Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät ole valmiita edes keskustelemaan omasta vastuusta omaan hyvinvointiinsa ja esim masennukseen?
24.02.2024 |
Omavastuu, itsensä kantaminen. Miksi tämä on niin vaikea asia suomalaiselle ihmiselle? Siitä ei voida edes keskustella?
Masennuksessa tämä on nimenomaan ihan elintärkeää. On osattava itsekin panostaa omaan parantumiseen, eikä vain ulkoistaa sitä jollekkin muulle taholle tai "Lääkkeelle".
Sama koskee oikeastaan ihan kaikkea mikä littyy hyvinvointiin.
Miksi ihmisille on niin vaikeaa keskustella tästä? tai ottaa vastuuta itsestään? aikuisilla ihmisillä?
Mä annan esimerkin:
Mun oma sisar syö masennuslääkkeitä, se on tehny sitä vuosia. Tiiättekö mitä se ei oo tehny ollenkaan? Se ei oo muuttanu itessään mitään. Se ryypiskelee, elää epäterveellisesti eikä liiku.
Tää on se ongelma.
Kommentit (367)
Päivämies ja ristin voitto. No KATSOKAAS Suomi 24.fi otsikko vanhoillislestadiolaisuus siitä otsikko saatanalle heitto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole varmaan koskaan ollut masentunut, kun et tunnu tietävän millaista on olla vaikeasti masentunut. Pahimmillaan se on sitä, että aamulla herää vaikkei haluaisi, koko päivän päässä pyörii se, että miten ja missä tapan itseni ja viimeinen ajatus illalla on toive, siitä, ettei herää aamulla. Kannatteleppa siinä sitten itseäsi.
Eikä se liikunta ole masennukseen mikään lääke, ei se vaan toimi juuri kellään. Esim. minulla siitä ei ollut mitään hyötyä. Ravinnon osalta kukaan ei ole vielä osannut kertoa, mikä on se ruokavalio, jolla masennus paranee. Aloitan sen heti maanantaina kun vaan kerrotte mikä se on.
Oletko siis edes kokeillut? Ilman muuta ravinnolla on vaikutusta mielialaan. Liikunta toimii miltei kaikilla masentuneilla. Kuulostaa siltä ettet ole kokeillutkaan, etkä halua parantua. Juuri sitä omaa vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Haista sinä. Kun on menettänyt vaikka läheisen, niin ei siinä lenkille menot auta. Jokainen hoitaa suruaan parhaaksi näkemällään tavalla. Ei se tarkoita, että popsisi automaattisesti pelkkiä lääkkeitä.
Suru on eri asia kuin masennus. Aivan luonnollinen ja väistämätön tunne elämässä.
Onko se edes masennusta? Vai pahempaa, ahdistusta, paniikkia..
Itse pysyn suht pystyssä kun kävelen rauhallisesti ulkona väh. puoli tuntia ja syön "fiksusti". Silti ahdistus ym. ei katoa.
Jos kävely jää ja menen vain kahvilla ja röökillä. Aika nopeasti tulee todella epätoivoinen olo.
Masennuksen ja ahdistuksen taustalla on juurisyyt, jotka ei kävelemällä ja syömällä katoa. Ne pitäisi hoitaa.
Kun kaikki väsyttää eikä huvita, mikään ei maistu niin sama se sit kävellä ja katsoa mitä suuhun laittaa.
Itkettää vähän vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole varmaan koskaan ollut masentunut, kun et tunnu tietävän millaista on olla vaikeasti masentunut. Pahimmillaan se on sitä, että aamulla herää vaikkei haluaisi, koko päivän päässä pyörii se, että miten ja missä tapan itseni ja viimeinen ajatus illalla on toive, siitä, ettei herää aamulla. Kannatteleppa siinä sitten itseäsi.
Eikä se liikunta ole masennukseen mikään lääke, ei se vaan toimi juuri kellään. Esim. minulla siitä ei ollut mitään hyötyä. Ravinnon osalta kukaan ei ole vielä osannut kertoa, mikä on se ruokavalio, jolla masennus paranee. Aloitan sen heti maanantaina kun vaan kerrotte mikä se on.
Oletko siis edes kokeillut? Ilman muuta ravinnolla on vaikutusta mielialaan. Liikunta toimii miltei kaikilla masentuneilla. Kuulostaa siltä ettet ole kokeillutkaan, etkä halua parantua. Juuri sitä omaa vastuuta.
Ethän sinäkään ota vastuuta maniastasi. Mahdotonta paasaamista ruuasta ja liikunnasta, eikö se auta sinun mielenterveysongelmiisi? Kukaan normaali ihminen ei vouhota pienessä omatekemässään kuplassa samaa mantraa. Kyllä, sullakin on ongelma, paha. Mutta kun ihmisellä on mania päällä, sitä ei itse huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennusta voi tosiaan hoitaa itse, juurikin ruokavaliolla ja liikunnalla.
Harvoin vain masennus on se ainoa hankaluus.
Ap on oikeassa.
T. Tyyppi jolla oli joskus vakava masennus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla liikunta pahentaa masennusta. Kun hetkellinen endorfiini laskee niin olo on kahta kauheampi kuin verrattuna siihen ettei tätä endorfiini piikkiä hetkellisesti tulisi. Pitäisi olla liikkeessä nonstop.
Mulla masennus johtuu ulkoisista tekijöistä joille ei tällä hetkellä pysty tekemään mitään. Pahemmaksi ei mene kun pitäytyy irti juomisesta. Se saa olon huonoksi. Tupakkaa en polta enkä kahvia juo.
Jos saisin lottovoiton niin mieli paranisi. Tällä hetkellä kärsin ympäristön vuoksi. Välillä on aamuja jolloin ei tekisi mieli olla elossa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla liikunta pahentaa masennusta. Kun hetkellinen endorfiini laskee niin olo on kahta kauheampi kuin verrattuna siihen ettei tätä endorfiini piikkiä hetkellisesti tulisi. Pitäisi olla liikkeessä nonstop.
Mulla masennus johtuu ulkoisista tekijöistä joille ei tällä hetkellä pysty tekemään mitään. Pahemmaksi ei mene kun pitäytyy irti juomisesta. Se saa olon huonoksi. Tupakkaa en polta enkä kahvia juo.
Jos saisin lottovoiton niin mieli paranisi. Tällä hetkellä kärsin ympäristön vuoksi. Välillä on aamuja jolloin ei tekisi mieli olla elossa ollenkaan.
Mulla oli tuo sama. Sitten kevensin liikuntaa niin ettei syke nouse korkealle.
Jossain tietokirjassa olikin että liikunta voi lisätä ahdistusta.
Ensin ulkoiset asiat ahdistaa, kun niille ei mitään voi tulee masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no kun kaikkeen pitäisi löytyä ihmepilleri..tai sitten kokeillaan jotakin hoitomuotoa/ruokavaliota viikko ja todetaan että ei toimi mulla, olen toivoton. Siitä oli jommassakummassa ip-lehdessä hyvä työterveyslääkärin haastattelu, missä lääkäri sanoi ettei kaikista vastoinkäymisistä tarvita saikkua. Nyt on tapana että pari päivää pska fiilis, jäänpä kotiin..niin minkä kanssa, piehtaroimaan siinä samassa fiiliksessa jolloin se vain voimistuu. Mutta joo tää on ikuisuusaihe. Antaa näiden olla masentuneita ketkä haluaa ja suojataan me muut itseämme, monet heistä pyrkii kyllä repimään muutkin siihen aallonpohjalle. Menetykset ja erotkin kuuluu elämään, joskin nykyään näistäkin haetaan lähes poikeuksetta saikkua vaikka työnteko vähän kevyemmin saattaisi auttaa paljon paremmin eteenpäin. En puhu nyt äkillisestä menetyksestä esim. lapsen osalta tms, joka voi kunnolla vetää pohjalle, mutta sieltäkään ei kukaan muu voi sitä ihmistä kaivaa esiin. Itse pitää haluta lähemmäs pintaa. Ja on näitä menetyksiä ja masennusjaksoja ollut täälläkin eli turha alkaa katkerana mulle sellaisia toivottamaan.
Vastuuta voisi ottaa siten, ettei ole aina heti tuomitsemassa besserwisserinä muita ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljäs vuosi keskivaikeassa/vaikeassa masennuksessa. Ulkona lenkkeily koiran kanssa kolmesti joka päivä auttaa ja pyrkimys pitää terveellisenä ruokavalio, mutta nämä eivät ole poistaneet masennusta. Kyllä tämä on selkeästi oma tautinsa. Et sinä syöpääkään edellä mainituilla asioilla paranna.
Usko paranemiseen on alkanut loppua. Täytyy vain yrittää nauttia lyhyistäkin hyvistä hetkistä, olla kiitollinen kokonaisista hyvistä päivistä. Ehkä saattaa tulla aika, jolloin on kokonainen hyvä viikko tai ehkä kuukausi tai pari. Eikä taas pettyisi, kun hyvän ajan jälkeen kuitenkin syöksyy pimeyteen vaan luottaisi, että paistaa se päivä taas vielä risukasaankin ja että tämä paha olo jälleen kerran tulee taas helpottamaan. Terapiat käyty ja lääkitys on.
33/33 jatkaa, en tupakoi enkä käytä Alkoa. Työelämää yhtäjaksoisesti takana yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla liikunta pahentaa masennusta. Kun hetkellinen endorfiini laskee niin olo on kahta kauheampi kuin verrattuna siihen ettei tätä endorfiini piikkiä hetkellisesti tulisi. Pitäisi olla liikkeessä nonstop.
Mulla masennus johtuu ulkoisista tekijöistä joille ei tällä hetkellä pysty tekemään mitään. Pahemmaksi ei mene kun pitäytyy irti juomisesta. Se saa olon huonoksi. Tupakkaa en polta enkä kahvia juo.
Jos saisin lottovoiton niin mieli paranisi. Tällä hetkellä kärsin ympäristön vuoksi. Välillä on aamuja jolloin ei tekisi mieli olla elossa ollenkaan.
Just joo... ai että lottovoitto parantaisi masennuksen 🙄.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole varmaan koskaan ollut masentunut, kun et tunnu tietävän millaista on olla vaikeasti masentunut. Pahimmillaan se on sitä, että aamulla herää vaikkei haluaisi, koko päivän päässä pyörii se, että miten ja missä tapan itseni ja viimeinen ajatus illalla on toive, siitä, ettei herää aamulla. Kannatteleppa siinä sitten itseäsi.
Eikä se liikunta ole masennukseen mikään lääke, ei se vaan toimi juuri kellään. Esim. minulla siitä ei ollut mitään hyötyä. Ravinnon osalta kukaan ei ole vielä osannut kertoa, mikä on se ruokavalio, jolla masennus paranee. Aloitan sen heti maanantaina kun vaan kerrotte mikä se on.
Oletko siis edes kokeillut? Ilman muuta ravinnolla on vaikutusta mielialaan. Liikunta toimii miltei kaikilla masentuneilla. Kuulostaa siltä ettet ole kokeillutkaan, etkä halua parantua. Juuri sitä omaa vastuuta.
"Ravinnon osalta kukaan ei ole vielä osannut kertoa, mikä on se ruokavalio, jolla masennus paranee. Aloitan sen heti maanantaina kun vaan kerrotte mikä se on."
No ole hyvä vastaa tuohon, äläkä taivastele. Miten hän kokeilisi, jos ei tiedä edes mitä pitää kokeilla?! On täälläkin varsinaisia "neuvojia"...
t. Eri
Ei se ole kylläkään potilaiden keksintö, että lääkkeet parantaa vaivan kuin vaivan. Aika syvälle saa mennä masennuksessa, että mitään muuta kuin tsemppiä ja lääkkeitä edes tarjotaan hoidoksi.
En lukenut koko ketjua mutta itse en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja liikun suositusten mukaan. On jotenkin erityisen kylmäävää että kroppa on tikissä, tukka kiiltää ja kaikki on hyvin mutta sisällä kuuluu äänet jotka syyttää laiskaksi surkimukseksi jonka onnistumiset on tuuria ja epäonnistumiset omasta huonoudesta johtuvaa. Vatsalihakset erottuu ja uran huipulla tässä varmaan ollaan mutta mielihyvää tai edes levollisia yöunia en muista kokeneeni pitkiin pitkiin aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla liikunta pahentaa masennusta. Kun hetkellinen endorfiini laskee niin olo on kahta kauheampi kuin verrattuna siihen ettei tätä endorfiini piikkiä hetkellisesti tulisi. Pitäisi olla liikkeessä nonstop.
Mulla masennus johtuu ulkoisista tekijöistä joille ei tällä hetkellä pysty tekemään mitään. Pahemmaksi ei mene kun pitäytyy irti juomisesta. Se saa olon huonoksi. Tupakkaa en polta enkä kahvia juo.
Jos saisin lottovoiton niin mieli paranisi. Tällä hetkellä kärsin ympäristön vuoksi. Välillä on aamuja jolloin ei tekisi mieli olla elossa ollenkaan.
Just joo... ai että lottovoitto parantaisi masennuksen 🙄.
Kyllä, itse raha. Koska masennus johtuu ympäristöstä ja rahalla siihen voi vaikuttaa. Älä sinä tule minulle irvailemaan joka on yrittänyt im ja joka tietää mikä auttaa ja mikä ei.
No, miksi et ap vaadi ihmisiä ottamaan vastuuta esim astmaan tai syöpään sairastumisesta.
Masennus on sairaus, you nimbwit.
Tunteettomuus ja toisen kärsimyksen halveksiminen on vastenmielisintä mitä tiedän.
Siksi koska tietävät oman vastuunsa itsekin, suurin osa. Ehkei voi vaikuttaa itse siihen sillä hetkellä joku, jos on nuori ja ei ole vielä kaikkeen perehtynyt. Tai on kriisitilanne, joku kuollut, ero, talous pettää, sairaus tms. Itsestäänselvyyksistä on aika alentavaa keskustella. Jos on vinkkejä tai niksejä joillekin ihmisille, laitapa ne vain esille. Joku voi todeta että tuo on huono niksi ja tuo ehkä vähän parempi tms. Osa ihmisistä voi olla myös väsyneitä tai stressissä. Ravintopuutoksia ellei ole rahaa ostaa kunnon ruokaa.