Teinityttö haluaa käyttää säästönsä koiran eläinlääkärikuluihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole oikein koskaan antanut anteeksi vanhemmilleni, että he jättivät lemmikkini jälkeensä, kun sitä ei löytynyt muuttokuormaan ja oli pakko lähteä. Naapuri oli sitten lopetttanut sen. Aika oli toki silloin kymmeniä vuosia sitten toisenlainen muutenkin.

Lapselle lemmikki on todella tärkeä ja ainakin maksaisin puolet siitä leikkauksesta.

 

Meillä koira "katosi" Asuttiin maalla. Vanhemmilta lipsahti myöhemmin elämässä että lopettivat koska eivät jaksaneet hoitaa 

Meilläkin "katosi" tai vietiin "maalle" lapsuudessani parikin koiraa. Minä olin vanhin lapsi ja mulle kertoivat sitten myöhemmin, että ne oli viety lopettetavaksi. Otin kerran puheeksi jo 50 -vuotiaan siskoni kanssa, miten yhdelle muistelemistamme koirista oikeasti  kävi,  ja hän järkyttyi siitä kovin. En sitten ole kertonut toisesta tapauksesta.

Silloinhan ei juuri lemmikkejä viety lääkäreihin, jos ne sairastuivat, en tiedä olisiko edes ollut muita lääkäreitä kuin karjatalouden tarkoituksiin lähimaillakaan.

Nythän eläinlääkärimaksut ovat korkeita, jos ei ole vakuutusta. Kannattaa miettiä noita mahdollisia kustannuksia jo ennen lemmikin ottamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että mietitään. Odottaisin hetken ja kävisin jonain päivänä tytön ollessa poissa viemässä koiran lopetettavaksi. Toisin sen kotiin ja kertoisin sen nukkuneen itsekseen pois. Minusta tämä olisi sekä eettinen että järkevä tapa toimia. En näkisi järkeä pitkittää noin iäkkään koiran elämää noin suurella rahasummalla.

Tuon ikäinen osaa kyllä 1 + 1 että koira mystisesti katoaa poissa ollessaan ettei kaikki nyt ole ihan oikein

Siis silloin kun tyttö on poissa kotoa. Oletetaan nyt, että teini ei hengaa päiviään kotona, vaan on esim. koulussa. Siinä välissä on vanhemmalla aikaa toimia ilman, että tyttö saa tietää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että mietitään. Odottaisin hetken ja kävisin jonain päivänä tytön ollessa poissa viemässä koiran lopetettavaksi. Toisin sen kotiin ja kertoisin sen nukkuneen itsekseen pois. Minusta tämä olisi sekä eettinen että järkevä tapa toimia. En näkisi järkeä pitkittää noin iäkkään koiran elämää noin suurella rahasummalla.

Tuon ikäinen osaa kyllä 1 + 1 että koira mystisesti katoaa poissa ollessaan ettei kaikki nyt ole ihan oikein

Siis silloin kun tyttö on poissa kotoa. Oletetaan nyt, että teini ei hengaa päiviään kotona, vaan on esim. koulussa. Siinä välissä on vanhemmalla aikaa toimia ilman, että tyttö saa tietää mitään.

Ei, vaan sitten otetaan puheeksi että nyt on tämä parhaaksi koiralle ja kaikille annetaan mahdollisuus hyvästellä koira. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että mietitään. Odottaisin hetken ja kävisin jonain päivänä tytön ollessa poissa viemässä koiran lopetettavaksi. Toisin sen kotiin ja kertoisin sen nukkuneen itsekseen pois. Minusta tämä olisi sekä eettinen että järkevä tapa toimia. En näkisi järkeä pitkittää noin iäkkään koiran elämää noin suurella rahasummalla.

Tuon ikäinen osaa kyllä 1 + 1 että koira mystisesti katoaa poissa ollessaan ettei kaikki nyt ole ihan oikein

Siis silloin kun tyttö on poissa kotoa. Oletetaan nyt, että teini ei hengaa päiviään kotona, vaan on esim. koulussa. Siinä välissä on vanhemmalla aikaa toimia ilman, että tyttö saa tietää mitään.

No ei nyt näin. Tämä on törkeä tapa, vaikka mielestäni koiran lopetus on oikea ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että mietitään. Odottaisin hetken ja kävisin jonain päivänä tytön ollessa poissa viemässä koiran lopetettavaksi. Toisin sen kotiin ja kertoisin sen nukkuneen itsekseen pois. Minusta tämä olisi sekä eettinen että järkevä tapa toimia. En näkisi järkeä pitkittää noin iäkkään koiran elämää noin suurella rahasummalla.

Tuon ikäinen osaa kyllä 1 + 1 että koira mystisesti katoaa poissa ollessaan ettei kaikki nyt ole ihan oikein

Siis silloin kun tyttö on poissa kotoa. Oletetaan nyt, että teini ei hengaa päiviään kotona, vaan on esim. koulussa. Siinä välissä on vanhemmalla aikaa toimia ilman, että tyttö saa tietää mitään.

Ei, vaan sitten otetaan puheeksi että nyt on tämä parhaaksi koiralle ja kaikille annetaan

Tämä! 

Maksaisin hoidon puoliksi lapsen kanssa. On se hänelle niin tärkeä asia, että olisi teille katkera loppuikänsä, jos kieltäytyisitte. Hinta on niin suuri, että ei olisi reilua antaa hänen maksaa sitä kokonaan.

Sitä minä vaan ihmettelen, miksi tähänkin aloitukseen tulee todella kummallisia viestejä .Ylilaudan jonnet lomalla?

Hieno tytär, tuntee vastuuta jo tuossa iässä

Kultaistennoutajien keski-ikä on 13,2 vuotta eli tuo on koira parhaassa iässään. Tietenkin eutanasiaan on päädyttävä jos hoitoon ei ole varaa, mutta tuon ikäisen kohdalla on turha puhua eettisyydestä ikään liittyen.

Tytär on 15. Ei ole hänen vastuullaan tuo koira, vaan vastuu (ja lopullinen päätös hoidosta/piikistä) on vanhemmilla.

Ja nämä tollot jotka jankuttaa, että 8 v koira on parhaimmillaan. Yksilöissä on eroja, onko liian vaikea ymmärtää? Jos olisi niin parhaimmillaan ap:n koira, niin miksi tarvitsee kallista leikkausta?

Meillä on juuri tuon ikäinen koira, joka oli leikkauksessa, mikä maksoi 2000 euroa. Koira on nyt täysin terve ja jos oikein hyvä tuuri käy, voi elää vielä vaikka kymmenen vuotta. Emme olisi mitenkään voineet laittaa koiraa piikille, se on niin rakas perheenjäsen, että emme olisi voineet antaa itsellemme anteeksi eikä lapsetkaan. Leikkaus oli meille tosi paljon rahaa, joten maksamme sitä osamaksulla nyt joka kuukausi pois.

Onpas kuin suoraan mun omasta nuoruudesta.Koiramme oli 8-vuotias,kun tarvitsi leikkauksen.Vanhemmat oli lopettamisen kannalla,mutta minä vaadin leikkausta.Lopulta leikkaus tehtiin ja minä maksoin siitä puolet.Koira eli 16-vuotiaaksi.

Mä menisin koiran etu edelle.Jos rahaa ei tarvitsisi miettiä, olisiko valinta leikkaus vai eutanasia,kun ajattelette koiraa, ettekä tytärtänne?

Se on asia mikä lapselle kuuluu opettaa, oikeiden valintojen teko.

Koiran elämä mitataan laatuvuosissa, eikä sil et sitä pidetään väkisin elossa. Pitäis tietää mikä leikkaus, mikä on toipumisen suhteen ennuste, millaista elämää koira voi viettää sen jälkeen ennen kuin tähän otetaan kantaa. Jos ennuste on se ettei se pysty kuitenkaan tekemään mitään sen leikkauksen jälkeen armollisempaa on päästää pois, jos taas elämä onnistuu normaalisti leikkauksen jälkeen niin kyl mä ton ikäisen voisin vielä leikkauttaa. 

Jos eläinlääkäri on sitä mieltä, että koiralla on hyvä ennuste, niin itse vanhempana maksaisin leikkauksen kokonaan. Sillä voi olla vielä useampi hyvä vuosi edessä ja tyttärenne on todella herkässä iässä. En olisi ikinä antanut omille vanhemmilleni anteeksi vastaavassa tilanteessa, jos he vain olisivat vieneet parhaan kaverini piikille. Sitten eri asia, jos ennuste on huono ja toipumisaika pitkä ja kivulias. En tosin usko että ell olisi silloin edes ehdottanut leikkausta ja antanut toivoa, kun koiralla jo ikää on. 

Kyllä tuo riippuu ihan sen vaivan laadusta. Jos tuo leikkaus on sellainen, että koira todennäköisesti toipuu nopeasti eikä jää vaivoja, ilman muuta leikkaukseen. Sitten taas jos kyseessä on joku iso vaikea leikkaus pitkine toipumisaikoineen ja huonolla ennusteella, tilanne olisi erilainen. Koira ei ole vielä vanha, mutta koiran etu edellä sitä hoitoa pitäisi ajatella. Minusta 2000e ei ole edes järin iso summa eläimen hoidosta. Sen verran menee helposti, jos koiralla on jotain vaivaa joka vaatii vähänkään enemmän tutkimista ja hoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että mietitään. Odottaisin hetken ja kävisin jonain päivänä tytön ollessa poissa viemässä koiran lopetettavaksi. Toisin sen kotiin ja kertoisin sen nukkuneen itsekseen pois. Minusta tämä olisi sekä eettinen että järkevä tapa toimia. En näkisi järkeä pitkittää noin iäkkään koiran elämää noin suurella rahasummalla.

Täysin selkärangaton tapa toimia.Mun vanhemmat toimi noin,kun olin lapsi.En enää koskaan sen jälkeen ole luottanut heihin enkä edelleenkään ymmärrä heidän ratkaisuaan,vaikka ikää on yli 40.

Vierailija kirjoitti:

Jos eläinlääkäri on sitä mieltä, että koiralla on hyvä ennuste, niin itse vanhempana maksaisin leikkauksen kokonaan. Sillä voi olla vielä useampi hyvä vuosi edessä ja tyttärenne on todella herkässä iässä. En olisi ikinä antanut omille vanhemmilleni anteeksi vastaavassa tilanteessa, jos he vain olisivat vieneet parhaan kaverini piikille. Sitten eri asia, jos ennuste on huono ja toipumisaika pitkä ja kivulias. En tosin usko että ell olisi silloin edes ehdottanut leikkausta ja antanut toivoa, kun koiralla jo ikää on. 

Samaa mieltä! Meidän koiralla todettiin 10v iässä kasvain, ja eläinlääkäri totesi suoraan ettei kannata alkaa edes tutkia enempää, olisi turhaa kärsimystä, kun on niin hankalassa paikassa ja iso. Mutta jos ennuste olisi ollut hyvä ja selvitty 2000e kustannuksilla niin ilman muuta olisi leikattu.

Kumpi on tärkeämpi, välit tyttäreen vai raha ja maalliset asiat, joita et hautaan saa kuitenkaan? 

Voinpahan sanoa että olen ikuisesti katkera joistain asioista vanhemmilleni ja yksi niistä oli kissan hävittäminen selkäni takana kun muutettiin uuteen asuntoon. Yks päivä vaan kissaa ei enää ollutkaan, isä oli ampunut sen. 

Se oli törkeä temppu. Todella törkeä temppu. Meni luottamus omiin vanhempiin. 

Jos rakastat lastasi, niin hoidat sen koiran kuntoon jo siksi että koira on tytölle tärkeä. Muussa tapauksessa olet aika paska vanhempi. 

Ei koiraa pidä väkisin pitää hengissä vain lapsen takia, mutta jos kyseessä on leikkaus jolla on hyvä toipumisennuste, niin olisi julmaa lopettaa koira rahaa takia. Varsinkin, jos sitä rahaa kuitenkin olisi, mutta ei halua käyttää. Koiran kun ottaa, pitää varautua siihen että sille voi tulla vaivoja joitten hoitaminen maksaa. 

Niin paljon kuin vanhempani ovat kamalia asioita minulle tehneet, niin tämä on yksi niistä, joita en koskaan unohda ja koskaan anna anteeksi. He veivät koiramme piikille täysin turhista ja itsekkäästä syistä. Olin jo muuttanut kotoa pois opiskelemaan, enkä ollut saanut ottaa koiraa mukaan. Kävin vanhemmillani, lähinnä koiran takia, niin usein kuin pystyin. Säännöllisesti kyselin kuulumisia, kuten tein myös tuolloin ja vanhemmat väittivät kaiken olevan kunnossa vaikka olivat jo asiasta päättäneet reilusti ennen. Sitten sain yhtenä päivänä puhelun, jossa kysyttiin haluanko tulla hyvästelemään koiran. Lähdin siltä seisomalta bussiin. Seuraavana päivänä vanhemmat vei koiran piikille, vaikka kuinka itkin ja anelin. Olisin ottanut koiran itselleni, jos olisin saanut mahdollisuuden järkätä omat asiani. Asuin tuolloin kämpässä, johon ei saanut ottaa lemmikkejä. Koira oli ihan perusterve ja hyviä elinvuosia jäljellä. Ja se oli minulle tärkein perheenjäsenemme.