pilinpalit pois ja laitatte päänne yhteen miten te saatte ne rahat kasaan. Ja tuette tytärtänne siinä miten fiksusti hän ajattelee ja takaatte että näin mahtavalla nuorella on sitten myös tulevaisuudessa pieni pesämuna odottamassa. En näe eettistä dilemmaa muutenkuin miksi vielä mietitte sitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän vastaava tilanne hiljattain, teinipoika olisi käyttänyt säästönsä koiran leikkaukseen.

Vanhempina päätimme, ettei niin tehdä, koska koira oli samasta syystä jo leikattu kertaalleen. Koimme armollisemmaksi lopettaa koiran. Toki siitä seurasi vihainen teini, mutta sen kestimme ja kestämme edelleen.

Lemmikin lopetus on kamala päätös, josta aikuisten tulee kantaa vastuun taakka.

Nuorelle voi sanoa, että hankkii sitten vaikka oman lemmikin omaan kotiinsa aikanaan säästöillään. Tai sitten ei, jos tulkitaan tuo v*ttuiluksi.

Eipä se uusi lemmikki vanhaa korvaa. Teille koira oli koira, pojallenne rakas ystävä. Tän topicin ainoa valo on että nuorilla näkyy olevan iso sydän.

Paljon kuulostaa olevan jeesustelijoita linjoilla. Taloudelliset syyt lemmikistä luopumiseen ovat ihan perustellut. Jos mistään ei löydy ihmistä joka haluaa ottaa lemmikin ilmaiseksi ja hoidattaa kuntoon niin lopetus on luonnollisesti ainoa vaihtoehto.

Myöskin hinta-hyötysuhdetta on järkevää puntaroida. Nykyajan lemmikin hoito on jo kehittynyttä ja maksajana on aina omistaja.2000 euroa voi olla vielä pieni raha.

Vierailija kirjoitti:

Yksi teinivuosieni katkerimpia ja traumaattisimpia tapahtumia oli se, kun äitini vei koiramme yksipuolisella päätöksellään lopetettavaksi. Meidän korialla oli siis eroahdistusta ja teki tarpeitaan sisälle jäädessään yksin. Me lapset yritimme, että eikö sitä voida kouluttaa jotenkin, ottaa yhteyttä koirakouluun tms. Äiti ei jaksanut, vaan uhkaili että jos se ei lopu niin vie piikille. Me aina itkettiin tätä vastaan. No, yhtenä päivänä tultiin kotiin ja äiti oli toteuttanut uhkauksensa ja  käyttänyt koiran piikillä. Koira oli vasta 4-vuotias ja se oli meille lapsille todella rakas.. Olin niin hajalla tuon jälkeen pitkän aikaa, itkin päivät ja yöt, vihasin äitiä. Aloin kärsiä pakko-oireista (pelkäsin, että jotain pahaa tapahtuu kun olen poissa --> tarkistelupakko) ja unihäiriöistä. Koen, että välini äitiin eivät ole koskaan tuon jälkeen korjaantuneet, en pysty vieläkään luottamaan häneen ja vieläkin tunnen välillä vihan puuskia

Meillä on haastavasti käyttäytyvä koira, jota ei voi viedä mihinkään hoitoon. Muutenkin matkustelu on koiralle vaikeaa ja todella stressaavaa. Teini on kertonut, että on saanut trauman, kun ei käydä ikinä missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän vastaava tilanne hiljattain, teinipoika olisi käyttänyt säästönsä koiran leikkaukseen.

Vanhempina päätimme, ettei niin tehdä, koska koira oli samasta syystä jo leikattu kertaalleen. Koimme armollisemmaksi lopettaa koiran. Toki siitä seurasi vihainen teini, mutta sen kestimme ja kestämme edelleen.

Lemmikin lopetus on kamala päätös, josta aikuisten tulee kantaa vastuun taakka.

Nuorelle voi sanoa, että hankkii sitten vaikka oman lemmikin omaan kotiinsa aikanaan säästöillään. Tai sitten ei, jos tulkitaan tuo v*ttuiluksi.

Eipä se uusi lemmikki vanhaa korvaa. Teille koira oli koira, pojallenne rakas ystävä. Tän topicin ainoa valo on että nuorilla näkyy olevan iso sydän.

Ihmisillä on taipumus asettaa lemmikkiin inhimillisiä piirteitä. Koira on kuitenkin koira. Voi olla myös rakas ystävä. Jos koiralle etsitään uusi koti, jossa se saa toteuttaa itseään ja siitä huolehditaan hyvin se ei kaipaa sopeutumisen jälkeen vanhaan kotiinsa enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se pieni leikkaus vai iso ja liikaa koiralle? Mitä jos ette anna tytön maksaa. Vaan keräätte kolehdin, mummot, papat, serkut, sukulaiset, te itse ja ystävät. Mutta jaksaako koira leikkausta, pitäisi olla hyvä lääkitys, lääke ei vie ehkä kaikkia kipuja pois - ellei se ole todella tehoava. Liian vaikeaa leikkausta ei ehkä voi jos koira kituu, pitääkö se siis lopettaa vai ei. Mikä on tilanne.

Jos eläinlääkärikuluihin tarvitaan kolehti koko suvulta ja tuttavilta, niin ihan ehdottomasti piski piikille eikä oteta uutta koiraa, vaikka teini kuinkasitä ruinaisi. Ap tosin ei sanonut, että heillä ei olisi varaa. 

 

 

Toivottavasti sana leviää koirapiireissä että vanhemmat eivät edes kahta tonnia saaneet repäistyä niin piikille vaan. Saattaa olla että jos ikinä toisen

Aika ruusuinen kuva sinulla koirapiireistä. Naapurissani asuu erään rodun tunnettu ja menestynyt kasvattaja. Hänellä on n. 15 koiraa koko ajan pihapiirissä ja useita pentueita vuodessa. Vanhat koirat lähtevät jalostusuran jälkeen eläkekotiin pikkurahalla ja jotenkin sairaat lopetetaan. Ei puhettakaan, että pennutusiän ylittäneelle nartulle tehtäisiin 2000 euron leikkauksia. Uskoisin, että ihan normi meininki vähänkin enemmän ammattimaisessa koiran jalostuksessa. Mainittakoon vielä, että naapuri käy muualla palkkatöissä, että ei ole hänen elantonsa, kuin osin tästä kiinni.

Mulla meni kolme vuotta, että sain säästöön 2000 euroa. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Jollekin tuollainen summa siis on ihan merkittävä. Mitä koiraan tulee, niin todennäköisesti rahalla hoidettavia sairauksia tulee jatkossa lisää ja mitäs sitten? Koira on nyt kuitenkin vain koira. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän vastaava tilanne hiljattain, teinipoika olisi käyttänyt säästönsä koiran leikkaukseen.

Vanhempina päätimme, ettei niin tehdä, koska koira oli samasta syystä jo leikattu kertaalleen. Koimme armollisemmaksi lopettaa koiran. Toki siitä seurasi vihainen teini, mutta sen kestimme ja kestämme edelleen.

Lemmikin lopetus on kamala päätös, josta aikuisten tulee kantaa vastuun taakka.

Nuorelle voi sanoa, että hankkii sitten vaikka oman lemmikin omaan kotiinsa aikanaan säästöillään. Tai sitten ei, jos tulkitaan tuo v*ttuiluksi.

Eipä se uusi lemmikki vanhaa korvaa. Teille koira oli koira, pojallenne rakas ystävä. Tän topicin ainoa valo on että nuorilla näkyy olevan iso sydän.

Koiratohtori Parabellum

Noita tuollaisia nuoria on paljon. Ne ovat itsekin niin kuin Nalle Puh: niillä on suuri sydän ja pienet aivot.

Ja noissa ainoa valo on se, joka paistaa korvasta ulos kun vastakkaisesta korvasta valaisee sisään.

Vierailija kirjoitti:

Onpa hän fiksu ja ihana. Tämmöisen nuoren vanhempina varmaan tajuatte että toimitte oikein kun myytte turhanpäiset pilinpalit pois ja laitatte päänne yhteen miten te saatte ne rahat kasaan. Ja tuette tytärtänne siinä miten fiksusti hän ajattelee ja takaatte että näin mahtavalla nuorella on sitten myös tulevaisuudessa pieni pesämuna odottamassa. En näe eettistä dilemmaa muutenkuin miksi vielä mietitte sitä.

Jos vanhemmat sijoittaa koiran hoidon sijaan 2000 euroa tyttären säästöihin niin tyttärellä olisi vähän isompi pesämuna. 

Eläinlääkäreiden hinnat ovat pompanneet viimeisen 5 vuoden aikana samalla, kun hoidot ja mahdollisuudet ovat kasvaneet. Monikaan vanhan koiran omistaja ei ole varautunut tämän päivän maksuihin. Koiralle on mahdollisesti maksettu kallista vakuutusta 10 vuotta ja sitten tuleekin joku vaiva, jota vakuutus ei korvaa.

Aika harvalle 2000 euroa on pikkuraha. 

Vanhemmat ovat vastuussa eläimen hankinnasta, joten he maksavat, se jää sitten mietittäväksi itse kullekin milloin lopetetaan. Meilläkin tytär maksoi lemmikin tutkimukset ja lopettamisen, kun siihen päätyivät. Olisi oikeastaan kuulunut exälle joka aikanaan on lemmikin suostunut ottamaan. Hänellä vaan ei ole koskaan rahaa.

Minä maksoin laskun tyttärelle heti kun sain rahaa, harmittaa pirusti se viissatanen näin köyhänä eläkeläisenä mutta tytär opiskelee ja tehnyt kovasti töitä että selviää. En vaan voinut antaa hänen menettää opiskelurahojaan.